Syöpään, als:ään, alzheimeriin pystyy aika hyvin pienentää riskiä eikä noihin kuole 20 päivässä. Kuolen mielummin alzheimeriin 80vuotiaana kun 29 vuotiaana tukehtumalla.
En pelkää koska noihin pystyn vaikuttamaan suhteellisen hyvin esim. nukkumalla, olla raittiina, olla polttamatta, syömällä terveellisesti ja liikkumalla paljon. Korona on infektio tauti johon ei ole minkäänlaista lääkettä. Ilkeetä ois painella ilman suojia(jos ymmärrät mitä tarkoitan
) terveenä mutta kuolla ku joku vatipää ei osaa yskästä oikein tai kättelen väärää henkilöä.
Sekä valitsemalla vanhemmat ja isovanhemmat oikein.
En omaa henkilökohtaista kokemusta mutta mitä olen nähnyt, voin vakuuttaa että otan covidin minä päivänä hyvänsä alzheimeriin verrattuna. Alzheimerissa et pysty lopussa edes tekemään sitä viimeistä ratkaisua vaikka haluaisit
.
Syy, miksi sinä olet huolissasi covidista on se, että se on tullut sinulle julkisuudessa konkreettisesti eteen. Tosiasia on, että sinulla on päivittäin paljon suurempi todennäköisyys kuolla (tai pahempaa, vammautua pahasti loppuelämäksesi) auto-onnettomuuteen, kaatua ja halkaista kallosi tai saada syöpä kuin kuolla covidiin. Mutta nuo asiat eivät ole sinulla arkipäivässä esillä samalla tavalla kuin covid. Lukujen mukaan sinun mahdollisuutesi kuolla covidiin on lähes olematon jos ikäsi on tuo 29. Raaka fakta on, että useampia ikäisiäsi kuolee suomessa vuosittain kausi-influenssaan kuin covidiin mutta sinä et pelkää sitä yksinkertaisesti koska et tiedä sitä etkä ajattele asiaa sen enempää.
Takaan ja alleviivaan että jos suomessa toitotettaisiin influenssakuolemien tilastoja joka vuosi päivittäin samaan tapaan kuin covidia niin ihmiset olisivat puolihulluja pelosta. Kunnes tottusivat ajatukseen ja taas oltaisiin business as usual.
@baikal ja
@ctg on eri asia pelätä kuin olla tyhmä tai mulkku. Kyllä minä käteni pesen ja pidän sen välimatkan siinä missä muutkin. Ei se, että minä en varsin pelkää tätä tautia tarkoita että minä sen välttämättä haluan. Ellei se siis jo minulla ollut mikä olisi sinänsä varsin positiivista. Päinvastoin minua vituttaisi aivan suunnattomasti olla ensin melkein kuukausi kipeänä jostain toisesta taudista ja sitten saada vielä kaupan päälle tuo tauti. Kyllä söisi miestä.
Mutta en minä sitä siltikään pelkää. Se tulee jos on tullakseen.
Kerronpa hassunhauskan tositapahtuman noin 15 vuoden takaa. Eräässä rutiinioperaatiossa lääkintäjumala kehoitti ottamaan pikaisesti yhteyttä spesialistiin. Oli näes syöpä. Kyseinen kasvain ei minun harrastukseni huomioiden (rööki) ollut mikään varsinainen maailman 8 ihme. Voin vakuuttaa, että seuraavien muutaman päivän aikana tuli mietittyä yhtä jos toista. Hymy oli sisäänpäin kääntynyt jos kohta ei nyt itkuakaan tarvinnut tihertää.
Tarkemmissa tutkimuksissa alkuperäinen diagnoosi todettiin sitten vääräksi. Mutta oma kuolevaisuus tuli selväksi. No puoli vuotta myöhemmin naiskollegani sai myös diagnoosin syövästä. Hän oli elänyt terveellistä elämään. Ei röökiä, ei alkoa vaan kasviksia ja liikuntaa. Ja ikää oli suunnillen sen verran kuin minulla nyt. Hänen tapauksessaan se oli kolme kuukautta ja kylmät jalat
.
Tuo ja muutama muu kokemus on näyttänyt sen, että kukaan ei meistä aikaansa tiedä. Sen kyllä sanon, että jos tämä tauti koskisi lapsia niin varmasti pelottaisi enemmän.
www.is.fi
yle.fi
