Lahjakkain suomalainen kenraali talvi-/jatkosodassa

[Erkki]

Oma näkemys on tämän hetken tiedoilla Oesch ja Talvela. Muistaakseni Sampo Ahto on pohtinut, ettäTalvelasta olisi suurvaltain armeijoissa tulla jopa marsalkka. Suomalaisista kenuista sanoisin, että Talvela ja Oesch olivat ehkä ainoita, jotka olisivat pärjänneet Saksan itärintaman isoissa taisteluissa, joissa ei laatikaismaisella sormi takamuksessa -tyylillä pärjännyt.

Talvela olisi Saksan armeijan leivissä varmastikin menestynyt, Führer kun arvosti hyökkäyshenkisiä ja vetäytymistä vihaavia komentajia. Se ei kuitenkaan tee hänestä mitenkään lahjakkaimpien suomalaiskomentajien joukkoon kuuluvaa. Ei osoita kovin suurta ammattitaitoa jos Päämajan everstin pitää tulla kenraalille kertomaan, että on olemassa sellainenkin taistelumuoto kuin viivytys, joka ylivoiman edessä voi olla parempi vaihtoehto kuin jäykkä puolustus.

 

[Trilisser]

Audiatur et altera pars.

 

[Wagner]

Vaikka Nenonen ei ollut rintamakomentaja, niin hänen hyväksymänsä korjausmuunnin, ja tykistö ylipäänsä oli yksi niistä kolmesta syystä, jotka yleisesti on mainittu Suomen pelastajana 1944.
(Muut kaksi olivat saksalaiset pst -lähitorjunta-aseet ja Ilmavoimat/Kuhlmey)

 

[Trilisser]

Jep, Nenonen oli nero. Kaipailisin kyllä kunnon elämäkertaa Valo Nihtilästä.

 

[Erkki]

Nenonen oli epäilemättä lahjakkuus omalla alallaan. Muista aselajimiehistä voisi mainita it-eversti Pekka Jokipaltion.

 

[pstsika]

Kenraali Kustaa Tapola on jäänyt historiankirjoituksessa mielestäni paitsioon suuren yleisön silmissä. Osin tähän on varmasti vaikuttanut se, että hän ei koskaan kirjoittanut muistelmia, joissa selitellään ja kiillotetaan omaa kuvaa.

En arvota häntä millekään top tai bottom sijalle, mutta miehen ansiot Talvisodassa Kannaksen armeijan esikuntapäällikkönä ja Jatkosodassa ensin hyökkäysvaiheessa Karjalan armeijan esikuntapäällikkönä ja myöhemmin 5. Divisioonan komentajana ovat kiistattomat ja tämän lisäksi on huomioitava miehen vaikutus sotaa edeltäneen armeijan taktiikan kehittämisessä.

E. Korjattu nimi.

 

[Old Boy]

Kenraali Kustaa Taponen on jäänyt historiankirjoituksessa mielestäni paitsioon suuren yleisön silmissä

Harvinaisen osuva kiteytys.
Tuli samalla todistetuksi, kun postaajakaan ei osannut kirjoittaa nimeä oikein! Oli ehkä vaan lipsahdus. Taponen on forumin maahanmuuttokriitikoiden kirjoituksissa usein esillä ollut Hesan rikoksia etukäteen estävä (joidenkin mielestä mielipide)poliisi. Kannattaa myös muistaa Tapolan toiminta jalkaväen tarkastajana aikana, jolloin sotien jälkeen alettiin uudelleen rakentaa kylmän sodan suorituskykyä.

 

[pstsika]

Harvinaisen osuva kiteytys.
Tuli samalla todistetuksi, kun postaajakaan ei osannut kirjoittaa nimeä oikein! Oli ehkä vaan lipsahdus. Kannattaa myös muistaa hänen toimintansa jalkaväen tarkastajana aikana, jolloin alettiin uudelleen rakentaa kylmän sodan suorituskykyä.

Korjasin nimen oikein.

On tosiaan muistettava miehen muukin toiminta rauhan ajalta, mutta mikäli katsotaan juuri sotien aikaista toimintaa, niin hän ei ole ollut missään vaiheessa ns. toisarvoisessa tehtävässä ja vaikka komentaja on aina vastuussa ja saa siten suurimman kunnian, niin ei tule väheksyä pätevän esikuntapäällikkön merkitystä.

 

[Olympiakasarmi]

Mietinpä tässä mitä Lagus olisi saanut aikaiseksi, jos hänellä olisi ollut edes yksi ajanmukaisesti varustettu raskas panssarivaunupataljoona ja yksi jääkäripataljoona varustettuna puolitelavaunuilla.

 

[Erkki]

Mietinpä tässä mitä Lagus olisi saanut aikaiseksi, jos hänellä olisi ollut edes yksi ajanmukaisesti varustettu raskas panssarivaunupataljoona ja yksi jääkäripataljoona varustettuna puolitelavaunuilla.

Laatikainen olisi kumminkin hajottanut joukon; panssarit joukkueittain eri divisioonien tueksi, sekä puolitelajääkärit hyökkäämään vihollisen panssarikärkeä vastaan.

 

[fulcrum]

Sitten taas joku Laatikainen nautti Marskin luottamusta, vaikka ryyppäsi välillä virkansa ja näytöt osaamisesta olivat mitä olivat.

En ole kauheasti Laatikaisesta lukenut, mutta hän näyttää olleen vähän tuollanen Joffren tai Hindenburgin kaltainen karismajohtaja joka henkilökohtaisella olemuksellaan piti tappiomielialaa ja paniikkia loitolla alijohtajistaan? Tällaisiakin tyyppejä tarvitaan, heillä täytyy vain sitten olla kovat ja osaavat esikuntapäälliköt.

 

[arix]

En ole kauheasti Laatikaisesta lukenut, mutta hän näyttää olleen vähän tuollanen Joffren tai Hindenburgin kaltainen karismajohtaja joka henkilökohtaisella olemuksellaan piti tappiomielialaa ja paniikkia loitolla alijohtajistaan? Tällaisiakin tyyppejä tarvitaan, heillä täytyy vain sitten olla kovat ja osaavat esikuntapäälliköt.

Siinä saa olla aika aktiivinen tosiaan kun kenraali on kännissä saunalla saunamajurin kanssa kolmatta päivää..

 

[Erkki]

En ole kauheasti Laatikaisesta lukenut, mutta hän näyttää olleen vähän tuollanen Joffren tai Hindenburgin kaltainen karismajohtaja joka henkilökohtaisella olemuksellaan piti tappiomielialaa ja paniikkia loitolla alijohtajistaan? Tällaisiakin tyyppejä tarvitaan, heillä täytyy vain sitten olla kovat ja osaavat esikuntapäälliköt.

Hän saattoi pitää tappiomielialaa loitolla myös esimiehestään. Mannerheimin kerrottiin pitäneen Raappanasta tämän optimistisen ja rauhallisen esiintymisen vuoksi ja kokeneen tämän vierailut Päämajassa aina hyvin virkistävinä. Voisin kuvitella, että myös Laatikaisella saattoi olla samankaltaista vaikutusta. Toki Raappanalla oli myös se etu, ettei hänen vastuualueeltaan kuulunut koskaan mitään katastrofaalisia uutisia.

 

[Commander]

En ole kauheasti Laatikaisesta lukenut, mutta hän näyttää olleen vähän tuollanen Joffren tai Hindenburgin kaltainen karismajohtaja joka henkilökohtaisella olemuksellaan piti tappiomielialaa ja paniikkia loitolla alijohtajistaan? Tällaisiakin tyyppejä tarvitaan, heillä täytyy vain sitten olla kovat ja osaavat esikuntapäälliköt.

Laatikainen lienee useimpien aliarvostettu inhokki, mutta on hankalaa arvioida, mikä kaikki puhe hänestä sitten pitää lopunperin paikkansa?

Ainakin kirjailija Jukka L Mäkelä toi hänet kirjoissaan julki hyvin negatiivisessa sävyssä.

 

[Trilisser]

Laatikainen lienee ollut ok rauhanajan kenraali, sota-aikana sopiva takarintama-/suunnittelutehtäviin. Mutta vihollisen toimet haistavaksi, rivakaksi ja itsensä likoonpanevaksi rintamakenraaliksi sopimaton.

Esimerkiksi kiersikö hän ahkerasti etulinjassa tarkastamassa asemia, kuulostelemassa henkeä jne.? Johtiko hän edestä?

 

[tulikomento]

Laatikainen lienee ollut ok rauhanajan kenraali, sota-aikana sopiva takarintama-/suunnittelutehtäviin. Mutta vihollisen toimet haistavaksi, rivakaksi ja itsensä likoonpanevaksi rintamakenraaliksi sopimaton.

Esimerkiksi kiersikö hän ahkerasti etulinjassa tarkastamassa asemia, kuulostelemassa henkeä jne.? Johtiko hän edestä?

Lienee ihan ok rauhan ajan sotilaspedagogi. Eikös hän jossain vaiheessa ollut RUK:n johtaja ? Rintamakomentajana näytöt jäi heikoiksi.

 

[EK]

Laatikainen lienee useimpien aliarvostettu inhokki, mutta on hankalaa arvioida, mikä kaikki puhe hänestä sitten pitää lopunperin paikkansa?

Ainakin kirjailija Jukka L Mäkelä toi hänet kirjoissaan julki hyvin negatiivisessa sävyssä.

Laatikaista pohdittaessa kannattaa pitää mielessä 1.D talvisodassa. Piti asemansa Mannerheim-linjalla. Kuitenkaan ei ollut ihan hyökkäyksen painopisteessä. Hölmöntölväys meni vituiksi, mutta niin meni kaikilla muillakin. Helmikuussa Laatikainen siirrettiin I AK:n komentajaksi. Täällä oltiinkin tapahtumien keskipisteessä, esim. Ihantalan lohkolla.

Laaksosen mukaan Laatikainen hoiti talvisodassa hommansa OK, etenkin pystyi raportoimaan Mannerheimille riittävän rauhallisesti, mutta silti realistisesti. Missään vaiheessa hänen komentamansa rintamanosa ei murtunut. Tämmöisille komentajille Mannerheimilla riitti luottoa. Laaksosen (ja jo aiemmin Mäkelän) mukaan Nihtilä olisi 1941 pystynyt upottamaan Laatikaisen uran, mutta epäselvää on, miksei tehnyt näin. Jälkikäteen ajatellen tämä olisi ollut parasta.

Omasta mielestäni tuo Viipurin valtauksen aikainen "saunareissu" on ihan riittävän hyvin dokumentoitu. Samoin se IV AK:n komentajana tapahtunut koomailu ja löysäily, mikä johti osaltaan siihen, että kesä 1944 oli niin raskas kuin oli.

 

[Erkki]

Laatikainen hoiti talvisodassa hommansa OK, etenkin pystyi raportoimaan Mannerheimille riittävän rauhallisesti, mutta silti realistisesti. Missään vaiheessa hänen komentamansa rintamanosa ei murtunut. Tämmöisille komentajille Mannerheimilla riitti luottoa.

Näyttäisi siltä että talvisodan aika betonoi Mannerheimin suhtautumisen alaisiinsa. Laatikainen sai silloin puhtaat paperit, joiden turvin pystyi myöhemmin tunaroimaan rauhassa. Jos taas sai talvisodassa huonon miehen leiman, ei siitä päässyt enää eroon myöhemminkään. Esimerkkinä Wallenius tai vaikka Juho Heiskanen.