Kielletyt kirjat - sensuuri Suomessa

Vonka

Supreme Leader
Se suuri puhdistus

”Kaikki kirjat, aikakauskirjat ja muut painotuotteet, joiden sisältö on tähdätty Neuvostoliiton etuja vastaan, poistetaan viipymättä kaupasta ja kirjastokäytöstä.”

Näin määrättiin ulkoasiainministerin 16. lokakuuta 1944, kuukauden verran välirauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, antamassa nootissa, ja jo neljä päivää aikaisemmin oli oikeusministeri Ernst von Born lähettänyt valtion kirjastotoimistolle samansisältöisen kirjeen.

Valtion kirjastotoimisto reagoi nopeasti ja lähetti kirjastoille 20.10. kiertokirjeen, jossa tarkemmin erittelemättä kehotettiin panemaan vapaaehtoisesti syrjään yleisön saatavilta sellainen kirjallisuus, jonka luonnetta ja sävyä Neuvostoliitto voi pitää itselleen vihamielisenä. Kolme päivää myöhemmin Suomen kustannusyhdistys pyysi kirjakauppoja poistamaan nimetyt, luetteloksi kootut teokset myynnistä. Samoihin aikoihin seuraavana vuonna kustannusyhdistys vielä täydensi poistettavien teosten valikoimaa. Näihin kahteen luetteloon sisältyi yhteensä noin 300 kirjaa.

Kirjastojen poistot jäivät siis kokonaan kunkin kirjaston oman harkinnan varaan, eikä nimenomaisia teoksia ohjeissa myöhemminkään mainittu. Tästä sekä kirjastojen erityisluonteesta – niissähän oli runsaasti myös sellaista kirjallisuutta, jota ei kirjakaupoista enää ollut saatavissakaan – seurasi, että kirjastoista poistettiin huomattavasti enemmän teoksia eli 1783 nimikettä. Keväällä 1958 opetusministeriö sekä kirjastoilta tulleiden aloitteiden että ilmeisesti myös lehtikirjoittelun rohkaisemana kumosi poistot jättäen kuitenkin voimaan tietyn rajoituksen: ”Sellaisia kirjoja, joiden sisällön on katsottava loukkaavan maahamme ystävällisissä suhteissa olevia vieraita valtoja, erityisesti naapurimaitamme, ei kuitenkaan ole pidettävä yleisön välittömästi saatavana, vaan on niitä annettava lainaksi ainoastaan tutkimustarkoituksiin kirjaston johtokunnan harkinnan mukaan.” Julkisuuteen ”kiellettyjen kirjojen” houkuttelevaksi katsottu aihe noiden rajoitusten vuoksi palasi myöhemminkin, laajimmin 1979 Helsingin Sanomissa.
 
Kyllähän tuo tuttu ilmiö oli.Lähikirjastossani nuo maamme Ulkopoliittista Linjaa horjuttavat kirjat pysyivät myrkkykaapissa Neuvostoliiton hajoamiseen asti.Minä kriittisesti maailmaa tarkastelevana koulupoikana (pidin Kekkosen kuvaa tikkatauluna) kävin uhmakkaasti lainaamassa noita epäilyttäviä teoksia.
 
Tietty sensuuri muuten osui myös aivan toisenlaiseenkin genreen kuin kaikkinaisiin vankileirikarkeloihin. Tietyt kevyetkin julkaisut tulivat kehiin vasta reilusti - 80- luvun puolella. Niiden ainoa synti oli se, että NL:a käsiteltiin huumorilla, joka oli sitten paha juttu. Olen kuullut, että Veikko Huovinenkin paimennettiin jossain kohtaa ruotuun kustantajan taholta, tätä en tiedä, mutta näin on avoimesti sanottu.

Ottakaa huomioon, että esim. Talvisota-elokuva tehtiin vasta kovan liennytysvaiheen jälkeen.

Paras kustannustoiminnan alalla lienee Tintti. Katsokaas, milloin julkaistiin alkuperäinen Tintti Neuvostojen maassa ja milloin se painallettiin Suomessa? Olikohan alkuperäisteoksen ja suomiteoksen välissä 50 vuotta? Osa leirikirjallisuudesta kiersi uskonnollisten yhteisöjen piirissä eräänlaisena maanalaisena tavarana. Tyypillisesti kirjoittajina esim. inkeriläiset papit jne.

Ja sitten uudempaa. Kun NL:n viime metreillä tehtiin se vallankaappaus, niin jos olette joskus tilaisuudessa tutqia niiden päivien suomalaista lehdistöä, niin?

Sensuuri on kaikissa muodoissaan itsestään perkeleestä. Ja kun sensuuri muuttuu itsesensuuriksi, ollaan kyllä toivottoman heikoilla jäillä.
 
Berijan tarhat. Ai että kun oli valaiseva matkaopas. Se oli toinen kirja joka minulle pikkupoikana kesälomalla lyötiin käteen mummolassa. Edellisen kesän lyötiin alkuperäinen Kollaa kestää kirja ilman kirosana sensuuria.
 

Pari maiskista:


Toinen Karin laajalti huomiota herättänyt pilapiirros, jonka aiheena oli Ilja Repinin maalaus Volgan lautturit, parodioi Neuvostoliiton pääministeri-puoluejohtaja Nikita Hruštšovia, jonka suuhun on pantu sanat: "Hävetkää, imperialistit!" Piirros oli esillä kansainvälisessä näyttelyssä Yhdysvalloissa syksyllä 1958, mutta Suomessa se julkaistiin vasta kokoelmassa Maxi-Karivuonna 1985, jolloin Neuvostoliiton johtoon oli tullut Mihail Gorbatšov. Lisäksi vuonna 1966 ulkoministeri Ahti Karjalainen kutsui Helsingin Sanomien silloisen päätoimittajan Teo Mertasen nuhdeltavakseen Karin piirroksen Satu porkkanasta vuoksi; piirroksen aiheena oli kymmenen vuotta aiemmin tapahtunut Porkkalan vuokra-alueen palautus Suomelle.


Kesäkuussa 1991 Kari jätti paikkansa Helsingin Sanomissa, kun hänen somaliaiheinen piirroksensa jätettiin julkaisematta; piirroksessa poliisi Väkä sanoi kaverilleen Koukulle:

»Minä vain kysyin onko heillä viisumia ja työlupaa - -»

- ja sermin takana oli lauma katketakseen nauravia, kalliisiin muotivaatteisiin pukeutuneita, karrikoidun kärjistävästi kuvattuja mustia miehiä.

Tätä lehden johto piti sopimattomana kannanottona, oikeastaan puolestapuhumisena, väitteisiin että pakolaisasioihin olisi liittynyt tarkoituksellisia väärinkäytöksiä.
 
Noita neuvostovastaisiksi katsottuja kirjoja julkaisivat lähinnä jotkut pienkustantamot,suuret suomalaiset kustannustalot eivät siihen leikkiin uskaltautuneet.Mitähän sanktioita ne pelkäsivät? Mitä seuraamuksia oikeasti olisi voinut tulla? Ehkä kiukkuinen myllykirje toimitusjohtajalle? Ihme kyllä,WSOY julkaisi 1970-luvun lopulla Taisto Huuskosen mainion kirjan: Laps Suomen.Tuon Neuvostoliittoon loikanneen ex-kommunistin katkeran ivallisen muistelmatilityksen.
 
Noita neuvostovastaisiksi katsottuja kirjoja julkaisivat lähinnä jotkut pienkustantamot,suuret suomalaiset kustannustalot eivät siihen leikkiin uskaltautuneet.Mitähän sanktioita ne pelkäsivät? Mitä seuraamuksia oikeasti olisi voinut tulla? Ehkä kiukkuinen myllykirje toimitusjohtajalle? Ihme kyllä,WSOY julkaisi 1970-luvun lopulla Taisto Huuskosen mainion kirjan: Laps Suomen.Tuon Neuvostoliittoon loikanneen ex-kommunistin katkeran ivallisen muistelmatilityksen.

Tuossa on hyvä juttu siitä. Pidin kirjasta, luin sen silloin heti.

http://www.demari.fi/arkisto?id=14479
 
Back
Top