Lähdetekstien lainaaminen

baikal

Supreme Leader
Tuossa olen yhtä threadia pohtinut, mutta ei ole helppo availla ilman että lainaisi suoraan kirjoista tekstejä, joiden ohessa lukee suomeksi: lainauskielto jne.jne.

Miten vakavasti on otettava lainauskielto, joka koskee 1970-1980-luvuilla julkaistuja tekstejä, mitä mieltä olette? Laki lienee selkeästi otettavaa laatua.

Jäsenillä @inscout ja @EK lienee tästä asiasta ihan faktaa sanottavaksi. Eikä kommentointi ole kiellettyä muiltakaan.:)

Osaan toki vapaalla kädellä referoida tekstejä ja kokonaisuuksia, mutta niiden lähdearvo on silloin huonompi, vai mitä.

Asia koskee R. Heiskasen, J. Mäkelän, U.A. Käkösen ja J. Rislakin tiedustelukirjallisuutta. Olen niitä tässä iltaisin lukenut sillä lailla rinnakkain ja sikin sokin. Tavoite on ollut muodostaa kokonaisuus, eräänlainen kartta siitä, mitä on kerrottu ja mitä ei ole kerrottu ja pohtia seikkoja, jotka jäävät rivien väliin.
 
Tekijänoikeus on voimassa 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen. Jos tekijä ei ole tiedossa, 70 vuotta teoksen julkaisun jälkeen.

Lyhyiden lainausten tekeminen on sallittua; käsittääkseni kuitenkin niin että teksti ei voi koostua kokonaan tai lähes kokonaan lainauksista, vaan siinä pitää olla myös kirjoittajan omaa tekstiä. Tekstin referointi on luonnollisesti sallittua; tekijänoikeus ei suojaa sisältöä vaan persoonallista ilmaisumuotoa.


Esim uutisia linkitettäessä ei saisi postata koko uutista leikkaa-liimaamalla, vaan linkkaamalla alkuperäiseen tekstiin. Joitakin nostoja uutistekstiin saa tehdä, mutta koko tekstiä ei saa postata.
 
Viimeksi muokattu:
Tuossa olen yhtä threadia pohtinut, mutta ei ole helppo availla ilman että lainaisi suoraan kirjoista tekstejä, joiden ohessa lukee suomeksi: lainauskielto jne.jne.

Miten vakavasti on otettava lainauskielto, joka koskee 1970-1980-luvuilla julkaistuja tekstejä, mitä mieltä olette? Laki lienee selkeästi otettavaa laatua.

Jäsenillä @inscout ja @EK lienee tästä asiasta ihan faktaa sanottavaksi. Eikä kommentointi ole kiellettyä muiltakaan.:)

Osaan toki vapaalla kädellä referoida tekstejä ja kokonaisuuksia, mutta niiden lähdearvo on silloin huonompi, vai mitä.

Asia koskee R. Heiskasen, J. Mäkelän, U.A. Käkösen ja J. Rislakin tiedustelukirjallisuutta. Olen niitä tässä iltaisin lukenut sillä lailla rinnakkain ja sikin sokin. Tavoite on ollut muodostaa kokonaisuus, eräänlainen kartta siitä, mitä on kerrottu ja mitä ei ole kerrottu ja pohtia seikkoja, jotka jäävät rivien väliin.

Vai että "lainauskielto":).

Yleisesti ottaen jos teksti on avoimesti julkistettu (=saatettu jotenkin yleisön saataville), sen siteeraamista ei voi kieltää. Lähde on luonnollisesti mainittava. Laki ei sano mitään siteerauksen pituudesta. On selvää, että jos "siteeraat" koko kirjan nettiin, joku voi alkaa itkemään:). Myös siteerauksen tarkoitusta voidaan arvioida. Jos teet kaupallisen kirjan jossa siteeraat jotakuta sivukaupalla saattaa tulla sanomista. Ja siteeraamalla ei saa muuttaa alkuperäisen teoksen sanomaa.

Eli jos täällä aiot kirjoitella niin siteeraa vapaasti. Tulen sitten puolustusasianajajaksesi käräjille...

1605165015145.png
 
Kiitos @YJT ja @inscout

Arvelinkin, että saitilla löytyy sellaista tietoa ja käsitystä, johon nojaten uskallan ja kehtaan edetä. En nimittäin silkkaa typeryyttäni viitsi lakejakaan rikkoa.
 
Heitän ensi tärpiksi sen väitteen, jonka mukaan suomalaiset keksivät kaukopartioinnin vasta Talvisodan jälkeen. R. Heiskasen kirja kumoaa tuon käsityksen. Tarkemmin määrittelemättä partiointia on harrastettu itsenäisyyden alkuajoista lähtien ja todetaan jossain kohtaa tasaisesti: -30-luvun puolivälissä toiminta vaikeutui, kun NL oli kehittänyt vastavakoilun tehokkaammaksi, siihen asti se oli ollut helppoa. sic. Helppoa. Muurmanski mainitaan yhtenä kohteena.
 
Tuossa olen yhtä threadia pohtinut, mutta ei ole helppo availla ilman että lainaisi suoraan kirjoista tekstejä, joiden ohessa lukee suomeksi: lainauskielto jne.jne.

Miten vakavasti on otettava lainauskielto, joka koskee 1970-1980-luvuilla julkaistuja tekstejä, mitä mieltä olette? Laki lienee selkeästi otettavaa laatua.

Jäsenillä @inscout ja @EK lienee tästä asiasta ihan faktaa sanottavaksi. Eikä kommentointi ole kiellettyä muiltakaan.:)

Osaan toki vapaalla kädellä referoida tekstejä ja kokonaisuuksia, mutta niiden lähdearvo on silloin huonompi, vai mitä.

Asia koskee R. Heiskasen, J. Mäkelän, U.A. Käkösen ja J. Rislakin tiedustelukirjallisuutta. Olen niitä tässä iltaisin lukenut sillä lailla rinnakkain ja sikin sokin. Tavoite on ollut muodostaa kokonaisuus, eräänlainen kartta siitä, mitä on kerrottu ja mitä ei ole kerrottu ja pohtia seikkoja, jotka jäävät rivien väliin.
Jos ei ole punaleima-tavaraa, niin mitään lainauskieltoa ei voi tekijä tai kustantaja määrätä.

Jos kyseessä on julkaistu 1970- ja 1980-lukujen kirjallisuus, niin voit lainata vapaasti. Jos haluat pelata viimeisen päälle sääntöjen mukaan, laitat teoksen perustiedot (tekijä, teos, kustantaja, vuosi) ja sivunumerot. Katsot vielä, lainaus on max. 1/3 viestin pituudesta, niin menee varmasti puikkoihin (tämä on yksi määritelmä hyväksytylle sitaatille). Tosin nyt kyseessä ei ole kaupallinen julkaisu (et hyödy rahallisesti), eikä tieteellinen julkaisu (et esitä toisen tutkimusta omanasi), joten vähän vaikea nähdä, että ongelmia tulisi. Laita kuvana, äläkä tekstinä, niin aina parempi.

Eli tiivistettynä, anna mennä vain. Laitat vain näkyviin, mistä otettu.
 
Kiitos @YJT ja @inscout

Arvelinkin, että saitilla löytyy sellaista tietoa ja käsitystä, johon nojaten uskallan ja kehtaan edetä. En nimittäin silkkaa typeryyttäni viitsi lakejakaan rikkoa.

Sivumennen sanoen ja opiksi kaikille:

Jos teillä on juttu jonka laillisuudesta ette oikeasti tiedä, kysykää toki, mutta pitäkää tasan huoli, ettei kukaan tiedä teidän kysyneen.

On viisasta tietää ja vielä viisaampaa olla paljastamatta tietävänsä.

Moni on maailmassa välttänyt vuosien baagelsin tai jopa "viimeisen rokotuksen" tämän tosiasian avulla.
 
Tähän tulikin jo paljon kommentteja! Laki on tältä osin hyvin suoraviivainen (Tekiänoikeuslaki 8.7.1961/404):

"22 § (24.3.1995/446)

Sitaatti (22.5.2015/607)


Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa."
 
Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa."

Eli normaalin keskustelun käyteaineiksi voi ottaa paloja ja yksityiskohtia, näkökulmia ja niin edelleen ihan laillisesti. Kunhan tekee sen hyvän tavan mukaisesti eikä postaa puolta kirjaa.

Ai niin, en tiedä tästä nyt mitään.:) Enivei, minusta tämä oli kuitenkin ihan hyvä tarkastella, kun niitä lainauksia ja sitaatteja vähän väliä itsekukin viljelee.
 
Tämä asia nousee tasaisin väliajoin eri foorumeilla pinnalle. Yhdellä sotahistoriaan liittyvällä foorumilla tämä asia aiheutti hyvinkin raivokasta keskustelua takavuosina.
En ole koskaan henkilökohtaisesti ymmärtänyt koko keskustelua. Sehän on vain sulkahattuun alkuperäiselle tekijälle, jos tuotos herättä kiinnostusta ja keskustelua.

Onkohan kukaan saanut ikinä Suomessa tuomiota, kun on lainannut liian pitkästi tai muuten väärin tekstiä jollekin forumille?
 
Heitän ensi tärpiksi sen väitteen, jonka mukaan suomalaiset keksivät kaukopartioinnin vasta Talvisodan jälkeen. R. Heiskasen kirja kumoaa tuon käsityksen. Tarkemmin määrittelemättä partiointia on harrastettu itsenäisyyden alkuajoista lähtien ja todetaan jossain kohtaa tasaisesti: -30-luvun puolivälissä toiminta vaikeutui, kun NL oli kehittänyt vastavakoilun tehokkaammaksi, siihen asti se oli ollut helppoa. sic. Helppoa. Muurmanski mainitaan yhtenä kohteena.

Mutta tämä. Olenko väärässä, kun väitän, että meillä on tarkoituksellisesti kerrottu, että kaukopartiointi aloitettiin melkein tyhjästä Talvisodan aikana ja eritoten sen jälkeen?

R. Heiskanen ja Käkönen viittaavat selvästi, että Talvisodan jälkeen Kannakselle jäi kaksi tiedonantajaa, joilla oli radio, paikkakuntia en muista nyt tähän palaan. Samoin jäi Karjalaan ja jonnekin muualle, todennäköisesti Kajaanin korkeudelle itään päin.

Latviaan kerrotaan jääneen koko sodan ajaksi hyvä ja luotettava tietolähde radiolla varustettuna. Kahdessa teoksessa viitataan lähteeseen Muurmanskissa. Näistä kahdesta syntyy käsitys, että he ovat sotilaita omassa maassaan.

Suomalaisten hlöstöpotentiaali on kyllä ollut luvalla sanoen pieni, en lähde nyt selaamaan lukuja, mutta pieni on oikea kuvaus. Silti, vai ehkä siksi juuri mitään multiylläriä NL tai Saksakaan ei kyennyt sotien aikaan järjestämään. Nimittäin vuosien lukemani perusteella organisaation koko ei välttis takaa mitään, ainakaan absoluuttisesti. Ja kirjoittajat korostavat kukin tavallaan niitä pulmakohtia, jotka ovat jokaisen organisaation kyljessä koko ajan. Niistä myöhemmin lisää.

Jokainen voi miettiä, miten esim. viisi osastoa toimii siten, että kenellekään ei jaeta turhaa tietoa ja silti jokainen osasto tietää kaiken tarpeellisen? Se on varmasti melkoinen paketti hoitaa ja johtaa. Ja kun yksi osasto on S eli salainen, niin omat seikkansa sekin tuo.

Sitten pitää kytkeä yhteen puolustushaarat ja niiden tarvitsema tieto ja oivaltaa, että minkä puolustushaaran tieto on tarpeellinen muille p-haaroille? Siinäkään ei auta erehtyä ja missailla. Ja toisaalta ei voida tuottaa laatikoittain materiaalia vaan stilisointi ja tiivistäminen on SE.
 
Tuskinpa, jos ei lainaa väärin tai väärässä kontekstissa. Jos yrittää lainauksella esittää että kirjan kirjoittaja on tarkoittanut jotain muuta kuin mitä ilmiselvästi on tarkoittanut, tilanne voi olla erilainen. Tosin aika epätodennäköistä silloinkin, ellei kyse ole jostain henkilökohtaisesta kaunasta tms.

Tosin tässähän ei ollut kysymys siitä, saako lainauksen tekijä tuomion, vaan siitä, onko lainaaminen sallittua vai ei.
 
Onkohan kukaan saanut ikinä Suomessa tuomiota, kun on lainannut liian pitkästi tai muuten väärin tekstiä jollekin forumille?
Tuskinpa, jos ei lainaa väärin tai väärässä kontekstissa. Jos yrittää lainauksella esittää että kirjan kirjoittaja on tarkoittanut jotain muuta kuin mitä ilmiselvästi on tarkoittanut, tilanne voi olla erilainen. Tosin aika epätodennäköistä silloinkin, ellei kyse ole jostain henkilökohtaisesta kaunasta tms.

Tosin tässähän ei ollut kysymys siitä, saako lainauksen tekijä tuomion, vaan siitä, onko lainaaminen sallittua vai ei.
 
Onkohan kukaan saanut ikinä Suomessa tuomiota, kun on lainannut liian pitkästi tai muuten väärin tekstiä jollekin forumille?

En tiedä, mutta lähtökohtaisesti pitänee pyrkiä tekemään oikein. Ja olla tietämättä mitään, jos pannu palaa pohjaan. :)
 
Tämä asia nousee tasaisin väliajoin eri foorumeilla pinnalle. Yhdellä sotahistoriaan liittyvällä foorumilla tämä asia aiheutti hyvinkin raivokasta keskustelua takavuosina.
En ole koskaan henkilökohtaisesti ymmärtänyt koko keskustelua. Sehän on vain sulkahattuun alkuperäiselle tekijälle, jos tuotos herättä kiinnostusta ja keskustelua.

Onkohan kukaan saanut ikinä Suomessa tuomiota, kun on lainannut liian pitkästi tai muuten väärin tekstiä jollekin forumille?
Eihän tuossa ole sinänsä mitään ongelmaa, kunhan ei esitä tekstiä tai johtopäätöksiä omanaan tai lainaa liian pitkiä pätkiä.
 
Mutta tämä. Olenko väärässä, kun väitän, että meillä on tarkoituksellisesti kerrottu, että kaukopartiointi aloitettiin melkein tyhjästä Talvisodan aikana ja eritoten sen jälkeen?

R. Heiskanen ja Käkönen viittaavat selvästi, että Talvisodan jälkeen Kannakselle jäi kaksi tiedonantajaa, joilla oli radio, paikkakuntia en muista nyt tähän palaan. Samoin jäi Karjalaan ja jonnekin muualle, todennäköisesti Kajaanin korkeudelle itään päin.

Latviaan kerrotaan jääneen koko sodan ajaksi hyvä ja luotettava tietolähde radiolla varustettuna. Kahdessa teoksessa viitataan lähteeseen Muurmanskissa. Näistä kahdesta syntyy käsitys, että he ovat sotilaita omassa maassaan.

Suomalaisten hlöstöpotentiaali on kyllä ollut luvalla sanoen pieni, en lähde nyt selaamaan lukuja, mutta pieni on oikea kuvaus. Silti, vai ehkä siksi juuri mitään multiylläriä NL tai Saksakaan ei kyennyt sotien aikaan järjestämään. Nimittäin vuosien lukemani perusteella organisaation koko ei välttis takaa mitään, ainakaan absoluuttisesti. Ja kirjoittajat korostavat kukin tavallaan niitä pulmakohtia, jotka ovat jokaisen organisaation kyljessä koko ajan. Niistä myöhemmin lisää.

Jokainen voi miettiä, miten esim. viisi osastoa toimii siten, että kenellekään ei jaeta turhaa tietoa ja silti jokainen osasto tietää kaiken tarpeellisen? Se on varmasti melkoinen paketti hoitaa ja johtaa. Ja kun yksi osasto on S eli salainen, niin omat seikkansa sekin tuo.

Sitten pitää kytkeä yhteen puolustushaarat ja niiden tarvitsema tieto ja oivaltaa, että minkä puolustushaaran tieto on tarpeellinen muille p-haaroille? Siinäkään ei auta erehtyä ja missailla. Ja toisaalta ei voida tuottaa laatikoittain materiaalia vaan stilisointi ja tiivistäminen on SE.
Matti Kososen Talvisodan tiedustelijat lienee suositeltavaa kirjallisuutta perehdyttäväksi. Kososella on puutteensa, mutta voin kertoa, että tekee perusteellista työtä. Lisäksi hänellä on ollut suoria kontakteja toiminnassa mukana olleisiin, mikä tosin on sekä heikkous että vahvuus.

Tuohon ensimmäiseen kysymykseen: "Olenko väärässä, kun väitän, että meillä on tarkoituksellisesti kerrottu, että kaukopartiointi aloitettiin melkein tyhjästä Talvisodan aikana ja eritoten sen jälkeen?" vastaisin, että riippuu vähän tulkinnasta. Sotilastiedustelu lähetti omin lupinensa joitakin partioita rajan yli ennen talvisotaa ja tietoja vihollisen ryhmityksistä saatiin, mutta niitä ei osattu käyttää ylimmässä poliittisessa- tai sotilasjohdossa. Kuitenkaan kyse ei ole ollut toiminnasta Er.P 4:n mittakaavassa. Ei myöskään talvisodan aikana.

Ehkä lähimmäksi pääsevät Sallan suunnalla suunniteltu tiedustelu Kuolajärven suuntaan tai Kainuun suunnalla suunniteltu tiedustelutoiminta tai Vegaruksen suunnasta Suojärven suuntaan tapahtunut tiedustelu tai miksei Hyrsylänmutkaan suuntautuneet partiot tai Mantsinsaaresta Salmiin suunnatut partiot. Nämä kaikki ovat kuitenkin joko sangen pienimuotoista toimintaa tai paikallisten joukkojen organisoimia tai sitten jäävät pelkäksi aikeeksi.

Mutta mielenkiinnolla odotan keskustelunalustuksiasi.
 
Mutta mielenkiinnolla odotan keskustelunalustuksiasi.

Ei ole ihan helppo karvahattupohjalta ponnistaen muodostaa kokonaisuuksia ja yrittää pysytellä koko ajan tiukasti niissä teemoissa ja esitetyissä faktoissa, joita lähteet tarjoavat. Ehkä tutkijakoulutus ei ole niin turhake kuin äkkiä luulisi. :cool:

Hoksaan vastauksestasi, että olet lukenut muutakin kuin sodanjälkeisen ajan julkisesti tarjottua asiaa. Mielenkiintoista, että osasit tuoda esille tuon Sallan ja Kajaanin suunnan. Minulla on näistä asioista käsillä vain viitteitä. Jossain törmäsin Kajaanin omaan radioon, joka on ollut kaiketi harvinaista herkkuva ennen Talvisotaa. Sillä vastaanotettiin viestejä ja lähetettiin.

On viitteitä siitä, että kansallinen Yle lähetti ohjelmien seassa viestejä. Ja sitten vaan pohtimaan, että öööö mille ihmeelle ennen Talvisotaa?

Rehellisyyteen pyrkivä ja tiukasti lähteissä pysyttelevä keskustelujen avaaminen ei ole niin helppoa kuin äkkiä voisi kuvitella.

Ennen Talvisotaa on ollut partioita Muurmanskin suunnassa, mutta millaista aktiviteettia tuo toiminta on ollut, sitä en tiedä. Ilman YEn tarjoamia resursseja ym. tuskin olisi ollut mahdollista niitä toteuttaa. Kun kirjoittajat toteavat, että NLn vastavakoilu tiivistyi -30-luvun puolivälissä, niin tuo viittaa nimenomaan kyllä partiointi-asiamies-jne. toimintaan.
 
No niin, Heiskasen kirjasta, Saadun tiedon mukaan.....:

tiedustelun on oltava tarkkana, että seuraavat seikat eivät toteudu:

tiedustelulla on taipumus epävarmoissa tilanteissa ja epäselvissä tilanteissa olla esittämättä johtopäätöksiä, jotka edellyttäisivät puolustusvoimilta tai yhteiskunnalta kalliita tai muuten raskaita ratkaisuja. (boldaus omani, pidän sitä tärkeänä seikkana)

usein on olemassa ennakkokäsitys, jonka vastaisia faktoja ei oteta huomioon. Ne torjutaan erilaisin loogisiltakin vaikuttavin syin. (on varmasti universaali ja alati mukana kulkeva pointti)

jos pienen valtion poliittinen doktriini siirretään sellaisenaan suurvallan toimintaperiaatteeksi ja johtopäätökset tehdään tällä perusteella, voi mennä pahasti pieleen.

ettei maailma voi mennä niin mielettömäksi, että sota syttyisi. Sille on helppo löytää perusteluja. (tämä liittyy ennakkoasenteisiin ja tiedustelun suhteista päättäjiin, tiedustelu ei ole vapaa päättäjien asenteista)

Kirjallisuus kertoo monta kertaa, että päättäjät eivät välttämättä saa kaikkia tietoja. Operatiivinen johto ymmärtääkseni stilisoi tiedustelutiedot esitettävään muotoon. Tässä on ehkä käytettävä oli-muotoa, haluan uskoa, että päättäjillä on käytössään kaikki ne tiedot, joita tarvitaan päätöksenteon perustaksi, itsestään selvää se ei ole.

pyrkimys liian aikaiseen vastustajan aikeiden ennakointiin voi johtaa harhaan. Vastustaja voi muuttaa mm. painopistettä tai aikataulua. (tämä korostunee eritoten taistelutavassa, johon liittyy linnoittaminen)

on varottava toiveajattelua. (tästä on esimerkkejä mm. arvioitaessa NLn miesvoimaa arvioitaessa niin Talvi- kuin Jatkosodassa)

Tri Arvi Korhonen on todennäköisesti ollut se pahanilmanlintu, jonka rooliin on kuulunut todella kylmien faktojen esittäminen ylemmille portaille. Mainintoja on myös siitä, että Korhonen tapasi niin Rytin kuin Tannerinkin useita kertoja. Sivuhuomiona voinen todeta, että mikä tahansa päättäjä saadessaan vieraakseen juuri Korhosen on varmasti niellyt ilmaa ja sylkeä hetken. Yksioikoinen ja täsmällinen raakojen lukujen paukuttelu tiskiin on ollut varmasti kokemus. Menikö viesti sitten perille, en tiedä. Joka tapauksessa Korhonen on ollut jonkinlainen laskentaguru, jolla on täytynyt olla myös hyvä verkosto maailmalla.

Tuossa yllä lainasin sitä, että vihollinen voi muuttaa hyökkäysaikaa ja -paikkaa. Ja tuo temppu johtuu siitä, että vihollinen on tiedustellut mitä toinen tekee ja aikoo tehdä....ja mitätöi valmistelut. Ja tähän liittyy se, ettei tiedustelu saa kaikissa asioissa yrittää katsoa liian kauas.
 
Jahas. Sitten yksi seikka. Nimittäin NL on syöttänyt jollain tapaa tietoa, että -44 hyökkäys tulee Sallan suunnalla. Sitä on makusteltu ja pohdittu, että tarkoitus on iskeä vain saksalaisia. Ymmärtääkseni suomalaiset eivät ole reagoineet tähän mitenkään. Sitten on syötetty tietoa, että Syvärillä rysähtää ja Itä-Karjalassa....

Tämä selittäisi sen, että Iso-M halusi pitää joukkoja edm. alueella niinkin pitkään. Ja sitten vasta valmisteluiden jo väkisin näkyessä paljastui Kannaksen tulosuunta.

Mutta jollain tapaa NL yritti saada suomalaisjoukot liikkeelle ennen hyökkäystä. NLlla oli voimaa hyökätä periaatteessa missä tahansa kolmesta pisteestä. Sallaa ei varmasti PMssa katsottu kovin fataaliksi Suomen kannalta. Mutta arpominen kahden eteläisemmän suunnan välillä oli perusteltua. Se, että NL hyökkäsi sitten molemmissa tavallaan alleviivasi tehdyt ratkaisut. Suomen johto toimi oikein, kun ei yrittänyt siis kurkottaa liian kauas.

Yksi sivupointti. Nl olisi voinut aikaistaa kesäkuun hyökkäystä. Mutta hyvin todennäköisesti Stalin halusi nähdä maihinnousun ja onnistuuko se....ja vasta sitten aloittaa strategisen iskun. Ja Nl olisi voinut avata pelin Syvärilläkin ja saada puolustajan joukot liikkeelle ja vaihtaa painopistettä saman tien. Eli missään tapauksessa Suomen johto ei voinut yrittää kurkistaa liian kauas. Sen piti toimia tilanteen mukaisesti.

No, tämä aihe ei taida kiinnostaa muita kuin minua. :)
 
Jahas. Sitten yksi seikka. Nimittäin NL on syöttänyt jollain tapaa tietoa, että -44 hyökkäys tulee Sallan suunnalla. Sitä on makusteltu ja pohdittu, että tarkoitus on iskeä vain saksalaisia. Ymmärtääkseni suomalaiset eivät ole reagoineet tähän mitenkään. Sitten on syötetty tietoa, että Syvärillä rysähtää ja Itä-Karjalassa....

Tämä selittäisi sen, että Iso-M halusi pitää joukkoja edm. alueella niinkin pitkään. Ja sitten vasta valmisteluiden jo väkisin näkyessä paljastui Kannaksen tulosuunta.

Mutta jollain tapaa NL yritti saada suomalaisjoukot liikkeelle ennen hyökkäystä. NLlla oli voimaa hyökätä periaatteessa missä tahansa kolmesta pisteestä. Sallaa ei varmasti PMssa katsottu kovin fataaliksi Suomen kannalta. Mutta arpominen kahden eteläisemmän suunnan välillä oli perusteltua. Se, että NL hyökkäsi sitten molemmissa tavallaan alleviivasi tehdyt ratkaisut. Suomen johto toimi oikein, kun ei yrittänyt siis kurkottaa liian kauas.

Yksi sivupointti. Nl olisi voinut aikaistaa kesäkuun hyökkäystä. Mutta hyvin todennäköisesti Stalin halusi nähdä maihinnousun ja onnistuuko se....ja vasta sitten aloittaa strategisen iskun. Ja Nl olisi voinut avata pelin Syvärilläkin ja saada puolustajan joukot liikkeelle ja vaihtaa painopistettä saman tien. Eli missään tapauksessa Suomen johto ei voinut yrittää kurkistaa liian kauas. Sen piti toimia tilanteen mukaisesti.

No, tämä aihe ei taida kiinnostaa muita kuin minua. :)
Ja kirjailija kaarnakaria
 
Back
Top