Laajennan yläpuolista erillisellä viestillä:
Henkilökohtaisena aseena DDR-rynkky tai kymmenen varusmiehen käsien läpi kulkenut RK62 ei tietenkään ole täydellinen. Toisaalta jos tuollaisen aseen saa PERK:n tiskillä, niin todennäköisesti henkilökohtainen ase ei ole kaikkein merkittävin työkalu omassa tehtävässä. Etulinjan kiväärimiehillehän on nykyään jakaa suhteellisen hyvä määrä RK95:iä ja RK62M:iä lisävarusteineen.
Oma ase hyvin varusteltuna olisi tietysti parempi kuin DDR-rynkky tai kulahtanut RK62, mutta mitä sen paremmuuden hinnaksi tulee? Kaliberiahan et voi vaihtaa parempaan, koska et saa huollolta patruunatäydennystä aseeseen, jota joukollasi ei virallisesti ole. Voit neppailla asekonstruktiolla, jos onnistut löytämään Suomesta 7,62x39:ssä jotakin muuta kuin kalasnikovin. Suorituskykyero jakoaseisiin syntyy varusteista (tähtäimet, äänenvaimennin, asevalo, etukahva, hihna jne.), ja niinkin yksinkertainen parannus kuin punapistetähtäin maksaa helposti pari tonnia, kun lasketaan mukaan myös itse aseen hinta. Aseensa ja itsensä varustelu pimeätaisteluun toisi lisää suorituskykyä jakomateriaaliin verrattuna, mutta rahaakin palaisi parin tonnin sijaan viidestä kymmeneen tonnia. Ja tämä rahanmeno sitten jossakin muussa roolissa kuin etulinjan kiväärimiehenä...
Omista aseista keskusteltaessa on tosin yksi poikkeus - pistooli. Minkäänlaista pistooliahan ei valtion puolesta jaeta kuin äärimmäisen pienelle osalle SA-vahvuutta, joten jos sellaista kokee tarvitsevansa, niin se pitää hankkia itse. Joissakin tehtävissä (mm. etulinjan jalkaväki) se voisi olla perusteltukin hankinta, johon kuluneelle rahalle voisi saada vastinetta.