Komentajia, joita voisi nostaa tutkimuksessa

Nyypakka

Kersantti
Taisi Susitaipaleenkin kanssa olla kommunikaatio hieman heikkoa.
Tai sitä ei ollut ollenkaan, vaan viestit kulkivat Kajaanin kautta, ellen aivan väärin muista.
 

EK

Kenraali
Tai sitä ei ollut ollenkaan, vaan viestit kulkivat Kajaanin kautta, ellen aivan väärin muista.
Suomussalmella 9. Divisioona ja Ryhmä Susi eivät pitäneet yhteyttä suoraan. Tosin vähän vaikea sitä suoraa yhteyttä oli rakentaa, mutta silti. Kajaanissa oli P-SRE ja Tuompo sen komentajana. Susitaival ja Siilasvuo sitten viestittivät hänelle ja hän välitti viestit. Tuompon johtaminen ei niin hirveän rapoista ollut talvisodassa. Tuo alaisten skisman salliminen oli vain yksi esimerkki. Tietysti taisteluita käytiin laajalla alueella vaikka Lapin Ryhmä erotettiinkin aika pian omakseen, mutta silti.

Susitaival oli hyvä komentaja ennen kaikkea omasta mielestään. Kirjoitti useammankin kirjan oli näkyvä henkilö jo ennen sotaa, joten sai levittää näkemystään aika vapaasti. Yrjö Hakanen toimi Siilasvuon alaisena pataljoonankomentajana eikä anna yhtä ruusuista kuvaa Sisulla-teoksessaan. Ei kyllä myöskään Siilasvuosta, jonka alaisena oli sitten Kuhmossa. Eikä kenestäkään muusta. Susitaival epäonnistui selkeästi Suomussalmella siinä, ettei onnistunut estämään 163. Divisioonan pääsyä Juntusrantaan. Tosin tässä auttoi se, etteivät suomalaiset ilmeisesti tienneet Kiantajärven jäätien vievän Juntusrantaan eikä vain Linnansalmeen saakka. Kuitenkin Susitaival olisi voinut yrittää päästä suoraan Linnansalmelle eikä vain puskea tien suunnassa. Hän itse selittää ratkaisuaan joukkojen laadullisella heikkoudella, mikä kyllä JR 65:n osalta pitää osin paikkansa. Tosin myös varustus Täydennysdivisioonan rykmenissä oli heikko.

Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Susitaival oli JR 29:n komentaja. Sai siirron, kun pidettiin liian passiivisena. Itse hän piti tapaansa miesten säästämisenä, mutta naapurit taas näkivät, että Susitaival säästeli omia miehiään ja heidän piti sitten tapattaa omiaan. Mene ja tiedä, mikä on totuus.

Siilasvuo taas oli kunnianhimoinen ja itsetietoinen. Menestyi sekä talvi- että jatkosodassa. Kuitenkin lempinimi "Jalmari Verinen" tienattiin jo talvisodassa sekä Suomussalmen kirkonkylän taisteluissa, kun hakkasi päätään seinään idästä tehdyissä hyökkäyksissä että Kuhmossa mottitaisteluissa. Myös hyökkäysvaiheess oli tekemisen meininkiä - tappioista piittaamatta. Kiestinkiä pidetään Siilasvuon suurena tahrana, mutta toisaalta tähän nykyään vaikuttaa Turtolan teos sedästään Kyllä täällä kaatuakin voidaan. Teos on hyvä, mutta ei ole hyvä tutkimus tai tutkijan teos. Fakta ja fiktio menevät iloisesti sekaisin.

Marttisen merkitys Siilasvuon esikuntapäällikkönä oli suuri. Pasi Tuunaisen Tahtojen taistelu kertoo piinallisen tarkasti Marttisen vaiheista. Tosin kannattaa tietää taustaksi se, että Marttinen on Tuunaisen suuri idoli, joten vähän fanitusta on mukana.
 

Hallinkorva

Kenraali
Jos ketjun topiikki on nostaa niitä, jotka ovat jääneet piiloon, hyvät esikuntapäälliköt ovat sellaisia. Tunnemme toki ne, jotka ovat itse itsensä kehuneet, ja kunnianhimoiset, jotka menestyivät aktiivisuutensa ja säälimättömyytensä ansiosta. Heillä kävi myös tuuri. Eräskin Talvelan kuuluisa sankarihyökkäys olisi voinut päättyä katastrofiin, niin suojaton se oli.

Esikuntapäällikkö tekee henkilökuntansa kanssa herra komentajalle suunnitelmat. Toteutettava hyökkäyssuunnitelma tai mikä vain suunnitelma on esikunnan käsialaa. Komentaja käskee ja johtaa.

Wolf H. Halsti oli kysytty esikuntapäällikkö. Hän oli Vihman operaatiopäällikkönä ja Ryhmä J:n ja sittemmin Pajarin esikuntapäällikkönä. Hän halusi ja sai oman rykmentin Lapin sotaan. Hän nousi kärjessä maihin Torniossa ja jatkoi siitä sitten kohti Rovaniemeä.

Halstin teos Lapin sodassa on hyvä. Hänen tapansa antaa omakehun sijaan arvo hyvälle ja tehokkaalle pataljoonankomentajalle on kaunis. Tuo pataljoonankomentaja on majuri Pentti Valkonen. Alkupäivät olisivat päättyneet toisin, koska yksi pataljoona oli liki nollan arvoinen laiskan komentajansa vuoksi. Hänen nimeään Halsti taas ei kerro.

Halsti haki ja sai ristin Valkoselle, joka sai myös toisen ristin, kotonaan. Hän kaatui Alatorniossa 7.10.1944.
 
Viimeksi muokattu:

Nyypakka

Kersantti
Susitaival oli hyvä komentaja ennen kaikkea omasta mielestään. Kirjoitti useammankin kirjan oli näkyvä henkilö jo ennen sotaa, joten sai levittää näkemystään aika vapaasti. Yrjö Hakanen toimi Siilasvuon alaisena pataljoonankomentajana eikä anna yhtä ruusuista kuvaa Sisulla-teoksessaan. Ei kyllä myöskään Siilasvuosta, jonka alaisena oli sitten Kuhmossa. Eikä kenestäkään muusta. Susitaival epäonnistui selkeästi Suomussalmella siinä, ettei onnistunut estämään 163. Divisioonan pääsyä Juntusrantaan. Tosin tässä auttoi se, etteivät suomalaiset ilmeisesti tienneet Kiantajärven jäätien vievän Juntusrantaan eikä vain Linnansalmeen saakka. Kuitenkin Susitaival olisi voinut yrittää päästä suoraan Linnansalmelle eikä vain puskea tien suunnassa. Hän itse selittää ratkaisuaan joukkojen laadullisella heikkoudella, mikä kyllä JR 65:n osalta pitää osin paikkansa. Tosin myös varustus Täydennysdivisioonan rykmenissä oli heikko.
Kaikkien kolmen herran kirjallisia tuotoksia lukiessa on tullut tehtyä havainto, että kaikki luonnollisesti kehuvat itseään ja enempi vähempi haukkuvat tai väheksyvät muita. Hakanen näistä ehkä kärkkäin toisten ja lähes kaikkien arvostelija, Kuhmon Talvisotamuseon kirjastossa on Hakasen kirje, jossa hän haukkuu Siilasvuon jatkosodan aikaisesta konjakkilastin ryöväämisestä omaan käyttöön. Loppusanoina jotain suuntaan että "tämäkin todistaa, millainen sika Siilasvuo oli." En muista kirjeen päiväystä enkä kenelle se oli osoitettu, mutta pitkävihainen tyyppi taisi tämä Yrjö olla. Ehkei suotta, kuka tietää.

Hakasen Sisulla-kirja on julkaistu -69 ja Susitaipaleen "Ryhmä Susi Talvisodassa" -73. Niitä lukiessa ei voinut välttyä mielikuvalta, että Susitaival on kirjassaan maksanut potut pottuina Hakaselle tämän esittämästä arvostelusta ja väheksynnästä. Ja tyynni kyllä maksoikin.

Kovasti keskenään riitaista porukkaa nuo nappikaulat tuntuvat olleen.
 

John Hilly

Kenraali
Kuhmon Talvisotamuseon kirjastossa on Hakasen kirje, jossa hän haukkuu Siilasvuon jatkosodan aikaisesta konjakkilastin ryöväämisestä omaan käyttöön. Loppusanoina jotain suuntaan että "tämäkin todistaa, millainen sika Siilasvuo oli." En muista kirjeen päiväystä enkä kenelle se oli osoitettu, mutta pitkävihainen tyyppi taisi tämä Yrjö olla. Ehkei suotta, kuka tietää.
Konjakkilasti oli saksalaisten, joka tuli vahingossa suomalaisille ja varastoitiin. Kun saksalaiset kyselivät sen perään, ei asiasta oltu tietävinään.

Kyseisestä lastista mm. Mannerheim sai parasta ranskalaista konjakkia Siilasvuolta lahjaksi.
 
Halsti kertoo muistelmissaan tuosta konjakkilastista. Koska käsilläni ei juuri nyt ole tuota kirjaa, käyköön lainaus Robet Brantbergin sivuilta:

Halsti ylennettiin everstiluutnantiksi marraskuussa ja Siilasvuo kutsui hänet kolmannen armeijakunnan esikunnan huoltopäälliköksi. Töitä riitti. Välimatkat olivat pitkät ja jokakeväinen kelirikko aiheutti omat hankaluutensa.
Hauskaakin riitti. Eräänä päivänä Oulun huoltokeskukseen oli rautateitse erehdyksessä ilmaantunut muhkea saksalaisille tarkoitettu lähetys. Vaunut olivat lattiasta kattoon täynnä Hennessy-konjakkia.
”Mitä tehdä?” huoltokeskuksen päällikkö kysyi Halstilta.
”Voi luoja, mikä yksinkertaisuus”, Halsti parahti. ”Äkkiä veturi eteen ja Hyrynsalmelle piiloon. Siellä on iso ja viileä ja pimeä varastokellari.”
Kun operaatio oli selvä Halsti kysyi Siilasvuolta, mitä tehdä tälle ilmeiselle erehdykselle.
”Tuota en alkuunkaan sinusta usko”, Siilasvuo sanoi. ”Ellei sinulla ole mukanasi näyte-erää minulle niin hommaan tästä itselleni paremman huoltopäällikön.”
Halsti tyhjensi autonsa peräkontin Siilasvuon mökin kellariin. Saksalainen yhteysupseeri Fauli sai monta kertaa aihetta ihmetellä suomalaisten ylen riittoisaa konjakkivarastoa. Selitykseksi ei käynyt, että Siilasvuo aikaisemmin oli saanut Saksan 20. vuoristoarmeijan komentajalta kenraali Eduard Dietliltä pari laatikkoa juuri kyseistä merkkiä.
”Lahjalaatikot tuntuvat riittävän pidempään kuin ne tunnetut viisi leipää ja kaksi kalaa”, Fauli tapasi sanoa.
Halsti lähetti kymmenen laatikollista Hennessytä myös Mikkeliin marskin pöytää varten.

 
Top