Lääkäriin vain pää kainalossa?

Hakeudutko helposti lääketieteen piiriin?

  • Joo

    Ääniä: 1 4.3%
  • En

    Ääniä: 13 56.5%
  • Silleen semisti

    Ääniä: 9 39.1%

  • Äänestäjiä yhteensä
    23

Huhta

Greatest Leader
Kanssataistelijani, haetteko vemppaa vain ajatteluelin kainalossa vai lievemmillä perusteilla?

Pahat kielet väittävät, että Venäjällä tämä olisi yksi johtavia kuolinsyitä, kun ei ajoissa haeta tohtorismiehen apua. Puoliksi slaavilaisena kansana tunnistan tämän piirteen itsessäni, kun taas Ranskassa jne. näyttäisi olevan peruskamaa hakeutua vastaanotolle ihan pelkän flunssan takia.

Mutta miten on, millä kynnyksellä pitää lähteä klinikalle? Pitääkö varata aikaa päivemmällä, kun vähän on hengitys käynyt ajoittain tavanomaista raskaammaksi, vaikkei ole koskaan tullut tupakkia tai höpöheinää poltettua?
 
Vähän sii o soo juttu.

Turha lääkärissä ramppaaminen ei ole järkevää, mutta taas moni vaiva löytyy perustarkastusten yhteydessä. Eli säännöllinen lääkärintarkastus ei ole huono idea, varsinkaan keski-ikäisillä. Sitten on oireita joiden kanssa ei kannata jäädä kotiin, näitä ovat hengenahdistus, rintakipu, rytmihäiriö tuntemukset ja erilaiset neurologiset oireet, kuten näköhäiriöt, puolierot, yms.
 
Näin kolme kuukautta erinäisistä selkävaivoista kärsineenä pohdin juuri sitä, että kannattaako lääkäriin mennä. Minun lääkäärin menoa hieman hillitsee kokemukset siitä, että lekuri yliolkaisesti määrää vaan kipulääkkeitä oireisiin, eikä oikein vaikuta kiinnostuneelta löytämään sitä syytä kipuun.

Nimim. Viimeksi vastaanotolla v.2009
 
Selkävaivat tuppaavat olemaan hiukan "mystisiä", tietty erikoislääkäri voi diagnosoida paremmin ja määrittää sitten jatkohoidon. Esim. mun olkapäävaivoihin sain lekurilta ( käsikirurgi ) lähetteen fysiolle ja sieltä kunnon treeniohjeet ja seurannan. Nyt kun myöhemmin alkaa oireilla, niin saan sen taas helposti kuntoon niillä aikanaan saamillani treeniohjeilla. Toki se olkapää kuvattiin röntgenillä ja ultralla ennen diagnoosia.
 
En. Liian pitkät jonot julkiselle eikä yksityiseen ole varaa. Omatoimista diagnosointia ja hoitoa viimeiseen asti. Tälläkin hetkellä on parikin pientä vaivaa, ja tiedän tasan tarkkaan mitä lääkäri tulisi sanomaan, enkä pitäisi hoito-ohjeista, enkä noudattaisi niitä kuitenkaan. Hoito vituttaisi enemmän kuin vaiva. Joten 'fuck it'. Mitään erityistä harmitonta tutkivaa hoitotoimenpidettä ei tietenkään anneta kyselemättä noin vaan, jotta voisi saada parempaa tietoa omasta tilastaan, vaan sen toimenpiteen joutuu perustelemaan ensin puhelinvastaajalle ja sitten lääkärille, eikä kumpaankaan ole kärsivällisyyttä, eikä mitään takeita että tutkimuksen saisi siltikään. Mennään sitten hoitoon kun ongelma on niin paha että lääkärin on pakko olla samaa mieltä ongelmasta minuutin sisällä tapaamisesta. Ennaltaehkäisy ja epäilyjen hoito eivät kuulu suomalaisen lääketieteen kulttuuriin, vaan toimitaan vasta sitten kun ongelma on selvä, mahdoton kieltää ja ennen kaikkea helppo osoittaa. Mikään ei ole niin vittumaista kuin vaiva joka ilmenee vain väliajoin, ja sille pitäisi varata aika kuukausien päähän. Eli niinku "tässä kohtaa on ollut outo tuntemus toisinaan mutta ei tietenkään nyt, enkä saatana keksi mikä oma rutiini sen voisi aiheuttaa". Potilaskaan ei voi mitenkään tietää mitään omasta kehostaan, vaan lääkäri tietää paremmin. Julkinen lääkärikin tyrkyttää nykyään lääkkeitä varmaan enemmän kuin yksityinen. Sairasta meininkiä. Voin vain kuvitella sitä kirjanpitorikosten määrää kulissien takana. "Potilaalle annettu 2000 tabletin antibioottiresepti flunssaan." Tai ehkäpä kirjanpitorikos on vaikeampi toteuttaa nykyään vittumaiseksi tehdyn valvonnan alla, joten on jouduttu turvautumaan potilaan sosiaaliseen manipulointiin lääkkeiden syönnin lisäämiseksi. Hyväuskoinen ja luottavainen potilas syö kaiken mitä ryssämäisesti operoiva suomalainen lääkäri ehdottaa. Vittu. Mikä siinä VOI mennä pieleen?
 
Näin kolme kuukautta erinäisistä selkävaivoista kärsineenä pohdin juuri sitä, että kannattaako lääkäriin mennä. Minun lääkäärin menoa hieman hillitsee kokemukset siitä, että lekuri yliolkaisesti määrää vaan kipulääkkeitä oireisiin, eikä oikein vaikuta kiinnostuneelta löytämään sitä syytä kipuun.

Nimim. Viimeksi vastaanotolla v.2009
Olen nyt ollut sairaslomalla selän vuoksi maaliskuun alusta. Maalis-huhtikuun kivut olivat sitä luokkaa, että pelkäsin etten selviäisi. Kuin joku olisi kiduttanut antamalla sähköiskuja lantion alueelle. Helvetti alkoi keskellä päivää Tukholmassa. Laivalla sairaanhoitaja iski piikkejä pakaraan illalla ja yön aikana. Sama jatkui Helsingissä yksityisellä ennen Turkuun kotiin palaamista. Siitä sitten alkoikin lääkäri ja sairaala putki. Nyt kivut ovat pois poislukien lihaskipuja jotka tulivat kropan mennessä juntturaan selän kivuista. Kesti useamman kuukauden ennen kun pääsin ajamaan autolla esimerkiksi. Hieroja on tehnyt suurimman työn kuntoutuksessani.
 
Pari, kolme vuotta sitten tuli helvetinmoinen särky vasempaan hartia/olkapääseudulle, siis aivan järkyttävä särky ettei tiennyt miten olla eikä nukkumisesti juurikan tullut mitään. Kolmisen päivää kesti, muistaakseni, ja tunto lähti käsivarren pinnasta ja kolmesta sormesta, etusormi ja peukalo vain normaalit. Sormet jäykät niin että vaikeuksia hienomotoriikassa. En mennyt lääkäriin.
Nyt on käsivarren tunto normaali ja motoriikka normaali mutta keski- nimetön- ja pikkusormen pinta vieläkin heikentyneellä tuntoherkkyydelä. Että kun otta jostain kiinni niin tuntuu kuin olisi jotain pehmeää sormien ja esineen välillä.
 
Hammaslääkäri käynti on todella tärkeää, suunkautta menee verenkiertoon huonon hammashygienian kautta bakteereja, jotka voivat olla todella kohtalokkaita.
 
En. Liian pitkät jonot julkiselle eikä yksityiseen ole varaa. Omatoimista diagnosointia ja hoitoa viimeiseen asti. Tälläkin hetkellä on parikin pientä vaivaa, ja tiedän tasan tarkkaan mitä lääkäri tulisi sanomaan, enkä pitäisi hoito-ohjeista, enkä noudattaisi niitä kuitenkaan. Hoito vituttaisi enemmän kuin vaiva. Joten 'fuck it'. Mitään erityistä harmitonta tutkivaa hoitotoimenpidettä ei tietenkään anneta kyselemättä noin vaan, jotta voisi saada parempaa tietoa omasta tilastaan, vaan sen toimenpiteen joutuu perustelemaan ensin puhelinvastaajalle ja sitten lääkärille, eikä kumpaankaan ole kärsivällisyyttä, eikä mitään takeita että tutkimuksen saisi siltikään. Mennään sitten hoitoon kun ongelma on niin paha että lääkärin on pakko olla samaa mieltä ongelmasta minuutin sisällä tapaamisesta. Ennaltaehkäisy ja epäilyjen hoito eivät kuulu suomalaisen lääketieteen kulttuuriin, vaan toimitaan vasta sitten kun ongelma on selvä, mahdoton kieltää ja ennen kaikkea helppo osoittaa. Mikään ei ole niin vittumaista kuin vaiva joka ilmenee vain väliajoin, ja sille pitäisi varata aika kuukausien päähän. Eli niinku "tässä kohtaa on ollut outo tuntemus toisinaan mutta ei tietenkään nyt, enkä saatana keksi mikä oma rutiini sen voisi aiheuttaa". Potilaskaan ei voi mitenkään tietää mitään omasta kehostaan, vaan lääkäri tietää paremmin. Julkinen lääkärikin tyrkyttää nykyään lääkkeitä varmaan enemmän kuin yksityinen. Sairasta meininkiä. Voin vain kuvitella sitä kirjanpitorikosten määrää kulissien takana. "Potilaalle annettu 2000 tabletin antibioottiresepti flunssaan." Tai ehkäpä kirjanpitorikos on vaikeampi toteuttaa nykyään vittumaiseksi tehdyn valvonnan alla, joten on jouduttu turvautumaan potilaan sosiaaliseen manipulointiin lääkkeiden syönnin lisäämiseksi. Hyväuskoinen ja luottavainen potilas syö kaiken mitä ryssämäisesti operoiva suomalainen lääkäri ehdottaa. Vittu. Mikä siinä VOI mennä pieleen?
Lääkäriin terveyskeskukseen voi varata myös akuutiajan 8-9 am

Silloin ei tarvitse olla puoliksi kuollut tai kuolemassa missään nimessä. Kun itse varasin viimeksi akuuttiajan, käytävässä istui ihan hyväkuntoisia ihmisia.

Mutta se on totta, lääkärit terveyskeskuksessa ovat heikkokaaltuisia, joskus jopa potilalle vaarallisia. Lääkärit eivät tunnistaa yleiset sairaudet, esim.voimakkaana puhjennyt sidepölyallergiaa, joka ilman asianmuikaista hoitoa voi johtaa jopa astmaan! Toiset eivät tunnustaa alkava sepelvaltimotautia, vaikka ne ovat kansanvitsaus.

Hakeutuin akuttiajalla tk-lääkärille, jota en tuntenut, oma oli lomalla. Syy oli romahtunut yleiskunto, voimakas hikoilu, hengenahdistus, nenätukkoisuus, kova päänsärky, silmien särky, pahoinvointi. Oireet voivat kuulosta helposti flunssan oireena, paitsi ei silloin jos ne jatkuvat 2 kk. (Suomalainen) naislääkäri ei edes tutkinut minua, kuunteli pari sekuntia keuhkoja, vaikka sanoin että yskä oli todella vähäistä. Lääkäri kuitenkin tiivasi minulta "varasit ajan yskän takia", en edes muistanut mitä oireita olen kertonut kun varasin ajan, ja ihan kun vain sillä yhdellä oireella on merkitystä, vaikka kerron kokonaisuuden! Lääkäri ei myöskään tutkinut kurkkua eikä nenä, ei tutkinut siis yhtään mitään keuhkojen lisäksi. Määräsi antibiotit ja pieniverenkuvan labraan. Lunastin antibiotit heti, mutta parin päivän soittoaikana selvisikin että leukosyytit olivat normissa, ei tarvitse ottaa antibiotteja, sanoi lääkkäri, ja alkoi oireeksi taas jauhaa jotain masennuksesta, ja venlafaksiinista, jota hän voisi määrätä, se on masennuslääke muuten. Eli psyykeen vihjailu alkoi jo vastaanotolla. Vastaanotolla hän ruvennut punnitsemaan (!)minua kun mainitsin laihtuneeni yli 12 kiloa. Sitten hän rupesi lässyttämään miten huonosti olen syönyt mahdollisesti, "kun sinua niin väsyttää". Syön tosi terveellisesti, ja tarpeeksi, vastasin. Seuraavaksi hän sanoi "sulla on flunssa ja keuhkoputkitulehdus". Vastasin että ongelmana on edellä mainittujen oireiden lisäksi kova väsymys, hyvin sairalloinen olo, uuppuminen niin pienestä fyysisesta rasituksesta, joka mielestäni ei ole NORMAALIA näin pitkään kestäneenä.

Olin järkittynyt tästä lääkäristä. Kerroin lääkärille että tälläisiä hengästysoireitä pitää tutkia ensin, vähintäin siksi että tämä tila on jatkunut jo toista kuukautta. Minusta tämä lääkäri oli ihan perseesta, vaikka puhuikin rauhallisesti, jopa liiankin.

Olen kyllä kuullut sellaisista tk:n lääkäreistä, jotka eivät tutki potilasta vaan alkavat heti vihjata psyykkisiin ongelmiin. Nyt itse vihdoinkin näin tälläisen hirviön omin silmiin.
Surullista että tämä kyseinen lääkäri oli erikoistumassa geriatriksi, josta hän itse minulle aulisti kertonut. Nainen vaikutti silmissäni kyllä itse ihan häirintyneeltä. Parkat vanhukset, jotka joutuvat tälläisen armolle! Näinkö helposti niitä vajennetaan psyykkisesti sairaaksi?! Pelottaa ajattelukin elää vanhana sellaisessa maailmassa jossa tälläinen on normi.

Vointini alkoi mennä jo niin huonoksi, että minun oli pakko hakeutua lopulta yksityisen lääkärin vastaanotolle. Siellä lääkäri ihmetteli miten olen hengittänyt nenällä, kun limakalvot olivat niin turvoksissa. Totta, nenä olikin oudon ja pahasti tukkoinen, vaikken varsinaisesti aivastellut. Keuhkoissa hän ei kuullut mitään paha, mutta huomasi silmien olevan ärtyneet, hän myös totesi korvaväikyn korvissa, mutta ei tulehdusta. Kun mainitsin että nukun korvatulppien kanssa ja kuuntelen paljon musikkia kuulokkeilla, hän sanoi että tyyppillinen tapaus. Kaikki tutkimukset tapahtuneet 5 minuutissa. Loput hän kirjotti koneeseen. Niin miksi ei terveyskeskuslääkäri vaivautui sellaiseen vaan kulutti aika punnitsemiseen ja psykiatria leikkimiseen?!

Oireet jota kuvailin nyt kummallekin lääkäreille nyt olivat: "mieletön väsymys ja ihan kun minulla on hengitysteissä jotain, ihan kun jokin tulehdus päällä, päätä särkee otsan paikeilla, silmät arat vaikka käytän koko ajan kostutustippoja, hikoilen poikeuksellisen runsaasti, hengästyttää, uuvun pienestä fyysisesta rasituksesta, mikä on tosi pelottava, pahoinvointia, selvittelen kurkkua koko ajan, nenä on tukkoinen, yskähtelen, mutta vähän, aivastelen myös vähän, pahimmat oireillut olivat heti aamusta ja päivällä, illalla hiukan helpottuvat".

Sain yksityisellä kuulla että oireilen jollekin ilmassa lejuvalle, ja koska sitä on jatkunut näin pitkään, myös keuhkot alkaneet vaurioitua, eli olin saamassa astman. Tälle selittyi myös poikeuksellinen väsymys, josta mainittakoon vaikka yhden esimerkin: suihkun käynnin jälkeen en jaksanut enää pyyhkiä itseääni, niin väsynyt olin..minulla ei ollut aikasemmin tälläistä hengenahdistusta - läähätin kun koira. Täyteen puhjennut astma on kuulemma vielä pahempi, silloin henkeä ei enää saa lainkaan :(

Yksityinen määräsi heti:
- Beclomet, keuhkoputkia avaava kortisoonisuihke
- Dymista, verisuonia supistava kortisoni nenäsumute
- silmätipat, jotka hoitavat allergista silmien tulehdusta.
- antihistamiini Kestox 20mg

Nyt täytyy vain toivoa että astma ei puhkea. Olisi pitänyt hakeutua yksityisen lääkäriin jo kuukausi sitten...

Näiden yksityislääkärin määrämien lääkkeiden ansiosta vointini alkoi viikossa kohentua. Hengitys jo kulkee, ja teen kaikki nyt melkein kuin ennen, paitsi hikoilen vielä kyllä, mutta paljon vähemmin.


Sidepölyallergia ilmeni minulla jo mahdollisesti aikaisemmin,nyt kun kelailen taaksenpäin, vaikken osanut silloin ajatella sairastavani sitä,kun minua ei oikein aivastuttanut varsinaisesti, jostain syystä ajattelin että pitää nimenomaan aivastella, jos on allergiaa, tai aivastelin minä silloin tällöin, enimmäkseen nenä vain vuotanut ja oli nuhainen olo, siksi en osannut epäillä itse allergia. Kova väsymystä sen sijan oli ja oli kerran juuri vastava outoa hikoilua, olo paheni heti aamusta ja päivällä oireet olivat pahimmat. Ulkoilmassa vointi yhdessä vaiheessa paheni niin että piti istahtaa ja laahustaa takaisin.


Muistan että kerran 6 vuotta sitten olen oireillut oudosti koko kesän, kenties ei niin raskaalla tavalla kun nyt, mutta pitkään, kesäkuun puolivälistä - syyskuun puoliväliin, silloinkin minulta tutkittiin vaikka mitä verestä, kaikki näyteet ja kokeet olivat kunnossa, onneksi niitä tutkittiin terveyskeskuksessa, muttei kukaan osannut epäilläkään oireita allergiaksi, syöttäneet jopa 2 antibiottikuuria, turhaan mahdollisesti. Toinen niistä oli toisaalta määräty yksityisen lääkärin vastaanotolla. Sitten oireet loppuneet joskus syyskuun puolivälissä kun seinään. Kerran vuosia sitten sain läheten tk:sta allergia polille prik-testiin, vastaus "ei allergioita". Se oli kummallista, olen nimittäin mennyt melkein shokkiin ampiaisen pistosta..kannoin pitkään kyypakkauksen mukana kesällä. Ovatko testit epäluotettavat sitten?

Joka tapausessa - terveyden kanssa ei saa pelleilla. Sairalloisen olon ja kovan väsymyksen takana voi olla hyvinkin vakavia asioita. Lääkäriin ei tarvitse mennää pää kainalossa. Jos tk-lääkäri vaikuttaa idiotilta, ei saa luovuttaa. Menen tästä lähtien heti yksityiselle, jos näin käy, ja jos rahat loppuu, niin menen vaikka ruokajonoon seisomaan.

Ajatus astmasta kauhistuttaa. Mutta katsotaan, kun olen käyttänyt tätä astmasuihketta "ainakin 3 vkoa" kuten yksityinen yleislääkäri suositellut. Mutta toista samanlaista kesä en toivosi vatnikeilllekaan.

Onko täällä ketään joka tietää astmasta ja allergiasta?
 
Viimeksi muokattu:
Itse syön terveellisesti ja monipuolisesti. Lenkkeilen aamuisin ja käyn punttisalilla keskimäärin 4 päivänä viikossa. Alkoholia nautin (nykyään) vain satunnaisesti parin kuukauden välein, lähinnä juhlapäivinä. Huomenna ajattelin mennä lääkärin vastaanotolle, kun rintaani alkoi yhtenä iltana pistää voimakkaasti, vaikka olin ottanut vain pari olutta saunan jälkeen. Viimeksi kävin terveyden hoitajan vastaanotolla vuosia sitten ja haluaisin päästä verikokeisiin, ihan vain kaiken varalta. Tuttuni mielestä minulla on vain normaalia urheiluun liittyvää lihaskipua. Tuolloin olin kyllä käynyt puntilla iltapäivällä, mutta rintakipu alkoi vasta myöhään illalla.
 
Viimeksi muokattu:
Lääkäriin terveyskeskukseen voi varata myös akuutiajan 8-9 am

Silloin ei tarvitse olla puoliksi kuollut tai kuolemassa missään nimessä. Kun itse varasin viimeksi käytävässä istui ihan hyväkuntoisia ihmisia.

Mutta se on totta, lääkärit terveyskeskuksessa ovat heikkokaaltuisia, joskus jopa potilalle vaarallisia. Lääkärit eivät tunnistaa yleiset sairaudet, esim.voimakkaana puhjennyt sidepölyallergiaa, joka ilman asianmuikaista hoitoa voi johtaa jopa astmaan!

Hakeutuin akuttiajalla lääkärille, jota en tuntenut, oma oli lomalla. Syy oli romahtunut yleiskunto, voimakas hikoilu, hengenahdistus, nenätukkoisuus ja kova päänsärky. Oireet voivat kuulosta helposti flunssan oireena, paitsi jos ne jatkuvat 2 kk. (Suomalainen) naislääkäri ei edes tutkinut minua, kuunteli pari sekuntia keuhkot, vaikka sanoin että yskä oli todella vähäistä, melkein olematonta. Lääkäri ei katsonut kurkkua eikä nenä, ei tutkinut mitään tämän lisäksi. Määräsi antibiotit ja pieniverenkuvan labraan. Lunastin antibiotit, mutta seuraavana päivänä selvisikin että leukosyytit olivat normissa, ei tarvitse ottaa antibiotteja, sanoi lääkkäri, ja alkoi oireeksi jauhaa jotain masennusksesta, ja venlafaksiinista, jota hän voisi määrätä, se on masennuslääke muuten. Ai niin, vastaotolla hän ruvennut punnitsemaan minua kun mainitsin laihuneeni yli 12 kiloa. Sitten rupesi lässyttämään miten huonosti olen syönyt mahdollisesti, kun niin väsyttää. Syön tosi terveellisesti, ja tarpeeksi, vastasin, ja ongelmana on kova väsymys, sairalloinen olo, uuppuminen pienestä fyysisesta rasituksesta, joka mielestäni ei ole NORMAALIA näin pitkään kestäneenä.

Olin järkittynyt. Kerroin lääkärille että tälläisiä hengästysoireitä pitää tutkia ensin, vähintäin siksi että tämä tila on jatkunut kohta 2 kk. Minusta tämä lääkäri oli ihan perseesta, vaikka puhuikin rauhallisesti, jopa liiankin.

Olen kyllä kuullut sellaisista lääkäreistä, jotka eivät tutki potilasta vaan alkavat heti vihjata psyykkisiin ongelmiin. Nyt itse vihdoinkin näin tälläisen hirviön omin silmiin.
Surullista että tämä kyseinen lääkäri oli erikoistumassa geriatriksi. Nainen vaikutti silmissäni häirintyneeltä. Parkat vanhukset, jotka joutuvat tälläisen armolle! Näinkö helposti niitä vajennetaan psyykkisesti sairaaksi?! Pelottaa ajattelukin elää vanhana sellaisessa maailmassa jossa on tälläinen on normi.

Vointini alkoi mennä jo niin huonoksi, että minun oli pakko hakeutua yksityisen lääkärin vastaanotolle. Siellä lääkäri ihmetteli miten olen hengittänyt nenällä, kun limakalvot olivat niin turvoksissa. Totta, nenä olikin oudon tukkoinen, vaikken varsinaisesti aivastellut. Keuhkoissa hän ei kuullut mitään paha, mutta huomasi silmien olevan ärtyneet, hän myös totesi korvaväikyn korvissa, mutta ei tulehdusta. Kun mainitsin että nukun korvatulppien kanssa ja kuuntelen paljon musikkia kuulokkeilla, hän sanoi että tyyppillinen tapaus. Kaikki tutkimukset tapahtuneet 5 minuutissa. Loput hän kirjotti koneeseen.

Sain kuulla että oireilen jollekin ilmassa lejuvalle, ja koska sitä on jatkunut niin pitkään, myös keuhkot alkaneet vaurioitua, eli olin saamassa astman. Tälle selittyi myös poikeuksellinen väsymys, josta mainittakoon vaikka yhden esimerkin: suihkun käynnin jälkeen en jaksanut enää pyyhkiä itseääni, niin väsynyt olin..minulla ei ollut aikasemmin tälläistä hengenahdistusta - läähätin kun koira. Täyteen puhjennut astma on kuulemma vielä pahempi, silloin henkeä ei enää saa lainkaan :(

Yksityinen määräsi heti:
- Beclomet, keuhkoputkia avaava kortisoonisuihke
- Dymista, verisuonia supistava kortisoni nenäsumute
- silmätipat, jotka hoitavat allergista silmien tulehdusta.
- antihistamiini Kestox 20mg

Nyt täytyy vain toivoa että astma ei puhkea. Olisi pitänyt hakeutua yksityisen lääkäriin jo kuukausi sitten...

Näiden yksityislääkärin määrämien lääkkeiden ansiosta vointini alkoi kohentua. Hengitys jo kulkee, ja teen kaikki melkein kuin ennen, paitsi hikoilen vielä kyllä, mutta paljon vähemmin.

Sidepölyallergia ilmeni minulla jo aikaisemmin, vaikken osanut silloin ajatellakaan sairastavani sitä, nyt kun kelailen taakseenpäin, mutta minua ei oikein aivastuttanut varsinaisesti, ihan muutaman kerran. Kova väsymystä sen sijan oli ja juuri outoa hikoilua, oire jota kuvailin lääkäreille oli "mieletön väsymys ja ihan kun minulla on hengitysteissä jotain ja jokin tulehdus päällä, kun hikoilen niin poikeuksellisen runsaasti, pahimmat oireillut olivat heti aamusta ja päivällä, illalla hiukan helpotti".
Oireillut kerran koko kesän, kesäkuun puolivälistä - syyskuun puoliväliin, noin 6 vuotta sitten, silloinkin minulta tutkittiin vaikka mitä, ja kaikki näyteet ja kokeet olivat kunnossa, onneksi tutkittiin terveyskeskuksessa, muttei kukaan osannut epäilläkään oireita allergiaksi, syöttäneet jopa 2 antibiottikuuria, turhaan (!). Niitä ovat taas syöttäneet yksityiset. Sitten oireet loppuneet joskus syyskuun puolivälissä kun seinään. Kerran ja paljon aikaisemmin sain läheten tk:sta allergia polille prik-testiin, vastaus "ei allergioita". Se oli kummallista, olen nimittäin mennyt melkein shokkiin ampiaisen pistosta..kannoin pitkään kyypakkauksen mukana kesällä. Ovatko testit epäluotettavat sitten?

Joka tapausessa - terveyden kanssa ei saa pelleilla. Sairalloisen olon ja kovan väsymyksen takana voi olla hyvinkin vakavia asioita. Jos TK lääkäri vaikuttaa idiotilta, ei saa luovuttaa. Menen tästä lähtien heti yksityiselle, jos näin käy, ja jos rahat loppuu, niin menen vaikka ruokajonoon seisomaan.

Ajatus astmasta kauhistuttaa. Mutta katsotaan, kun olen käyttänyt tätä astmasuihketta "ainakin 3 vkoa" kuten yksityinen yleislääkäri suositellut. Mutta toista samanlaista kesä en toivosi vatnikilllekaan, oli oikein sidepölyterrori kesä.

Onko täällä ketään joka tietää astmasta ja allergiasta?

Astma ei ole nykyisin mikään kuolemantuomio. Lääkkeet ovat kehittyneet hyviksi ja niiden avulla on täysin mahdollista viettää aktiivista ja normaalia elämää. Lääkitys vain vaatii ajoittan "säätöä" lääkärin toimesta.
Mitä tulee analyfaksiaan, sellainen voi kehittyä melkeinpä mille tahansa aineelle ja koska tahansa. Eli vaikka aikaisemmin et ole reagoinut ampiaisen pistoon, seuraavalla kerralla siitä voi seurata voimakas reaktio. Kokokeiden luotettavuudesta en osaa sanoa.

Kokemuksesi on julkisen terveydenhuollon helmiä.
Koko terveyskeskus ajatus pitäisi huuhdella viemäriin ja muuttaa sellaiseksi jossa potilas valitsee itse oman lääkärinsä ja tähän on annettu x-summa rahaa.
Siis saat itse päättää mihin lääkäriin menet, raha seuraisi potilasta. Kunnalliset toimijat vastustavat tätä, koska tietävät etteivät pärjäisi kilpailussa. Jo vuosia TK on tunnettu paikkana jonne hakeudutaan töihin pakosta(lääkärit), tai jos ei muualle päästä, kolmas vaihtoehto on halu löytää työpaikka jossa työt eivät häiritse työpäivän viettoa.
 
Millaista kipua? Kirvelevää, kivistävää, puristavaa, kiristävää, sykkivää, aalloissa tulevaa, jotain muuta? Mun mielestä on helvetin tärkeää sanoa oikea adjektiivi lääkärille kun kipujaan kuvailee. Tai kyllähän ne puolet ajasta osaa kysyä tarkemmin.
 
Millaista kipua? Kirvelevää, kivistävää, puristavaa, kiristävää, sykkivää, aalloissa tulevaa, jotain muuta? Mun mielestä on helvetin tärkeää sanoa oikea adjektiivi lääkärille kun kipujaan kuvailee. Tai kyllähän ne puolet ajasta osaa kysyä tarkemmin.
Sanotaan näin että minulla oli lieviä hengitysvaikeuksia. Kuin jokin olisi painanut rintaani, samanlainen tunne tulee kun hengästyy ulkona kovalla pakkasella. En ole uskaltanut juuri korkkia avata juhannuksen jälkeen.
 
Sanotaan näin että minulla oli lieviä hengitysvaikeuksia. Kuin jokin olisi painanut rintaani, samanlainen tunne tulee kun hengästyy ulkona kovalla pakkasella. En ole uskaltanut juuri korkkia avata juhannuksen jälkeen.
Tupakoitko?
 
Millaista kipua? Kirvelevää, kivistävää, puristavaa, kiristävää, sykkivää, aalloissa tulevaa, jotain muuta? Mun mielestä on helvetin tärkeää sanoa oikea adjektiivi lääkärille kun kipujaan kuvailee. Tai kyllähän ne puolet ajasta osaa kysyä tarkemmin.
Hyvälle lääkärille olisi tästä apua. Potilashan kertoo diagnoosin, vai miten sitä sanotaan. Mutta en ole tavannut vielä sellaista lääkäriä joka kyselee puolet ajasta. Ehkä johtuu sitä, että itse kerron, ja ne vain kirjoittavat. Tk lääkärit eivät muuten kirjoittaa mitään, vaan kirjoittavat jälkeenpäin, jos kirjoittavat ylipäänsä yhtään mitään.

Nyt luin Kanta.fi:sta mitä tuo viimeinen zombi-lääkäri terveyskeskuksesta kirjoitti minusta - hän vääristi ihan jokaisen lauseni. Oireista, josta kerroin ei löyty pienintakaan maininta. Kysyin mm.voivatko oireeni johtua sitä hammasta, jota yritetty yli kuukauden säilyttää suussani "antamalla sille viimeinen mahdollisuus", vaikka itse olin tasan tarkka varma että hammas oli haljenut mikrofraktuuraksi ja halusin sitä poistettavaksi. Lopulta tulehdus näkyi röntgeenissakin, mutta miksi piti odottaa kuukauden kun juurihoidettu hammas oireilee? Hammastulehdus on vaarallinen sydämelle, varsinkin jo valmiiksi sydäntautiselle, siksi kysyin "ei kai minulla sydänlihas vaurioitunut sitä tulehduksesta?" kun hengästyttää ja väsyttää niin pahasti.

Lääkäri kirjoitti: "potilas pyytä silloin tällöin EKG kun on sydänvaivoja". Jumalauta. En todellakaan pyytä. Eli tämä zombi yritti vielä kierosti syyttää potilasta näin :mad:Taidan tehdä hänestä valitus ylilääkärille, vai mihin näistä pitää valittaa?
 
Sanotaan näin että minulla oli lieviä hengitysvaikeuksia. Kuin jokin olisi painanut rintaani, samanlainen tunne tulee kun hengästyy ulkona kovalla pakkasella. En ole uskaltanut juuri korkkia avata juhannuksen jälkeen.
Onko kipu jatkuva, onko sitä levossakin?
 
Ei. Kipua on vain silloin jos otan alkoholia ja viime kerralla se meni vuorokaudessa ohi. Keväällä ei ollut vielä mitään vaivoja, havaitsin niitä vasta kesän mittaan.
Vois olla ruoansulatuksesta johtuva. Onko sulla ollut närästystä?
 
Back
Top