...Ruukinmatruuna kutsuu tätä Kokoomuksen ajamaa konsolidointilinjaa nimellä kunnallispöhö - sillä sen lopputuloksena on suuria, pöhöttyneitä, yksiköitä, joissa on paljon pientä yksikköä kankeampi byrokratia ja heikompi kyky suoriutua peruspalveluistaan ja niiden tuottamisesta. Kun kaksi köyhää kuntaa pannaan yhteen, veropohja ei parane, mutta menopohja kasvaa - etäisyydet pitenevät ja väkiluku kasvaa. Vaikka päällekkäisistä organisaatioista päästään, byrokratia ei silti pienene vaan kasvaa; tämä on tuttua kaikista yritysfuusioista, ja byrokratia muuttuu samalla entistä hitaammaksi ja jähmeämmäksi. Ainoa, mikä on varmaa, on että palvelut heikkenevät.
Asiaa nimittäin on tutkittu sotilaspsykologiassa. Ihmisen normaaliyhteisön koko on noin 150 ihmistä, ja tämä tunnetaan nimellä Dunbarin luku. Tämä ei ole sattumaa; perusyksikön eli komppanian (patterin, lentueen, eskadroonan, viirikön) koko on juuri tuo noin 150 miestä. Tästä eteenpäin yksikkökoko kasvaa suunnilleen kolmen kertomina: kolme komppaniaa on pataljoona ja kolme pataljoonaa rykmentti. Rykmentin koko on noin 2000 miestä, ja se on suurin yksikkö, joka kykenee toimimaan yhtenäisenä operatiivisena organisaationa. Sattumoisin tämä on myös pitäjän optimiväkimäärä - 2000 ihmistä on se koko, jossa autonominen yksikkö toimii parhaimmin. Mikäli organisaation koko kasvaa tästä, se alkaa itsestään jakautumaan pienempiin yksiköihin - ja mitä isommasta organisaatiosta on kyse, sitä vähemmän kommunikaatiota näillä yksiköillä on toistensa välillä. Tämän vuoksi prikaati - jossa on 3000-7000 miestä - ei ole yksikkö vaan yhtymä, ja sillä on erillinen esikuntakomppania yksinomaan byrokratian ja teknisten palvelujen hoitoa varten. Yksikön koon kasvu merkitsee myös byrokratian ekspansiota. Tähän myös Jared Diamond on kiinnittänyt huomiota kirjassaan Guns, Germs and Steel luvussa From Egalitarism to Kleptocracy - miksi pienyhteisöt ovat demokraattisia ja egalitaarisia, mutta miksi suuryhteisöt perustuvat despotialle ja kleptokratialle. Suomessa suurin yhtymä on armeijakunta - se on suurin käytännöllinen yhtymä ennenkuin byrokratia, logistiikka ja komentoketju menevät niin kankeiksi, ettei yhtymäkoon kasvattamisella saada mitään hyötyä. Armeijakunnan koko on 20 000 - 40 000 miestä - joka siis vastaa keskikokoista kaupunkia!
Tämä on siis maksimikoko hyvin ja jouheasti toimivalle yhteisölle - tätä suuremmat yhteisöt ja organisaatiot muuttuvat hyvin kankeiksi, byrokraattisiksi ja jähmeiksi. Byrokratia ei kasva lineaarisesti yhteisön koon kasvaessa, vaan eksponentiaalisesti; ja pahaksi onneksi jokainen byrokratia pyrkii kasvamaan niin isoksi, että se kykenee pyörittämään itse itseään. Kuntakoon kasvattaminen yli 20 000 asukkaan ei suinkaan tehosta kunnan toimintaa, vaan lamauttaa - juurikin byrokratian paisumisen vuoksi.
Ja tästä syystä kaikki Euroopan suurkaupungit koostuvat lukuisista pienkaupungeista. Ei tarvitse mennä Tukholmaa pitemmälle, kun sieltä löytyy Tyresö, Lidingö, Danderyd, Nacka, Solna, Täby, Botkyrka, Haninge, Nacka, Sundbyberg jne. Lontoo koostuu 44 erillisestä kaupungista ja Berliini kahdestatoista, joista kummassakaan yksikään ei ole miljoonakaupunki. Siksi ruukinmatruunaa todella ihmetyttää into koota pääkaupunkiseudusta yksi ainoa yli miljoonan asukkaan megalomaaninen möhköfantti - joka tulisi olemaan hirvittävän byrokraattinen, kankea - ja todennäköisesti kykenemätön huolehtimaan lakisääteisistä tehtävistään. Samoin Suur-Tampere ja Suur-Turku olisivat liian isoja yksiköitä - niissä välimatkat kasvaisivat liian isoiksi tehokkaaseen asioiden hoitoon...
