Julkaistu: 6:46
Kuva: Kotialbumi
Kuolemanpelko on vaihtunut toiveikkuuteen, että viruksesta voi selviytyä.
Uudenmaan alueella päivystyksessä työskentelevä sairaanhoitaja Elisa Salko sairastui koronavirukseen maaliskuun puolenvälin jälkeen. Kuukauden pituinen sairastelujakso on avannut terveydenhuollon ammattilaisen silmät monessa asiassa.
– Korona on vakava ja arvaamaton yleisvaarallinen tartuntatauti, joka tappoi ihmisiä maailmalla jo vuoden alussa eikä meillä silti varauduttu siihen kunnolla. Testejä ei maaliskuussakaan vielä saanut tehdä, potilaita ei eristetty ja hoitohenkilökunnalle korostettiin, ettei turhaan kannata suojautua, Salko luettelee tehtyjä virheitä.
Hidas reagointi johtaa hänen mukaansa nyt siihen, että yhteiskunta maksaa kalliisti terveydenhuollon työntekijöiden sairastumisista.
– Jos yksi lääkäri tai hoitaja on kuukauden pois työstään tartunnan takia ja jokaisen tartunnan saaneen takia kymmenen muuta on kahden viikon karanteenissa, maksamme tästä kalliin hinnan, Salko huomauttaa.
Salko avautui aiheesta Facebook-päivityksessään viikonloppuna.
"
Fuck corona. Mä ja mun tytär ollaan selvitty nyt tästä, vaikka mä oon keuhkokuumetoipilaana vielä tuon tulevan viikon. Yhteensä oon ollut poissa pelistä kuukauden. Mä sain tän taudin hoitaessani päivystyspotilaita silloin, kun tästä taudista ei vielä ollut kunnollisia ohjeita ja suojaimista käytiin kovaa keskustelua. Ohjeetkin päivittyi koko ajan ja niitä muuteltiin pitkin päivää. Elettiin maaliskuun alkupuolta pelon ja epävarmuuden varjostamina.
Mun elimistö taisteli tätä tautia vastaan ekan viikon kotona. Kolme ekaa päivää meni vielä aika hyvin ja olin ihan fine, mut sitten alkoi tapahtua kummia. Viikon kohdalla en enää pärjännyt kotona vaan ajauduin päivystyksen kautta osastolle. Keuhkot oli tulessa, yskitti ja oksetti, ja tuntui kuin olisin hengittänyt lasinsiruja. Vatsa meni sekaisin, niveliin ja lihaksiin särki vietävästi. Päänsärky oli sanoinkuvaamaton. Kroppa oli päässyt kuivahtamaan, kun en enää pystynyt huolehtimaan nesteytyksestäni kunnolla vaan olin enimmäkseen unensekaisessa, epämääräisen sekavassa tilassa.
Mä en polta ja urheilen paljon. Oon saanut influenssarokotteen ja pneumokokkirokotteen, mulle aloitettiin antibioottikuuri jo kolmantena päivänä ja astmakin on juuri todettu olevan hyvässä hoitotasapainossa. Säästyin vaikeimmalta tautimuodolta. Mut en kivulta, tuskalta, hengitysvaikeudelta, kuumeelta, keuhkokuumeelta enkä sairaalajaksolta. Covid-19 on jättänyt myös mun keuhkoihin pysyviä muutoksia. Mä joudun edelleen syömään antibioottia ja olen poissa sairaanhoitajien reservistä kunnes olen terve. Näillä näkymin tosiaan vielä tuon seuraavan viikon.
Kaikille ei käy yhtä hyvin. Jotkut on osastolla tai koronateholla viikkotolkulla. Vierailut on kielletty, joten siellähän makaat, yksin. Jotkut ei selviä hengissä.
Aika paljon on itkettänyt ja pelottanut tänä aikana, koska tää on ihan helvetin pelottava ja arvaamaton tauti. Mut samaan hengenvetoon olen onnellinen siitä miten paljon tukea mä olen saanut läheisiltä ja ystäviltä, läheltä ja kaukaa. Kiitos.
Voin sanoa, että palaan urheana soturina takaisin sairaanhoitajan töihin ja jatkan sen ihmettelemistä, miten meidän - koko terveydenhuollon henkilöstön hyväksi tarjotaan vain valojen sytyttämistä parin tonnin edestä johonkin Oopperatalon seinustalle vai minne ikinä olikaan, mut ei mitään muuta. Jotenkin nöyryyttävää. #korona #coronasurvivor
Edit: saa jakaa"
Salko työskenteli alkuvuonna hoitajana päivystyksessä ja valvonnassa. Hänen mukaansa koronaviruksen leviämisestä alkoi tulla runsaasti ohjeistusta työpaikoille helmi-maaliskuun vaihteessa. Välillä ohjeistusta tuli sivukaupalla sähköpostiin ja taukotilojen pöydille useita kertoja päivässä.
Hänen mukaansa tilanne vaikutti sekavalta. Henkilökunnan keskuudessa kasvoi pelko tartuntojen yleistymisestä ja taudin hoitotavoista. Koronatestejä tehtiin niukasti.
Elisa Salko työskentelee hoitajana päivystyksessä ja valvonnassa. Kuva: Elisa Salko
– Testauskriteerit olivat vielä tuohon aikaan todella tiukat ja niitä sai tehdä vain virka-aikaan erityisellä luvalla. Testauskapasiteettia ei saanut turhaan kuormittaa, sillä testien tiedettiin olevan kalliita. Elettiin pelon ja epävarmuuden keskellä. Ohjeistus saattoi muuttua kesken työpäivän, hän kuvailee tilannetta.
Salko sairastui koronavirukseen maaliskuun puolivälissä. Sairaus alkoi huimauksena ja voimattomuuden tunteena. Hänelle nousi nopeasti korkea kuume, tuli kurkkukipua sekä nivel- ja lihaskipuja.
Toisena sairauspäivänä hän sai luvan käydä koronatestissä. Näytteenottopaikka oli noin 20 kilometrin päässä Aalto-yliopiston kampuksen takana. Sinne ei päässyt kuin omalla autolla. Tuttava lähti kuskiksi.
Sairauden neljäntenä päivänä Salko sai testituloksen ja kyseessä oli koronavirustartunta. Tartuntaselvityksessä ilmeni, että hänen sairastumisensa oli altistanut useita muita tartunnalle. Työkavereita määrättiin karanteeniin kahdeksi viikoksi.
Koronatesti tehtiin Aalto-yliopiston kampuksen takana.Kuva: Elisa Salko
– Sitten alkoi kunnon ralli. Minulle tuli vatsaoireita, oksetti, yskitti ja keuhkot olivat kuin täynnä lasinsiruja. Henkeä ahdisti. Tuli sekava olo. Kuume sahasi 38–40 asteessa.
Viikon kuluttua tauti pahenin niin paljon, että Salko soitti lääkärin neuvosta ambulanssin. Hätäkeskus lähetti apua, mutta ambulanssin ensihoitajat eivät halunneet ottaa koronapotilasta kyytiin.
– He ilmoittivat, etteivät mielellään kuljettelisi koronapotilaita, koska joutuvat pesemään sitten koko ambulanssin. Heidän mukaansa olisin vielä pärjännyt kotona. Toinen ensihoitaja odotti koko ajan rappukäytävässä. He olivat täysissä suojavarusteissa ja silti pelkäsivät tartuntaa kuin ruttoa. Sen näki heidän elekielestään ja silmistään. He kokivat epämiellyttävänä tutkia, hoitaa ja kuljettaa koronapotilasta.
Salko yllättyi ensihoitajien käyttäytymisestä, sillä heidän tehtävänsä on hänen kokemuksensa mukaan hoitaa potilasta sairaudesta huolimatta asiallisesti ja viestiä turvallisuuden tunnetta
– Toivon ettei ketään muuta kohdeltaisi asiattomasti, vaan potilaat kohdattaisiin turvallisuutta tuoden, koska tauti on vakava, pelottava ja kaikille vieras. Oireet voivat pahentua minuuteissa tai tunneissa henkeä uhkaavaksi.
Sairaalajakson aikana hän huomasi, että henkilökunta koki kiusallisiksi kontaktit potilaiden kanssa. Jokaista kohtaamista varten hoitajien piti pukeutua muovisiin suojavarusteisiin, joissa tulee hiki.
– Hoitajat pyrkivät minimoimaan potilaskontaktit. Meille korostettiin, että vain hengenhädässä saa kutsua hoitajaa paikalle. Sairaalassa vallitsi suuri kuoleman pelko. Se väistyi vasta kun olin lähdössä kotiin, Salko kertoo.
Salko pääsi sairaalasta kotiin vajaan viikon jakson jälkeen. Kotona odotti koronaan sairastunut 15-vuotias tytär. Hänen mukaansa tilanne oli vaikea, koska molempien piti elää erityksissä kotona eikä yksinhuoltajalla ollut läheisten turvaverkkoa ympärillä.
– Inhimillinen kärsimys ja henkinen stressi on ollut koettelemus keholle ja mielelle. Tauti on jättänyt fyysisiä ja henkisiä jälkiä. Olen itkenyt paljon. Kun ei ole sukulaisia lähellä, niin yksinhuoltajana olen pelännyt miten tyttären käy. Onneksi on ystäviä, joiden tuki on ollut tärkeää. Kaupungilta en ole saanut minkäänlaista apua, hän huomauttaa.
Salko on sairaslomalla vielä viikon. Ensi viikolla pitäisi palata töihin hoitamaan hengityskonepotilaita. Hän sanoo, että sairaus on syönyt yleiskunnon melkein kokonaan.
– Portaiden nousu hengästyttää. Rasitusta en siedä kunnolla, tauti jättää jälkensä elimistöön. Maksa-arvot ovat koholla. Toipuminen on hidasta. Edelleen yskittää. Mietityttää se, että koronaa on tutkittu niin vähän emmekä tiedä taudin pitkän aikavälin vaikutuksia, hän aprikoi.
Salko kokee kuitenkin, että hän on selvinnyt koronaviruksesta helpolla, sillä moni sairastunut joutuu viettämään viikkokausia teho-osastolla tai ei selviä taudista lainkaan.
Häntä hämmentää tieto siitä, että terveydenhuollon henkilökunta ei saa ansaitsemaansa arvostusta koronakriisin hoitamisesta.
– Meille ei tarjoilla mitään muuta kuin valojen sytyttämistä Finlandia-talolle, mikä on jollakin tavalla jopa nöyryyttävää ja noloa. Ansaitsemme nyt jotain konkreettista. Hoitohenkilöstön palkkoja on nostettu muualla maailmassa jo, ja tarjotaan muitakin korvauksia. Ja tarvitsemme niitä suojaimia! Niiden tuotannon käynnistämiseen olisi ryhdyttävä heti nyt Suomessa, hän painottaa.
Elisan sairaalajakso kesti vajaan viikon.
Kuva: Elisa Salko
Mirja Rintala
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006474814.html
covid19.healthdata.org
