Yhtä asiaa Airiston Helmessä ihmettelen: jos tarkoituksena oli rahan pesu, niin miksi sitä rahaa ei sitten pesty? Vai missaanko nyt jotain?
Tarkoituksena ei ollut rahan pesu tai jos oli, niin ei sillä aikajänteellä jolla yritys ehti toimia.
Tarkoitus lienee ollut se, mitä yleisesti epäillään eli toimia logistisena lavettina erilaisille hybriditoiminnan vaihtoehdoille.
Rahanpesu- ja veropetosrikokset ovat se Al Caponen ajoista asti tehokkaaksi osoittautunut tapa puuttua rikolliseen tai muuten haitalliseen toimintaan, joka on organisoitu niin ammattitaitoisesti ja/tai häikäilemättömästi, että sitä ei voida todistaa.
Niihin liittyvän tutkinnan avulla voidaan saada tietoa myös muista asioista, niistä jotka oikeasti kiinnostavat viranomaisia enemmän. Ja tutkinta ja/tai rangaistukset saattavat lopettaa toiminnan jonka viranomaiset haluavat lopettaa.
Miksi? Miksi ei nostettaisi isoon ääneen äläkkää?
Onko tässä taustalla sitä samaa kuuluisaa NATO pelkoa, että jäädään ulos liittoumasta kun ei haluttais venäläisiä ärsyttää, vai onko tämä nyt sitten sitä Suomettumista?
Jos Airiston Helmen tiloista tai tutkinnan yhteydessä mistään muualta on löytynyt mitään mielenkiintoista, niin se mielenkiintoinen voi ehkä olla tiedustelun ihmemaailmassa hyvä vaihtari.
Julkisuudessa on kerrottu moneen kertaan, että tiedustelussa kansainvälinen yhteistyö perustuu tiedon vaihtamiseen. Jos sulla on hyvää tietoa, niin sä saat sillä hyvää tietoa. Ellei ole, niin et saa.
Tämä on muuten hyvä pitää mielessä kun miettii sitä, että miksi Venäjällä voisi olla iso intressi torpata Suomen tiedustelulainsäädännön, tiedustelun muun aineellisen ja henkilöresurssoinnin, vastatiedustelun toiminnan jne onnistumista.
Suomi on Natoon kuulumaton maa jolla on Venäjälle tärkeiden Kuolan + ölkkäsatamien + kaasuputken + Pietarin lähellä 1 300 kilometria yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Se on saman verran kuin Natolla on Euroopassa rajaa Venäjän kanssa. Jos Venäjä saa Suomen tiedustelun heikkenemään, niin me ei päästä vaihtarileikkiin. Jos Suomi saa paljon hyvää tiedustelutietoa, niin Suomi saa paljon hyviä vaihtareita.
Jos Venäjä haluaa saada tai säilyttää itsellään mahdollisuuden samantyyppiseen toimintaan kuin Georgiassa, Ukrainassa, Moldovassa jne. niin Venäjän kannattaa omasta näkökulmastaan tehdä lähes mitä vain ja uhrata vaikka mimmoisia rahasummia haitatakseen tai eristääkseen Suomen kykyä saada tiedustelussa hyvä ja vaihtokelpoista tietoa. Se on keino pitää Suomea etäämmällä läntisestä tiedusteluyhteisöstä.
Vastaavasti Suomen kannattaa panostaa mieluummin liikaa kuin liian vähän oman tiedustelunsa ja myös sitä eri tavoin tukevien muiden toimintojen ja normien kehittämiseen siihen suuntaan, missä läntinen maailma kuolaa koko ajan meillä olevan tiedon perään.
Airiston Helmi on saattanut tuottaa tai olla tuottamatta jotain vaihtokelpoista. Kummassakaan tapauksessa viranomaisten ei kannata kertoa julkisesti että mitä ovat saaneet ja mitä eivät eikä sitä, että mitä mahdollisella tiedolla tekevät.