Mr. Lutterus sitten rakensi uskonnon kautta irtiottoa....tunnetuin tuloksin. Missä määrin tuossa oli kyse uskonnosta tai kansallisuuksista?
Siihen aikaan, kun kirkko oli suuri yhteiskunnallinen vaikuttaja, se oli mukana politiikassa. Kyllä Luther oli kuitenkin teologi. Oletan, että katolisuuden painolastissa oli monia tiiliä.
Lutherin ja Melanchtonin oppilas, pernajalaisen viljelijän poika Mikael Agricola, osallistui Wittenbergissä ollessaan opiskelijoiden illanviettoiin ja kannuja valettiin (kumottiin) monina iltoina. Ruotsalaiset teologiopiskelijat olivat hyvin tyytymättömiä kuninkaaseen. Philipp Melanchton oli se, joka voimallisimmin vaati kirkolliset tekstit kansankielelle ja antoi Agricolalle tehtävän. Meille opetetaan aina, että Agricola oli "Lutherin ja Erasmus Rotterdamilaisen oppilas", koska he ovat kuuluisia. Eniten Agricola kävi Melanchtonin luennoilla.
Agricola olikin sittemmin Turussa toimelias. Hän asettui Turun katedraalikoulun rehtorina voimallisesti Tukholmaa ja Kustaa Vaasaa vastaan koulunsa ja Turun eduksi. Välit kuninkaaseen menivät huonoon kuntoon. Kuitenkin Kustaa Vaasa nimitti hänet piispaksi ja lähetti vahvaksi tietämänsä neuvottelijan nimenomaan politikoimaan - Venäjälle. Agricola lähetettiin neuvottelemaan rajarauhaa Moskovaan 1557. Paluumatkalla hän sairastui (ruokamyrkytys vai muu myrkytys?) ja kuoli Uudellakirkolla.
Taistelija nostettiin kansakunnan kaapin päälle vasta satoja vuosia myöhemmin yhdessä Snellmanin ja Lönnrotin kanssa. Häntä itse asiassa syrjittiin, kun oli vielä oppositiossa kuningasta vastaan - eivätkä "kansankieliset" ponnistukset olleet arvostettuja. Niistä tuskin piti kukaan, kaikkein vähiten suomenkieliset, joita kaikkia ei välttämättä suinkaan huvittanut alkaa lukea.
Mutta siinä se kirjakielen luonnos oli. Siinä oli aluksi Turun seudun puhekieltä, ruotsia, latinaa ja ortografiassa saksaakin... mutta siitä se alkoi.