Espanja ja Italia ovat mukavia paikkoja olla. Ja normitilanteessa ei suomalainen koskaan joudu edes tekemisiin paikallisen terveydenhoidon kaikkien realiteettin kanssa. Noissa maissa kun on "hiukan" eroa siinä, menetkö perjantai-iltana kunnalliseen sairaalaan avohaavan kanssa vai jollekin yksityisklinikalle saamaan viikottaisen Antabuksen.
Näin asiat monesti toimivat expateilla tai turisteilla joilla on vakuutukset. Sitten kun joudutaan samaan jonoon paikallisten kanssa alkaa silmät pyöriä päässä, sapen maku nousta kurkkuun ja Finlandiahymni muistua mieleen.
Jouduin itse käymään kerran Indonesiassa sairaalassa. Ero paikallisen kulin ja Suuren Valkoisen Miehen (persaukinen sinänsä, mutta jonka vakuutusyhtiö oli lähettänyt etukäteen avoimen maksusitoumuksen sairaalaan) välillä tehtiin sisään tullessa selväksi. Kulit odottivat vaivojensa ja haavojensa kanssa käytävillä istuskellen kuka verta vuotaen kuka muuten. Valkoinen Mies ohjattiin välittömästi suurista ovista toiseen odotustilaan jossa sitten oli tiikkiä, nojatuoleja ja oikein mukava ilmastointi (kävi ilmi, että menin alun perin sisään väärästä ovesta. Ulkomaisille oli oma sisäänkäynti ja minä menin pääovesta). Tunnissa oli käyty läpi lääkärin tapaaminen, röntgenkuvat, radiologin lausunton ja uudelleen lääkärin tapaaminen sekä lääkkeiden tuonti paikalle (kuka sitä nyt apteekissa itse kävisi?).
Homma meni hienosti ja jos ei olisi nähnyt sitä toista puolta rakennuksesta olisi voinut päätyä kuvittelemaan että onpa kehitysmaassakin asiat paremmin kuin Suomessa.
Tuossa oli kauhuartikkeli päivä, pari sitten kuinka potilaat makaavat Espanjassa käytävillä. En tiedä eikö toimittaja tiennyt, mutta se ei ole mitenkään erikoinen asiantila Espanjassa normitilanteessakaan.
Ei sen puoleen. Jos on pyörinyt enemmän PKS:n päivystyksissä sesonkiaikoihin niin ei se ole mitenkään erikoinen näky sielläkään. Halutessaan saisi sieltäkin kaikenlaisia otsikoita aikaiseksi.
