Kieli, kansakunta, identiteetti
- Viestiketjun aloittaja adam7
- Aloitus PVM
pstsika
Haukka
Tekijän syyntakeisuus on jo päättynyt ei viitsitä
”Jos nyt eläisit, ei pääsi olisi kovin lujassa.”
Johon leski vastasi tyyliin "Jos hän eläisi et siinä elvistelisi" (mukautettuna päivän kieleen) Skandinaaviksi (ruotsiksi/tanskaksi) tuo keskusteluhan käytiin
pstsika
Haukka
”Jos minun autuas herravainajani eläisi, ei Teidän armonne olisi koskaan päässyt tänne sisälle.”
Maamme kirja, josta tuo keskustelu käy ilmi antaa sen vaikutelman, että keskustelu tosiaan olisi käyty suomeksi, mutta tutustumalla keskustelijoiden taustaan on ilmeistä, että noin ei ollut. Ainoa suomalainen tuosta kolmikosta nimittäin oli arkussa. Ja hyvä niin, tekihän hän melkoisen tempun nuijamiehille.
Viimeksi muokattu:
Ei silloin ollut "suomalaisia". se on suomalaisen historiadeterminismin keksijöiden juttuja.
Silloin maa oli Ruotsi, identiteetti maakunnan mukaan ja kieli kommunikointiväline. Kielen merkitys "kansan" määrittelyssä on saksalaisen nationalismin keksintö ja kieli poliittisena välineenä taas nationalismin työväline standardisointineen.
Silloinkin puhuttiin monia kieliä, mutta ruotsinkieli, tanskankieli ja norjankieli olivat lähempänä toisiansa. Vähän kuin ne eri kommunikointivälineet joista sittemmin on rakennettu "suomenkieli", tosin pääosin länsimurteiden perusteella.
Tässä en tuomitse tai ylistä mitään, vaan totean vain faktat.
Klaus Flemingin tukijoukoista voi kirjoittaa pidempäänkin, mutta tiedätkö ketkä kaksi Ruotsin kuningasta ovat osanneet suomenkieltä?
pstsika
Haukka
Tuo on historian vääristelyä. Suomalaiset, jotka muodostuvat eri maakunnissa elävistä nykyään jo ison osan ominaispiirteistään hävittäneistä heimoista, ovat olleet kansana olemassa tuolloin aivan samalla tapaa, kuten ruotsalaiset tai venäläiset. Tai englantilaiset.
Aivan. Määriytyyhän nykyihmisenkin identiteetti jossain määrin kotiseudun mukaisesti, vaikka ei enää yhtä selkeästi kuin vaikkapa 400 vuotta sitten. Kieli taas on edelleenkin tapa kommunikoida ja siksihän Suomessa opiskellaan vieraita kieliä. Kuten ruotsia ja englantia.
Kieli on kansalaisuuden perusta ja Suomessa se on suomen kieli, jota ruotsinkieliset opetelkoot.
- J. V. Snellman
Kansallisvaltioiden kulmakivi on kansa, jota yleensä yhdistää erilaiset asiat, kuten maantieteelliset rajat, kieli, uskonto, kulttuuri, rotu, historia yms. Nationalismi ei ole mikään mörkö, vaan ainoastaan poliittinen näkemys, jonka tarkoituksena on säilyttää erilaiset kansat elinvoimaisina ja ominaispiirteensä säilyttävinä kansakuntina. Siinä ei pitäisi olla mitään kammoksuttavaa.
Snellmanin sinällään oikeasta periaatteesta huolimatta ruotsinkielikin on ihan ok (osin siksi, että se on nykyään vain pieni vähemmistö eikä kansallinen uhka suomenkielelle), mutta ruotsia äidinkielenä puhuvien tulee opetella vastavuoroisesti myös suomea. Ihan kuten somalienkin tulee opetella suomea, jotta heistä voi ehkä joskus tulla suomalaisia. Ei suomenkielen opettelussa mitään erikoista ole, sillä opettelevathan suomalaisetkin vieraista kielistä vähintäänkin jo aiemmin mainittuja ruotsin ja englannin kieltä.
Silloinkin puhuttiin noiden mainitsemiesi kielten lisäksi myös suomea. Toki ruotsinkieli oli se, jolla valtakunnan asioita hoidettin jo senkin takia, että suomalaiset kansana olivat osa Ruotsin valtakuntaa ja silloinen eliitti tai hallitseva luokka oli ruotsinkielistä. Ja olihan suurin osa Ruotsin valtakunnan väestöstä ruotsalaisia ja äidinkieleltään ruotsia puhuvia.
Jostain syystä vääristelet osaa, mutta perimmäinen kysymys on se, että miksi?
Aarno Karimon Kumpujen yöstä mukaan sekä Kustaa II Adolf, että Kaarle XII puhuivat suomea ainakin suomalaisten sotilaidensa kanssa. Mahdollisesti joku muukin on suomea osannut, sillä muodostihan nykyinen Suomi maantieteellisesti, että väestömäärältään melkoisen osan Ruotsin valtakunnasta.
Lyhyesti: Aarno Karimon "Kumpujen yöstä" on fantasiakirja. Karimo kuuluu näihin jotka keksivät uuden "menneisyyden". Mulla on kirjasarja hyllyssä joten tiedän mistä puhun.
Snellman oli äärimmäisyysmies (vaikka onkin kaukainen sukulaiseni). Aseta Snellmanin jutut suhteeseen Venäjään, niin snaijaat jotain (käytin venäläisperäistä sanaa tahallani).
Karimon jutut ovat roskaa. Johan III, eli Juhana III, Suomen suuriruhtinas ja Kustaa Vaasan poika joka asui pitkiä aikoja Turussa pystyi keskustelemaan suomeksi. Gustav IV Adolf, eli Kustaa IV Adolf , eli Kustaa III:n poika, jolle isä vaati pakkosuomen osasi myös suomea. Noista mainetsimistasi, voit laittaa uskottavan lähteen. Mainitsemanistani en jaksa, koska homma on niin kiistatonta.
Kustaa II Adolf puhui huonosti ruotsia mutta paremmin saksaa ja puolaa. Kaarle tusina puhui kyllä ruotsia, mutta myös saksaa ja latinaa.
--------------------
Minulla ei ole mitään syytä vääristellä mitään.
Olen vain seurannut historiantutkimusta nykyaikaan, enkä ole jämähtänyt jonnekin tarkoitukselliseen historianväääritykseen. Minulla ei myöskään ole syytä väheksyä suomenkielistä tai ruotsinkielistä sukutaustaani.
Tässä maassa ei tarvita kielikiistoja vanhojen tai uusien kielien suhteen.
--------
Ja lopuksi vielä aiheesta:
Tietovuotajasta emme tiedä liikaa, joten parempi olla liikaa tuomitsematta ennen kuin, tiedämme, jos silloinkaan...
EDIT:
Juhana III puhui ruotsia, latina ja saksaa sujuvasti. Tämän lisäksi ranskaa, suomea puolaa ja englantia (oli veljensä puhemiehenä Elisabeth I hovissa ja oppi mm. nurmipalloa (tennistä)).
Ei menneinä aikoina aivot olleet niin rajoittuneita että uusia kieliä ei voinut oppia
Viimeksi muokattu:
Suomessahan ei olisi ollut kielisotia ilman toisen osapuolen itsekästä saavitettujen etujen puolustusta, kyseessä oli niin härski peli rotuteorioineen että monet häpesivät ja hylkäsivät äidinkielensä suomen kielen hyväksi.
Meillä kaikilla on ainakin lännessä on sukua molemmista kieliryhmistä ja suurin osa varmasti kokee molemmat yhtä arvokkaiksi puolustaa, mielipiteitä jakaa vain pakkoruotsi.
Suomenkielisiä on mennyt useampi aalto Ruotsiin viimeisen 2000 vuoden aikana kuin toisinpäin, käytännöt saisi yhtenäistää maiden välillä.
Mutta mitä tulee oliko Suomalaista kansakuntaa, niin varmasti oli, muu on Svekomaanista maanisuutta.
Eipä sitä kukaan kyseenalaista Itävalta-Unkarinkaan kohdalla, eivätkä aikanaan Svealaisetkaan.
Kustaa II Adolf vasta otti Suomen lähempään otteeseen, suosittelen lukemaan Tieto-Finlandia ehdokkaan Pohjolan Leijona painotuoreena.
Kansakunta nimeltä Suomi oli kuitenkin jo olemassa, ehkä vielä vasta Hämäläisten ja Pohjalaisten alueilla mutta myöhemmin viimeistään nykyisillä rajoilla asti, tämä on totuus.
Lainaten von Döbelnin puhetta, joka muuten puhui suomea.
Voidaan lopettaa paskanjauhaminen tähän tai sitten pitää kysellä onko joku agenda levitellä paskaa esi-isien haudoille.
pstsika
Haukka
Esi-isistä puheenollen.
Isoisän isoisän isoisä Fredrik oli niitä vähiä jäljellä olevia suomalaisia sotilaita, jotka olivat tuonne (Uumajaan) saakka pysyneet rivissä. Häneen myöskin päättyi sukupolvia kestänyt sotilaspalvelus Ruotsin armeijan ratsuväessä. Hänen isänsä, isoisänsä ja isoisoisänsä ehtivät myöskin palvella Ruotsin riveissä. Anders eli Fredrikin isoisä palveli Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentissä Suuren Pohjan sodan aikana ja oli Armfeltin mukana Norjan tuntureilla, mutta selvisi elossa karoliinien kuolonmarssista. Palattuaan lopulta takaisin Suomeen 1722 hän otti ja meni naimaan 17- vuotiaan Marian (*), teki liudan lapsia ja eli 85- vuotiaaksi. Kaikenmaailman vittuilut tsuhnista tai juurettomista suomalaisista ovat hölynpölyä minulle ennen kuin sanoja itse osoittaa oman syntyperänsä.
*Minun isoisän isoisän isoisän isoäiti.
Kuka levittää paskaa? Minä sanon että kunnioitetaan esi-isiä riippumatta kielistä, taustoista tai edes poliittisista mielipiteistä (eikä mulla ole yhtään kapinallista suvuissa).
Kunnioitetaan kaikkia ihmisiä riippumatta kielestä, uskonnosta tai muista zydeemeistä. Olemme kaikki ihmisiä. Yhteiskuntamme voima on että voimme elää yhdessä. Viholliskuvia luodaan Kremlissä. Meidän ei tule langeta samaan ansaan.
Hyvää jatkoa sinulle.
Itse myös jäljitän suoran isälinjan 1500-luvun ratsutilaan, kaikissa sodissa on palveltu myös, se oli muuten aatelia kunnes kirjat lyötiin kiinni kaiken maailman sakemannien tieltä.
Kuningas antoi uusia maita jostakin hyvästä palveluksesta Venäjällä, 30 vuotiseen sotaan lähti jo kaksi Hakkapeliittaa ensimmäisessä erässä, toinen ainakin oli oma poika.
Epäilen että sinulla voi mennä suvun värikäs seikkailu maailmalla tuonne historian kirjoituksen ulottumattomiin, nuo hommat kulki suvussa, suosittelen geenien testaamista.
Väitit että kansakuntaa ei ollut olemassa kunnes joku sakemanni keksi sen.
pstsika
Haukka
Joo, kaukaisimmat jotka tiedän nimeltä ovat myös syntyneet 1500-luvulla. Mitä tarkoitat geenien testauksella? Meinaatko, että voi olla esi-isien sotaretkillä alulle panemia kaukaisia sukulaisia ja heidän jälkeläisiä ympäri Eurooppaa?
Joo, kaukaisimmat jotka tiedän nimeltä ovat myös syntyneet 1500-luvulla. Mitä tarkoitat geenien testauksella? Meinaatko, että voi olla esi-isien sotaretkillä alulle panemia kaukaisia sukulaisia ja heidän jälkeläisiä ympäri Eurooppaa?
Esimerkiksi juuri 30 vuotisen sodan hetelmiä tai sitten suoran esi-isän veljiä, serkkuja tai lapsia sinne jäänyt muissa seikkailuissa, nuo geenit ovat nyt sellainen uusi tapa selvittää missä on liikuttu ja koska.
Voin kertoa että niitä löytyy esimerkiksi paljon viikinkiajalta liikkuneista aina englannista idäntielle tuonne volgalle, siis ajoitus tehtään mutaatiot laskemalla ja ajoitus tarkentuu koko ajan.
Ja suora isälinja näkyy aina, ei ole väliä kuinka monta tuhatta vuotta on kulunut, DNA ei valehtele, historian kirjoitus voi.
Ei se ole väite. Tutustu herroihin Rosseau, Herder ja varsinkin herraan nimeltä Hegel, tai oikeammin heidän filosofioihinsa. Sieltä löydät "kansakunnan".
----
Saksanmaa on vaikea paikka. Lutherin opit, mainittujen herrojen opit (vaikka Rosseau oli ranskalainen) Marxin ja Engelin opit ovat aiheuttanet pientä hässäkkää. meilläkin.
Taidat puhella nyt kansallisvaltiosta, kansakuntia on ollut aina ja ne jakavat etnisyyden ja kulttuurin, niitä on ollut aina.
Kansallisvaltio nousi tarpeesta ajaa oman kansakunnan asiaa, se on vain työkalu, ei itsessään hyvä eikä paha.
Monikulttuuriset imperiumit synnyttivät tarpeen kansallisvaltiolle, ne ovat todellakin kansojen sulatusuuni ja kansoilla on tapana nousta sulatusta vastaan.
Voidaan pyöritellä käsitteitä vaikka kuinka kauan mutta monesta lähteestä löydät suomalaiset omana itsestään tietoisena kansana mainittavan ennen kuin herrojen kirjoitukset kiersivät Suomen tuvissa.
On varmasti olleet pojat pihalla kun von Döbeln piti puhettaan ja horisi kansakunnasta.
Kannattaa jättää se Hbl lukematta jos tuota linjaa siellä jatketaan, kirjoittelisivat tarinoita mahinnousuista Ruotsin rannikolle kesällä -44.
pstsika
Haukka
Ei kieliasiaa tule missään tapauksessa vaieta kuoliaaksi! Rauhaa olisi voitu tarjota ruotsinkielistenkin osalta jo kauan kauan sitten, mutta kieliriita haluttiin unohtaa vasta sitten, kun suomenkieliset sen olivat jo voittaneet. Svekomaanit ovat 150-200 vuoden aikana tehneet niin paljon pahaa kansankielen, siis suomen, aseman hankaloittamiseksi, että nyt kun vihdoin fennomaanit ovat päässeet tai pääsemässä niskan päälle ja ruotsinkielinen vähemmistö on kutistunut mitättömään n. 5% väestöstä, niin työ tulee tehdä kerralla loppuun ja ajaa ruotsinkielen asema "toisena kotimaisena" siihen asemaan, mikä sillä todellisuudessakin on. Ensimmäinen tai toinen vieras kieli.
Vonka
Supreme Leader
Maanpuolustuksen kannalta välttämätön asia, josta on mitä kummallisimpia käsityksiä johtuen erilaisista historiakäsityksistä. Eilen on yön älymystö mähissyt tietovuotajaketjussa aamuneljään.
Pieni alustus siitä, miten pikkukuninkaiden ja kyläpäälliköiden hajanaisista riista- ja pyyntikulttuureista siirryttiin maanviljelyyn ja yhden kuninkaan alaisuuteen ja mitä sitten tapahtui.
Suomi ja Ruotsi eivät olleet kansallisvaltioita vuonna 1000, eikä sellaisia ollut muuallakaan. Paavin hallintovalta tuli ensin Sveanmaalle, ja pohjoiset osat taipuivat 150 vuoden riitelyn jälkeen. Sen jälkeen kirkko rantautui Suomeen ja alkoi kantaa veroa ja luetteloida sekä hallita ihmisiä tällä puolella. Suomessa oli aivan samantyylinen pikkuheimojen kulttuuri kuin oli ollut Sveanmaalla ja Göötanmaallakin ennen kuin svealaiset yhdstyivät Upsalan ylikuninkaan alaisuuteen. Eurooppalainen valtaus tehtiin tänne ikään kuin tyhjään organisoimattomaan tilaan.
Suomenkielisten identiteetti oli osin kieli-identiteetti jo ennen Hegeliä, mutta ei kohottavassa kansallisromanttisessa mielessä. Tämä seuraa automaattisesti papiston ja virkamiehistön puhuessa vierasta kieltä. Kestää tietenkin todella kauan ennen kuin rannikkoseudun vaikutus tuntuu Hämeessä - eihän se se tunnu siellä oikein vieläkään. Voimakkaimmin kirkko ja papisto vievät uutta kulttuuria - joka ei edes ole alun alkaen mikään ruotsalaisuus vaan sinnekin tuontitavaraa.
Yksikään sivistyskieli ei voi kehittyä ilman ulkokielten vaikutusta. Suomi tuli aikanaan aloittamaan matkan kansankielestä kirjoituspöytäkieleksi vahvojen ruotsalaisuuksien (Agricola) myötä. Ruotsalaisuuksia tosin korvattiin uudissanoilla kansallisromantiikan aikana. Vielä 1800-luvun alkupuolella mentiin "restauranttiin" tai "biblioteekkiin" ja yliopistossa "studeerattiin botaniikkia". Noin niin kuin suomeksi. Lönnrot oli täysin suomenkielisestä perheestä, ja korvasi pahimpia sanamuukalaisuuksia.
Moni korvattu sana jäi käyttöön pitkäksi aikaa. Esim. "hushållerska" korvattiin jo 1800-luvulla, mutta Niinistökin puhui vielä "huushollin pidosta" maanpuolustuspuheessaan.
Suomenkielinen sivistys luotiin 1800-luvulla. Siihen asti "sivistys" oli ruotsinkielistä. Vanhaan aikaan sivistys oli luku- ja kirjoitustaitoa. Sivistys ei ollut tarjolla kansan valtavalle enemmistölle. Vuosisatoja Ruotsin itäinen puoli toimi tärkeänä veronkannon kohteena, kun läntinen osa, Ruotsi, vaurastui. Luonnollisesti myös länsiosaa verotettiin rankasti, ei se yksin Turun asia ollut. Oli kuntia, jotka joutuivat toimittamaan tynnyrikaupalla vaikkapa lahnankieliä Tukholmaan. On siinä pyytämistä. Mutta eniten Suomesta tarvittiin sotilaita, joilla tuota suurvalta-asemaa tehtiin. Voimakkaimmillaan Ruotsi oli kuningatar Kristiinan kaudella 1600-luvulla. Siitä se tähti alkoi laskea, ja 1700-luvulla "suomalaistuneet" ruotsinkieliset halusivat jo kapinoida pois kuninkaan alta.
Verraten varhain ruotsia ensisijaisesti puhuva väestö alkoi mieltää itsensä irti kuninkaasta, ja alkoi identifioitua uudella tavalla, vaikkakaan tuolloin ei puhuttu suomenruotsalaisista. Sen sijaan juuri ruotsinkieliseltä puolelta alkoivat ne toimenpiteet, jotka johtivat suomalaisuusliikkeen syntyyn. Tähän johtivat ajan muodit, filosofiat ja valtavirtaukset mutta myös se, että suomalaisten omaleimaisuus oli (äidinkielestä riippumatta) erkaantunut ruotsalaisuudesta eikä venäläiseksi ollut kiinnostusta ryhtyä.
Snellman ymmärsi varmasti, että itsemääräämisoikeuden ja suuremman itsenäisyyden saavuttamiseksi oli luotava suomenkielinen sivistys. Vaikka kirkollisissa teksteissä jonkinlainen Agricola-suomi oli otettu käyttöön, 1800-luvulle tultaessa Suomi oli kansakuntana täysin hädänalaisessa tilassa: ei suomenkielisiä kouluja, kirjastoja, teattereita, kirjallisuutta eikä oikeutta käyttää suomea virallisena kielenä.
Kun Suomesta tuli Venäjän suuriruhtinaskunta, siitä tuli samalla ensimmäistä kertaa oma valtiollinen yksikkö. Tällöin Snellman, Lönnrot ja kumppanit alottivat projektin, jonka aikana luotiin suomen kieli sivistyskielenä. Eikä tsaari pannut vastaan. Päinvastoin. Lönnrotin aikana kehitettiin 200 000 suomen sanaa (Agricola oli käyttänyt n. 8000 sanaa). Luotiin kasviopin, laki- ja lääketieteen sanastot. Ennen Lönnrotin työtä yliopistossa ei olisi voinut opiskella suomeksi, kun ei tarvittavia sivistyskäsitteitä kielessä ollut.
Lönnrot piti ensimmäisen kerran luennon suomeksi aloittaessaan suomen kielen ja kirjallisuuden professorina Castrénin jälkeen - vaikka häntä oli kielletty (suomen kielen professori Castrén ei luennoinut suomeksi). Ja kun Forsmanin komitea ehdotti keisarille suomen ottamista tasaveroisena kielenä ruotsin rinnalle, keisari suostui ja antoi kieliasetuksen 1863. Se oli murros. 1870-1880-luvuilla meillä oli suomenkielinen teatteri, suomenkielinen kirjallisuus, suomenkielisiä kouluja (joita svekomaanit, kuten Kothén, jarruttelivat kaikin voimin), suomenkieliset opiskelivat yliopistossa ja virkamiesten piti tehdä suomen tutkinto.
Kaikki se, mitä ei saatu aikaan 700 vuodessa Ruotsissa, tehtiin reilussa 50 vuodessa Venäjän suuriruhtinaskunnassa. Tästä syystä Aleksanterin patsas vielä komeilee Senaatintorilla.
On turha spekuloida sillä, miten kauan olisi kestänyt saada kansan enemmistölle jonkinlaiset oikeudet omaan kieleen maakunnassa. On muistettava, että ruotsinkielisten joukossa oli 1800-luvulla paljon fennomaaneja, jotka pyrkivät parantamaan suomen kielen ja kansan enemmistön asemaa. Snellman tuskin suomea osasi, mutta taisteli suomalaisen sivistyksen puolesta. Joka tapauksessa olisi kestänyt liian kauan, jotta Suomi olisi voinut itsenäistyä vuonna 1917. Eräs tutkija (Pentti Anttonen) sanoikin, että ilman Kalevalaa itsenäisyys 1917 olisi ollut mahdoton. Meillä ei olisi ollut suomenkielistä keskiluokkaa.
Miksi sitten venäläisviha syntyi? Varsinainen ns. ryssäviha alkoi 1899 helmikuun manifestista. Venäläistämistoimet katsottiin petokseksi, ja niitä vastaan käytiin vastarintaan. Kahdesta sortokaudesta toinen olisikin lopettanut meidät kokonaan. Ensimmäinen maailmansota pelasti meidät täysvenäläisiltä pakkotoimilta.
Vain parisataa metriä on ensimmäisen Aleksanterin patsaalta portaikkoon, jossa sattui kenraalikuvernööri Bobrikoviin Eugen Schaumanin luoti.
Mitä kieleen tulee, homma itsenäisessä Suomessa kippasi nyt toisinpäin. 1920-luvulla kieliasetuksessa turvattiin lähinnä ruotsinkielisten oikeudet. Minusta tämä tausta pitää jokaisen ymmärtää ja sen myötä ymmärtää ruotsin kieli arvokkaana osana omaleimaista suomalaisuutta. Vaikka itse olen suomenkielinen, puhun ja luen mielelläni ruotsia.
Se siitä. Tultiin uuteen aikaan. Sisällissodan jälkeen Tarton rauhassa solmitut rajat näki jokainen reaalipoliitikko epätyydyttäviksi Venäjän kannalta, ja Mannerheim sanoikin talvisodasta, että se oli vain "vapaussodan jatkoa", jolloin kansan täytyi joko lunastaa olemassaolonsa oikeutus tai menettää se.
Kansallisromantiikan jälkilaineissa uudella ajalla suomalaisia myös kasvatettiin sotaan: kouluissa Runebergin avulla ja kasarmilla itsenäisen Suomen aloittelevan armeijan harjoituksissa ja suojeluskuntien työllä. Ylioppilaista tuli vänrikkejä. Mutta suurimman osan rivimiehen kärsimyksestä ja lujuudesta kantoi suomalainen työmies ja pienviljelijä. Moni oli punaisten poika.
Tänä päivänä meillä on oikeastaan (laajalla enemmistöllä) 150 vuotta sivistystä, ja siihen mahtuu sekaan sisällissota, talvisota, jatkosota, Lapin sota ja sekä oikeiston että vasemmiston kumousyritykset.
Sitten siihen mahtuu melkein viisikymmentä vuotta YYA-aikaa, jolloin radiossa soi hyljeksittyjen maansa pelastaneiden veteraanien korviin partisaanimusiikki, risuparrat sanovat kadulla, että mitäs menitte. Sitten romahtaa Neuvostoliitto ja osa pankkijärjestelmää, jonka kansa pelastaa yhteisellä ponnistuksella Viinasen ruoskan alla. Sitten juoksemme Euroopan unioniin ja euroon, jossa saksalaisten ja ranskalaisten pankkien sijoitukset nyt pelastettiin osaksi Suomen kansan voimin ja Katainen sai komissaarinpaikan.
Maassa on myös n. 60 000 venäjänkielistä ja 15 000 somalin kielen puhujaa.
Samalla pitäisi päättää tulevaisuuden puolustuksen suuntaviivoista.
Onnea.
Pieni alustus siitä, miten pikkukuninkaiden ja kyläpäälliköiden hajanaisista riista- ja pyyntikulttuureista siirryttiin maanviljelyyn ja yhden kuninkaan alaisuuteen ja mitä sitten tapahtui.
Suomi ja Ruotsi eivät olleet kansallisvaltioita vuonna 1000, eikä sellaisia ollut muuallakaan. Paavin hallintovalta tuli ensin Sveanmaalle, ja pohjoiset osat taipuivat 150 vuoden riitelyn jälkeen. Sen jälkeen kirkko rantautui Suomeen ja alkoi kantaa veroa ja luetteloida sekä hallita ihmisiä tällä puolella. Suomessa oli aivan samantyylinen pikkuheimojen kulttuuri kuin oli ollut Sveanmaalla ja Göötanmaallakin ennen kuin svealaiset yhdstyivät Upsalan ylikuninkaan alaisuuteen. Eurooppalainen valtaus tehtiin tänne ikään kuin tyhjään organisoimattomaan tilaan.
Suomenkielisten identiteetti oli osin kieli-identiteetti jo ennen Hegeliä, mutta ei kohottavassa kansallisromanttisessa mielessä. Tämä seuraa automaattisesti papiston ja virkamiehistön puhuessa vierasta kieltä. Kestää tietenkin todella kauan ennen kuin rannikkoseudun vaikutus tuntuu Hämeessä - eihän se se tunnu siellä oikein vieläkään. Voimakkaimmin kirkko ja papisto vievät uutta kulttuuria - joka ei edes ole alun alkaen mikään ruotsalaisuus vaan sinnekin tuontitavaraa.
Yksikään sivistyskieli ei voi kehittyä ilman ulkokielten vaikutusta. Suomi tuli aikanaan aloittamaan matkan kansankielestä kirjoituspöytäkieleksi vahvojen ruotsalaisuuksien (Agricola) myötä. Ruotsalaisuuksia tosin korvattiin uudissanoilla kansallisromantiikan aikana. Vielä 1800-luvun alkupuolella mentiin "restauranttiin" tai "biblioteekkiin" ja yliopistossa "studeerattiin botaniikkia". Noin niin kuin suomeksi. Lönnrot oli täysin suomenkielisestä perheestä, ja korvasi pahimpia sanamuukalaisuuksia.
Moni korvattu sana jäi käyttöön pitkäksi aikaa. Esim. "hushållerska" korvattiin jo 1800-luvulla, mutta Niinistökin puhui vielä "huushollin pidosta" maanpuolustuspuheessaan.
Suomenkielinen sivistys luotiin 1800-luvulla. Siihen asti "sivistys" oli ruotsinkielistä. Vanhaan aikaan sivistys oli luku- ja kirjoitustaitoa. Sivistys ei ollut tarjolla kansan valtavalle enemmistölle. Vuosisatoja Ruotsin itäinen puoli toimi tärkeänä veronkannon kohteena, kun läntinen osa, Ruotsi, vaurastui. Luonnollisesti myös länsiosaa verotettiin rankasti, ei se yksin Turun asia ollut. Oli kuntia, jotka joutuivat toimittamaan tynnyrikaupalla vaikkapa lahnankieliä Tukholmaan. On siinä pyytämistä. Mutta eniten Suomesta tarvittiin sotilaita, joilla tuota suurvalta-asemaa tehtiin. Voimakkaimmillaan Ruotsi oli kuningatar Kristiinan kaudella 1600-luvulla. Siitä se tähti alkoi laskea, ja 1700-luvulla "suomalaistuneet" ruotsinkieliset halusivat jo kapinoida pois kuninkaan alta.
Verraten varhain ruotsia ensisijaisesti puhuva väestö alkoi mieltää itsensä irti kuninkaasta, ja alkoi identifioitua uudella tavalla, vaikkakaan tuolloin ei puhuttu suomenruotsalaisista. Sen sijaan juuri ruotsinkieliseltä puolelta alkoivat ne toimenpiteet, jotka johtivat suomalaisuusliikkeen syntyyn. Tähän johtivat ajan muodit, filosofiat ja valtavirtaukset mutta myös se, että suomalaisten omaleimaisuus oli (äidinkielestä riippumatta) erkaantunut ruotsalaisuudesta eikä venäläiseksi ollut kiinnostusta ryhtyä.
Snellman ymmärsi varmasti, että itsemääräämisoikeuden ja suuremman itsenäisyyden saavuttamiseksi oli luotava suomenkielinen sivistys. Vaikka kirkollisissa teksteissä jonkinlainen Agricola-suomi oli otettu käyttöön, 1800-luvulle tultaessa Suomi oli kansakuntana täysin hädänalaisessa tilassa: ei suomenkielisiä kouluja, kirjastoja, teattereita, kirjallisuutta eikä oikeutta käyttää suomea virallisena kielenä.
Kun Suomesta tuli Venäjän suuriruhtinaskunta, siitä tuli samalla ensimmäistä kertaa oma valtiollinen yksikkö. Tällöin Snellman, Lönnrot ja kumppanit alottivat projektin, jonka aikana luotiin suomen kieli sivistyskielenä. Eikä tsaari pannut vastaan. Päinvastoin. Lönnrotin aikana kehitettiin 200 000 suomen sanaa (Agricola oli käyttänyt n. 8000 sanaa). Luotiin kasviopin, laki- ja lääketieteen sanastot. Ennen Lönnrotin työtä yliopistossa ei olisi voinut opiskella suomeksi, kun ei tarvittavia sivistyskäsitteitä kielessä ollut.
Lönnrot piti ensimmäisen kerran luennon suomeksi aloittaessaan suomen kielen ja kirjallisuuden professorina Castrénin jälkeen - vaikka häntä oli kielletty (suomen kielen professori Castrén ei luennoinut suomeksi). Ja kun Forsmanin komitea ehdotti keisarille suomen ottamista tasaveroisena kielenä ruotsin rinnalle, keisari suostui ja antoi kieliasetuksen 1863. Se oli murros. 1870-1880-luvuilla meillä oli suomenkielinen teatteri, suomenkielinen kirjallisuus, suomenkielisiä kouluja (joita svekomaanit, kuten Kothén, jarruttelivat kaikin voimin), suomenkieliset opiskelivat yliopistossa ja virkamiesten piti tehdä suomen tutkinto.
Kaikki se, mitä ei saatu aikaan 700 vuodessa Ruotsissa, tehtiin reilussa 50 vuodessa Venäjän suuriruhtinaskunnassa. Tästä syystä Aleksanterin patsas vielä komeilee Senaatintorilla.
On turha spekuloida sillä, miten kauan olisi kestänyt saada kansan enemmistölle jonkinlaiset oikeudet omaan kieleen maakunnassa. On muistettava, että ruotsinkielisten joukossa oli 1800-luvulla paljon fennomaaneja, jotka pyrkivät parantamaan suomen kielen ja kansan enemmistön asemaa. Snellman tuskin suomea osasi, mutta taisteli suomalaisen sivistyksen puolesta. Joka tapauksessa olisi kestänyt liian kauan, jotta Suomi olisi voinut itsenäistyä vuonna 1917. Eräs tutkija (Pentti Anttonen) sanoikin, että ilman Kalevalaa itsenäisyys 1917 olisi ollut mahdoton. Meillä ei olisi ollut suomenkielistä keskiluokkaa.
Miksi sitten venäläisviha syntyi? Varsinainen ns. ryssäviha alkoi 1899 helmikuun manifestista. Venäläistämistoimet katsottiin petokseksi, ja niitä vastaan käytiin vastarintaan. Kahdesta sortokaudesta toinen olisikin lopettanut meidät kokonaan. Ensimmäinen maailmansota pelasti meidät täysvenäläisiltä pakkotoimilta.
Vain parisataa metriä on ensimmäisen Aleksanterin patsaalta portaikkoon, jossa sattui kenraalikuvernööri Bobrikoviin Eugen Schaumanin luoti.
Mitä kieleen tulee, homma itsenäisessä Suomessa kippasi nyt toisinpäin. 1920-luvulla kieliasetuksessa turvattiin lähinnä ruotsinkielisten oikeudet. Minusta tämä tausta pitää jokaisen ymmärtää ja sen myötä ymmärtää ruotsin kieli arvokkaana osana omaleimaista suomalaisuutta. Vaikka itse olen suomenkielinen, puhun ja luen mielelläni ruotsia.
Se siitä. Tultiin uuteen aikaan. Sisällissodan jälkeen Tarton rauhassa solmitut rajat näki jokainen reaalipoliitikko epätyydyttäviksi Venäjän kannalta, ja Mannerheim sanoikin talvisodasta, että se oli vain "vapaussodan jatkoa", jolloin kansan täytyi joko lunastaa olemassaolonsa oikeutus tai menettää se.
Kansallisromantiikan jälkilaineissa uudella ajalla suomalaisia myös kasvatettiin sotaan: kouluissa Runebergin avulla ja kasarmilla itsenäisen Suomen aloittelevan armeijan harjoituksissa ja suojeluskuntien työllä. Ylioppilaista tuli vänrikkejä. Mutta suurimman osan rivimiehen kärsimyksestä ja lujuudesta kantoi suomalainen työmies ja pienviljelijä. Moni oli punaisten poika.
Tänä päivänä meillä on oikeastaan (laajalla enemmistöllä) 150 vuotta sivistystä, ja siihen mahtuu sekaan sisällissota, talvisota, jatkosota, Lapin sota ja sekä oikeiston että vasemmiston kumousyritykset.
Sitten siihen mahtuu melkein viisikymmentä vuotta YYA-aikaa, jolloin radiossa soi hyljeksittyjen maansa pelastaneiden veteraanien korviin partisaanimusiikki, risuparrat sanovat kadulla, että mitäs menitte. Sitten romahtaa Neuvostoliitto ja osa pankkijärjestelmää, jonka kansa pelastaa yhteisellä ponnistuksella Viinasen ruoskan alla. Sitten juoksemme Euroopan unioniin ja euroon, jossa saksalaisten ja ranskalaisten pankkien sijoitukset nyt pelastettiin osaksi Suomen kansan voimin ja Katainen sai komissaarinpaikan.
Maassa on myös n. 60 000 venäjänkielistä ja 15 000 somalin kielen puhujaa.
Samalla pitäisi päättää tulevaisuuden puolustuksen suuntaviivoista.
Onnea.
Viimeksi muokattu:
