SS-JOUKOT ja Gestapo pidättivät 39-vuotiaan miehen ratsiassa Varsovan esikaupungissa Żoliborzissa 19. syyskuuta 1940. Mies oli olosuhteet huomioiden yllättävän rauhallinen ja levollinen. Hän ei vastustanut pidätystä, vaan otti kohtalonsa vastaan pystypäin.
Hänet ja muut vangit vietiin kuorma-auton lavalla muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle Wilsonin aukiolle. Sieltä matka jatkui maneesille, jonka kylmällä lattialla he joutuivat makaamaan kaksi vuorokautta ennen kuin heidät lastattiin junan tavaravaunuun, jonka määränpää oli Auschwitzin keskitysleiri. Sen rakentaminen oli aloitettu toukokuussa 1940.
Henkilöllisyystodistuksen mukaan mies oli
Tomasz Serafiński, puolalainen lakimies ja maatalousinsinööri, joka tunnettiin yhteyksistään Puolan vastarintaliikkeeseen. Hän oli SS:n mustalla listalla.
Mistä oli oikein kyse?
Witold Pilecki oli Puolan salaisen armeijan upseeri, joka soluttautui Auschwitziin kertoakseen maailmalle siellä tapahtuvista julmuuksista. – Kirjan kuvitusta.KUVA: UNIVERSAL HISTORY ARCHIVE
TÄYTEEN ahdetussa tavaravaunussa ei matkannut Tomasz Serafiński, vaan Karjalan Aunuksessa syntynyt
Witold Pilecki, yhä aktiivisemmaksi järjestäytyneen Tajna Armia Polskan TAP:in eli Puolan salaisen armeijan upseeri, jonka tehtävänä oli värvätä sotilaalliseen vastarintaliikkeeseen uusia jäseniä.
Hän oli ottanut vapaaehtoisesti vastaan uhkarohkean, salaisen tehtävän. Hänen toimeksiantonsa oli soluttautua vankina Auschwitzin keskitysleirille ja raportoida natsien murhista ja mielivallasta vastarintaliikkeelle Varsovassa. Sieltä tiedot piti mahdollisimman nopeasti saattaa liittoutuneiden tietoon Lontoossa ja raakuudet tuomituksi.
Omaa nimeään hän ei halunnut käyttää, jotta ei vaarantaisi vaimonsa ja lastensa henkeä. Hän ei ollut seikkailija vaan aito patriootti.
Witold, Zosia, Andrzej ja Maria Pilecki 1930-luvun puolivälissä. – Kirjan kuvitusta
JUNA PYSÄHTYI pimeäntulon jälkeen 21. syyskuuta. Tavaravaunun ovi rysähti auki, ja ilmoille kajahti huutoja, kirkaisuja ja ulvahduksia. Ulos! SS-miehet tupakoivat ja naureskelivat keskenään.
He käskivät erään vangin juosta aidantolpalle polun viereen. Kummastunut mies alkoi hoippua eteenpäin, jolloin vartijat ampuivat hänet saman tien.
He olivat tulleet Auschwitziin.
PILECKIN tarinan kertova Mies joka murtautui Auschwitziin voitti vuoden 2019 parhaan elämäkerran Costa Book Awardin, ja siitä on tekeillä elokuva. Kirja on tarpeellinen lisälehti Auschwitzin kylmäävään historiaan.
The Daily Telegraphin ja The Washington Postin sotakirjeenvaihtajana työskennellyt
Jack Fairweather on haravoinut tunnollisesti Varsovan valtionarkistoon taltioidut Witold Pileckin raportit, muistiinpanot, muistelmat ja avaimen tämän salakirjoitukseen.
Fairweather korostaa teoksessa, että kyseessä oli tehtävä, josta ei välttämättä selviäisi hengissä. Witold Pileckin oli itse huolehdittava siitä, milloin ja miten pakenisi Auschwitzista. Ulkopuolista apua ei ollut tarjolla.
Ennen soluttautumista oli Varsovaan alkanut tihkua hajanaisia tietoja SS:n hirmutöistä keskitysleireillä. Tässä vaiheessa Auschwitz ei vielä ollut holokaustin pääkallopaikka, vaan se keskittyi lähinnä puolalaisten vankien ja myöhemmin venäläisten sotavankien näännyttämiseen työllä.
Puolalaisia naisia matkalla ammuttaviksi vuonna 1939. – Kirjan kuvitusta.
SS:n maalitauluna oli erityisesti Puolan älymystö, josta haluttiin päästä pikaisesti eroon. Siksi Witold Pilecki pysyi visusti paikallaan, kun kapot, leirin julmat vartijavangit, käskivät niitä Auschwitziin tuotuja vankeja, jotka olivat akateemisesti koulutettuja, astumaan syrjään ja muodostamaan oman jonon.
Jos siihen jonoon päätyi, elinajanodote ei ollut pitkä.
Siksi Pilecki ilmoittautui rakennusmieheksi ja sai vankinumeron 4 859, joka ommeltiin raidallisen, sinivalkoisen denimpuvun kaulaan asti napitettavaan takkiin. Poliittisensa vankina hänet oli merkitty punaisella kolmiolla.
Juutalaisia vankeja Auschwitzissa vuonna 1941.KUVA: KEYSTONE PICTURES
Arjen logiikka tehtiin vangeille heti selväksi. Kirjan mukaan SS-Hauptsturmführer
Karl Fritzsch puhutteli pihalle kerääntyneitä vankeja: ”Katsokaa tuonne, savupiipulle. Katsokaa!” hän osoitti kasarmien taakse piiloon jäävän krematorion suuntaan. ”Savupiippu on ainoa tienne vapauteen.”
Kaksipesäinen, koksikäyttöinen uuni pystyi polttamaan 70 ruumista vuorokaudessa. SS oli jo tilannut toisen uunin, mutta halusi myös lisätä jo käytössä olevan uunin poltto- ja käyttöastetta.
Witold Pilecki maaliskuussa 1941. – Kirjan kuvitusta.
WITOLD PILECKI tarvitsi faktoja, mutta ratkaisevan tärkeä tilastotieto, kuolleisuus, oli tarkasti varjeltu salaisuus. Yhtenä päivänä asia valkeni hänelle: jokaiselle vangille annettiin saapumisjärjestyksessä numero, ja viimeksi lokakuussa 1940 saapuneiden vankien numerot etenivät yli kuudessatuhannessa.
Nimenhuudossa aamulla seisovien vankien lukumäärä oli kuitenkin vain noin viisituhatta. Siitä hän päätteli, että noin tuhat miestä oli kuollut, ilmojen kylmenemisen jälkeen suunnilleen kymmenen miestä päivässä.
”Vastarintaliike ei tiennyt keskitysleiristä paljon, mutta kuuli, että saksalaiset veivät sinne yhä enemmän vankeja. Vuoden 1940 elokuussa siellä oli jo yli tuhat ihmistä. Leiriltä saapuneet vankien kirjeet eivät paljastaneet paljon. Mutta Auschwitzin väkivallasta sai käsityksen kuolinilmoituksista, joita SS lähetti menehtyneiden vankien omaisille, ja toisinaan henkilökohtaisista tavaroista, joissa oli veritahroja”, Fairweather kirjoittaa teoksessa.
PAINAJAISMAINEN tilanne Auschwitzissa paheni kuukausi kuukaudelta. Alkuvaiheessa SS vapautti muutamia vankeja, joiden sukulaiset maksoivat riittävän ison summan, ja Pilecki käytti heitä viestinviejinä. Tiedot ommeltiin vapautettavien vankien vaatteisiin.
Pilecki rakennutti leirille joutuneen insinööriopiskelija
Zbigniew Ruszczyńkin kanssa myös oman radiolähettimen, johon he saivat osat keskitysleirin radiohuoneen välinevarastosta. Sillä hän lähetti morseaakkosin tietoja Varsovaan.
Hiljalleen Witold Pilecki tajusi, että saksalaiset aikoivat tappaa kaikki juutalaiset, jotka saivat käsiinsä.
Pileckin salakieliset raportit eivät kuitenkaan saaneet julkisuutta. Periaatteessa liittoutuneet tiesivät jo varsin varhaisessa vaiheessa, mitä keskitysleireillä tapahtui, mutta sodanjohto ummisti silmänsä.
Jo lokakuussa 1940 Pilecki oli toimittanut ensimmäisen kerran tietoja Auschwitzin julmuuksista Varsovaan, josta ne oli jo välitetty Lontooseen. Britit eivät ottaneet niitä vakavasti, koska yhteistyö
Władysław Sikorskin johtaman Puolan pakolaishallituksen kanssa ei toiminut kunnolla.
Varsovassa toimiva vastarintaliike toimitti Lontooseen maaliskuussa 1942 Pileckin välittämän tiedon, jonka mukaan tuhoamisleiriksi muuttuneessa Auschwitz-Birkenaussa oli siihen mennessä murhattu jo 502 000 juutalaista. Vielä elokuussa 1942 pääministeri
Winston Churchill uskoi, että juutalaiset päätyivät itään työleireille kuten saksalaiset itse selittivät eivätkä Auschwitzin tuhoamisleirille.
Pilecki oli leirillä yli kaksi vuotta. Auschwitz-Birkenaun alati nousevat murhaluvut ja oman vastarintasolun hajoaminen pakottivat hänet lopulta pohtimaan vakavissaan pakenemista.
Hän hankkiutui töihin leirin heikosti valvottuun leipomoon, josta hän onnistui pakenemaan kahden muun puolalaisvangin kanssa pääsiäisviikon lauantaina 21. huhtikuuta 1943. Pako päätyi lopulta noin 50 kilometriä Krakovasta kaakkoon sijaitsevaan Nowy Wiśnicziin. Siellä hänet vietiin − luoti olkapäässä – vastarintaliikkeen paikallisen komentajan luokse.
Ympyrä sulkeutui. Komentaja oli Tomasz Serafiński − mies, jonka henkilöllisyyttä hän oli käyttänyt lähes kolme vuotta. Tämän talossa hän laati raportin Auschwitz-Birkenausta Varsovaan toimitettavaksi. Lontoossa ei reagoitu siihenkään.
Auschwitzin nuoria vankeja 13. tammikuuta 1945.KUVA: GIRELLA / LAPRESSE
ENNEN lähtöään Varsovaan Witold Pilecki yritti vielä houkutella Puolan vastarintaliikkeen hyökkäämään Auschwitziin ja vapauttamaan hengissä olevat juutalaisvangit. Pyyntö kaikui kuuroille korville. Suutuspäissään hän repi kirjeen, jossa vastarintaliike ehdotti hänelle kunniamerkkiä.
Hän ei halunnut sitä vaan toimintaa.
Sitä hän löysi Varsovasta. Hän osallistui elokuun ensimmäisenä päivänä 1944 alkaneeseen Varsovan kansannousuun, jonka tarkoitus oli vapauttaa Puolan pääkaupunki raskaasta saksalaismiehityksestä ja perustaa maalle itsenäinen hallitus ennen Neuvostoliiton puna-armeijan saapumista.
Witold Pilecki (1901–1948) tuomittiin kuolemaan Puolan kommunistihallinnon järjestämässä näytösoikeudenkäynnissä Varsovassa 1948.KUVA: INSTITUTE OF NATIONAL REMEMBRANCE ARCHIVE
Juuri kommunismi koitui lopulta vastarintaliikkeen sankarin kohtaloksi. Kommunistihallinto teloitti Witold Pileckin niskalaukauksella kansan vihollisena 25. päivänä toukokuuta 1948 Mokotówin vankilassa Varsovassa. Sitä oli edeltänyt neuvostomallinen näytösoikeudenkäynti.
Hänen rikoksensa oli se, että hänen isänmaallisuutensa käsitti kaikki ryhmät ja kansallisuudet, jotka kannattivat Puolan asiaa. Se oli hänen toimintansa kannustin niin Auschwitzissa kuin sen jälkeen kommunistisessa Puolassa. Kyseessä oli moraalinen valinta.
Jack Fairweather: Mies joka murtautui Auschwitziin (The Volunteer: One Man's Mission to Lead an Underground Army Inside Auschwitz and Stop the Holocaust). Suom. Jorma-Veikko Sappinen. WSOY. 427 s.
Keskiviikkona 27. tammikuuta vietetään vainojen uhrien muistopäivää. Kyseisenä päivämääränä vuonna 1945 puna-armeija vapautti Auschwitzin keskitysleirin. AlfaTV näyttää keskiviikkona suorana lähetyksenä ohjelman, jossa on keskustelemassa Holokaustin uhrien muisto ry:n puheenjohtajan Kimmo Sasin lisäksi juutalaisyhteisön ja romaniyhteisön jäseniä. Puheenvuorot esittävät muun muassa entinen pääministeri Paavo Lipponen, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, Saksan, Israelin ja Puolan suurlähettiläät sekä Poju Zabludowicz. AlfaTV 27.1. klo klo 17–18. Ohjelmaa voi seurata myös osoitteessa permanto.fi.
