Ketju varusmiespalvelukseen liittyville legendoille

Onko laki koskaan mahdollistanut sotilasarvon alentamista, nykyäänhän se ei ole mahdollista (vain sotilasarvon menettäminen)? Kuulin tällaisen jutun joskus reilusti toistakymmentä vuotta sitten isältäni, että hänen aikanaan joku varusmiestoveri oli perseillyt pahasti, ja hänen sotilasarvonsa oli alennettu. Tapahtunut joskus 50-60 lukujen taitteessa. Isukki on ollut montussa jo tovin, niin asian uudelleen kysyminen ei ole enää mahdollista... voi olla että käsitin/tai muistan koko jutun väärin.

Minun aikanani meille varusmiehille selitettiin ihan virallisesti kuinka upseerikokelas t. perseili mallikkaasti viimeisillä lomillaan ja menetti sotilasarvonsa, uskoimme tietysti, kun kaveria ei enää nähty viimeisinä päivinä ja poliisin suojissahan hän tietysti olikin. Kieltämättä perseilyn funktio oli jotain ainutlaatuista. Vuosia myöhemmin paljastui, että kapteeni P. puhui meille tapansa mukaan paskaa. Mainittakoon, että kokelas eteni siviiliurallaan virkaihmisenä korkeaan virkaan ja on tätä nykyä myös sotilasarvoltaan varsin korkealla pyramidissa. Olen monesti hänen kohdallaan miettinyt sitä kuinka se sopiva viitekehys auttaa unohtamaan nuoruuden töppäilyt...no, tästä on jo aikaa. Ehkä nyt on toisin. Ja toisaalta on niinkin, ettei nuoruuden hörähdysten pitäisikään antaa määrittää vastaista elämää liian paljon. Pojat kun on poikia.
 
Henkikomppaniassa oli persoonallinen komppanianvääpeli, sotilasmestari Kuivalahti. Komppanianpäälliköt tulivat ja menivät, "Kähmä" pysyi. Niinpä ykköstä sanottiin myös Kähmän komppaniaksi. Legendoja ja juttuja pyöri. Kakkosen päällikkö oli muka ollut koulutuskiellossa. Varusvaraston ylivääpeli oli koulutuskiellossa, koska oli käskenyt poistuttaa porukan sukset jalassa polkupyörävajan katolle jne. Minulla ei ollut aavistustakaan, mikä näistä tarinoista piti paikkansa. Tuskin yksikään.

Kähmä otti alokkaat vastaan ryhdikkäästi tarinoiden kovalla äänellä käytävällä: "Tervetuloa henkikomppaniaan. Se on paras, kaikessa ykkönen. Me opetamme teidät tuhoamaan vaikka asutuskeskuksia ja yhteen asiaan voitte todellakin luottaa, kun metsään mennään. Ykkönen syö parhaiten."

Ja se piti paikkansa. Kähmä itse oli kaksoisleukamiehiä ja sitkeä huhu väitti hänen lintsaavan kuntotarkastukset. Hänelle oli kunnia-asia, että ruoka tuli ajallaan ja että sitä oli riittävästi. Milloinkaan emme joutuneet kesken harjoituksen hotkimaan "pataljoonaa" hengästyneenä ja kiireellä vaikka muuten juoksimme paljon kuten jääkärit juoksevat. Aamukuudelta kasarmia ympäri nahkasaappaissa.

Alokasleirin Napalm-radan ja kyynelkaasubunkkerin läpäistyäni tulin sammutusrastille. Koska olin kovanaama tai ainakin hapannaama, alikersanttien suu oli leveässä virneessä kun voitelivat oikein kunnon laardiin paksun nuken. Yksi vähän järkevämpi yritti vähän toppuutella idiootteja, mutta ei voinut mitään. Olin ottanut sanallisesti yhteen yhden kanssa aikaisemmin. Hän lapioi oikein huolella. Sitten palamaan. "Siinä on komppanian vääpeli Kuivalahti ja hänellä on hallussaan komppanian päivärahat. Toimikaa!" Katsoin sitä toiseen metriin nousevaa roihua mutta ei auttanut kuin ottaa huopa ja peitttää nukke. Idea oli sellainen, että jos napalmissa ei ole fosforia mukana, se sammuu hapettomassa tilassa ja sitten pitää avata peitto hyvin varovasti. Jos tempaisee auki, se tulee taas silmille, syttyy uudestaan.

Nyt mönjää oli niin paljon, että se valui palavana huovan alta sivuille samalla, kun sammutin teko-Kähmän. Alikersantit juoksivat miltei karkuun. Sitten sammutin karvalakkini, johon oli roiskunut palavaa napalmia. Homma tehty nuken osalta, mutta lumi paloi ja musta katkuinen savu nousi puolen metrin rinkinä sen nuken ympärillä. Sitä kävi sitten se ainoa järkevä alikersantti sammuttamaan muiden hönöjen ollessa hoo moilasena taustalla.
 
Viimeksi muokattu:
Minun aikanani meille varusmiehille selitettiin ihan virallisesti kuinka upseerikokelas t. perseili mallikkaasti viimeisillä lomillaan ja menetti sotilasarvonsa, uskoimme tietysti, kun kaveria ei enää nähty viimeisinä päivinä ja poliisin suojissahan hän tietysti olikin. Kieltämättä perseilyn funktio oli jotain ainutlaatuista. Vuosia myöhemmin paljastui, että kapteeni P. puhui meille tapansa mukaan paskaa. Mainittakoon, että kokelas eteni siviiliurallaan virkaihmisenä korkeaan virkaan ja on tätä nykyä myös sotilasarvoltaan varsin korkealla pyramidissa. Olen monesti hänen kohdallaan miettinyt sitä kuinka se sopiva viitekehys auttaa unohtamaan nuoruuden töppäilyt...no, tästä on jo aikaa. Ehkä nyt on toisin. Ja toisaalta on niinkin, ettei nuoruuden hörähdysten pitäisikään antaa määrittää vastaista elämää liian paljon. Pojat kun on poikia.

Yksi nokkelimpia upseereita, joita tapasin, oli luutnantti Tonteri. Hänen olisi pitänyt mennä teatterikouluun. Kerran PsRUK:n aikana eräs parkanolainen upseerioppilas sanoi vahingossa: "Herra yliluutnantti..." Tonteri otti paremman asennon, hymyili leveästi ja vastasi heti: "Niin, kokelas?"
 
Alkoiko sinulla intti? Älä lankea näihin tornareihin!

Maanantai 5.1.2015 klo 15.00

(MINNA JALOVAARA)" style="color: rgb(0, 0, 0); font-weight: bold;">
(MINNA JALOVAARA)
Vaimoa ammutaan

Kantahenkilökuntaan kuuluvan miehen vaimo yritti varuskunta-alueelle ilman henkilöpapereita ja varusmies pysäytti naisen joko ampumalla jalkaan tai peräti tappamalla. Joissakin versioissa varusmies saa kuntoisuuslomaa, koska toimi esimerkillisesti sääntöjen mukaan - myöntäjänä tietysti esimies, jonka vaimo oli kyseessä.

Tarinasta on liikkeellä myös tämä variaatio: Varuskunnan komentaja ilmaantuu portille ilman papereita. Varusmies ei tunnista everstiä/kenraalia/amiraalia ja ottaa tämän kiinni nippusiteisiin sitomalla, ja saa palkaksi ohjesäännön mukaan toimimisestaan luonnollisesti kuntoisuuslomaa.

Pärisevä alokas

Alokas pyrki vapautukseen ajelemalla touhukkaasti kasarmia ympäri kuvitteellisella autollaan ja imitoiden moottoria huuliaan pärisyttämällä. Alokas jäi kuitenkin kiinni alettuaan nauraa upseerille, joka yritti liftata alokkaalta kyytiä upseerikerholle.

(MINNA JALOVAARA)" style="color: rgb(0, 0, 0); font-weight: bold;">
(MINNA JALOVAARA)
Upseeri poistuttaa mereen

Isosaaren linnakkeessa on levinnyt tämä legenda ainakin 20 vuotta:Joku upseeri on saanut ylennyskieltoa poistutettuaan lomille lähdössä olleita varusmiehiä laiturilta mereen.

Ne, jotka juoksivat mereen, eivät päässeet lomille kastuneiden housujen takia. Ne, jotka eivät juosseet, eivät myöskään päässeet, koska eivät totelleet käskyä. Lomille pääsi vain se varusmies, joka poistui laituriin kiinnitettyyn veneeseen.

Hiihtosulkeiset vajan katolla

Yksi perinteisimmistä legendoista on hiihtosulkeiset pyörävajan katolla, jolloin yksi varusmiehistä putosi katolta ja mursi raajansa. Upseerille napsahti tästä hyvästä ylennyskielto.

Saman pyörävajan katolta löytyy sattumalta myös reikä, sillä samainen upseeri on vetänyt aikanaan vajassa kännit ja törpöttelyn lomassa upseerin ase on lauennut.

(Suomen armeijassa ei ole olemassa käsitettä "ylennyskielto")

(IL-ARKISTO)" style="color: rgb(0, 0, 0); font-weight: bold;">
(IL-ARKISTO)
Kadonnut Pasi

Panssaroitu miehistön kuljetusajoneuvo eli Pasi naamioitiin sotaharjoituksessa. Yöllä alueelle iski kuitenkin lumimyrsky, eikä Pasia ole koskaan löydetty - edes keväällä. (Joissakin versioissa Pasi ilmaantuu keväällä!)

Salaperäiset tunnelit

Vekaranjärveltä johtaa tunneli Kouvolaan, Pansion varuskunnasta puolestaan Naantalin kultarantaan sekä Turun keskustaan. Upinniemessä on X (tosi monta) kilometriä tunneliverkostoa ympäriinsä, jotka johtavat muun muassa Helsinkiin.

Tunnelin kautta voi poistua varuskunta-alueelta kenenkään huomaamatta ja ainoastaan upseerit tietävät mistä paikoista tunneliin pääsee.

Apilas murtaa luusi

Raskaalla kertasingolla, Apilaksella, ei saa rauhan aikana ampua kuin kolme kertaa vuodessa, sillä sitä suurempaa määrää ei ihmisen luusto kestä vaurioitumatta. Hurjemman version mukaan Apilaksella pystyy ampumaan vain kolme kertaa elinaikana, kolmannella kerralla mikromurtumat tappavat ampujan.

Seuraava erä lusii pidempään

Nykyinen saapumiserä on viimeinen, joka selviää armeijasta kuudella kuukaudella ja seuraavan saapumiserän myötä palataan takaisin vanhaan kahdeksan kuukauden malliin. Tämä huhu on levinnyt siitä asti, kun varusmiespalvelus uudistettiin nykyiseen 6/9/12-malliin.

(IL-ARKISTO)" style="color: rgb(0, 0, 0); font-weight: bold;">
(IL-ARKISTO)
Jarrua kiisseliin

Sota-ajoilta lähtien on kiertänyt juttuja armeijaruokaan sekoitetusta, jarruksi kutsutusta aineesta, jonka on tarkoitus vähentää seksuaalisia haluja tai kykyjä.

Nykyisin huhuun kuuluu myös, että jarrun määrää lisättiin naisten vapaaehtoisen asepalveluksen tullessa voimaan vuonna 1995 - joidenkin variaatioiden mukaan se jopa kymmenkertaistettiin.

Jarrun legendaa pitävät yllä enimmäkseen keittiömiehinä palvelevat varusmiehet. Aamukammassa kirjoittaneen henkilön mukaan joillakin varusmiehillä ei seiso kokonaiseen vuoteen varusmiespalveluksen jälkeen.

(ZUMAWIRE.COM/MVPHOTOS)" style="color: rgb(0, 0, 0); font-weight: bold;">
Kun jarru iskee, edes Megan ei auta. (ZUMAWIRE.COM/MVPHOTOS)
Lasse-poika juoksee kaikkialla

Ihan jokaisen varuskunnan Cooper-ennätyksen on juossut Lasse Virén, se on vähintään 4 500 metriä ja sen rikkomisesta saa 30 kuntoisuuslomaa.

(IL-ARKISTO)" style="color: rgb(0, 0, 0); font-weight: bold;">
(IL-ARKISTO)
Rauhoitusaika

Varusmiesjohtajilla on kotiutumisensa jälkeen kuukausia tai jopa vuosia kestävä rauhoitusaika. Jos tuona aikana käy mukiloimassa entisen johtajansa, seuraa teosta rangaistus joka on kovuudeltaan selvästi yli rikoslain tavallisen tason.

(ZUMAWIRE.COM/MVPHOTOS)" style="color: rgb(0, 0, 0); font-weight: bold;">
(ZUMAWIRE.COM/MVPHOTOS)
Alaston soturi

Jokaisessa varuskunnassa on joku naapurikompanjassa palveleva sotilas, joka on palvellut ulkomailla muukalaislegioonassa tai muissa joukoissa. Tämä sotilas on aina varuskunnan paras.

Huhu kertoo myös, että alokasleirillä hälytyksen sattuessa legioonalainen on poistunut teltan seinän läpi viiltäen veitsellä kankaan rikki ja juossut alasti aseensa kanssa poteroon.

Muukalaislegioonalainen on joskus myös korvattu kotimaassaan sotineella, yleensä Lähi-Idästä tai Afrikasta saapuneella maahanmuuttajalla.

Toisessa versiossa taistelija juoksee poteron sijaan suohon tai lampeen, hengittäen rynnäkkökiväärin kaasumännän suojaputken kautta.

(ZUMAWIRE.COM/MVPHOTOS)" style="color: rgb(0, 0, 0); font-weight: bold;">
(ZUMAWIRE.COM/MVPHOTOS)
Murha- ja seksinauhat

Baretin takaosassa olevista, yleensä piiloon työnnettävistä mustista nauhoista toinen saa näkyä, jos barettia pitävä henkilö on riistänyt hengen toiselta ihmiseltä tai harrastanut seksiä joko kantahenkilökuntaan kuuluvan henkilön tai hänen perheenjäsenensä kanssa.

Jos on itse skappari, omia perheenjäseniä (vaimoa) ei tietenkään lasketa. Molemmat nauhat saavat olla esillä jos on suorittanut molemmat toimenpiteet.

(ZUMAWIRE.COM/MVPHOTOS)" style="color: rgb(0, 0, 0); font-weight: bold;">
(ZUMAWIRE.COM/MVPHOTOS)
Tuleeko mieleesi muita? Fiidin toimitus suosittelee lämpimästi myös uuden legendan aloittamista. (PS: Tsemppiä!)

Lähteet:

Aamukampa.net, Wikiquote.org

JONNA JOUTSEN, TONI KIVINEN
[email protected]

http://www.iltalehti.fi/fiidifi/2015010518977458_fd.shtml
 
Toi jarrulegenda on varmasti tosi. se näkyy vain hidasteisena muutaman kymmenen vuoden päästä...
 
Alokasleirin Napalm-radan ja kyynelkaasubunkkerin läpäistyäni tulin sammutusrastille. Koska olin kovanaama tai ainakin hapannaama, alikersanttien suu oli leveässä virneessä kun voitelivat oikein kunnon laardiin paksun nuken. Yksi vähän järkevämpi yritti vähän toppuutella idiootteja, mutta ei voinut mitään. Olin ottanut sanallisesti yhteen yhden kanssa aikaisemmin. Hän lapioi oikein huolella. Sitten palamaan. "Siinä on komppanian vääpeli Kuivalahti ja hänellä on hallussaan komppanian päivärahat. Toimikaa!" Katsoin sitä toiseen metriin nousevaa roihua mutta ei auttanut kuin ottaa huopa ja peitttää nukke. Idea oli sellainen, että jos napalmissa ei ole fosforia mukana, se sammuu hapettomassa tilassa ja sitten pitää avata peitto hyvin varovasti. Jos tempaisee auki, se tulee taas silmille, syttyy uudestaan.

Nyt mönjää oli niin paljon, että se valui palavana huovan alta sivuille samalla, kun sammutin teko-Kähmän. Alikersantit juoksivat miltei karkuun. Sitten sammutin karvalakkini, johon oli roiskunut palavaa napalmia. Homma tehty nuken osalta, mutta lumi paloi ja musta katkuinen savu nousi puolen metrin rinkinä sen nuken ympärillä. Sitä kävi sitten se ainoa järkevä alikersantti sammuttamaan muiden hönöjen ollessa hoo moilasena taustalla.

Onko napalm-rata nykyään koulutusohjelmassa? Itselläni ei sitä nimittäin ollut ja on jäänyt harmittamaan.
 
Onko napalm-rata nykyään koulutusohjelmassa? Itselläni ei sitä nimittäin ollut ja on jäänyt harmittamaan.
Polttosuojelukoulutus kuluu P-kauden ohjelmaan, mutta miten koulutus toteutetaan missäkin varuskunnassa ja joukko-yksikössä vaihtelee mm. Koulutusinfrasta johtuen.
 
Ainakin Ylämyllyllä on 1970- luvun viimeisinä vuosina eräs ylivääpeli R ampunut pistoolilla kattoon...
Ja Santahaminassa sotilasmestari J teki sen 1980-luvun puolivälissä...
 
Entäs nämä kaikki lentokentät, jotka oli sijoitettu varuskunnan alle? Ei ole pitkään, kun joku aikanaan Mikkelissä palvellut vanhusressu toisteli asiaa kaljamukin ääressä baarissa. Karkialammen alla on siis kiitorata hävittäjille, ja Karkialammen siitä vuorestta, mikä se nyt olikaan jossa esikunta oli, johtaa käytävä Mikkelin kaupunkiin.
 
Jokaisessa varuskunnassa on joku naapurikompanjassa palveleva sotilas, joka on palvellut ulkomailla muukalaislegioonassa tai muissa joukoissa. Tämä sotilas on aina varuskunnan paras. Huhu kertoo myös, että alokasleirillä hälytyksen sattuessa legioonalainen on poistunut teltan seinän läpi viiltäen veitsellä kankaan rikki ja juossut alasti aseensa kanssa poteroon. Muukalaislegioonalainen on joskus myös korvattu kotimaassaan sotineella, yleensä Lähi-Idästä tai Afrikasta saapuneella maahanmuuttajalla.
Nyt täytyy kyllä antaa tukea tälle huhulle. Nimittäin vannon kautta kiven ja kannon, että meidän joukossamme oli tämmöinen tapaus. Naispuolinen sotilas vieläpä. Ja pienikokoinen. Kotoisin Syyriasta, mutta puhui kohtuuhyvää Suomea. Harjoituksessa oli haavoittuneen taisteluparin evakuoiminen poterosta suojaan ja ensiavun antaminen, joka käytännössä tapahtui raahaamalla, koska äijä + kamat painoi 100kg. No, kun tämän naisen vuoro tuli, niin hän meni ja otti taisteluparinsa (mies) poterosta, heitti olkapäälle ja juoksi 100kg äijää ja kamaa olkapäällään suojaan ensiapua antamaan. Koko muu porukka katsoi silmät suurina tapahtunutta, koska yksikään komppanian miehistä ei vastaavaan suoritukseen kyennyt. Että sellainen tapaus.
 
Opiskeluaikana pelasi samassa porukassa vähän aikaa Israelista Suomeen opiskelemaan muuttanut heppu. Pitkä ja erittäin kovakuntoinen kaveri. Oli käynyt molemmat "intit", eli Suomen kansalainen oli ainakin siinä vaiheessa. En osaa hänen varusmiespalveluksestaan kertoa sen kummempia, mutta opiskelijareserviläisten touhuissa ei juuri tuntunut tarvitsevan perehdyttämistä käsitellystä aiheesta riippumatta. Aikana, jolloin toiminnalliset ampumalajit olivat harvojen herkkua, hänen toimintansa ampumaradan kellorasteilla todellakin erottui, edukseen. Tuota yllä mainittua hälytystarinaa kerrottiin myös hänen selkänsä takana, mutta hän ei koskaan ottanut kantaa aiheeseen. Hymyili vain.

Sankavaara-Paimio -luolaston uskoni taas vahvistui, kun kerran kokelaana kouluttajan kanssa ajelimme yönselkään kohti toiminta-alueen toisella reunalla sijaitsevaa joukkoa. Kouluttajan selkä vaivasi, ja hän oli koko ajan levottomampi. Lopulta hän käski poiketa suunnittelemaltani reitiltä ja alkoi antamaan ajo-ohjeita. Muutama käännös aina vain pienemmille teille, ja lopulta mäntykankareelle parkkiin. Sateessa ja pimeässä hän otti muutaman askeleen, rapsutteli vähän aikaa neulasia - ja tempaisi piilokorsun luukun auki! Siellä sitä sitten pari tuntia oiottiin selkää ja vähän nukuttiinkin. Edellinen käyttäjä oli jättänyt sytykkeet valmiiksi...
 
Kuulin tämän tyypiltä, joka oli näitä merijalkaväeksi sanottuja laivaston jv-aukki-linjan käyneitä kavereita. Oli ollut kuulemma seuraavan tapahtuman todistajana. En nyt muista, oliko tapahtumapaikka Porkkala vain Upinniemi vai Dragsvik, joku sieltä päin kuitenkin. Eli linjanjohtaja, luutnantti Joku, oli luvannut viikon loman sille, joka löytää hänet tietyltä metsäalueelta. Lyhyesti aikaa lutille mennä piiloon ja tiettyyn määräaikaan mennessä piti olla etsittynä. Kertomuksessa alue oli muutaman hehtaarin kokoinen ja koko aliupseerikurssi häntä hakemassa. Kaveri pysyi piilossa, kukaan ei löytänyt. Jälkikäteen kävi ilmi, että tyyppi oli hypännyt suonsilmäkkeeseen ja ollut siellä umpisukkeluksissa monta tuntia. Hapenotto oli hoidettu intiaanityyliin jollain pillillä.
Näin kirkkain silmin kerrottiin.
 
Vekaranjärvellä oli 90-luvun puolivälissä eräs keittäjänainen, jota leikillisesti kutsuttiin ”tatinvatkaajaksi”. Jokainen voi miettiä mistä nimitys tulee. Harmittavasti itse missasin kyseiset palvelut.

KRH komppaniassa oli kaveri alikessuna samaan aikaan kuin minä naapurissa puskajussina ja hän kertoili kuinka heidän komppaniassaan oli kaveri, jolla oli kuva-albumi omasta kalustaan. Tätä sitten esitteli tupakavereille ja alikessuille. Sama kaveri runkkasi myös innokkaasti joka paikassa. Oli kaverini mukaan myös heittänyt ”lastin” kamiinan päälle kipinävartiossa.

Tässä samassa KRH komppaniassa palveli myös toinen kaveri, joka kerran kovapanosammunnoissa kuuli sanat ”varisee! Suojaan” ja luuli huudettavan suoja-asemaan. Nousi sitten ladatun rynkyn kanssa poterosta ja lähti hölkkäämään takasektoriin. Tarina kertoo, että ammuntoja katsomaan tulleet ruotsalaiset kenraalit maastoutuivat aika vauhdikkaasti.

Oman komppanian vänrikillä oli aika härski ajatusmaailma ja salasanat olivat aina kyrpä-pillu, Vitun-ikenet jne. Sama kaveri myös kaikissa harjoituksissa aina esitti vertauksia naiseen tai lähinnä naisen intiimialueisiin. ”kaivautukaa siihen turpeeseen, kuin kaivautuisitte naisen mättääseen” jne. Kuuleman mukaan samainen veijari sai sitten potkut intistä kun lotrasi liikaa viinan kanssa ja yhdisti siihen huviin autolla ajamisen.
 
Vekaranjärvellä oli 90-luvun puolivälissä eräs keittäjänainen, jota leikillisesti kutsuttiin ”tatinvatkaajaksi”. Jokainen voi miettiä mistä nimitys tulee. Harmittavasti itse missasin kyseiset palvelut.
Eräs tuttuni ei. Missannut, siis.

Itse asiassa tapahtumapaikka oli varsin lähellä sitä vitikkoa, johon vuosia myöhemmin ropisi rynnäkkökiväärin luoteja "luovasti saunovan" kapiaisen aseesta.
 
Entäs nämä kaikki lentokentät, jotka oli sijoitettu varuskunnan alle? Ei ole pitkään, kun joku aikanaan Mikkelissä palvellut vanhusressu toisteli asiaa kaljamukin ääressä baarissa. Karkialammen alla on siis kiitorata hävittäjille, ja Karkialammen siitä vuorestta, mikä se nyt olikaan jossa esikunta oli, johtaa käytävä Mikkelin kaupunkiin.
Enpä tuommoista ole ennen kuullut. Tuolla vuoressa tuli muutama vuorokausi istuttua varuskunnan päivystäjän apulaisena, mutta ei siellä mitään käytävää näkynyt:rolleyes:.
 
Oman komppanian vänrikillä oli aika härski ajatusmaailma ja salasanat olivat aina kyrpä-pillu, Vitun-ikenet jne. Sama kaveri myös kaikissa harjoituksissa aina esitti vertauksia naiseen tai lähinnä naisen intiimialueisiin. ”kaivautukaa siihen turpeeseen, kuin kaivautuisitte naisen mättääseen” jne. Kuuleman mukaan samainen veijari sai sitten potkut intistä kun lotrasi liikaa viinan kanssa ja yhdisti siihen huviin autolla ajamisen.

Vänr Höpö-Enska? Oli meillä kouluttajana 1/99 kunnes lähti reservin puolelle.....
 
Kuulin tämän tyypiltä, joka oli näitä merijalkaväeksi sanottuja laivaston jv-aukki-linjan käyneitä kavereita. Oli ollut kuulemma seuraavan tapahtuman todistajana. En nyt muista, oliko tapahtumapaikka Porkkala vain Upinniemi vai Dragsvik, joku sieltä päin kuitenkin. Eli linjanjohtaja, luutnantti Joku, oli luvannut viikon loman sille, joka löytää hänet tietyltä metsäalueelta. Lyhyesti aikaa lutille mennä piiloon ja tiettyyn määräaikaan mennessä piti olla etsittynä. Kertomuksessa alue oli muutaman hehtaarin kokoinen ja koko aliupseerikurssi häntä hakemassa. Kaveri pysyi piilossa, kukaan ei löytänyt. Jälkikäteen kävi ilmi, että tyyppi oli hypännyt suonsilmäkkeeseen ja ollut siellä umpisukkeluksissa monta tuntia. Hapenotto oli hoidettu intiaanityyliin jollain pillillä.
Näin kirkkain silmin kerrottiin.

Tuota juttua on kerrottu Mashirista, siis siitä kaverista joka pitää blogia. (Joissain tarinoissa on nyky-yhteiskuntaan sopimattomia viitauksia syntyperään.)

Eli rannikkojääkäreiden touhuista on kyse.

Tarinasta on sellaisia variaatioita, että rynnäkkökivääri löytyi mutta miestä ei.

Ja tosiaankin Mashiri olisi piileskellyt lammen pinnan alla. Hengittäminen tapahtui ruokoa hyväksikäyttäen tai rk:n kaasumännän putken kautta (useita versioita).
 
Tuota juttua on kerrottu Mashirista, siis siitä kaverista joka pitää blogia. (Joissain tarinoissa on nyky-yhteiskuntaan sopimattomia viitauksia syntyperään.)

Eli rannikkojääkäreiden touhuista on kyse.

Tarinasta on sellaisia variaatioita, että rynnäkkökivääri löytyi mutta miestä ei.

Ja tosiaankin Mashiri olisi piileskellyt lammen pinnan alla. Hengittäminen tapahtui ruokoa hyväksikäyttäen tai rk:n kaasumännän putken kautta (useita versioita).
Tätä kerrottiin -93, ja tuo kaveri on syntynyt -76. Itse olen siis seiskakolmonen. Eli aito tornari :eek:, juttu vaan siirtyy eteenpäin koskemaan uusia. Ehkäpä tällä vuosikymmenellä jollain toisella on kunnia saada se osakseen.
Nyt kun otit puheeksi, tuo kaasumännän suojaputki esiintyi minullekin kerrotussa versiossa.
 
Back
Top