Henschel Hs 123 maataistelukone.
Kaksitasolle kelpasi kiitoradaksi jopa pelto. Pellon sopivuus tarkastettiin ajamalla autolla.
Täsmälleen.
Hs 123 on ollut minusta aina hyvin kiinnostava ja tehokas kone.
Kun Puolan sota alkoi, rivissä oli vain 39 kappaletta näitä koneita. Lisää ei tullut, koska tuotanto oli keskeytetty Stukan tultua kuvioihin. Koneen aivan uskomaton kestävyys kuitenkin tarkoitti sitä, että viimeiset etulinjan koneet vedettiin pois vasta 1944 puolivälissä!
Alun perin tarkoitettu kaksoisrooliin hävittäjäksi/syöksypommittajaksi, se osoittautui kuitenkin maataistelukoneeksi, joka pystyi tekemään useampia hyökkäyskierroksia kuin mikään muu konetyyppi. Moottori kesti hyvin osumia, ja rakenne kesti toimimisen hyvin primitiivisissä oloissa. Näin ollen se pystyi seuraamaan hyökkääviä joukkoja välittömässä läheisyydessä, mikä tietysti tarkoitti nopeampaa hyökkäyskiertoa, kun kotikenttä sijaitsi millä tahansa vähänkin tasaisella pläntillä heti rintaman takana. Ei ihme, että komentajat arvostivat ja vaativat sitä takaisin tuotantoon 1943.
Operaatio Barbarossa alettua II.(Schl)/LG 2:lla oli yhdessä lentueessa Henscheleitä (22 rivissä, 17 lentokunnossa), ja kolmessa lentueessa Bf 109 Eemeleitä (38 kpl, mutta vain yksi lentokunnossa!).
Hans ja kumppanit siis toimivat todellisuudessa juuri noin: pieni tasainen alue, esim. lentoon lähtöön sotavarustuksessa kone tarvitsi 200 metrin kiitoradan, ja pellolla ajeltiin kuorma-autolla 50 km/h:n tuntinopeudella muutama kierros. Jos jätkät eivät liikaa sinkoilleet lavalla ja ohjaamossa ympäriinsä, alue oli tarpeeksi vapaa töyssyistä ja kuopista etulinjan tukikohdaksi.
Henschel lensi vieläpä sellaisissa mutaolosuhteissa, missä muut tyypit jouduttiin pitämään maassa. Avo-ohjaamot olivat sitten oma lukunsa Venäjän talvissa.
Lähde: Wings of Fame, volume 7.
Jatka, ole hyvä.
Tässäpä vielä sunnuntain kunniaksi reipasta saksalaista marssimusiikkia ja Hs 123. Valitettavasti kuuluisa moottorin ääni kuuluu heikosti.
hyvä!
