Kommentti | Presidentin piti olla valmiuslain käyttöönotossa täysin sivuroolissa, mutta toisin kävi: Sauli Niinistö on ollut aivan keskiössä
Valmiuslain käyttöönotto on historiallinen päätös, jonka myötä nähdään, miten valtiosääntöoikeuden teoriat toimivat todellisuudessa.
www.hs.fi
Presidentin piti olla valmiuslain käyttöönotossa täysin sivuroolissa, mutta toisin kävi: Sauli Niinistö on ollut aivan keskiössä
Valmiuslain käyttöönotto on historiallinen päätös, jonka myötä nähdään, miten valtiosääntöoikeuden teoriat toimivat todellisuudessa.
Presidentti Sauli Niinistö. Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva
Marko Junkkari HS
Julkaistu: 16:41, Päivitetty 18:01
”Suvereeni on se, joka päättää poikkeustilasta.”
Näillä sanoilla alkaa maineikkaan saksalaisen valtiosääntöteoreetikon Carl Schmittin klassikkoteos Politische Theologie, poliittinen teologia.
Suomi on nyt poikkeustilassa.
Valtioneuvosto totesi maanantaina yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa maassa vallitsevan poikkeusolot. Poikkeusolojen toteaminen on lain mukaan edellytys sille, että valtioneuvosto voi antaa eduskunnalle valmiuslain käyttöönottoasetuksen.
Sen valtioneuvosto sitten tiistaina antoi, jonka jälkeen eduskunta ryhtyi käsittelemään asetusta.
Tiistai 17. maaliskuuta 2020 oli yksi Suomen valtiosääntöhistorian keskeisimmistä päivistä, arvioi julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainen kirjoituksessaan Perustuslakiblogissa.
Rautiainen on kirjoittanut blogiin ansiokkaita ja selkeitä katsauksia valmiuslaista. Tiistain bloggaus oli kuitenkin poikkeuksellisen kiehtova. Siitä paistoi valtiosääntöoppineen into. Nyt päästäisiin tositoimiin.
”Valtiosääntöoikeuden opetuksessa teoreettisina ja etäisinä pidetyistä Agambenin ja Schmittin poikkeustila-ajatuksista on tullut hetkessä käytännöllisen laintulkinnan kysymyksiä”, Rautiainen kirjoitti.
Italialainen oikeusfilosofi Giorgio Agamben taitaa olla vieläkin teoreettisempi kuin Carl Schmitt. Nyt päästäisiin joka tapauksessa katsomaan, miten etäiset tai vielä etäisemmät teoriat toimivat todellisuudessa.
”Poikkeustila ei ole enää jossain toisaalla: muissa maissa tai kirjojen sivuilla. Se on jo osa arkeamme. Elämme sen keskellä”, Rautiainen kirjoittaa.
Ja kieltämättä tilanne on historiallinen. Viimeksi Suomi asetettiin poikkeustilaan talvisodan sytyttyä vuonna 1939.
Valmiuslaki on todella järeä väline, joka rajaa ihmisten oikeuksia ja vapauksia. Se keskittää valtaa maan hallitukselle ja lisää viranomaisten valtuuksia.
Lain käyttöönotto on historiallinen päätös. Vuonna 1991 säädettyä valmiuslakia ei ole koskaan ennen käytetty.
Prosessi on edennyt nopeasti. Maanantaina valtioneuvosto siis totesi yhteistoiminnassa presidentin kanssa Suomen olevan koronaviruksen takia poikkeusoloissa. Tiistaina hallitus antoi valmiuslain käyttöönottoasetuksen.
Asetuksesta pidettiin lähetekeskustelu eduskunnassa tiistai-iltana. Kaikki eduskuntapuolueet kannattivat lain käyttöönottoa. Laki vietiin käsiteltäväksi perustuslakivaliokuntaan, joka tekee siitä mietinnön.
Eduskunta käsittelee valmiuslain käyttöönottomietintöä tänään keskiviikkona.
Jo tässä vaiheessa voi sanoa, että tasavallan presidentti ei ole valmiuslakiprosessissa jäänyt mopen osaan.
Ei ole jäänyt, vaikka juuri presidentin vallan leikkaamisesta vuonna 2008 nykyistä valmiuslakia uudistettaessa riideltiin oikein kunnolla.
Suomessa tuli vuonna 2000 voimaan uusi perustuslaki, jossa leikattiin merkittävästi presidentin valtaa. Perustuslakiuudistuksen pohjalta Matti Vanhasen (kesk) hallitus päätti sittemmin uudistaa myös valmiuslakia.
Tarkoitus oli pienentää presidentin roolia.
Vanhan valmiuslain mukaan presidentti antaisi asetuksen, jonka myötä valtioneuvosto saisi oikeuden käyttää laajempia toimivaltuuksia. Tämä asetuksen anto-oikeus haluttiin uudistuksessa siirtää presidentiltä valtioneuvostolle.
Se ei miellyttänyt silloista tasavallan presidenttiä Tarja Halosta.
Halonen ilmaisi vastustavansa lakimuutosta, mutta siitä huolimatta Matti Vanhasen hallitus vei sitä eteenpäin ja antoi muutoksesta vuonna 2008 lakiesityksen.
Presidentti Halonen kirjautti lakiesitykseen eriävän mielipiteensä, mikä oli hyvin poikkeuksellista.
Esitys ei Halosen mielestä ollut ”eräiltä osin loppuun asti harkittu eikä oikein ajoitettu”.
”Uusi esitys kaventaa olennaisesti presidentin toimivaltaa ulkopolitiikan johtajana ja ylipäällikkönä juuri yhteiskuntamme vaikeimpina aikoina ja jättää lisäksi yhteistoimintamallin juridisesti epämääräiseksi”, Halonen totesi lausumassaan.
Vanhasen hallitus ei Halosen kritiikistä hätkähtänyt vaan vei lakiesityksen eduskuntaan.
Eduskunnassa oppositiopuolue Sdp vastusti kiivaasti presidentin roolin heikentämistä.
Hallituksen esityksen mukaan valmiuslain käyttöönottoasetuksen antaisi yksin valtioneuvosto. Sdp esitti, että sen antaisi presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Sdp:n argumentti lähti siitä, että kansakunnan ollessa kriisissä kaikkien valtion ylimpien johtoelinten – presidentin, hallituksen ja eduskunnan – tulee olla näkyvästi mukana asioista päätettäessä. Toisaalta Sdp:n mukaan oli ongelmallista, että valtioneuvosto antaisi asetuksen, jossa nimenomaan sille itselleen annetaan mahdollisuuksia puuttua kansalaisten perusoikeuksiin.
Se päättäisi siis itse omien valtaoikeuksiensa kasvattamisesta. Toki asetus vaatisi myös eduskunnan siunauksen.
Eduskunnan täysistunnossa vuonna 2010 Sdp:n kansanedustaja Jacob Söderman veti jopa Hitler-kortin esiin.
Söderman totesi että Adolf Hitler nousi aikoinaan valtaan laillisin keinoin hyödyntäen poikkeuslaissa ollutta menettelyä. Södermanin mukaan presidentin asetusoikeuden vieminen jättäisi samanlaisen porsaanreiän.
”Eduskunnassa ääriliikkeiden esiintulo on mahdollista ja voi tulla kaikenlaisia kriisejä ja ikävyyksiä – niin tämä on laki, jolla viisi ministeriä, vaikkapa samasta puolueesta, voi laillisesti ottaa kaikki valtaoikeudet valtaansa ilman sen kummempaa kontrollia”, Söderman sanoi eduskunnassa.
Södermanin Hitler-vertauksesta nousi kohu.
Keskustan kansanedustaja Oiva Kaltiokumpu sanoi täysistunnossa olevansa tyrmistynyt Södermanin puheista.
”Häpeän, että Suomen eduskunnassa voi näin kokenut parlamentaarikko puhua Hitleristä ja rinnastaa häntä suomalaisiin poliittisiin ryhmiin, jotka ehkä tulevat tämän valmiuslain nojalla kaappaamaan vallan tai nousemaan valtaan”, Kaltiokumpu sanoi.
Söderman vastasi, että ei ollut Hitleristä puhuessaan tarkoittanut sillä Kaltiokumpua. Eikä hän uskonut Kaltiokummun tukevan Hitleriä.
”Minun tarkoitukseni oli vaan sanoa se, että aikoinaan Hitler tuli laillisesti valtaan, laillisesti valtaan sillä, että oli jätetty Weimarin tasavaltaan tämmöinen aukko, joka koskee nimenomaan kriisinhallintaa”, Söderman sanoi.
Valmiuslain muutokset kuitenkin jumahtivat perustuslakivaliokuntaan. Valiokunta arvioi valmiuslain muutosten olevan niin merkittäviä, että ne pitää säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Niinpä valmiuslain muutokset piti jättää lepäämään vaalien yli, jotta toinenkin eduskunta hyväksyy ne.
Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen Sdp pääsi Jyrki Kataisen (kok) johtamaan hallitukseen. Mutta yllättäen Sdp ei enää vastustanutkaan presidentin vallan vähentämistä valmiuslaissa.
Sdp:lle sopikin ihan hyvin, että valtioneuvosto antaa yksin asetuksen valmiuslaista.
Sdp:n täyskäännökseen saattoi vaikuttaa se, että Tarja Halonen oli juuri tulossa toisen presidenttikautensa loppuun ja kokoomuksen Sauli Niinistöä pidettiin hänen todennäköisenä seuraajanaan.
Valmiuslain muutokset hyväksyttiin eduskunnassa 2011.
Nykyisen lain mukaan valtioneuvosto antaa valmiuslain käyttöönottoasetuksen eduskunnalle itsenäisesti ilman presidenttiä.
Presidentin vallan kaventamista on kuitenkin pehmennetty maininnalla, että ennen valmiuslain käyttöönottoa hallituksen tulee todeta poikkeusolojen olemassaolo yhteistoiminnassa presidentin kanssa.
Tämä presidentin ja hallituksen yhteinen toteaminen tapahtui siis maanantaina.
Kuten Pauli Rautiainen Perustuslakiblogissa kirjoitti, tähän asti valmiuslakia on jouduttu Suomessa käytännön esimerkkien puutteen vuoksi tarkastelemaan teoreettisena valtiosääntöoikeudellisena kysymyksenä.
Mutta nyt se on kuitenkin täyttä totta.
Miten keskeisten valtioelinten keskinäinen työnjako ja valtasuhteet ovat valmiuslain säätämisprosessissa toimineet?
Hyvin. Näin uskaltaa ainakin tässä vaiheessa arvioida.
Pääministeri Sanna Marin (sd) on selvinnyt vaikeassa koronatilanteessa erittäin hyvin. Hän on ollut tiedotustilaisuuksissa varma ja selkeä.
Mutta myös presidentti Niinistö on ollut valmiuslakiprosessissa hyvin keskeisessä roolissa. Ulkopuolisen silmiin on näyttänyt, että presidentti on jopa patistellut hallitusta etenemään nopeammin valmiuslain käyttöönoton kanssa.
Presidentti Niinistö aloitti julkisen keskustelun aiheesta ensimmäisenä.
Presidentti kutsui 9. maaliskuuta eduskuntapuolueiden puheenjohtajat luokseen Mäntyniemeen. Aiheena oli koronavirusepidemiaan valmistautuminen.
Sittemmin presidentti Niinistö on pitänyt valmiuslain käyttöönottoa useaan otteeseen esillä. Hän puhui siitä muun muassa Ylen A-talkin haastattelussa 12. maaliskuuta.
Vaikka pääministeri Sanna Marin on esiintymisissään ollut vakuuttava, kansakunnan varsinaisen hengenluojan rooli on ollut Niinistöllä.
”Kyllä tästä selvitään”, Niinistö on toistuvasti vakuuttanut suomalaisille.
Vaikka Sdp aikoinaan pelkäsi presidentin jäävän valmiuslain käyttöönotossa täysin sivurooliin, näin ei ole käynyt. Pikemminkin kävi päinvastoin.
Presidentti näyttää olleen aika lailla kuskin paikalla.
Kyse ei ole lakipykälistä. Valmiuslain osalta niissä on varmasti toimittu kirjausten mukaan.
Presidentti Sauli Niinistöllä tuntuu kuitenkin olevan huomattavan paljon vaikutusvaltaa, joka ei perustu lakikirjaan ja valtiosäännön kirjauksiin.
Valtiosääntöteoreetikko Carl Schmittiä mukaillen voisi sanoa:
Suvereeni on se, joka toteaa poikkeustilan yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Oikaisu kello 17.43. Jutussa sanottiin aiemmin, että eduskunta äänestää tänään valmiuslain käyttöönottoasetuksesta. Asetuksesta ei kuitenkaan äänestetä.
********
Uusi perustuslaki on monessa asiassa hyvä, mutta maallikkona olen saarnannut näitä poikkeusolojen lakijuttuja vastaan jo silloin kun näistä päätettiin.
