Komentajia, joita voisi nostaa tutkimuksessa

[Vonka]

Esittelen ensimmäisenä "kolmen kannaksen koukkaajan" kenraalimajuri Bertel Winellin, 8.Divisioonan komentajan, koska pidän vuonna 1941 Kannaksen puolustuksen romahtamista ja Viipurin valtausta ratkaisevasti hänen rohkean peliliikkeensä aikaansaamana.

Claes Bertel Napolen Winell oli jääkäri, joka kuoli sodan aikana. Ehkä se on ollut syynä unohtumiseen historian kunnianhimossa muokatuilta lehdiltä.

Winell hyökkäsi uusmaalaisista ja helsinkiläisistä kootulla divisioonallaan Viipurinlahden yli katkaisten Leningrad-Viipuri maantien. Tästä syntyi Porlammen-Sommeen motti. Neuvostojoukot älysivät vaaran, ja yrittivät vetäytyä, mutta kolme divisioonaa jäi puristuksiin. Venäläiset pakenivat Koiviston saarille ja jättivät kalustonsa.

Viipurin valtausparaati järjestettiin Winellin ajaessa takaa venäläisiä.

Winell ei päässyt vaikuttamaan historian kirjoittamiseen. Vanhan soturin sydän petti poikansa luutnantti Berndt Winellin sankarihautajaisissa. Poika kaatui Syvärillä jouluna 1942.

”Ylipäällikkö on pvm:llä 12.12.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kenraalimajuri Claes Bertel Napoleon Winell’in.

Kenraalimajuri Winell osallistui divisioonan komentajana Viipurin valtaukseen johtaneisiin sotatoimiin kesällä 1941, suorittaen mm. erittäin vaikeissa olosuhteissa vihollisen ristitulen alaisena yllättävän ja onnistuneen ylimenon Viipurinlahdella, joka osaltaan vaikutti ratkaisevasti vihollisen koko länsi-Kannaksen puolustuksen romahtamiseen, ja jatkaen edelleen hyökkäystä vihollista takaa-ajaen Koiviston saarille.

Syksyllä 1941 siirtyi hän joukkoineen Kannaksen valtauksen jälkeen itärintamalle, jossa johti divisioonansa hyökkäystä pohjois-Aunuksen vapauttamiseksi sekä kävi sitkeitä puolustustaisteluja talvella 1941–42 saavutetun alueen hallussapitämiseksi. Keväällä 1942 suoritti hän nopean siirron Syvärin rintamaosalle, missä johti menestyksellistä puolustustaistelua."

Ei muuta kunniaa

 

[baikal]

Susitaival on ehkä kiinnostavin, mielestäni.

 

[kaislajääkäri]

Kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari eversti Martti Aho on myös jäänyt yllättävän vähälle huomiolle.

 

[Vonka]

Susitaival on ehkä kiinnostavin, mielestäni.

Susitaival on kiinnostava, mutta hän teki tusinan omaa painoteosta ja kuoli vasta 1993. Kyllä hänestä on puhuttu ja legendoja kulkee.

Minua kiinnostaa tällaiset oikeasti varjoon jääneet mutta pätevät sotilasjohtajat.

 

[Vonka]

Kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari eversti Martti Aho on myös jäänyt yllättävän vähälle huomiolle.

Totta!

Martti Aho oli JR50:n komentaja ja Petroskoin "tienraivaaja". JR 50 käytti Polovinasta Petroskoihin, sataan kilometriin, vain kuusi vuorokautta tapellen koko ajan. Tali-Ihantalassa JR 50 sai taas mainetta Kärstilänjärven puolustajana ja lisäksi Aho meni rykmentteineen vielä Lapin sotaan.

Aho sai toisen Mannerheim-ristin Lapin sodan aikana, kuten Pajarikin.

 

[Erkki]

Susitaival oli komentajana todella hyvä,mikä seikka on ehkä jäänyt hänen muun toimintansa varjoon. Eversti Aho sai toisen ristinsä,koska Pajari kieltäytyi muuten ottamasta vastaan omaa toiskertaista ristiään. Vähälle huomiolle on jäänyt monikin hyvä komentaja,varsinkin jos hän ei ole ollut itseään mainostavaa tyyppiä ja/tai toiminut muualla kuin keskeisimmillä taistelutantereilla.

 

[Vonka]

Toisena esittelen kenraaliluutnantti Einar Mäkisen.

Olen lukenut paljon sotahistoriaa ja ihmetellyt, miten vähän on puhuttu armeijakunnan komentajasta, jonka jokaisella polulla menestys oli varmaa. Siksi Mannerheim siirsi Mäkisen ministeriöstä II AK:n komentajaksi suurhyökkäyksen torjuntaan. Hänen osakseen tuli armeijakunnankomentajana erityisen vaikea vetäytymistaistelujen johtaminen kesällä 1944. Yleisesikunnan päällikön tehtäviä sodan jälkeen hoitanut Mäkinen oli niitä upseereja, jotka joutuivat niin sanotun asekätkentäjutun yhteydessä epäillyiksi ja syyttömästi vangituiksi Hyökkäysvaiheessa hän johti I Armeijakuntaa (Laatokan Karjala ja Itä-Kannas).

Mäkisen ammattitaitoa tarvittiin hiljaisissa vaiheissa Päämajassa (Järjestelyosasto ja Opetusosasto).

Kenraali ei tunaroinut kertaakaan, eikä yrittänyt viedä alaiseltaan Raappanalta yhtään kunniaa Ilomantsin operaatiosta. Hän oli vähäeleinen, ei ryypännyt ja rähjännyt, ei koskaan olisi tapattanut viimeiseen mieheen (kuten Raappanakaan) joten ei tullut meheviä tarinoitakaan. Mäkinen ei koskaan ottanut turpaansa.

Mannerheimin luottomies rintamatehtäviin kriittisinä hetkinä, kuten Oeschkin oli. Muutoin oli tärkeissä järjestelyviroissa, esimerkiksi ennen talvisotaa vastasi liikekannallepanon järjestelyistä.

Hän oli jääkäri. Tulikaste Misse-joella 1918.

Kuva Ilomantsin pikkupappilasta, jossa kahvikupin ääressä suunnitellaan selkäsaunaa vihulaiselle. Einar Mäkinen on kolmas vasemmalta, toinen vasemmalta Erkki Raappana.

 

[Erkki]

Mäkinen kuuluu noihin Laatokan pohjoispuolisen alueen toimijoihin, jotka varsinkin kesän -44 taistelujen suhteen ovat jääneet aika lailla Kannaksen tapahtumien varjoon. Tuon alueen komentajista tulee mieleen myös 8.Divisioonan komentaja, kenraalimajuri Antti Kääriäinen, jonka nimi myös on ainakin suurelle yleisölle tuntematon. Hän muistaakseni haavoittuikin jossain vaiheessa ja veti nuo kesän torjuntataistelut vaikeissa oloissa ihan kunnialla. Mitä vielä Mäkiseen tulee, hänen toimintansa Ilomantsin operaation suhteen oli kyllä ansiokasta; hän antoi tarvittavaa tukea Raappanalle, mutta pysyi muuten taustalla, myös kunniaa jaettaessa, mikä komentajien suhteen ei tainnut olla kovinkaan tavallista. Hänen alaisensa, kenrlaalimajuri Fagernäs taisi hoitaa sen kadehtimisen, hänhän totesi Raappanan vain suorittaneen "yksinkertaisen operaation, jollaiseen pystyisi kuka tahansa..." Mäkinen oli muutenkin taustalla pysyttelevä komentaja, joka antoi alaistensa toimia varsin vapaasti. Pahat kielet tosin kertoivat hänen viihtyneen paremmin tuoreen vaimonsa seurassa kuin esikunnassaan.

 

[Vonka]

Pahat kielet tosin kertoivat hänen viihtyneen paremmin tuoreen vaimonsa seurassa kuin esikunnassaan.

Luonnollista toimintaa

 

[KorpiSISSI]

SUSITAIVAL ! Kaivelinpa tuossa vanhoja ja löysin Susitaipaleen sotapiväkirjoja Talvisodan taisteluista Suomussalmella ja Kuhmossakin.

SA-KUVA 1941

Everstiluutnantti Susitaival.
Värtsilä 1941.07.11

Siilasvuo ja Marttinen tappelivat joillaan Suomussalmen kirkonkylän alueella Kiantajärven eteläpäässä.
Suomussalmen pohjoisosissa taistelli Ryhmä SUSI (ErP16 ja JR65)
Piispajärvi-Alasalmi-Juntusranta alueella.

Tuossa wikipedian esityksessä ei paljoa kerrota pohjoisessa aloitetusta kolonnien tuhoamisesta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomussalmen_taistelu

Everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen ja miestensä osuus jää hyvin vähälle huomiolle, kun on keskitytty Siilasvuon joukkojen tekemisiin

JR65:n Miehet taistelivat myös Raatteentiellä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Raatteen_tien_taistelu

Er.P.16 >> http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?new=1&haku=erillinen pataljoona 16

JR65 (kaikki) >> http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?new=1&haku=Jalkav%E4kirykmentti+65

Jalkaväkirykmentti 65 1939-1940 (SPK 1633)
http://digi.narc.fi/digi/slistaus.ka?ay=37027

Esim. SPK Liitteitä >> http://digi.narc.fi/digi/slistaus.ka?ay=39012
(sis. mm. peitepiirroksia/karttaluonnoksia, salaustaulukko ja viestit, käskyjä ym. mielenkiintosita liitemateriaalia)

Esim. 9.D:n tiedustelukäsky >> http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1595664
9.D:n hyökkäyskäsky >> http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1595679

Eikäpä nuilla Miehillä sotiminen loppunut Suomussalmen ja Raatteentien taisteluihin. Jatkoivat vielä Kuhmossa Saunajärjellä ja Löytövaaran suunnalla ainakin.

Jonka jälkeen alkoivat vartioimaan RAJAA >> http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1595696

 

[miheikki]

http://maanpuolustus.net/threads/paavo-susitaival.2908/

 

[Bodyguard]

Mäkisestä sen verran, että oli muistaakseni vielä vasta eversti, kun sai 1941 I AK:n johtoonsa. Osoittaa aikamoista luottamusta Marskilta, joka oli yleensä hyvin tarkka muotoseikoista. Armeijakunnan komentajanhan pitäisi olla kenraalitasoa. Toki sai sitten ylennyksen, mutta nimitysvaiheessa oli vasta eversti.

 

[Vonka]

Mäkisestä sen verran, että oli muistaakseni vielä vasta eversti, kun sai 1941 I AK:n johtoonsa. Osoittaa aikamoista luottamusta Marskilta, joka oli yleensä hyvin tarkka muotoseikoista. Armeijakunnan komentajanhan pitäisi olla kenraalitasoa. Toki sai sitten ylennyksen, mutta nimitysvaiheessa oli vasta eversti.

Mannerheimillä (tai Päämajalla noin yleisesti) oli petomainen kyky asettaa oikeat ihmiset oikeille paikoille tilanteen mukaan. Esimerkkinä juuri tämä Mäkinen. Myös Oeschin siirtäminen sekä keväällä 1940 että kesällä 1944 vastaamaan painopistesuunnasta ja ehkä vielä H.J. Siilasvuon pitäminen sitkeästi lähimmässä yhteistyössä saksalaisten kanssa - aglofiili Siilasvuohan suorastaan vihasi saksalaisia. Hänestä ei koskaan olisi tullut heille vasallia.

Muitakin esimerkkejä löytyy.

 

[Museo]

Mannerheimillä (tai Päämajalla noin yleisesti) oli petomainen kyky asettaa oikeat ihmiset oikeille paikoille tilanteen mukaan.

Käsittääksen hallinnollista etikettiä ”right man for the right place” painotettiin entisen ajan virkamieskulttuurissa nykypäivää paljon enemmän. Nähdäkseni tämä juontuu juurensa siitä ettei viestiyhteyksien huonouden vuoksi varsinkaan siirtomaahallinnossa pystytty mihinkään kovin nopeisiin ohjeiden antamiseen kaikista yksityiskohdista. Ilmeisesti joskus myöhemmin on ihailtu miten esimerkiksi Yhdysvaltojen armeijassa onnistuttiin toisen rähinän aikaan noin yleisesti ottaen suhteellisen onnistuneisiin henkilövalitoihin noin kenraalitasolla ja selitys on ilmeisesti että asiaan vain kiinnitettiin silloin paljon enemmän huomiota kuin nykyään.

 

[Erkki]

Tietysti joskus tuli hutinimityksiäkin. Tunnetuimpana esimerkkinä Laatikainen, joka olisi sopinut mieluiten vaikkapa johonkin koulutus-tarkastus-yms.-tehtävään, kuin keskeisimpiin rintamakomentajatehtäviin. Ilmeisesti hän lupsakkana miehenä oli Päämajan suosiossa, koska sai törttöilyistään huolimatta vastuullisia tehtäviä.

 

[Vonka]

Tietysti joskus tuli hutinimityksiäkin. Tunnetuimpana esimerkkinä Laatikainen, joka olisi sopinut mieluiten vaikkapa johonkin koulutus-tarkastus-yms.-tehtävään, kuin keskeisimpiin rintamakomentajatehtäviin. Ilmeisesti hän lupsakkana miehenä oli Päämajan suosiossa, koska sai törttöilyistään huolimatta vastuullisia tehtäviä.

Kyllä. Poikkeus, joka vahvistaa säännön. Wallenius sai kenkää, mutta Pappa sai ryypätä vapaasti.

 

[pstsika]

Everstiluutnantti ja MRR Viljo Laakso oli melkoinen tekijä lukemani perusteella, vaikka ei olekaan saanut juuri näkyvyyttä.

Wikipätkä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Viljo_Laakso

 

[jhepola]

Armeijakunnan komentajanhan pitäisi olla kenraalitasoa.

Moni ihminen onkin kenraalitasoa, vaikka ei ole kenraali. Ja päinvastoin. Ylennyksissä oli joskus esteenä edellisestä ylennyksestä kulunut aika. Joskus kävi niin että eversti oli kenraalin esimies, esim päämajan tiedustelussa taisi olla tämmöinen.

Mielestäni AK:n päällikkö voi olla vaikka siviili. Hän ei johda taistelevia sotilaita, vaan toimii suunnittelijoiden esimiehenä jotka on kapteeneja ja majureita. Asiantuntijayhteisön esimies, siinä ratkaisee fiksuus, oikeudenmukaisuus ja laajan kokonaisuuden hallinta unohtamatta pienintäkään yksityiskohtaa. Kyky tehdä sata päätöstä työpäivän aikana ja muutenkin prosessimainen raataja-robotti. Heinrichs oli tämmöinen, ei jäänyt yksikään tilanneraportti lukematta kiireen tai muun syyn takia. Istui kuin tatti työpöydän ääressä Joensuussa, nenä kiinni papereissa. Hautasi pojan menettämisestä johtuneen surun kovaan työntekoon mutta ei onnistunut peittämään sitä.

Meillä on ollut presidenttinä ja puolustusministerinä ihmisiä, jotka ei ole käyneet inttiä. Elisabeth Rehn osti aseita Saksasta niin paljon, että yhtenäinen juna olisi Hangosta Ouluun. Intin käyneet ministerit sitten sulatti ne.

 

[Vonka]

Pysytäänkö edes tässä ketjussa järjissään ja asiassa?

 

[baikal]

Koeta jhepola pysytellä aiempien komentajien arvioinnissa topikin mukaan. Seuraavat torjuntavoitot voidaan hyvinkin jo hoitaa sitten siviilijohtamisen ammattilaisten johdolla.....