Laitetaan väliin itse laivueesta. Suosittelen lukemaan koko artikkelin suoraan sivulla, siitä löytyy lisää VL 2025 -hankkeesta.
Fun fact tämä topiikki ajoi minut aikoinaan tälle sivustolle.
Merivoimien ensimmäinen korvetti pian vesille
Syyskuussa 2019 tilatun korvettisarjan ensimmäinen lasketaan muutaman viikon kuluttua jo vesille Raumalla, samalla kun sarjan toisen yksikön rungon valmistus ja lohkojen kasaus on jo hyvässä vauhdissa.
Rauma Marine Constructions Oy:n uuden tuotantohallin sisätiloissa uudisrakennuksen 6005, LV2020 sarjan ensimmäisen aluksen runko on valmis ja siirtymässä muutaman viikon sisällä tapahtuvaan vesillelaskuun. Alus on 4 300 tonnin uppoumallaan suurempi kuin panssarilaivamme aikoinaan. Sarjan toisen aluksen valmistus etenee aikataulustaan etuajassa ja kolmannen valmistus alkaa kesällä.
Kerromme tässä artikkelissa rakentamisen edistymästä ja aluksen sotilaallisesta suorituskyvystä. Uudet korvetit ovat uppoumaltaan kuin 1930-luvun panssarilaivat, mutta voivat ajaa melkein kaksinkertaisella nopeudella. Kymmenen tuuman tykkien tilalla on nyt ohjussiiloja, torpeedoja ja miinakansi.
Takkuisen suunnitteluvaiheen ja korona-pandemian hankaloittamien laitejärjestelmien hankintaprosessien jälkeen Merivoimien ensimmäisen korvetin rakentamistyöt Rauman telakalla ovat edenneet ripeästi. Rungon kokoonpano valmistui tammikuussa ja päälaitteet ovat paikoillaan. Lokakuussa 2023 alkanut rakentaminen jatkuu nyt keväällä tapahtuvaan vesillelaskuun ja siirtoon allastelakkaan, jossa seuraavaksi nostetaan tutka- ja tulenjohtojärjestelmien masto paikalleen ja aloitetaan loppuvarustelu.
Sarjan toisen aluksen, uudisrakennus 6006:n rungon valmistus käynnistettiin juhlavasti lokakuussa 2024.
Pitkä valmisteluhistoria
1980- ja 1990-luvuilla Merivoimat keskittyi hankinnoissaan pieniin ketteriin aluksiin. Se käynnisti 1990-luvun lopulla Laivue 2000-nimellä kulkeneen strategiaohjelman. Siihen kuului muutama ohjusvene ja 5-8 suurta ja nopeaa ilmatyynyalusta, jotka toimisivat joka vuodenajan ohjuslavetteina torjumaan rannikolle kohdistuvaa strategista iskua. Rauman telakan rakentama prototyyppi Tuuli-ilmatyynyalus valmistui vuonna 2002. Viron liityttyä NATO:oon meripuolustuksen strategiaa kuitenkin tarkasteltiin uusiksi; pääpaino asetettiin kauppamerenkulun turvaamiseen ja muiden aselajien tukemiseen. Ilmatyynyalusohjelmasta luovuttiin ja Tuuli romutettiin sen jälkeen kun sitä oli vuosia yritetty myydä eri markkinoille.
Pohjanmaa-luokaksi nimetyn uuden merivoimien päätyypin konseptivaihtoehtojen alkusuunnittelu käynnistettiin Merivoimien organisaatiossa useissa vaiheissa jo vuonna 2008. Uuden koko- ja nopeusluokan aluksesta ei Suomessa ollut mitään kokemusta ja siksi ensimmäinen alustavien suorituskykyvaatimusten mukainen tarkempi esisuunnittelu tilattiinkin 2010-luvun alussa saksalaiselta sotalaivoihin erikoistuneelta suunnitteutoimistolta MTG-Marinetechnik GmbH. Sen ja kotimaisen teollisuuden muodostaman konsortion yhteistyönä syntyi aluskonsepti, joka täytti tavoitellut suorituskyky- ja kokovaatimukset ja mahtui silloin asetettuun 1,2 mrd euron kustannusraamiin. Ensimmäiset versiot aluksesta olivat 105 metrin pituisia. Tätä monitoimialukseksi kutsuttua konseptia käytettiin telakoille lähetettyjen tietopyyntöjen perustana.
Arktista tutkimusta ja yhteistyötä U.S. Navyn kanssa
Hanke edellytti myös parempaa ymmärrystä alusten rakenteisiin kohdistuvista shokkikuormista. Tässä yhteydessä Suomen merivoimat pääsi ensimmäistä kertaa tutkimusyhteistyöhön Yhdysvaltojen laivaston kanssa. Yhteistyöhön kuului simulointia ja koetoimintaa laboratoriossa ja merellä. Kenttätutkimuksissa käytettiin alustoina käytöstä poistettuja suomalaisia Helsinki-luokan ohjusveneitä Turkua ja Helsinkiä, joilla testattiin muun muassa niiden rakenteiden kykyä kestää räjähdyksiä. Suomi ja Yhdysvallat tekivätkin kaikessa hiljaisuudessa tuolloin useita vuosia kestänyttä taistelualuksia koskevaa tutkimusyhteistyötä, joka edellytti sopimusta eduskunnan hyväksymänä valtiosopimuksena.
Ohjusveneisiin kohdistettujen syvyyspommikokeiden tuloksena syntyi Merivoimille uudet shokkimitoitusmanuaalit. Sen jälkeen tutkimuksen painopiste siirtyi korvetin muihin haasteisiin. Liikkuvuus ja suoja olivat tärkeimmät, mutta kuvaan liittyi tarve ympärivuotisista kyvyistä. Jäissäkulkukyky pitää lisäksi saavuttaa uhraamatta huippunopeutta ja vedenalaista herätteettömyyttä.
Korvetit Aker Arcticin jäämallikokeissa kesällä 2016. (Kuvat: Puolustusvoimat)
Merivoimat halusi alukselle ympärivuotisen toimintakyvyn. Sen johdosta vuonna 2016 Surma Oy, VTT, Aker Arctic, MTG-Marinetechnik sekä Elomatic jatkoivat yhdessä Logistiikkalaitoksen Merijärjestelmäosaston ja Merisotakoulun (jonka alaisuuteen Merivoimien laivatoimiston eläköitymisten jälkeen kolme jäljellä ollutta insinööriosaajaa oli ns. puolustusvoimauudistuksessa siirretty) kanssa suunnittelutyötä. Siinä yhteydessä rakennettiin 1:15 mittakaavan laivamalli, jolla tehtiin kesäkuun ajan avovesikokeita VTT:n silloisessa laivalaboratoriossa Otaniemessä. VTT vei mallin myös laivasimulaattoriin, jonka kokeilla pystyttiin osoittamaan, että LV2020 hankkeen vaatimusten mukaista alusta voidaan turvallisesti ohjata ja operoida myös rannikkomme vaativimmillakin väyläosuuksilla. Elokuussa 2016 Aker Arctic suoritti tällä 7 metrin pituisella ja lähes tonnin painoisella mallilla jääkokeet hyvin tuloksin.
Tätä ennen USA:n NAVSEA oli myös alkanut kiinnostua jääoperaatioista ja valtiosopimuksen avulla he pääsivät v. 2016 mukaan kahdenväliseen kehitysprojektiin, joka sai nimen Arctic Hydro. Tämä koski muun muassa potkuritekniikkaa jääolosuhteisiin. Nyt käynnistyneen ICE Pact sopimuksen avulla yritetään nyt uudestaan löytää takaisin näitäkin yhteistyömalleja. Puolustusvoimat on valitettavasti ollut kovin nihkeä tukemaan suomalaisten yritysten vientiponnisteluja.
Jäänkestävää melutonta potkuria kehitettiin osana Tekesin Arctic Seas ohjelmaa ja täysmittakaavamittaukset tehtiin Pohjanlahdella monitoimialus Louhella. (Kuva: Tevo)
Propulsiokokeita teetettiin lisäksi myös Ruotsissa. Suuren nopeuden jäissäkulkeva potkuri on korvettihankkeen suuri haaste ja luotua uutta täyskokoista potkurikonseptia testattiin talvina 2015-2017 monitoimialus Louhessa. Suomeen näin synnytetyn uuden osaamisen pohjalta toteutusprojektin koko propulsiolinjan toimituksesta ja asennuksesta vastaakin tilaajalle Puolustusvoimien Logistiikkalaitokselle Aker Arctic suoraan. Aker Arcticin suunnittelu- ja toimitussopimuksen arvo oli vuonna 2019 allekirjoitettaessa 27 milj. euroa.
Kohti toteutusta Raumalla
Esisopimuksen Raumalla uudelleen vuonna 2015 käynnistetyn telakan kanssa puolustushallinto solmi syyskuussa 2016. Pitkällisten ja vaikeiden sopimusneuvottelujen jälkeen puolustusministeriö kolme vuotta myöhemmin syyskuussa 2019 sai päätökseen tilauksen kokonaan kotimaisesti omistetulle Rauma Marine Constructions Oy:lle. Alusten hankintamenettelynä käytettiin suorahankintaa, koska hallitus katsoi huoltovarmuussyistä tärkeäksi suomalaisen sotalaivaosaamisen säilymisen ja maanpuolustukselle tärkeän sotalaivalaivasuunnittelun kehittämisen ja uusien kotimaisten osaajien luomisen ja alan palvelutuotannon tietotaidon säilymisen kotimaassa. Asejärjestelmien ja niiden integroinnin osalta toteutui tiukka kaupallinen kilpailu kansainvälisten toimijoiden kesken ja voittajaksi selviytyi ruotsalainen SAAB. Kahdeksi vuodeksi arvioitu suunnitteluvaihe kuitenkin venyi protyypille tyypillisten modifiointitarpeiden seurauksena, pandemiasta johtuneista haasteista henkilöresursseissa ja matkustamisissa, etätöihin siirtymisistä sekä Venäjän aloittaman sodan globaaleiden logistiikkahäiriöiden aiheuttamina. Perussuunnittelu saatiin valmiiksi vuonna 2022, jolloin päästiin aloittamaan valmistussuunnittelu. Lohkojen valmistuksen käynnistykseen päästiin syksyllä 2023.
Logistiikkalaitoksella on siis alusten rakentamisesta kolme erillistä sopimusta eli ratkaisu poikkeaa siitä, mikä on laivanrakennusteollisuudessa yleinen käytäntö, jossa telakka vastaa yksin kokonaisuudesta, mikä sisältää suuren määrän järjestelmiä, jotka telakan alihankkijaverkko toimittaa. Edellä kerrottujen globaalien ongelmien aikana myös tällä ns. prime-toimijalla oli itselläkin haasteita näiden sopimustensa koordinaatiossa. Valmiiden lentokoneiden vertailuun tottuneelle hankintaorganisaatiolle oli myös uutta siirtyä johtamaan suuren prototyyppilaivan kehittämistä ja suunnittelua. Monitoimikorvetit ovat Suomen merivoimissa alusluokka, jonka suunnitteluun ensimmäistä kertaa osallistui myös ulkopuolinen hyväksyjä, luokituslaitos Lloyds Register, joka myös valvoo koko rakentamisenkin.
Puolustusvoimauudistuksen yhteydessä juuri ennen projektin käynnistymistä Merivoimissa eläköitymisten kautta käytännössä ajettiin alas oma laivatekniikan osaajien ryhmä, joka oli hoitanut kaikki aikaisemmat alushankinnat, mm. ohjusveneet, miinalaivat sekä Rauma- ja Hamina-luokan. Hankintasopimuksen perusteluiden mukaisesti tuo osaaminen keskitetäänkin nyt RMC:lle, joka valmistautuu ottamaan alusten huolto- ja päivitysvastuun niiden elinkaaren aikana. Tätä kertyvää sotalaivaosaamista telakka pyrkii hyödyntämään markkinoiden kysynnässä mm. Ruotsista, Tanskasta ja Yhdysvalloista.
RMC:n uusi telakkahalli, jossa korvettien valmistus tapahtuu. Investointi oli osa toimitussopimuksen ehdoista. Hallin pituus 186 m, leveys 44 metriä ja korkeas 32 metriä. (Kuva: RMC)
RMC on toteuttanut hankkeeseen liittyen merkittäviä investointeja; se on rakennuttanut korvetteja varten kokonaan uuden suuren kokoonpanohallin suojattua sisätiloissa tapahtuvaa runkojen kokoonpanoa varten, rakentanut uuden siirtolaiturin ja hankkinut vesillelaskukalustoksi 10.000 tonnin kantavuuden omaavan puoliuppoproomu Harryn. Laituri on saanut EU:n CEF-ohjelman military mobility-investointitukea. Modernisoitavana parhaillaan oleva proomu tulee mahdollistamaan paitsi näiden korvettien vesillelaskut ja nostot myös muidenkin alusten telakoinnin tarvittaessa saaristossa ja siirrot korjauspaikkaan, mikä lisää kansallista huoltovarmuutta. Proomu voi palvella myöhemmin myös merituulipuistojen rakentamisprojekteja.
Lisäksi telakka hankki ja koelohkoilla testasi uuden hitsausteknologian kevytrakenteita varten, minkä osaamisen RMC on jo ennen korvetteja päässyt osoittamaan toimittamalla hyttikansilohkoja Meyer Turun risteilijöihin. Investoinnit ovat nousseet yhteensä lähes 50 milj. euroon. Monilta osilta ne on saatu toteutetuksi yhdessä Rauman kaupungin omistaman teollisuuspuistoyhtiön kanssa.
Juuri valmistunut RMC:n uusi raskassiirtolaituri, jota pitkin korvetit ajetaan vesillelaskuproomulle.(Kuva: RMC)
Suuri kuin panssarilaivat
Korvettien uppouma on noin 4.300 tonnia, joten ne käytännössä ovat jo fregatteja, mutta konseptisuunnittelun alkaessa niiden vielä toivottiin jäävän korveteiksi. Suurin pituus on nyt 117 metriä, leveys 16 metriä ja syväys 5 metriä. Nopeus on yli 26 solmua, jota varten kaksipotkurinen koneisto on toteutettu CODELAG – periaatteella, yhdistetyllä diesel-sähköllä ja kaasuturbiinilla (combined diesel electric and gas) . Integroidun, hiljaisen Front-End AED (Advanced Electric Drive) vaihteiston, jossa nopeakäyntinen sähkömoottori on suoraan kytketty kaikki nämä elementit yhdistävään vaihteistoon toimittaa saksalainen RENK AG. Tällä on vankka kokemus laivavaihteista, joita on aiemmin valmistettu myös Jyväskylässä lisenssillä mm. arktisiin aluksiin. LM2500 tyyppinen kaasuturbiini tulee Yhdysvalloista General Electiciltä. Suomen Merivoimat on GE:n 39:s laivastoasiakas. Kaasuturbiinin teho on 25 MW luokkaa.
Esimerkkikuva saksalaisen Renk AG:n kehittämästä hiljaisesta taajuusmuuttajakäyttöisestä sähkömoottorivetoisesta AED alennusvaihteesta. (Kuva: Renk)
Normaaliajossa alus käyttää hiljaisille alustoille asennettuja neljää MAN Energyn 12V 175D tyyppistä 1 920 kW nopeakäyntistä dieseliä, jotka pyörittävät generaattoreita. Renk on integroinut puolestaan vaihteisiinsa sähkömoottorit, joiden teho siirtyy potkuriakselien säätösiipisille potkureille. Kaasuturbiini kytketään vaihteeseen, kun tehoa tarvitaan suurempaan nopeuteen tai jäissäkulkuun.
Miehistötilat on suunniteltu 73 hengelle, joista 41 on vakinaisia ja loput varusmiehiä.
Alkuperäinen kustannusarvio laivueelle varusteineen oli 1,2 miljardia euroa. Tästä varsinaiset alukset maksavat noin puolet ja järjestelmät loput. Kustannukset ovat vuosien varrella kasvaneet sovituista muutoksista ja inflaatiosta johtuen tiettävästi runsaalla 200 miljoonalla. Osa aseistuksesta siirtyy merivoimien käytöstä poistuvista aluksista.
RMC:n verkottunut toimintamalli on perustunut alihankintaan Suomen meriklusterista. Työntekijöitä telakalla on noin 1.500 ja monet heistä ovat ulkomaalaisia. Sota-alusprojektissa työtä tekevät on turvaselvitetty tehtävään soveltuavalla tavalla. Kotimaisia laitetoimittajia on muutamia.
Vuoden 2023 jälkeen telakalle on palkattu yli sata omaa työntekijää lisää, ja nyt heitä on yli 300. Korvettien tuotanto on eriytetty kaupallisten alusten rakentamisesta omaan RMC Defence Oy yhtiöön.
Ensimmäisen korvetin vesillelasku tapahtuu lähiviikkoina.
Monipuolinen sotilaallinen kyvykkyys
Laivue 2020 -hankkeen suorituskyvyn omaaville monitoimikorveteille ei ole referenssejä muualla maailmassa. Pohjanmaa-luokan alukseen on sovitettu merkittävä valvontakyky ilmaan, pintaan ja veden alle. Lisäksi niillä on kyky merimiinoittamiseen, pinta-alusten, sukellusveneiden ja erilaisten ilmamaalien torjuntatehtäviin sekä merioperaatioiden johtamiseen. Korvetit kykenevät ympärivuotiseen ja pitkäkestoiseen operointiin kaikissa Itämeren sää- ja jääolosuhteissa. Kotimaan operaatioiden lisäksi aluksia voidaan käyttää kriisinhallintatehtävissä ja osana NATO:n pysyviä laivasto-osastoja. Suunnittelussa on erityisesti kiinnitetty huomiota shokinkestävyyteen, melutasoihin ja veden pinnan yläpuolisen häiveen hallintaan. Ne toimivat myös kiinteässä yhteistyössä ilmavoimien kaluston kanssa.
Yhden korvetin suorituskykyä kuvaavat toimintasäteet. (Puolustusvoimat)
Aluksiin tulee pintamaali- ja ilmatorjuntaohjusten ohella kyky sukellusvenetorjuntaan torpedoilla. Pakettia täydentävät Boforsin 57 mm tykit, jotka tulevat Hamina-luokan ohjusveneistä, joihin peruskorjauksen yhteydessä on vaihdettu kevyemmät 40 mm aseet.
Lisänä ovat kauko-ohjatut Saab Trackfire RWS konekivääritornit (Remote Weapon System). Monipuolisia sensoreita ja aseistusta koordinoi Saabin toimittama taistelunjohtojärjestelmä. Saabilla on koko asejärjestelmän integraatiosta oma erillinen sopimus Logistiikkalaitoksen kanssa. Pääosan työstä Saab tekee ja teettää vasta RMC:n luovutuksen jälkeen telakan laiturissa.
Korvetti lentokoneperspektiivistä. (Kuva: Puolustusvoimat)
Nykyisen aikataulun mukaan ensimmäinen korvetti olisi valmis lopullisia järjestelmäasennuksia ja merikoeajoja varten huhtikuussa 2026. Niihin arvioidaan kuluvan vuoden verran.
Siten ensimmäinen korvetti voitaisiin luovuttaa Merivoimille keväällä 2027 uuden alustyypin IOC-käyttöönottovaiheisiin (Initial Operating Capability). Kaikesta ennakkosuunnittelusta huolimatta tähänkin on varattava aikaa. Opit on tarkoitus siirtää tuotannossa silloin vielä oleviin sisaraluksiin.
Korvettien toteutuksen aikataulu. (Puolustusvoimat)
Tuoreen sodankäynnin kokemukset Mustalta mereltä ja huthien hyökkäyksistä Punaisella merellä todennäköisesti tuovat vielä paljonkin muutoksia. USV:t (Unmanned Surface Vessel) ja mikrolennokit (droonit) ovat aivan uusia taistelulaitteita, joiden kehitys on käytännössä sodan aikana edistynyt viikottain. Näistä ei tiedetty paljoakaan korvettien suorituskykymäärittelyissä kymmenen vuotta sitten. Äskettäisessä Euronaval tapahtumassa Ranskan ja Brtannian amiraalit Nicolas Vaujour ja Sir Ben Key yhteen ääneen totesivat, että vanha tapa suunnitella sotalaivat 40 vuoden elinkaareen on auttamatta eilispäivää – nyt alustojen pitää olla sellaiset, että uusista teknologioista johtuvia muutoksia voidaan tehdä jopa vuosittain. Niinpä muutoksia ase- ja torjuntajärjestelmiin on vielä oletettavissa ennen alusten luovutuksia.
Kuva: Puolutusvoimat
Pääaseet Israelista
Uuden korvettiluokan pääasejärjestelmä on Israelin valtionyhtiö Israel Aerospace Industriesin Gabriel 5 pintatorjuntaohjus (PTO 2020). Monille ehkä yllätyksenä se voitti kilpailutuksen – olihan Merivoimien ohjuksena pitkään Saabin RBS-15 (MTO 85), josta oli tarjolla myös uusi versio. Valintaprosessissa olivat mukana Kongsberg (NSM) Norjasta, MBDA (Exocet) Ranskasta, Boeing (Harpoon) Yhdysvalloista, SAAB (RBS15) Ruotsista ja Israel Aerospace Industries (Gabriel) Israelista. Saksa on valinnut uusiin korvetteihinsa Saabin RBS15 Mk3 ohjukset. Tiettävästi Suomi on Gabriel 5:n ensimmäinen vientimaa.
PTO-nimensä mukaisesti Gabriel soveltuu käytettäväksi myös maalla sijaitseviin kohteisiin. Korvettien kahdeksan ohjusta asennetaan laukaisuvalmiina kanisterissa yläkannen syvennykseen. Gabriel otetaan Suomessa käyttöön myös maalta laukaistavana ajoneuvoalustaisena versiona.
Jo vuosikymmeniä palveluksessa olleen ohjusperheen uusimpana versiona Gabriel-5:n tarkat tiedot ovat salaisia. Tarjolla kerrotaan kuitenkin olevan maailmanluokan suorituskykyä. Arvioiden mukaan ohjus käyttää sekä satelliitti- että inertianavigointia. Kaksisuuntaisella datalinkillä voitaneen reittiä ja kohdetta päivittää lennon aikana.
Israelin Gabriel ohjus kehitettiin alkujaan 1970-luvulla. Viidennen version Gabriel V:n hyväksytyt koeammunnat suoritettiin vuonna 2022. Yhden ohjuksen pituus on 5,5 metriä ja paino 1 250 kg. Kantaman uskotaan olevan 300-400 kilometriä. Suomi on tiettävästi ensimmäinen maa, johon tätä viedään.
Gabriel 5 taittaa matkaa suihkuturbiinilla, mutta ilmaan kanisterista sen heittää välittömästi irtoava rakettimoottori. Kantomatkaksi eri lähteissä kerrotaan 300-400 kilometriä.
Maaliinlähestyminen tapahtuu ohjuksen omalla tutkalla. Suunnittelussa on huomioitu sekä elektronisten vastatoimien että kohteen laukaisemien valemaalien kuten häirintäsoihtujen ja –silppujen väistökyky.
Ilmatorjuntaa kauemmas ja korkeammalle kuin koskaan
Korvettien etukannen Lockeed Martin VLS Mk. 41 ohjuslaukaisujärjestelmässä (vertical launch system) on kahdeksan pystysuoraa siiloa. Jokaiseen niistä voidaan sijoittaa Quad Pack-telineessä neljä Raytheon RIM-162 ESSM ilmatorjuntaohjusta (Evolved Sea Sparrow Missile, Suomessa ITO-20). Kokonaistäyttö on siten 32 ohjusta.
Näillä ohjuksilla aluksen torjuntakyky kasvaa nykyisten ohjusten vajaasta 20 kilometristä 50 kilometriin. Tämä antaa aluksille moninkertaisen torjuntakyvyn Hämeenmaa- ja Hamina-luokkien kahdeksaan eteläafrikkalaiseen Denel Umkhonto-ohjukseen verrattuna. Keulakannella näyttäisi olevan varaus myös toiseen VLS-siiloston asentamiseen.
Lockeed Martinin ESSM perustuu alunperin ensimmäisen sukupolven AIM-7 Sparrow-ilmataisteluohjukseen, josta kehitettiin RIM-4 Sea Sparrow. Merivoimille hankitussa varsiossa on suurempi rakettimoottori, joka kasvattaa kantamaa. Syksyllä 2023 kerrottiin, että Suomelle on myönnetty lupa hankkia ohjuksen uusin ja monilla tavoilla parannettu ESSM Block-2 versio.
Keskeistä on, että uusin versio hakeutuu itsenäisesti maaliin omilla sensoreillaan tarvitsematta aktiivisesti valaisua laivan tutkalta kuten Block-1 malli edellytti. Eli ohjuksella on ”ammu ja unohda”-kyky.
ITO-20 siirtää Merivoimien suorituskyvyn uudelle aikakaudelle. Ohjus on tällä hetkellä tiettävästi käytössä 12 maan merivoimissa, joten täydennyssaatavuus lienee siten kunnossa. Sillä parannetaan omaa suojaa ja luodaan torjuntakykyä pidemmälle ja korkeammalle kuin millään aiemmilla käytössä olleilla järjestelmillä.
ESSM-ohjuksen kantama ilmaan on noin 50 kilometriä. Tämä yhdistettynä Saabin valmistaman kehittyneen Sea Giraffe 4A valvontatutkan tuottamaan tilannekuvaan ja kykyyn toimia verkostoituneesti eri ilmapuolustuksen suorituskykyjen kanssa, on merkittävä lisä kokonaisilmapuolustukselle. Elektronisesti keilaavana, synteettisen apertuurin AESA-tutkana, Sea Giraffe 4A on myös täysin uudella tasolla elektronisen sodankäynnin ulottuvuudessa. Kaikkiaan näillä saavutetaan merkittävästi aiempaa ulottuvampi valvontakehä, kattavampi torjuntakorkeus sekä parempi taistelunkesto. Uusien suorituskykyjen käyttöönotolla ylläpidetään myös Merivoimissa kyky muodostaa useiden eri tekniikoiden ja järjestelmien muodostama ilmatorjuntajärjestelmä. Tätä täydentää verkostoituneesti toimiva johtamisjärjestelmä, joka mahdollistaa yhteistoiminnan kaikkien ilmapuolustukseen osallistuvien kesken.
Drone-torjuntaan erityisesti sovellettuja järjestelmiä ei Merivoimien julkaistuissa aineistoissa vielä näy.
LV2020-luokan taistelualusten ilmatorjuntaohjustyyppiä on päivitetty. ESSM-ohjuksesta valmistunut uusi ja paranneltu Block 2 -malli korvaa aiemman Block 1-ohjustyypin Laivue 2020 -hankkeen aluksissa. (Kuva: US Navy)
Ruotsalaiset torpeedot
Upouusi Saab TS 47 sukellusveneentorjuntatorpeedo antaa aluksille kyvyn, jota Suomessa ei aiemmin ole ollut. Erityisesti mataliin ja saariston rikkomiin Itämeren oloihin kehitetty kevyttorpeedo hakeutuu itsenäisesti kohteeseensa.
Korvetit etsivät sukellusveneitä hinaamalla Patria Sonac DTS-järjestelmän hydrofoneja (Dual Towed System). Tällaista VDS-kaikumittainta (Variable Depth Sonar) voidaan säätää eri syvyyksiin. Keulassa on myös aluksen pohjaan asennettu kiinteä Kongsberg SS2030 HMS-sonar (Hull Mounted Sonar).
Miinakiskot ovat säältä suojassa takarungossa. Pudotus tapahtuu perästä aukeavista porteista. Miinakannen päällä on lentokansi, joka mahdollistaa Super Puma tai NH90-kopterien laskeutumiset. Kansirakenteissa on hangaari, johon mahtuu peinempi kopteri tai miehittämättömiä drooneja.
Uusien korvettien kaiken toiminnan ytimessä on Saabin 9LV CMS-järjestelmä (Luftvärn Combat Management System). Sama on jo käytössä Rauma- ja Hamina-luokan ohjusveneissä. Järjestelmän antennit on sijoitettu pyramidimaiseen mastoon komentosillan taakse. Rakenne on niin korkea, että se asennetaan vasta, kun korvetit on otettu ulos kokoonpanohallista.
Tähän Saab Integrated Lightweight-mastoon on integroitu Sea Giraffe 4A-monitoimitutkan kiinteät AESA-tasoantennit (Active Electronically Scanned Array). Lisäksi sen sisällä on pyöriväantenninen Sea Giraffe 1X-tutka. Maston yläosassa on lisäksi lukuisia elektronisen tiedustelun ja sodankäynnin järjestelmiin liittyviä antenneja.
Saabin 9LV-järjestelmän elektro-optiset Saab CEROS-200 maalinosoituslaitteet ovat yläkannen etu- ja takaosissa. Ne ohjaavat keulakannen tykkiä ja asetorneja.
Omasuojana aluksissa on elktronisen sodankäynnin härintäjärjestelmä sekä neljä Rhenimetal MASS-harhamaaliheitintä (Multi-Ammunition Softkill System). Laivan muodoista voi päätellä, että myös häiveominaisuudet on otettu suunnittelussa huomioon.
Kaasuturbiinilla vauhtia
Korvetteihin asennetaan CODELAG-voimalinja (Combined Diesel ELectric And Gas turbine). Siinä neljä MAN 12V175D-dieselmoottoria ja huipputehoja tarvittaessa General Electric LM2500-kaasuturbiini tuottavat generaattoreilla virtaa sähkömoottoreille, jotka pyörittävät kahta kiinteäakselista säätösiipipotkuria.
Päätiedot:
Pituus 117, leveys 16,5 ja syväys 5 metriä
Uppouma 4.300 tonnia
Kokonaisteho 28.000 kW
Nopeus 26 kn
Toiminta-aika merellä 14 vrk
Toimintasäde 3.500 mpk
Miehistö 73 henkeä
Uusien korvettien nimiä ei vielä ole julkistettu. Se tapahtunee aikanaan alusten kasteseremonioiden yhteydessä. On myös spekuloitu, että nimiksi tulisivat perinteiset Pohjanmaata seuraavat maakuntanimet..
