Kirjat

[tulikomento]

Löytyy hyllystä. Totta että kirjassa on kappale "Hitler ylipäällikkönä" joka on ymmärrettävästi varsin kriittinen. Tarkastelipa Mansteinia miten tahansa niin en siltä kauheasti vääriä ratkaisuja löydä huomioiden sillä ollut liikkumatila. Itse sanoisin että onnistunein ylimmän sodanjohdon tehtävissä toiminut henkilö toisessa maailmansodassa kun huomioi mitä sai aikaan käytössä olleilla voimilla, vaikka olikin häviäjän puolella.

Itärintamalla Mansteinin parhaimpia suorituksia käsittääkseni olivat tilanteen vakauttaminen Stalingradin katastrofin jälkeen, sekä Harkovan vastahyökkäys helmi-maaliskuussa 1943. Viimeistään Kurskin epäonnistumisen jälkeen olisi Manstein halunnut ryhtyä käymään itärintamalla joustavan puolustuksen sotaa, toisin sanoen vetäytymään taaksepäin ja iskemään takaisin heti kun venäläisten huoltolinjat olisivat venyneet pitkiksi. Tällä ajateltiin saavutettavan ainakin jonkinlainen tasapelitilanne puna-armeijaa vastaan. Mutta Hitler halusi ja vaati jäykkää puolustusta. Jokaisesta kylästä ja kaupungista tuli pitää kiinni viimeiseen mieheen.

 

[Rkm]

Pitää jälleen kerran kiittää tästä ketjusta.
Itsellä elämän tilanne vähän muuttui ja olisi periaatteessa aikaa taas lukea kunnolla. Erinomaisia kirja vihjeitä tämä ketju täynnä.

Pakko on myöntää, että en ymmärrä miten Tulikomento ja Sigma pystyy lukemaan tuon kirja määrän??
Joskus oli sellainen elämän vaihe, että vuoden aikana luin luokkaa 1-3 kirjaa päivässä, silloin ei juuri muuhun aika piisaa.

On kyllä kova tahti, ja ihan joka mittarilla. Tottunut lukija painaa kyllä reilun määränkin sivuja päivässä tovin, jos on oikein mukaansa tempaavaa tai kiinnostavaa tekstiä. Meikäläisellä tuppaa hajoamaan kuuppa yleensä liiallisen lukemisen myötä. Siihen auttaa yleensä onneksi ihan uudelleenkäynnistys

 

[sinko]

Onko kukaan lukenut ? Israelin tiedustelupalvelu Mossadin historiasta ja toiminnasta kertova teos. Ilmestyi 70-luvun alussa, joten tässä ei ole mukana 72 Münchenin olympialaisten terrori-iskua ja sen jälkipyykkiä.

Katso liite: 104300

Katos vaan. Täähän löytyi omasta hyllystä.
Tammikuussa ostanut 2€ maksanut.
1971 2. painos Alkup. 1970 ilmestynyt ranskaksi.
En ole vielä ehtinyt lukemaan. Tässä näkyyy olevan juttua myös Miragekaupoista.

 

[Sigma957]

Itärintamalla Mansteinin parhaimpia suorituksia käsittääkseni olivat tilanteen vakauttaminen Stalingradin katastrofin jälkeen, sekä Harkovan vastahyökkäys helmi-maaliskuussa 1943. Viimeistään Kurskin epäonnistumisen jälkeen olisi Manstein halunnut ryhtyä käymään itärintamalla joustavan puolustuksen sotaa, toisin sanoen vetäytymään taaksepäin ja iskemään takaisin heti kun venäläisten huoltolinjat olisivat venyneet pitkiksi. Tällä ajateltiin saavutettavan ainakin jonkinlainen tasapelitilanne puna-armeijaa vastaan. Mutta Hitler halusi ja vaati jäykkää puolustusta. Jokaisesta kylästä ja kaupungista tuli pitää kiinni viimeiseen mieheen.

Amerikkalainen R. A. Forczyk, taustaltaan ye-koulutettu panssarieversti/evl., kirjoitti aikoinaan muistaakseni Amazonissa (silloin kun kirjojen yleisöarvosteluja pystyi kommentoimaan ja joskus niissä ketjuissa oli erittäin hyvää väittelyä) , että von Mansteinin haluamaa liikkuvaa puolustusta ei olisi voinut yksinkertaisesti toteuttaa, koska Saksan polttoainevarat eivät sellaiseen riittäneet yhdessä sen seikan kanssa, että niin suuri osa sakujen joukoista oli moottoroimattomia eli huonosti soveltuvia liikkeeseen. Siksi esimerkiksi Modelin kaltaiset kenut olivat siinä vaiheessa paljon parempia, koska he pystyivät taistelemaan myös niukemmilla resursseilla. Forczyk on muutenkin arvostellut von Mansteinin luonnetta primadonnaksi, joka ei puolustanut alaisiaan yhtä sisukkaasti kuin Model.

 

[tulikomento]

Amerikkalainen R. A. Forczyk, taustaltaan ye-koulutettu panssarieversti/evl., kirjoitti aikoinaan muistaakseni Amazonissa (silloin kun kirjojen yleisöarvosteluja pystyi kommentoimaan ja joskus niissä ketjuissa oli erittäin hyvää väittelyä) , että von Mansteinin haluamaa liikkuvaa puolustusta ei olisi voinut yksinkertaisesti toteuttaa, koska Saksan polttoainevarat eivät sellaiseen riittäneet yhdessä sen seikan kanssa, että niin suuri osa sakujen joukoista oli moottoroimattomia eli huonosti soveltuvia liikkeeseen. Siksi esimerkiksi Modelin kaltaiset kenut olivat siinä vaiheessa paljon parempia, koska he pystyivät taistelemaan myös niukemmilla resursseilla. Forczyk on muutenkin arvostellut von Mansteinin luonnetta primadonnaksi, joka ei puolustanut alaisiaan yhtä sisukkaasti kuin Model.

No, tuosta päätellen Saksan olisi pitänyt viimeistään vuoden 1942 aikana saada idän sotaretki voitokkaasti maaliin. Robert Citino puhuu samaa tuosta, että Wehrmachtin voimavarat oli viimeistä irrotettavaa pisaraa myöten jo pelissä tuossa vaiheessa. Eli Stalingradin murskatappion jälkeen liikesota, bewegungskrieg oli mennyttä aikaa. Manstein vielä tuon jälkeenkin koko ajan korosti liikkuvan reservin ja oikea-aikaisten vastahyökkäysten tärkeyttä.

Model tosiaan siitä erikoinen tyyppi, että vähillä voimavaroilla aika usein onnistui tulppaamaan rintaman repeämiä. Ja ankaralla tahdonvoimallaan sai joukot pitämään asemansa. Näytti tämän puolensa jo 1941-1942 Moskovan edustalla. Ja sen jälkeen vielä useaan eri otteeseen. Model uskalsi myös tarvittaessa sanoa Hitlerille suorat sanat. Tähän ei moni muu pystynyt.

 

[otwa]

Roman Töppel puhuu saksalaiskenuista. Video kirja-ketjussa, mutta koska viime aikoina on ollut paljon keskustelua heidän muistelmistaan.

 

[tulikomento]

Mansteinista on muuten olemassa myös tämä 80-luvun alussa ilmestynyt teos. Kirjan toimittamiseen osallistui sotamarsalkan poika Rüdiger von Manstein. Kirja tietääkseni sisältää elämäkerrallista ja henkilökohtaista aineistoa, mutta tätä versiota on editoitu kovalla kädellä. Lisäksi kirjaa ei tietääkseni ole käännetty muille kielille.

Katso liite: 105509

Erich von Mansteinin persoonaa ja luonnetta valottaa myös tämän sota-aikaisen adjutantin teos. Kirjoittaja seurasi läheltä Mansteinia ja teki tästä osuvia havaintoja. "Preussilaiset sotamarsalkat eivät kapinoi", totesi Manstein. Ja tämä pysyi uskollisena Hitlerille, vaikka alituiseen riiteli tämän kanssa tarvittavista toimenpiteistä.

Katso liite: 105510

Manstein -kirjallisuuteen lukeutuu muuten vielä tämä 50-luvun lopulla ilmestynyt teos, joka on sotamarsalkan itsensä kirjoittama. Kertoo tässä omin sanoin lapsuudestaan ja sotilasurastaan ajalta ennen toisen maailmansodan syttymistä.

 

[tulikomento]

Roman Töppel puhuu saksalaiskenuista. Video kirja-ketjussa, mutta koska viime aikoina on ollut paljon keskustelua heidän muistelmistaan.

Kiitos linkistä. Katselin aamukahvia hörppiessä. Se mitä kielestä ymmärsin, niin Töppelin mukaan Guderianin maine Saksan panssariaselajin isänä on reilusti suurenneltu ja liioiteltu. Ennen häntä oli jo olemassa visionäärisiä saksalaisupseereita, jotka näkivät tarpeen joukkojen mekanisoinnille. Guderian tuli mukaan 1920-1930-lukujen ammattisotilaiden väliseen debattiin ja keskusteluun vasta sangen myöhään. Tämä tosin sementoi onnistuneesti oman jälkimaineensa alkusodan onnistuneilla panssarioperaatioillaan, sekä ennen kaikkea sodan jälkeen ilmestyneellä legendaksi muodostuneella sotamuistelmakirjallaan.

 

[tulikomento]

Tämä kirja on sitten rahastusta. Syy selviää kuvista. Luulet ostavasi oikean kirjan, onhan sivuja peräti 199. Mutta saat räpellyksen, jossa on vähemmän luettavaa kuin yhdessä Panssari-lehdessä.

Saksan Panssarimuseon johtaja esittelee tässä tuon Peter Samsonovin Tiger -opuksen.

 

[tulikomento]

Onkohan tämä opus T-72 -vaunusta mistään kotoisin ?

Katso liite: 103985

T-72: The Definitive Guide to the Soviet Workhorse|Paperback

T-72 - The Definitive Guide to the Soviet Workhorse explores the evolution of Soviet T-72 main battle tank design from start to finish. By drawing on an exceptional range of original Russian sources, this book offers a new, fresh and detailed look at a tank that continues to shape the battlefield...

www.barnesandnoble.com

T-72 - The Definitive Guide to the Soviet Workhorse explores the evolution of Soviet T-72 main battle tank design from start to finish. By drawing on an exceptional range of original Russian sources, this book offers a new, fresh and detailed look at a tank that continues to shape the battlefield today.

From its powerful 125 mm main gun, a revolutionary autoloader, over to new optics, a novel armor design and revised crew positions, this book delves into the engineering and technological developments that propelled the T-72 beyond its ambitious goals. Through a detailed examination of the planning and development, as well as the core design and engineering choices that made the T-72, discover how this tank became a cornerstone of Soviet military might.

Hmm. Adlibriksen kautta tämän ainakin saisi tilattua. Hinta tosin vähän päälle 50 EUR. Kenties itselleni vaikka sitten joululahjaksi.

T-72 - Ryan Then, Paul Hazell - Pokkari(9781915453211) | Adlibris kirjakauppa

pokkari, 2024. Osta kirja T-72 Ryan Then, Paul Hazell (ISBN 9781915453211) osoitteesta Adlibris.fi. Ilmainen toimitus yli 39,90 euron tilauksiin. Adlibriksen valikoimissa on miljoonia kirjoja, löydä seuraava lukuelämyksesi jo tänään! Aina edulliset hinnat, ilmainen toimitus yli 39,90 €...

www.adlibris.com

 

[tulikomento]

Juho Wilskman. Sota keskiajalla. Atena 2023.

Wilskman on väitellyt tohtoriksi keskiajan sotahistoriasta, eli aihepiiri on siis hallussa. Teoksessa hän esittelee sodankäynnin kehittymistä Euroopassa ja Aasiassa 300-luvulta 1500-luvulle. Pitkästä aikavälistä ja laajasta alueesta johtuen tarkastelu jää ehkä hieman pinnalliseksi, mutta kuitenkin tällaiselle yleisesitykselle mielestäni riittäväksi.

Wilskmanin teksti on pääsääntöisesti sujuvaa. Wilskman ei selvästikään pyri mihinkään kuvainraastamiseen, vaan tulkinnat ja esitystapa noudattavat pääpiirteissään totuttuja polkuja. Tämä ei tarkoita, etteikö Wilskman omaa lähdekritiikkiä tai uskalla esittää omia tulkintojaan, vaan sitä ettei hän pyri uusiin tulkintoihin vain uusien tulkintojen ilosta. Esimerkiksi pohtiessaan muinaisten armeijoiden kokoa Wilskman pitää aikalaislähteitä oikeutetusti epäluotettavina, eli propagandistisista syistä oma armeija esitettiin mahdollisimman pienenä ja vastustaja mahdollisimman suurena. Kuitenkin hänen mielestään joidenkin nykytutkijoiden esittämä kymmenellä jakaminen on kategorisesti tehtynä yhtä virheellistä.

Teoksessa esitellään varusteiden, aseistuksen ja tekniikoiden kehittymistä eri alueilla eri aikoina. Selväksi tulee myös vaikutteiden kulkeutuminen paikasta toiseen. Menestyneitä menetelmiä matkittiin, välillä paremmalla välillä huonommalla menestyksellä. Kuitenkaan sodankäyntiä ei irroiteta muusta kehityksestä, eli Wilskman muistaa ympäröivän yhteiskunnan kapasiteetin luoneen rajat sotaa käyville osapuolille.

Kokonaisuutena ottaen Wilskmanin teos on mielestäni hyvä yleisteos keskiajan sodankäyntiin perehtymiseen.

Tässä linkissä kirjailijan Sotahistoriallisessa Seurassa pitämä esitelmä samasta teemasta.

 

[tulikomento]

Päivän edullinen nettidivarilöytö. Ilmestyi suomeksi 2006 ja muistan tämän lukeneeni tuolloin tuoreeltaan. Muistini mukaan keissejä harhautuksesta oli antiikin ajoista suunnilleen 1991 Persianlahden sotaan. Ja jos en ihan väärässä ole, on tässä suomenkielisessä versiossa mukana myös Heikki Tiilikaisen kirjoittama osio. Jotain tarinaa taisi olla mm. Päijännetunnelin hyödyntämisestä jossain kylmän sodan aikaisessa sotaharjoituksessa.

 

[tulikomento]

Muistitiedon kannalta hyvin merkitykselliseksi muodostuu sen ajankohta ja se, että vaikuttavatko myöhemmän tiedon tuomat kerrostumat sen sisältöön. Myös esitetyt kysymykset tai aiheen ajankohtaisuus voivat vaikuttaa lopputulokseen.

Kylmän sodan tutkimuksessa on se haaste, että muistitiedon keruuta ei ole tehty tarpeeksi ajoissa johtuen aikakauden ylenpalttisesta salailusta. Merkittävä osa historiaa jää pimentoon tai perustuu haastatteluihin jotka on tehty auttamatta liian myöhään. Asiakirjoista muodostuva kuva on totta kai hajanainen, mutta kokonaiskuvan voi muodostaa laajalla lähdepohjalla, joka on taas Turusen kyseenalaistamaton ansio.

Yleisesti vielä yhä saavuttamattomista asiakirjoista: niitä voi pyytää tutkimuskäyttöön ja tuhotuistakin asiakirjoista löytyy viitteet mm. supistamispöytäkirjoista ja diaareista. Jos materiaalia on poistettu asiakirjakokonaisuudesta, niistä on yleensä kokonaisuuden yhteydessä saateviesti.

Otanpa tästä muistitiedosta kopin. Pari viikkoa sitten töissä juttelin erään Pohjois-Karjalan rajavartiostossa palvelleen upseerin kanssa. Tämä kertoi keskustelleensa paikallisten evp. rajamiesten kanssa palveluvuosiensa aikana. Erittäin mielenkiintoista perimätietoa kuulin häneltä mm. poteroista ja lähipuolustusasemista, joita P-KR:n rajamiehet kaivoivat ja valmistelivat syksyllä 1968 Tsekkoslovakian miehityksen aikaan. Ja yksi tarina kertoi jopa siitä miten ryssät ajoivat joukkueen verran T-55 -vaunuja rajalinjalle voimannäyttönä. Suomalaiset rajajääkärit odottivat rajan toisella puolella sinkojen kanssa.

Värikästä tarinaa toki, mutta tämmöistä tuskin pystyy mistään arkistolähteestä varmentamaan. Ainakaan Pekka Turusen tutkimus ei mainitse mitään tämmöistä sanallakaan.

 

[jalperi]

Päivän edullinen nettidivarilöytö. Ilmestyi suomeksi 2006 ja muistan tämän lukeneeni tuolloin tuoreeltaan. Muistini mukaan keissejä harhautuksesta oli antiikin ajoista suunnilleen 1991 Persianlahden sotaan. Ja jos en ihan väärässä ole, on tässä suomenkielisessä versiossa mukana myös Heikki Tiilikaisen kirjoittama osio. Jotain tarinaa taisi olla mm. Päijännetunnelin hyödyntämisestä jossain kylmän sodan aikaisessa sotaharjoituksessa.

Katso liite: 105630

Löytyy myös iteltäni, ei tosin ole täällä vaan porukoilla. Oon lukenut ja mielesätäni tuossa oli juttua myös 1990-luvun puolivälin harjoituksesta jota tuli itse seurattua lapsena ihan rajanpinnassa.

 

[skärdis]

Katso liite: 105359

Laitoin tänään kuunteluun; varsin ajankohtainen.

Mielenkiintoinen haastattelu tähän liittyen:

 

[Sigma957]

Tuki luettua loppuun Ralf Sirenistä kertova Sotilas nro 13. Ihan lukukelpoinen opus. Siren mainitsee mielenkiintoisia asioita, kuten hitaan tykistön tulituen saamisen. Miinuksena on hyvien karttojen puute kirjassa tekstissä mainituista taisteluista.

 

[Rakettimies]

Otanpa tästä muistitiedosta kopin. Pari viikkoa sitten töissä juttelin erään Pohjois-Karjalan rajavartiostossa palvelleen upseerin kanssa. Tämä kertoi keskustelleensa paikallisten evp. rajamiesten kanssa palveluvuosiensa aikana. Erittäin mielenkiintoista perimätietoa kuulin häneltä mm. poteroista ja lähipuolustusasemista, joita P-KR:n rajamiehet kaivoivat ja valmistelivat syksyllä 1968 Tsekkoslovakian miehityksen aikaan. Ja yksi tarina kertoi jopa siitä miten ryssät ajoivat joukkueen verran T-55 -vaunuja rajalinjalle voimannäyttönä. Suomalaiset rajajääkärit odottivat rajan toisella puolella sinkojen kanssa.

Värikästä tarinaa toki, mutta tämmöistä tuskin pystyy mistään arkistolähteestä varmentamaan. Ainakaan Pekka Turusen tutkimus ei mainitse mitään tämmöistä sanallakaan.

Itse linnoitustyöt voivat liittyä alueellisiin suunnitelmiin. Jos ymmärsin Turusen ydinviestin teoksessa oikein, niin ainakin Suomen tekemät toimenpiteet liittyivät pikemminkin PV:n kehittämiseen ja "uuteen uhkakuvaan" valmistautumisen kanssa (joka oli toisaalta jo ollut nuoremman upseeripolven tietoudessa jo aiemmin). Rajavartiostoilla oli merkittävä rooli itärajan haja-astutusalueiden puolustamisessa. Varsin nopeasti rajakomppanioista olisi saatu muodostettua pataljoonia. Lapissa taas paikallispuolustus oli hyvin vahvasti rajajoukkojen vastuulla.

Viikko takaperin kävin tutkimassa LR:n ja PohPr:n asiakirjoja. Suunnilleen 60-luvun puolivälistä lähtien linnoitustöitä tehtiin hyvin ahkerasti - myös rajaseuduilla. Aikavälillä 1968-1969 uuden operatiivisen suunnitelman myötä tehtiin alueelliset suunnitelmat kaappaushyökkäyksen ja sissisodan varalta. Merkittävien kohteiden lähelle rakennettiin mm. kätköjä ja korsuvarastoja. Käskyt panssarivaunujen käytöstä asepesäkkeinä annettiin muistaakseni jo 1967.

 

[tulikomento]

Itse linnoitustyöt voivat liittyä alueellisiin suunnitelmiin. Jos ymmärsin Turusen ydinviestin teoksessa oikein, niin ainakin Suomen tekemät toimenpiteet liittyivät pikemminkin PV:n kehittämiseen ja "uuteen uhkakuvaan" valmistautumisen kanssa (joka oli toisaalta jo ollut nuoremman upseeripolven tietoudessa jo aiemmin). Rajavartiostoilla oli merkittävä rooli itärajan haja-astutusalueiden puolustamisessa. Varsin nopeasti rajakomppanioista olisi saatu muodostettua pataljoonia. Lapissa taas paikallispuolustus oli hyvin vahvasti rajajoukkojen vastuulla.

Viikko takaperin kävin tutkimassa LR:n ja PohPr:n asiakirjoja. Suunnilleen 60-luvun puolivälistä lähtien linnoitustöitä tehtiin hyvin ahkerasti - myös rajaseuduilla. Aikavälillä 1968-1969 uuden operatiivisen suunnitelman myötä tehtiin alueelliset suunnitelmat kaappaushyökkäyksen ja sissisodan varalta. Merkittävien kohteiden lähelle rakennettiin mm. kätköjä ja korsuvarastoja. Käskyt panssarivaunujen käytöstä asepesäkkeinä annettiin muistaakseni jo 1967.

Luin Turusen kirjan tuoreeltaan sen ilmestyttyä ja ainakin arkistotyö siinä on tehty huolella. RVL:n osalta oli muistaakseni kammattu läpi kaikki mahdolliset havaintoilmoitukset mitä aistitähystyksellä oli aikaan saatu. Mistään panssarivaunuista rajalinjalla ei tehty havaintoja. Norjan vastaisella rajallaan pohjoisessa neukut kyllä tätä tekivät voimannäyttönä.

 

[Sigma957]

Tämä etenee kuin Forsythin jännäri. En muistaa enää, tuliko luettua joskus aikoinaan. Jos luin, ei kyllä muistu mieleen.

Rainion kirjanen on taas hyvin mielenkiintoinen, kun pohtii esimerkiksi Ylen linjauksia ja "hidasta vallankumousta".

 

[tulikomento]

Tämä etenee kuin Forsythin jännäri. En muistaa enää, tuliko luettua joskus aikoinaan. Jos luin, ei kyllä muistu mieleen.

Rainion kirjanen on taas hyvin mielenkiintoinen, kun pohtii esimerkiksi Ylen linjauksia ja "hidasta vallankumousta".

Laskeutukaa Mogadishuun lienee ainoa suomeksi saatavilla oleva kuvaus Saksan GSG 9:n toiminnasta. Osaston ensimmäinen komentaja Ulrich Wegener on julkaissut omat muistelmansa, mutta harmillisesti kirjaa ei tietääkseni ole käännetty saksasta edes englanniksi.