Keskustelua sotaelokuvista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vlad
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Viaplayn valikoimasta tuli katsottua pitkästä aikaa Clintin kasarielokuva Heartbreak Ridge. Eastwood on karski Korean sodan veteraani, joka pannaan kouluttamaan niskuroivista merijalkaväen miehistä tosi sotilaita. Loppusota soditaan sitten Grenadassa kuubalaisia vastaan. Kelpo sotafilmi, joka lepää kyllä täysin Clintin karisman varassa.

 
Tänä vuonna tulossa uusi Irakin sotaan perustuva leffa:

"Warfare is an upcoming war film written and directed by Ray Mendoza and Alex Garland. Based on Mendoza's experiences during the Iraq War as a former U.S. Navy SEAL, the film follows in real-time a platoon of Navy SEALs on a mission through insurgent territory in 2006. It stars an ensemble cast that includes D'Pharaoh Woon-A-Tai as Mendoza alongside Will Poulter, Cosmo Jarvis, Kit Connor, Finn Bennett, Taylor John Smith, Michael Gandolfini, Adain Bradley, Noah Centineo, Evan Holtzman, Henrique Zaga, Joseph Quinn, and Charles Melton. The film will be released by A24 in 2025."

 
tulikomento kirjoitti:
Kotkat kuuntelevat on kyllä korkkarileffa, jonka haluaisin nähdä isolta kankaalta. Jo alkuintro on upea. Huikean hieno tunnarimusa kuvaa Alppien yllä lentävää Ju-52 -kuljetuskonetta. Katsoja tietää, että kohta seuraa jotain eeppistä.

Klikkaa laajentaaksesi...
Harmi että tuo kuvauksissa käytetty Swissairin Ju-52/m3 tuhoutui onnettomuudessa 2018.
Leffa on kyllä hieno ja jossain lentosimussa oli valittavissa juuri tuossa värityksessä ja noilla tunnuksilla oleva Ju-52.
 
sinko kirjoitti:
Harmi että tuo kuvauksissa käytetty Swissairin Ju-52/m3 tuhoutui onnettomuudessa 2018.
Leffa on kyllä hieno ja jossain lentosimussa oli valittavissa juuri tuossa värityksessä ja noilla tunnuksilla oleva Ju-52.
Klikkaa laajentaaksesi...

Murheellinen tapaus. Lentäminen alppisolissa on kaikkea muuta kuin rutiinia.

 
Elokuva Tora ! Tora ! Tora ! käydään tässä millintarkasti läpi amerikkalaisen merisotahistorioitsija Jonathan Parshallin kanssa.


Ja tässä jutustellaan vuoden 2019 elokuvasta Midway. Parshall kertoo heti alkuun, että kun tuotantotiimi otti hänet mukaan historiakonsulttina, pyysi tämä saman tien käsikirjoituksen luettavakseen. Vastaus oli, että ei ole tarvetta. Se on jo kunnossa. :rolleyes:

 
Viimeksi muokattu:
jormas2000 kirjoitti:
Tänä vuonna tulossa uusi Irakin sotaan perustuva leffa:

"Warfare is an upcoming war film written and directed by Ray Mendoza and Alex Garland. Based on Mendoza's experiences during the Iraq War as a former U.S. Navy SEAL, the film follows in real-time a platoon of Navy SEALs on a mission through insurgent territory in 2006. It stars an ensemble cast that includes D'Pharaoh Woon-A-Tai as Mendoza alongside Will Poulter, Cosmo Jarvis, Kit Connor, Finn Bennett, Taylor John Smith, Michael Gandolfini, Adain Bradley, Noah Centineo, Evan Holtzman, Henrique Zaga, Joseph Quinn, and Charles Melton. The film will be released by A24 in 2025."

Klikkaa laajentaaksesi...
www.hs.fi

Elokuva-arvio | Tällaista sotaelokuvaa ei ole ennen tehty: Warfare on puistattavan rankkaa katsottavaa

Yhtä taistelua kuvaava Warfare nousee parhaimpien sotakuvausten joukkoon, vaikka se ei kerro juuri mitään Irakin sodasta – eikä sitä halua nähdä uudestaan.
www.hs.fi www.hs.fi


Warfare. Ohjaus Alex Garland ja Ray Mendoza. 95 min.


★★★★

Warfare on brutaali sotaelokuva, mutta sen ensimmäisissä kuvissa nähdään kasaristailattuja, trikooasuisia treenattuja vartaloita tanssimassa.


Kuvat ovat vuoden 2004 jättihitin, Eric Prydzin Call on Men musiikkivideosta. Videota katsoo tv:stä joukko nuoria miehiä taisteluvarustuksissa. He hurraavat, ulvovat ja heiluvat kuin yhtenä massana, kylki kyljessä, jytisevän diskokompin tahdissa.


Sitten hetki on ohi, ja miesten, amerikkalaisten Navy Seal -erikoisjoukkojen sotilaiden, aistit täyttää vain yksi asia. Tehtävä, joka pitää suorittaa. Sodankäynti eli warfare.


Sitä Alex Garlandin ja Ray Mendozan ohjaama elokuva yrittää katsojalle näyttää, niin realistisesti kuin ikinä mahdollista. Tai kuten alkuteksteissä sanotaan: niin todenmukaisesti ”kuin muisti sallii”.

Mendoza on Irakin sodan veteraani, joka on sittemmin työskennellyt elokuvien sotakohtausten asiantuntijana. Garland tunnetaan omintakeisista kauhu- ja scifielokuvista, joita hän on käsikirjoittanut ja ohjannut, kuten Ex Machina, Annihilation, Men ja Civil War. Garland ja Mendoza tutustuivat viimeksi mainitun kuvauksissa.


Warfare kuvaa yhtä tiettyä taistelua Irakin sodassa, Ramadan kaupungissa vuonna 2006. Se pohjautuu täysin Mendozan ja muiden Alpha One -joukkueen veteraanien muistoihin kyseisestä taistelusta. Elokuva on omistettu yhdelle heistä, jolla muistoja ei ole, sillä taistelusta saatu vakava aivovaurio pyyhki ne pois.


Muistoista koostettu tilanne esitetään Warfaressa lähes reaaliajassa. Amerikkalaisjoukkue on vallannut Ramadassa irakilaisperheen talon tukikohdakseen, rutiinimaista suojaustehtävää varten. Ensimmäiset puoli tuntia on sodalle tyypillistä hermostunutta odottelua.


Ilmatulenjohtaja Ray (D’Pharaoh Woon-A-Tai) piirtää koordinaatteja muistivihkoon. Tarkka-ampuja Elliott (Cosmo Jarvis) puhuu mumisten, sillä poski on koko ajan tiukasti painettu kiväärin tukkia vasten. Siitä irtaudutaan vain, kun pitää käydä virtsaamassa pulloon. Kiikarin läpi tarkkaillaan, näkyykö vastapäisten talojen lomassa Irakin vastarintataistelijoita.


Sitten, yhtäkkiä, helvetti on irti. Annetun tehtävän tilalle tulee uusi: pitää vain selviytyä. Ja siinä kaikki.


Rankkaan realismiin pyrkiviä sotafilmejä on tehty lukuisia, mutta Warfare on niidenkin joukossa poikkeus. Niin pelkistetty, että se on melkeinpä kokeellinen teos.


Henkilöitä ei esitellä, mitään ylimääräistä – eli taistelun ulkopuolista – draamaa ei ole. Kukaan sotilaista ei puhu kotona odottavista puolisoistaan tai tulevaisuuden suunnitelmistaan. Dialogi on mekaanista sota-jargonia, josta taviskatsoja ei tajua mitään.


Sodankäynnin raakuus näytetään kirvelevän tarkkaan. Kun räjähdyksessä haavoittuneelta sotilaalta riisutaan housut, jalkojen tilalla on pelkkää raakaa jauhelihaa. Toisen haavoittuneen tuskanhuudot tuntuvat jatkuvan ikuisuuden. Taistelun keskiössä olevan talon kivilattian peittävät tomu ja veri.

Kaikki on rekonstruoitu elokuvaan äärimmäisen taitavasti. Irakilaiskaupunki on kokonaan lavastettu Lontooseen. Erityisen vaikuttavaa on äänisuunnittelu, joka viimeistään vie katsojan ahdistavan lähelle tapahtumia.


Ennennäkemättömiä Warfaren kuva- ja ääniratkaisut eivät ole: samoja tehokeinoja ovat käyttäneet muutkin modernit sotafilmit, kuten Pelastakaa sotamies Ryan tai Isku Mogadishuun. Jos näitä ja muita vastaavia elokuvia ei olisi, iskisi Garlandin ja Mendozan teos vieläkin kovempaa. Mutta kovaa se silti iskee.


Näyttelijöinä on tämän hetken nousevia nuoria huippunimiä: Woon-A-Tai, Jarvis, Charles Melton, Will Poulter, Kit Connor ja monia muita. Warfaressa heitä ei sotavarustusten, savun ja pölyn alta välttämättä edes tunnista, mutta ammattilaiset osaavat tehdä tällaisetkin roolit hienosti.


Alex Garlandin aiempi Civil War kuvasi kuvitteellista Yhdysvaltain sisällissotaa, mutta jätti sodan taustat enimmäkseen pimentoon eikä ottanut perinteistä poliittista kantaa maan kahtiajakoon. Warfare on vieläkin lakonisempi ja suoraviivaisempi. Joillekin arvostelijoille se on näyttäytynyt pinnallisuutena. Elokuva on myös saanut kritiikkiä siitä, ettei se kerro mitään Irakin sodasta tai anna huomiota irakilaisten kärsimyksille.


Vai eikö? Kantaa voi ottaa silläkin, että jättää jotakin sanomatta.


Lisäksi Garland on mestari siinä, kuinka hän osaa luoda teoksiinsa syvyyttä ja painoa pienillä keinoilla, alleviivaamatta mitään. Yksittäisistä, ohimenevistä kuvista tulee valtavan merkityksellisiä. Ajatustyö jää katsojalle, mitä itse arvostan.


Aivan Warfaren lopussa nähdään kuvia, jotka voivat jollekin tuntua kunniakkailta. Minulle ne jättivät surullisen ja irvokkaan olon. Sodankäynnin kaaoksessa ei ole kunniaa, vain kaiken keskellä kaikuva epätoivoinen huuto: miksi?

Warfare nousee parhaimpien sotakuvausten joukkoon, vaikken ehkä halua nähdä sitä enää toiste.

Näyttelijät: D’Pharaoh Woon-A-Tai, Cosmo Jarvis, Charles Melton, Joseph Quinn, Will Poulter, Kit Connor, Michael Gandolfini, Noah Centineo. Käsikirjoitus: Alex Garland ja Ray Mendoza.
 
jormas2000 kirjoitti:
www.hs.fi

Elokuva-arvio | Tällaista sotaelokuvaa ei ole ennen tehty: Warfare on puistattavan rankkaa katsottavaa

Yhtä taistelua kuvaava Warfare nousee parhaimpien sotakuvausten joukkoon, vaikka se ei kerro juuri mitään Irakin sodasta – eikä sitä halua nähdä uudestaan.
www.hs.fi www.hs.fi


Warfare. Ohjaus Alex Garland ja Ray Mendoza. 95 min.


★★★★

Warfare on brutaali sotaelokuva, mutta sen ensimmäisissä kuvissa nähdään kasaristailattuja, trikooasuisia treenattuja vartaloita tanssimassa.


Kuvat ovat vuoden 2004 jättihitin, Eric Prydzin Call on Men musiikkivideosta. Videota katsoo tv:stä joukko nuoria miehiä taisteluvarustuksissa. He hurraavat, ulvovat ja heiluvat kuin yhtenä massana, kylki kyljessä, jytisevän diskokompin tahdissa.


Sitten hetki on ohi, ja miesten, amerikkalaisten Navy Seal -erikoisjoukkojen sotilaiden, aistit täyttää vain yksi asia. Tehtävä, joka pitää suorittaa. Sodankäynti eli warfare.


Sitä Alex Garlandin ja Ray Mendozan ohjaama elokuva yrittää katsojalle näyttää, niin realistisesti kuin ikinä mahdollista. Tai kuten alkuteksteissä sanotaan: niin todenmukaisesti ”kuin muisti sallii”.

Mendoza on Irakin sodan veteraani, joka on sittemmin työskennellyt elokuvien sotakohtausten asiantuntijana. Garland tunnetaan omintakeisista kauhu- ja scifielokuvista, joita hän on käsikirjoittanut ja ohjannut, kuten Ex Machina, Annihilation, Men ja Civil War. Garland ja Mendoza tutustuivat viimeksi mainitun kuvauksissa.


Warfare kuvaa yhtä tiettyä taistelua Irakin sodassa, Ramadan kaupungissa vuonna 2006. Se pohjautuu täysin Mendozan ja muiden Alpha One -joukkueen veteraanien muistoihin kyseisestä taistelusta. Elokuva on omistettu yhdelle heistä, jolla muistoja ei ole, sillä taistelusta saatu vakava aivovaurio pyyhki ne pois.


Muistoista koostettu tilanne esitetään Warfaressa lähes reaaliajassa. Amerikkalaisjoukkue on vallannut Ramadassa irakilaisperheen talon tukikohdakseen, rutiinimaista suojaustehtävää varten. Ensimmäiset puoli tuntia on sodalle tyypillistä hermostunutta odottelua.


Ilmatulenjohtaja Ray (D’Pharaoh Woon-A-Tai) piirtää koordinaatteja muistivihkoon. Tarkka-ampuja Elliott (Cosmo Jarvis) puhuu mumisten, sillä poski on koko ajan tiukasti painettu kiväärin tukkia vasten. Siitä irtaudutaan vain, kun pitää käydä virtsaamassa pulloon. Kiikarin läpi tarkkaillaan, näkyykö vastapäisten talojen lomassa Irakin vastarintataistelijoita.


Sitten, yhtäkkiä, helvetti on irti. Annetun tehtävän tilalle tulee uusi: pitää vain selviytyä. Ja siinä kaikki.


Rankkaan realismiin pyrkiviä sotafilmejä on tehty lukuisia, mutta Warfare on niidenkin joukossa poikkeus. Niin pelkistetty, että se on melkeinpä kokeellinen teos.


Henkilöitä ei esitellä, mitään ylimääräistä – eli taistelun ulkopuolista – draamaa ei ole. Kukaan sotilaista ei puhu kotona odottavista puolisoistaan tai tulevaisuuden suunnitelmistaan. Dialogi on mekaanista sota-jargonia, josta taviskatsoja ei tajua mitään.


Sodankäynnin raakuus näytetään kirvelevän tarkkaan. Kun räjähdyksessä haavoittuneelta sotilaalta riisutaan housut, jalkojen tilalla on pelkkää raakaa jauhelihaa. Toisen haavoittuneen tuskanhuudot tuntuvat jatkuvan ikuisuuden. Taistelun keskiössä olevan talon kivilattian peittävät tomu ja veri.

Kaikki on rekonstruoitu elokuvaan äärimmäisen taitavasti. Irakilaiskaupunki on kokonaan lavastettu Lontooseen. Erityisen vaikuttavaa on äänisuunnittelu, joka viimeistään vie katsojan ahdistavan lähelle tapahtumia.


Ennennäkemättömiä Warfaren kuva- ja ääniratkaisut eivät ole: samoja tehokeinoja ovat käyttäneet muutkin modernit sotafilmit, kuten Pelastakaa sotamies Ryan tai Isku Mogadishuun. Jos näitä ja muita vastaavia elokuvia ei olisi, iskisi Garlandin ja Mendozan teos vieläkin kovempaa. Mutta kovaa se silti iskee.


Näyttelijöinä on tämän hetken nousevia nuoria huippunimiä: Woon-A-Tai, Jarvis, Charles Melton, Will Poulter, Kit Connor ja monia muita. Warfaressa heitä ei sotavarustusten, savun ja pölyn alta välttämättä edes tunnista, mutta ammattilaiset osaavat tehdä tällaisetkin roolit hienosti.


Alex Garlandin aiempi Civil War kuvasi kuvitteellista Yhdysvaltain sisällissotaa, mutta jätti sodan taustat enimmäkseen pimentoon eikä ottanut perinteistä poliittista kantaa maan kahtiajakoon. Warfare on vieläkin lakonisempi ja suoraviivaisempi. Joillekin arvostelijoille se on näyttäytynyt pinnallisuutena. Elokuva on myös saanut kritiikkiä siitä, ettei se kerro mitään Irakin sodasta tai anna huomiota irakilaisten kärsimyksille.


Vai eikö? Kantaa voi ottaa silläkin, että jättää jotakin sanomatta.


Lisäksi Garland on mestari siinä, kuinka hän osaa luoda teoksiinsa syvyyttä ja painoa pienillä keinoilla, alleviivaamatta mitään. Yksittäisistä, ohimenevistä kuvista tulee valtavan merkityksellisiä. Ajatustyö jää katsojalle, mitä itse arvostan.


Aivan Warfaren lopussa nähdään kuvia, jotka voivat jollekin tuntua kunniakkailta. Minulle ne jättivät surullisen ja irvokkaan olon. Sodankäynnin kaaoksessa ei ole kunniaa, vain kaiken keskellä kaikuva epätoivoinen huuto: miksi?

Warfare nousee parhaimpien sotakuvausten joukkoon, vaikken ehkä halua nähdä sitä enää toiste.

Näyttelijät: D’Pharaoh Woon-A-Tai, Cosmo Jarvis, Charles Melton, Joseph Quinn, Will Poulter, Kit Connor, Michael Gandolfini, Noah Centineo. Käsikirjoitus: Alex Garland ja Ray Mendoza.
Klikkaa laajentaaksesi...
Pyöriikö tämä elokuvateattereissa nyt?
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top