Konflikti Kiinan merellä

1990 tekivät sopimuksen Neuvostoliiton kanssa 24 su27SK/UBK koneesta. Koneet toimitettiin 1992.
1995 tekivät sopimuksen teknologian siirrosta ja tuotannon pystytyksestä Kiinaan. Kone tunnetaan nimellä J-11.

Ei siis varsinaisesti mikään kopio.

J-11B

J-11B-Flanker-B-PLAAF-2S.jpg

New build Shenyang J-11B Flanker B fighter. The missile under the wing is a Chinese clone of the Rafael Python 3 heatseeking missile. The J-11B aircraft are typically painted in different tactical camouflage to the J-11A, with a medium blue grey upper surface, light grey lower surface, black radome, while the half ellipse grey area on the nose is overpainted with uniform camouflage (Chinese internet images).

The controversial J-11B is an unauthorised derivative of the Sukhoi J-11A/Su-27SK, built by Shenyang in China. The aircraft has been the subject of an ongoing dispute between Beijing and Moscow which has caused the suspension of production of the second batch on indigenously manufactured legally licenced J-11A/Su-27SK.

The J-11B is not an exact clone of the Su-27SK, despite the commonly held view this is so. The airframe and engines can be considered to be 'cloned' but the systems are mostly unique to this variant.

Known differences include:
  1. A Chinese IRST set located in the centreline position as with the OLS-27 in early Su-27S.
  2. A planar array multimode radar which resembles the Phazotron Zhuk-27 series. It includes an IFF interrogator array.
  3. An Onboard Oxygen Generator System (OBOGS). Only the most recent Russian variants have an OBOGS.
  4. A unique glass cockpit design, with an asymmetric layout quite different from the Su-30MKK/MK2 and Su-27SMK.
  5. An optical MAWS system claimed to operate in the UV band.
  6. Dielectric panels on the stabilators not seen on any Russian variant.
The differences between the J-11B, Su-27SK and Su-27SMK are sufficiently great that this must be considered a unique offshoot of the Flanker family of fighters, not a subtype of the baseline Su-27SK/J-11A.
 
Viimeksi muokattu:


Naurettava rangaistus. Olisin todellakin odottanut kunnon summia ja lisäksi joitakin henkilöitä kuuluisi ehkä vankilaan ihan pidemmäksi aikaa. Tuon luulisi vaikuttavan tulevaisuudessa et mitä heille tarjotaan jos mitään. Armeija tuskin mielellään tekee tollaisten firmojen kanssa yhteistyötä.
 
A court in Hong Kong has sentenced three people to years in jail on riot convictions, despite no evidence they were actually involved in rioting. In a separate case, the activist Joshua Wong and three others were also given jail terms over a Tiananmen massacre vigil held in breach of Covid restrictions.

The three protesters, all in their 20s, were jailed by the district court judge En-nest Lin on Wednesday, for terms of up to four years and three months. Lin said even though there was no evidence the trio were involved in any rioting, their presence at the rally in October 2019 encouraged other protesters, RTHK reported.

He described the confrontation between police and the estimated 100 protesters as a “mini war” but said officers restrained themselves while protesters lit fires and threw petrol bombs.

According to RTHK, Lin said the harsh sentences were required as a deterrent and that the accused must face the same punishment as those who broke the law, under the “joint enterprise” principle.
 
Laitan tänne

“The original decision to not to allow the hackers to go abroad to competitions seems to be motivated by a desire to keep discovered vulnerabilities inside of China,” says Adam Segal, an expert on Chinese cybersecurity policy at the Council for Foreign Relations. It also cut top Chinese hackers from other income sources “so they are forced into a closer connection with the state and established companies,” he says.

The incident is stark. One of China’s elite hacked an iPhone, and won public acclaim and a large amount of money for doing so. Virtually overnight, Chinese intelligence used it as a weapon against a besieged minority ethnic group, striking before Apple could fix the problem. It was a brazen act performed in broad daylight and with the knowledge that there would be no consequences to speak of.
 

Satelliittikuvat paljastavat oudon operaation – Näin "pienet siniset miehet" hivuttavat Kiinan rajoja yhä kauemmas Etelä-Kiinan merellä​


Mielenkiintoisesti kirjoitettu juttu.
Alla joitakin otantoja tuosta jutusta:


Atollille ankkuroituneet troolarit eivät kalasta, vaikka kalavedet ovat maailman rikkaimpia. Valekalastajien salaisena tehtävänä on vahvistaa Kiinan otetta Etelä-Kiinan merestä.

Filippiinien rannikkovartiosto laski maaliskuussa, että riutalle oli kerääntynyt 220 alusta. Se oli enemmän kuin koskaan ennen.

Miehistönä ei olekaan tavallisia kalastajia, vaan kalastajiksi tekeytyneitä pieniä sinisiä miehiä. Puolisotilaalliset joukot eivät pyydystä kalaa, vaan havittelevat koko merialuetta.

Asiantuntijoiden mukaan Kiina yrittää pelotella ja painostaa muita rantavaltioita.

Käynnissä on kiihtyvä ja räjähdysherkkä kamppailu Etelä-Kiinan merestä, jossa Kiina käyttää aseenaan laivojen joukkovoimaa. Kiina hamuaa entistäkin pontevammin Etelä-Kiinan meren atolleja itselleen.

Etelä-Kiinan meren hallinta olisi strateginen jättipotti. Arviolta kolmannes maailman merirahdista kulkee Etelä-Kiinan meren kautta.

Yhdysvaltalainen CSIS-tutkimuslaitos on arvioinut, että Suomenkin vientiä kulkee Etelä-Kiinan meren kautta noin viiden miljardin euron arvosta vuosittain.

Alueen lajikirjo ja kalansaalis ovat valtavia. Sieltä nostetaan noin kymmenesosa maailman kalansaaliista. Merenpohjan alla uskotaan myös olevan huomattavasti öljyä ja kaasua.

Kiina haluaa melkein koko Etelä-Kiinan meren itselleen ja on piirtänyt vaatimustensa rajat muiden maiden rannikoita viistäen.

Kiinassa uskotaan, että se saa ennen pitkää haltuunsa koko Etelä-Kiinan meren.

Kiina kasvattaa laivastonsa kokoa hurjaa vauhtia, ja sotalaivojen määrällä mitattuna se on jo ohittanut Yhdysvallat.
Viime aikoina Kiinan toiminta on hätkähdyttänyt etenkin Filippiinejä. Alueella häärää myös liittolainen Yhdysvallat parilla tukialusryhmällä sekä muutama eurooppalainen maa.

Länsimaiden laivastot muistuttavat läsnäolollaan Kiinaa vapaan merenkulun sallimisesta.
Tutkija Oriana Skylar Mastro uskoo, että seuraava erä käydään pian.

– Lähiviikkoina Kiina todennäköisesti parveilee aluksillaan jollain muulla riutalla tai lisää läsnäoloaan jonkin toisen maan talousvyöhykkeellä, Mastro sanoo.

Vaikka Kiina yrittää pienin askelin parantaa asemiaan Etelä-Kiinan merellä, Mastro ei usko kiistan yltyvän laajemmaksi konfliktiksi.

– Kiina ei lähde sotimaan, jos se ei pysty voittamaan sotaa, Mastro sanoo.

Niin pitkällä ei vielä olla, koska Mastron mukaan Yhdysvallat olisi toistaiseksi merisodan varma voittaja.
 

Satelliittikuvat paljastavat oudon operaation – Näin "pienet siniset miehet" hivuttavat Kiinan rajoja yhä kauemmas Etelä-Kiinan merellä​


Mielenkiintoisesti kirjoitettu juttu.
Alla joitakin otantoja tuosta jutusta:


Atollille ankkuroituneet troolarit eivät kalasta, vaikka kalavedet ovat maailman rikkaimpia. Valekalastajien salaisena tehtävänä on vahvistaa Kiinan otetta Etelä-Kiinan merestä.

Filippiinien rannikkovartiosto laski maaliskuussa, että riutalle oli kerääntynyt 220 alusta. Se oli enemmän kuin koskaan ennen.

Miehistönä ei olekaan tavallisia kalastajia, vaan kalastajiksi tekeytyneitä pieniä sinisiä miehiä. Puolisotilaalliset joukot eivät pyydystä kalaa, vaan havittelevat koko merialuetta.

Asiantuntijoiden mukaan Kiina yrittää pelotella ja painostaa muita rantavaltioita.

Käynnissä on kiihtyvä ja räjähdysherkkä kamppailu Etelä-Kiinan merestä, jossa Kiina käyttää aseenaan laivojen joukkovoimaa. Kiina hamuaa entistäkin pontevammin Etelä-Kiinan meren atolleja itselleen.

Etelä-Kiinan meren hallinta olisi strateginen jättipotti. Arviolta kolmannes maailman merirahdista kulkee Etelä-Kiinan meren kautta.

Yhdysvaltalainen CSIS-tutkimuslaitos on arvioinut, että Suomenkin vientiä kulkee Etelä-Kiinan meren kautta noin viiden miljardin euron arvosta vuosittain.

Alueen lajikirjo ja kalansaalis ovat valtavia. Sieltä nostetaan noin kymmenesosa maailman kalansaaliista. Merenpohjan alla uskotaan myös olevan huomattavasti öljyä ja kaasua.

Kiina haluaa melkein koko Etelä-Kiinan meren itselleen ja on piirtänyt vaatimustensa rajat muiden maiden rannikoita viistäen.

Kiinassa uskotaan, että se saa ennen pitkää haltuunsa koko Etelä-Kiinan meren.

Kiina kasvattaa laivastonsa kokoa hurjaa vauhtia, ja sotalaivojen määrällä mitattuna se on jo ohittanut Yhdysvallat.
Viime aikoina Kiinan toiminta on hätkähdyttänyt etenkin Filippiinejä. Alueella häärää myös liittolainen Yhdysvallat parilla tukialusryhmällä sekä muutama eurooppalainen maa.

Länsimaiden laivastot muistuttavat läsnäolollaan Kiinaa vapaan merenkulun sallimisesta.
Tutkija Oriana Skylar Mastro uskoo, että seuraava erä käydään pian.

– Lähiviikkoina Kiina todennäköisesti parveilee aluksillaan jollain muulla riutalla tai lisää läsnäoloaan jonkin toisen maan talousvyöhykkeellä, Mastro sanoo.

Vaikka Kiina yrittää pienin askelin parantaa asemiaan Etelä-Kiinan merellä, Mastro ei usko kiistan yltyvän laajemmaksi konfliktiksi.

– Kiina ei lähde sotimaan, jos se ei pysty voittamaan sotaa, Mastro sanoo.

Niin pitkällä ei vielä olla, koska Mastron mukaan Yhdysvallat olisi toistaiseksi merisodan varma voittaja.

Whitsun taitaa mennä kiinalle, koska USA on uhannut änkyröidä vain Scarborough riutan osalta. Enemmän olisin huolissani näistä viime viikkoisista kiinalaisten merivartioston aluksista scarbroughilla.

 
Kylmän sodan aikana isot yhtiöt vuosivat isojen poikien tahdosta neukuille mm. lentokoneteknologiaa kun eihän ne raukat olisi muuten saaneet kopioitua riittävästi saadakseen jotain uskottavaa aikaan vaikka resursseja oli. Toistaako historia nyt itseään? Venäläisten Su-27:aa kiinalaiset on jo kopioineet ja toki parannelleetkin surutta.

https://www.amazon.com/Best-Enemy-Money-Can-Buy/dp/1939438233

https://www.amazon.com/National-Suicide-Military-Soviet-Union/dp/0870002074

Vuodelta 1992 mutta silti sama tahti on askelten.

http://tech.mit.edu/V112/N13/china.13w.html

U.S. Investigating Reported Israeli Sales of Patriot Missiles to China​

By John Lancaster
and Barton Gellman
The Washington Post

WASHINGTON

The Bush administration is "looking into" an intelligence report that Israel may have secretly supplied China with Patriot missile technology acquired from the United States, a senior administration official said Thursday.

The official described the report as "a subject of concern" but declined to provide any details. The United States gave the Patriots to Israel during the Persian Gulf War to defend against attacks by Iraqi Scuds, expressly forbidding transfers of the Patriots or their specifications to third countries.

The possibility that Israel may have violated that agreement, first reported in Thursday's Washington Times, is a matter of extreme diplomatic and political sensitivity. Israeli Ambassador Zalman Shoval was recently summoned to the State Department to discuss the intelligence report. Israel later denied the allegation through diplomatic channels and American Jewish groups Thursday questioned whether someone had leaked the story to embarrass Israel at a time U.S.-Israeli relations are under strain.
 
  • Tykkää
Reactions: ctg
F-16 fighter jets operated by Taiwan’s Republic of China Air Force, or ROCAF, have test-fired AIM-120 Advanced Medium-Range Air-to-Air Missiles, or AMRAAMs, for the first time on the island, according to reports. The missiles were apparently launched from a pair of recently upgraded F-16V jets, which had reached initial combat capability last March.

In the past, the United States has prevented the ROCAF from conducting live-firing campaigns with the AMRAAM, thought to be due to concerns about China’s possible reaction. However, a report in Taiwan’s Liberty Times today states that Washington granted permission for this test after “continuous incursions into [Taiwan’s] southwestern airspace by Chinese military aircraft and the tense international situation in the South China Sea.”
 
J-11B

J-11B-Flanker-B-PLAAF-2S.jpg

New build Shenyang J-11B Flanker B fighter. The missile under the wing is a Chinese clone of the Rafael Python 3 heatseeking missile. The J-11B aircraft are typically painted in different tactical camouflage to the J-11A, with a medium blue grey upper surface, light grey lower surface, black radome, while the half ellipse grey area on the nose is overpainted with uniform camouflage (Chinese internet images).

The controversial J-11B is an unauthorised derivative of the Sukhoi J-11A/Su-27SK, built by Shenyang in China. The aircraft has been the subject of an ongoing dispute between Beijing and Moscow which has caused the suspension of production of the second batch on indigenously manufactured legally licenced J-11A/Su-27SK.

The J-11B is not an exact clone of the Su-27SK, despite the commonly held view this is so. The airframe and engines can be considered to be 'cloned' but the systems are mostly unique to this variant.

Known differences include:
  1. A Chinese IRST set located in the centreline position as with the OLS-27 in early Su-27S.
  2. A planar array multimode radar which resembles the Phazotron Zhuk-27 series. It includes an IFF interrogator array.
  3. An Onboard Oxygen Generator System (OBOGS). Only the most recent Russian variants have an OBOGS.
  4. A unique glass cockpit design, with an asymmetric layout quite different from the Su-30MKK/MK2 and Su-27SMK.
  5. An optical MAWS system claimed to operate in the UV band.
  6. Dielectric panels on the stabilators not seen on any Russian variant.
The differences between the J-11B, Su-27SK and Su-27SMK are sufficiently great that this must be considered a unique offshoot of the Flanker family of fighters, not a subtype of the baseline Su-27SK/J-11A.
Hieno ja varmaan tehokaskin. Ei ihme että USA hätää kärsimässä kohta.
 
At a recent hearing before subcommittees of the House Armed Services and Foreign Affairs Committees, witnesses described a maritime Asia at a tipping point. It’s a complicated situation of overlapping maritime claims, domestic politics, and economics. The question is: What role should the United States play to deter Chinese aggression and lower the chances of conflict?

Beijing’s aggression has fueled a shift in Tokyo’s diplomatic and military posture. Japan is repositioning more and more of its Self Defense Forces and Coast Guard toward the Senkakus and has consistently increased its defense spending to keep pace with the rising risk. It has also revised U.S.-Japan defense guidelines to enable a more proactive security partnership with the U.S.

What the Senkaku islands and West Capella experiences make clear is that naval presence does matter. In both cases, a sustained presence led to a wave of positive regional diplomatic and partner military actions.

However, forward presence doesn’t come cheap. Greater investment in our naval forces and operations will be necessary for the U.S. to counter such metastasizing risks and alter Beijing’s (and Moscow’s) strategic calculations.

A successful strategy must include diplomatic efforts to attract and bolster like-minded partner nations such as India, Vietnam, Indonesia, the Philippines, and Malaysia. But soft power alone will not dissuade Beijing, nor will it attract the partners we need. So what else can be done?

First, presence for purpose: The U.S. and allied naval presence must be prioritized and resourced more vigorously to decisive theaters such as the South China Sea, and our deployed ships must be given new tools for grey-zone operations.

Second, build a new model Navy: The U.S. must grow and equip the fleet to meet the combined challenge of China and Russia. There is an urgent need to recapitalize U.S. shipyards and build the workforce needed to deliver and man the ships.

Third, deliver a compelling cost proposition: This will require rethinking the conduct of U.S. diplomacy, building partner capacity, and fueling economic development to convince our citizens, as well as our partners, that they can’t forego investing in maintaining a free and open Indo-Pacific.

All said, the dangers in maritime Asia are no longer a distant concern; they are here today, and very real. Both the outgoing and current Indo-Pacific commanders, Admirals Davidson and Aquilino, recently testified as much, commenting on the likelihood of China triggering a conflict in the next six years.

Kuusi vuotta voi olla liian pitkä aika. Liian optimistiminen näkemys.
 
Taiwan will reorganize its Army’s command structure to emphasize joint operations between its services and give regional commanders more operational flexibility in the event of a conflict, the country’s defense minister told lawmakers.

The reorganization will see the various corps and defense commands of the Taiwanese Army renamed as distinct “combat theater commands,” Chiu Kuo-cheng reported to the self-governing island’s parliament last week.

The Ministry of National Defense confirmed that the Army’s Penghu, Huadong, Sixth, Eighth and Tenth Army corps will be renamed the first to fifth combat theater commands responsible for the Penghu islands west of Taiwan and the areas of eastern, northern, southern and central Taiwan, respectively.

Chiu added that the leaders of each combat theater command will be responsible for coordinating the forces of each of Taiwan’s armed services in each region, in effect forming joint chiefs of staff to enhance interoperability and coordinate operations during conflict or peacetime operations, such as disaster relief.
He added that the new decentralized command structure would also potentially improve survivability of Taiwanese forces during a conflict by allowing theater commanders more latitude to act in the event that communications are jammed or disabled, impairing command and control.
 
Living on an island long coveted by a large and increasingly powerful neighbour, the residents of Taiwan have given some thought to where might be the best place to go should the worst happen. Some think it might be the hills, others historic buildings that China will want to preserve. By the same reasoning, some believe it is the factory run by the world’s biggest computer chip maker, TSMC.

Taiwan has for decades been both a global strategic flashpoint and one of the world’s economic powerhouses. In an industrial park about an hour’s drive from Taipei, those twin identities merge almost perfectly in the form of the factory run by TSMC, the world’s largest maker of computer chips – a facility so vital that some Taiwanese think it could be the safest place to flee to should China one day invade.

It is hard to overstate the importance of the Taiwanese semiconductor maker to the world’s economy. TSMC dominates production of the world’s most sophisticated semiconductors, and counts Apple and Qualcomm among its biggest customers. It is a global hegemony that China envies.

The current worldwide shortage of chips that began early in the coronavirus pandemic is now reaching crisis proportions, making TSMC’s role even more pivotal.
 
  • Tykkää
Reactions: ctg
Mitähän TSMC:stä jäisi jäljelle jos Kiina hyökkäisi Taiwaniin?

On se aikamoinen soppa. Itse epäilen että tehtaat lähtee pakettiin ja muuttaa Kiinaan samalla kun olot Taiwanissa kurjistuu paikallisilla. Samsungille kelpaisi varmaan mutta mitä käy jos Kimi hyökkää samaan aikaan Etelä-Koreaan? Maailman talous varmasti kyykkää, joten mitä enemmän sitä parempi kun Kiina pääsee sitten tarjoamaan omaa elektroniikkaa.
 
Viimeksi muokattu:
On se aikamoinen soppa. Itse epäilen että tehtaat lähtee pakettiin ja muuttaa Kiinaan samalla kun olot Taiwanissa kurjistuu paikallisilla. Samsungille kelpaisi varmaan mutta mitä käy jos Kimi hyökkää samaan aikaan Etelä-Koreaan? Maailman talous varmasti kyykkää, joten mitä enemmän sitä parempi kun Kiina pääsee sitten tarjoamaan omaa elektroniikkaa.
Eipä Kiina hyötyisi TSMC:n tehtaista taloudellisesti juuri mitään. Prosessin käynnissä pitäminen vaatii raaka-aineita ja laitteita joita saa vain lähinnä USA:sta ja Japanista. Hollantilaisen ASML:n (ainoa valmistaja maailmassa) edistynyttä EUV litografialaitteistoa voisi yrittää kopioida, mutta Kiinan tekniikka ei taida vielä yltää sille tasolle vuosiin. Samsungin ongelmana on kapasiteetin riittämättömyys. Se ei pysty täyttämään Applen, NVIDIAn ja muiden TSMC:n asiakkaiden sirutarpeita.
 
mutta Kiinan tekniikka ei taida vielä yltää sille tasolle vuosiin. Samsungin ongelmana on kapasiteetin riittämättömyys. Se ei pysty täyttämään Applen, NVIDIAn ja muiden TSMC:n asiakkaiden sirutarpeita.

Tapahtuu mitä tahansa, me (ihmiset) ollaan mokattu kun ollaan keskitetty mikropiiri tuotanto kaukoitään ja samalla ajettu tuo teollisuus alas Euroopassa. Kait se meille Suomalaisille kelpaisi jos tänne saataisiin piiritehdas.
 
Back
Top