Lääkintähuolto komppaniassa (J, JV)

ahkio

Alikersantti
Mietiskelin nykyaikaisen sodan 'kuvaa' ja mieleen tuli lääkintähuollon riittävyys komppaniassa. Nythän komppaniassa on osana HJ:ta yksi lääkintäryhmä:
Lääkau+3x lääkm ja JvK:ssa lääkau+4x lääkm

Miten mielestänne tuolla porukalla mielestänne pärjätään nykyaikaisella taistelukentällä?

Susi1:n jälkeenhän kaikilla noilla on übertaktiset valineet mukana :cool: , mutta riittääkö henkilöt, riittääkö koulutus?

Tehtäviä ko. ryhmällä:
sidontapaikan perustaminen
potilasselvitys ja ensiapu
lääkintäaliupseeritasoinen ensihoito
aloittaa laskimonsisäinen nestehoito
hoitaa lievästi sairaita ja palauttaa palveluskelpoiset takaisin
evakuoi haavoittuneet ja sairaat JSP:lle
suojelulääkinnällinen ensapu
yksikön terveydenhoito
kenttähygienia
täydentää lääkintämateriaalia
suojata toimintansa
lyhytaikainen varareservi

Muita tehtäviä?
 
No ahkio, mitä itse arvelet? Riittääkö tuo lääkintäorkesteri taisteluissa? Riittääkö osaaminen? Riittääkö fyysinen kunto? Ajoneuvojen soveltuvuus tehtäviin, sikäli kuin niitä edes on ylipäätään?

Tuohon kun päälle pistää tuon "toimii lyhytaikaisena reservinä" ja "suojaa oman toimintansa" niin ei oikein matikka tahdo riittää ratkaisemaan I H A N kaikkea. Jospa siihen on joku ratkaisu kuitenkin?
 
No kysyin teidän mielipiteitä...

Tuossa kun kertailin asioita tulevaa KH:ta silmälläpitäen, en mielestäni löytänyt hyvää ratkaisua, miten tuolla määrällä 1+4 kaikki nuo hommat voisi kunnialla järjestää.
Toki noille tullaan tarvittaessa apumiehiä määräämään ja valmettikuskitkin osallistuu potilaiden hoitoon mm. kuljettamalla niitä.

Yksi ajatus mikä mieleen tuli, olisi että MPK + SPR voisi järjestää sijoitetuille sotilaille valtion kustantamaa EA-koulutusta (muillekin kuin lääkm) vaikka VEH tai jotain...
 
ahkio kirjoitti:
No kysyin teidän mielipiteitä...

Tuossa kun kertailin asioita tulevaa KH:ta silmälläpitäen, en mielestäni löytänyt hyvää ratkaisua, miten tuolla määrällä 1+4 kaikki nuo hommat voisi kunnialla järjestää.
Toki noille tullaan tarvittaessa apumiehiä määräämään ja valmettikuskitkin osallistuu potilaiden hoitoon mm. kuljettamalla niitä.

Yksi ajatus mikä mieleen tuli, olisi että MPK + SPR voisi järjestää sijoitetuille sotilaille valtion kustantamaa EA-koulutusta (muillekin kuin lääkm) vaikka VEH tai jotain...

Ymmärsin että Kaartin jääkäreille koulutetaan jo ns. First Responder -tyylistä ensiapua. Eli ryhmästä löytyisi aina vähintään yksi henkilö joka osaisi tietyt hoitotoimenpiteet ja tällä tavalla pystyttäisiin paikkaamaan loukkaantuneen. Lääkintämies vain valmistelisi siirron lääkintäryhmälle.

Eikö tuollainen jo poista painetta lääkintäryhmältä?
 
setämies kirjoitti:
Ymmärsin että Kaartin jääkäreille koulutetaan jo ns. First Responder -tyylistä ensiapua. Eli ryhmästä löytyisi aina vähintään yksi henkilö joka osaisi tietyt hoitotoimenpiteet ja tällä tavalla pystyttäisiin paikkaamaan loukkaantuneen. Lääkintämies vain valmistelisi siirron lääkintäryhmälle.

Eikö tuollainen jo poista painetta lääkintäryhmältä?
Aivan samaa mietiskelin. Aivan varmasti poistaa lämäreiltä painetta kun joka ryhmässä on tuollainen hlö. Niin, saisi olla useampikin.
 
Lääkintäryhmää kannattaa vahvistaa komppaniasta löytyvillä sopivilla miehillä. Muillakin kuin lääkintäryhmään sijoitetuilla voi hyvin olla alan koulutusta, heitä kannattaa hyödyntää..kuten myös heitä, joiden psyykkiset ominaisuudet eivät välttämättä sovellu tappotyöhön.
Evakuointi on meidän järjestelmässämme kenties se kaikkein kriittisin pullonkaula. Evakuoinnin on oltava nopeaa, haavoittunut on saatava nopeasti pois taistelun välittömästä läheisyydestä riittävän tasoiseen hoitoon. Evakuointi ei onnistu kantamalla riittävän nopeasti/ se sitoo niin paljon miehiä, että haavoittuneen sotilaan joukon taistelukykyä heikentyy merkittävästi sotilaiden sitoutuessa kantamaan haavoittunutta.
Taisteleva joukko ei mielestäni voi itse evakuoida haavoittuneitaan, vaan evakuointijärjestelyiden on pelattava siten, että takaa haetaan edessä haavoittuneet. Siihen tarvitaan ajoneuvoja. Niinpä komppaniassa kannattaa miettiä käytössä olevien ajoneuvojen jako useimmiten uusiksi. Lääkintäryhmä tarvitsee yhteyteensä "evakuointiryhmän", jolla on ajoneuvo tai mieluummin useita, jotta se pystyy toimimaan yhtäaikaa moneen suuntaan.
Kriittiset asiat tässä ovat nestehoidon aloittamisen nopeus..pitää aloittaa käytännössä haavoittumispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä ja haavoittuneen nopea evakuointi riittävän tasoiseen hoitoon. Nestehoito pystytään useimmiten aloittamaan riittävän nopeasti (joukkueessa), mutta evakuointi on pullonkaula ja sen ratkaisemiseksi on komppaniassa rukattava kokoonpanoja organisaatiokaaviosta poikkeavaksi sekä henkilöstön, että ajoneuvoajaon osalta.
Se ei kuitenkaan ole niin ihmeellinen temppu kuin voisi äkkiseltään luulla. Komppanianpäällikkö on yksinvaltias ja diktaattori komppaniassaan ja voi halutessaan rukata vaikka koko organisaation uusiksi..kuten monesti tehdäänkin.
 
Tarkoitatko Kapiainen, että komppanianpäällikön vastuulla on viime kädessä hoitaa tuo homma tilanteen vaatimaan kuntoon? Eli komppanianpäällikkö arvioi tarpeen ja panee rattaat pyörimään siten kuin katsoo asialliseksi.

Komppanian-patterin-vast. päällikön tehtävistä yms. saisi hyvän topikin. Pitäisi vaan jonkun asiasta hajulla olevan alkaa vetämään sopivilla täkysillä keskustelua. Kompp.-patt. on jo melkoinen paletti vedettäväksi, vaikka se meistä ei välttämättä siltä tunnukaan, kun on totuttu kuitenkin pyörittelemään prikaateja ja jopa armeijakuntia.:cool:
 
Kapiainen kirjoitti:
Komppanianpäällikkö on yksinvaltias ja diktaattori komppaniassaan ja voi halutessaan rukata vaikka koko organisaation uusiksi..kuten monesti tehdäänkin.
Ehkä on diktaattori. Kuitenkin hyvin helposti korvattavissa.
 
Kapiainen on oikeassa evakoinnin ogelmista ja haasteista. Toinen iso ongelma lääkinnälle tulee olemaan kenttäolosuheiden aiheuttama perusterveydenhuollon ongelma.

Kun reilu 100 25-30 vuotiasta kaveria laitetaan yhtäkkiä asumaan tiiviisti yhteen(kasarmoidaan tilapäismajoitukseen), nostetaan fyysistä kuormistusta(koulutus) ja lisätään psyykkistä stressiä(sodan pelko), niin on siinä haastetta pelkälle lääkintäaukin opeilla toimivalle kaverille, tai itse asiassa kenelle vain.

Nämä ripuilit, funssakuumeet ja psyykkiset vaivat ovat kuitenkin sitä todellista lääkintämiehen peruskauraa. Enkä puhu edes niiden hoidosta, vaan myös ehkäisysytä. Normaalisti näidän asioiden kanssa painivat ammatti ihmiset ja heillekin epidemian hallinta on haasteellista.
 
Imagine kirjoitti:
Kapiainen kirjoitti:
Komppanianpäällikkö on yksinvaltias ja diktaattori komppaniassaan ja voi halutessaan rukata vaikka koko organisaation uusiksi..kuten monesti tehdäänkin.
Ehkä on diktaattori. Kuitenkin hyvin helposti korvattavissa.
Kaikki on korvattavissa ja päällikön yksi tärkeimmistä tehtävistä on hoitaa asiat silleen, että on korvattavissa(pystyy esim. itse myös lepäämään). Varapäällikön tärkein tehtävä on olla tilanteen tasalla ja valmiina joka hetki 'kalifiksi kalifin paikalle'.

Päällikön pitää muokata organisaationsa tilanteen ja taisteluajatuksensa mukaiseksi.
 
Muistan lukeneeni jostain näiden valmiusprikaatien perustamien sodanajan yhtymien ( oliko se Pr05 ) lääkintähuollosta sellaista, että niissä olisi lääkäritasoinen ensihoitoyksikkö jo komppaniatasolla. Kompaniassa olisi siten oma lääkäri. Tarkoituksena olisi saada pelastettua enemmän henkiä ja samalla vähentää JSP:n ym paineita.

Kaupunkijääkärikomppaniaan ja tietääkseni myös tiedustelu- ja laskuvarjojääkärikomppanioihin ( näistä kahdesta en oo 100% varma ) kuuluu oma lääkäri. Ehkä se johtuu siitä, että KaJK on erillinen komppania ja joutunee pitkälti toimimaan aika yksikseen ilman pataljoonatason tukea.
 
Homman nimi tuolla valmareissa on ensihoitopaikka (EHP) ja se tuo juurikin lääkäritasoista henkeäpelastavaa apua komppaniatasolle. Erikoista on mm. se, että paikka lähellä taistelua tilanteenmukaisena -- ei ole näkyviä punaisia ristejä tai sellaista.

Lisätietoa mm.
http://www.sal.tkk.fi/vanhat_sivut/Opinnot/Mat-2.177/projektit2005/Loppuraportti_PVTTL.pdf
 
Lääkintäpuoleen on ilmeisesti panostettu aika rajusti. Muistan jostain julkaisusta vertailuluvut, jääkäriprikaatissa oli 15 lääkäriä ja valmiusprikaatissa 45. pelkästään komppaniatason lääkärit ilmeisesti selittävät lisäyksestä jo puolet.
 
Lääkärien sijoittaminen onkin taiteenlaji (ja toki muunkin lääkintähenkilöstön). Siinä kun komppaniasta itsensä löytävä dermatologi keskustelee luurissa pataljoonatason vanhemman enterologin kanssa trakeostomian syvemmästä olemuksesta, niin voi hoitajille tulla hiukan ylimääräistä ohjelmaa.

Hyvä sinällään että on ajateltu länsimaistaa hoitoketjua. Taistelevien joukkojen mielialalle iso merkitys.
 
Komppaniassa on ensihoitopaikka ja ensihoitopaikalta löytyy lääkäri. Ensihoitopaikan varustus on kattavampi kuin aikaisemman sidontapaikan.

Olennaista tässä kuitenkin on huomata se, että suurin ongelma ei ole se löytyykö lääkäri komppaniasta tai vaikka jokaisesta ryhmästä. Ongelma on yhä edelleen se, että haavoittuneita on hyvin haastavaa saada evakuoitua sairaalatasoiseen hoitoon.
"Rikkaissa" armeijoissa tämä asia on useimmiten hoidettu siten, että haavoittuneet saadaan evakuoitua helikopterilla nopeasti hyvin läheltä haavoittumispaikkaa riittävän tasoiseen hoitopaikkaan. Välittömästi taistelukentällä olevan lääkintähenkilöstön tehtäväksi jää näin useimmiten henkeäpelastava välitön ensiapu, nestehoidon aloittaminen haavoittuneiden lajittelu sen mukaan missä järjestyksessä heidät evakuoidaan, sekä evakuoimiskuntoon valmistelu.

Meillä haavoittuneet raahataan käytännössä taistelukentällä olevaan telttaan, jossa lääkäri yrittää tehtävään nähden puutteellisissa oloissa ja puutteellisin välinein tehdä sen mitä pystyy..taistelua käydään todennäköisesti ensihoitopaikan välittömässä läheisyydessä, jonka takia hoito voi usein jäädä puutteelliseksi ja mikä pahinta evakuointi viivästyy jopa useilla tunneilla + koska evakuointi tapahtuu ajoneuvolla, se itsessäänkin vie aikaa huomattavan paljon verrattuna HEKO-evakuointiin.[/b]
 
Kapiainen kirjoitti:
Meillä haavoittuneet raahataan käytännössä taistelukentällä olevaan telttaan, jossa lääkäri yrittää tehtävään nähden puutteellisissa oloissa ja puutteellisin välinein tehdä sen mitä pystyy..taistelua käydään todennäköisesti ensihoitopaikan välittömässä läheisyydessä, jonka takia hoito voi usein jäädä puutteelliseksi ja mikä pahinta evakuointi viivästyy jopa useilla tunneilla + koska evakuointi tapahtuu ajoneuvolla, se itsessäänkin vie aikaa huomattavan paljon verrattuna HEKO-evakuointiin.[/b]
Tää on todella realistinen kuvaus todellisuudesta mitä harvoin sanotaan ääneen.
EHP (ensihoitopaikka) jossa lääkäri työskentelee kohtaa myös toinen mielenkiintoinen ongelma. EHP pitäisi olla sijoistettuna "päteviä" terveydenhuoltoalan ammatilaisia jotka pystyvät hoitamaan vaikeasti vammautuneita potilaita. Käytännössä sinne lipsahtaa sairaanhoitajia ja ensihoitajia jotka eivät vättämättä ole ikinä hoitaneet vaikeasti vammautuneita.
 
Tuohon pitänee lisätä ra-ensivastetoiminnan kehittymisen myötä havaittu todella laaja kirjo akuuttilääketieteen osaamista lääkärikunnassa, niin arpakuutiot on kaivettu sopivasti esiin.

Toisaalta, jos kantamalle joskus joutuu niin olen kovin onnellinen siitä että lähellä on työkseen asiaa tehneitä vs kerran suolipussidemonstraation takarivissä nuokkuneita...
 
JSP kirjoitti:
EHP pitäisi olla sijoistettuna "päteviä" terveydenhuoltoalan ammatilaisia jotka pystyvät hoitamaan vaikeasti vammautuneita potilaita. Käytännössä sinne lipsahtaa sairaanhoitajia ja ensihoitajia jotka eivät vättämättä ole ikinä hoitaneet vaikeasti vammautuneita.
Tämähän on tietenkin ihan totta. Toisaalta asiassa on sellainen käytännön ongelma, että kenttäarmeijassa on niitä komppanioita joissa jokaisessa on se EHP "muutama"..eli käytännössä taitaa tilanne olla se, ettei maasta edes löydy riittävästi vaikeasti vammautuneiden hoitoon rutinoituneita ammattilaisia, vaikka armeija veisi siinä vaiheessa heistä jokaisen?! Mikä tietenkin on sekin mahdotonta, koska vaikeasti vammautuneita todennäköisesti tulee siinä tilanteessa myös muualla kuin taistelukentällä..eli koko sairaanhoitojärjestelmää ei voida tyhjentää pätevistä ammattilaisista taistelukentällä sijaitseviin EHP:hin.
Tilanne muuttuu kokemukseen perustuvan osaamisen ja ammattitaidon osalta vieläkin huonommaksi, jos mietitään taistelukentän vammoja verrattuna niihin vaikeisiin vammoihin joita rauhanaikana ensihoidon ammattilaiset törmäävät.
No, kokemus tietysti karttuu nopeasti, kuten aina on sotien aikana maailmassa tässä asiassa käynyt.
 
Kapiainen kirjoitti:
Olennaista tässä kuitenkin on huomata se, että suurin ongelma ei ole se löytyykö lääkäri komppaniasta tai vaikka jokaisesta ryhmästä. Ongelma on yhä edelleen se, että haavoittuneita on hyvin haastavaa saada evakuoitua sairaalatasoiseen hoitoon.
"Rikkaissa" armeijoissa tämä asia on useimmiten hoidettu siten, että haavoittuneet saadaan evakuoitua helikopterilla nopeasti hyvin läheltä haavoittumispaikkaa riittävän tasoiseen hoitopaikkaan.


Suuri sotilaallinen ylivoima vääristää länsimaiden hoito- ja evakuointikapasiteetista saatavaa kuvaa. Ei tarvinne mennä paljoakaan nykyistä laajempiin taistelutoimiin ja kapasiteetti loppuu. Haavoittuneet kulkevat sen jälkeen kuorma-auton lavalla, kuten useimmissa armeijoissa.

Olen ymmärtänyt hoitotoimien olleen sotien aikana Suomessa huomattavan etupainotteista verrattuna Saksan asevoimiin. Saksalaiset ilmeisesti kuljettivat miehiä jopa useamman vuorokauden ensisiteiden varassa ennen asialliseen hoitoon pääsyä.
Kirjavinkkinä Killian Hans: Voittojen varjossa - kirurgina itärintamalla

Eräs asia, josta ei normaalisti ole länsimaissa suotavaa puhua, on hoitamisen mielekkyys. Onko pienen maan mielekästä yrittää pelastaa vaikeasti vammautuneita miehiä? Sodan päättyessä tilanne on luultavasti muutenkin vaikea. Suuri määrä invalidisoituneita sotilaita ja siviilejä tekee tilanteen entistä vaikeammaksi.

Tehokas ensihoito on taistelutahdon kannalta varmasti tärkeä asia.
 
JOKO kirjoitti:
Suuri sotilaallinen ylivoima vääristää länsimaiden hoito- ja evakuointikapasiteetista saatavaa kuvaa. Ei tarvinne mennä paljoakaan nykyistä laajempiin taistelutoimiin ja kapasiteetti loppuu. Haavoittuneet kulkevat sen jälkeen kuorma-auton lavalla, kuten useimmissa armeijoissa.

Toisaalta Vietnamissa läntiset joukot nauttivat erittäin korkeatasoisesta hoidosta vaikka haavoittuneita saattoi tulla huomattavasti nykyistä enemmän. Ei ollut harvinaista, että aivokirurgi hoiti samanaikaisesti potilaan päävammaa kun ortopedi leikkasi raajaa.

Ilmeisesti nyt tarkoitat suursodan kaltaista tilannetta jossa koetaan massiivisia tappioita. Luonnollisesti tälläisessa tilanteessa joudutaan luopumaan rauhanaikaisesta käytännössä ja potilaita luokittelemalla yritetään valkata ne jotka pelastetaan. Asiastahan löytyy artikkeli esim. wikipediasta. Onhan Suomessakin luotu hoitoluokittelut jopa ydinhyökkäysten varalle.

http://en.wikipedia.org/wiki/Triage

Aseiden tuhovoima on kasvanut valtavasti viimeisten 70 vuoden aikana, mutta kyllä Suomestakin löytyy henkilökuntaa ja hoitokapasiteettia aivan eri tavalla kuin vuonna 1939.

JOKO kirjoitti:
Eräs asia, josta ei normaalisti ole länsimaissa suotavaa puhua, on hoitamisen mielekkyys. Onko pienen maan mielekästä yrittää pelastaa vaikeasti vammautuneita miehiä? Sodan päättyessä tilanne on luultavasti muutenkin vaikea. Suuri määrä invalidisoituneita sotilaita ja siviilejä tekee tilanteen entistä vaikeammaksi.

Ehkä tuollaisten aktiivisten eutanasiaohjelmien pyörittäminen tahraa jokaisen valtion asukkaan seuraavaksi 100 vuodeksi? Toki yksilöllä on oikeus päättää oma elämänsä mikäli hän katsoo sen jatkamisen mielettömäksi. Siinä vaiheessa kun ryhdytään puhumaan "hyödyttömän & arvottoman" elämän hävittämisestä on syytä katsoa peiliin. Mikäli juttu tuntuu vielä vakavan harkinnan jälkeen "hyvältä idealta" on syytä hakea ulkopuolista apua. Ylipäätänsä tuollaisen vaihtoehdon miettiminenkin on kaikkea sitä vastaan mitä suomalainen yhteiskunta ja ylipäätänsä läntinen sivistys edustaa. Puhdasta barbariaa jossa on vajottu samoihin pohjamutiin pedofiilien ja muiden ihmissaastojen kanssa.

http://en.wikipedia.org/wiki/File:EnthanasiePropaganda.jpg

http://en.wikipedia.org/wiki/T-4_Euthanasia_Program
 
Back
Top