Lannoitepaukut maanpuolustuksessa

vehamala

Kenraali
Vihavaisen ratkaisu maanpuolustukseen: Talojen kellareihin y-lannosta säkeittäin!

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/vihavaisen-ratkaisu-maanpuolustukseen--talojen-kellareihin--y-lannosta-sakeittain/art-1288413973457.html

Professori Timo Vihavainen kaavailee Itäraja häviää -kirjassaan (Otava) uutta maanpuolustuksen strategiaa, joka perustuisi suomalaisille lannoitepommeille.
- Kustannustehokkain puolustuksellinen pelote taitaisi syntyä sijoittamalla jokaisen omakotitalon kellariin muutama säkki y-lannosta kriisin varalle, Vihavainen heittää.

Vihavaisen mukaan lannoitteet voisi ajoittain kylvää pelloille, kunhan tilalle hankittaisiin aina uudet. Rauhantahtoisella naapurilla ei olisi puolestaan myöskään syytä pelätä tätä järjestelmää eikä kehittää vastaiskua.

- Hyökkääjälle tämä ase suuttuneen suomalaisen korpisoturin käsissä sen sijaan olisi pelottava, hän maalailee.

Vihavainen lienee kirjoittanut yllä olevat rivit kirjaansa ennen Norjan terrori-iskua, jossa Anders Breivik räjäytti lannoitepomminsa Oslossa.

Joka tapauksessa tuon tapahtuman jäljiltä lannoitepommista haaveilu tuntuu epäasialliselta, vaikka Vihavaisen ajatuskulku käykin kirjasta selväksi.

Hänen mukaansa Suomi on viime aikoina panostanut maanpuolustuksessaan amerikkalaistyylisiin hyökkäysaseisiin, kun järkevämpää olisi pitää huoli aidosta suomalaisesta puolustushengestä ja -kyvystä.

- Joku upseeristomme edustaja kuuluu ihmetelleen, miksi tuhlaamme valtavia summia matkiaksemme amerikkalaisia, jotka eivät itsekään pärjää edes primitiivisille paimentolaisille ja näiden lannoitepommeille, Vihavainen huomauttaa.

Vihavainen epäilee armeijan nykyhankintojen kertovan siitä, ettei Suomessa ole opittu historiasta.

- Meillä ei omaa historiallista kokemusta arvosteta, vaan sen sijaan juostaan kilpaa maailman kehittyneimmän sotakoneiston jäljessä ja yritetään hankkia pikkuruiselle armeijallemme sellaiset härvelit, että naapuri jää toiseksi, Vihavainen kirjoittaa.

- Jonkinlaisena kypsymättömänä johtoajatuksena lienee, että turvallisuus paranee, mikäli naapuri ymmärtää olevansa alakynnessä.
================================================
Tämä kyllä herätti vähän kysymyksiä :huh:
 
Kas kun ei ehdottanut koivuhalkojen varastointia. Mitähän sillä lannoitteella tehtäisiin?
Tuntematta tarkemmin prosessia jossa lannoitteesta tehdään pommi, uskon ettei kyseessä ole mikään minuutin juttu. Varsinkin kun aletaan tekemään isoja määriä.
Lisäksi syntynyt räjähde pitäisi jotenkin toimittaa vihollisen viereen räjähtämään, vai onko johtoajatus tehdä rakennuksista valtavia pommeja???:lanssi:

Minkäköhan alan professori oikein on kyseessä?
 
...varmaan tiedoitusalan proffa, sai ainakin meidän jakamattoman huomion! :)

Aluksi ajattelin että taas yksi joka on viettänyt liikaa aikaa kellareissa mutta hyvin johdatteli sen aiheeseen tapettu maanpuolustus...
 
Ei kannata ottaa kirjaimellisesti Vihavaisen tekstiä. Hän tarkoittaa varmaan sitä, ettei pieni valtio rajallisin resurssein iku kuuna valkeana kykene kisaamaan teknokisassa ja tulemaan "joksikin" tekijäksi. Minä ymmärrän tuon lannoitepussiheiton siten, että hän käsittää historian opetukset eri tavalla kuin PE. Ei kai tämä nyt niin vaikeaa pitäisi olla: koko ajan reserviläisjärjestöt paahtavat aivan samasta aiheesta, mutta eri kirjaimilla. Ja onhan foorumikin puolillaan epäilyksiä siitä, kykenemmekö kisaamaan sillä areenalla, jolla nyt on koohotettu.

Ei kannata takertua paskapussi-teemaan, Vihavaisen sanoma on historiamiehen ajatuksiin ja asenteisiin perustuva, jalat tiukasti suomalaisessa kuntassa jäpöttävää kerrontaa.
 
baikal kirjoitti:
Ei kannata ottaa kirjaimellisesti Vihavaisen tekstiä. Minä ymmärrän tuon lannoitepussiheiton siten, että hän käsittää historian opetukset eri tavalla kuin PE. Ei kai tämä nyt niin vaikeaa pitäisi olla:

Jotenkin noin minäkin tuon puheenvuoron ymmärsin. Nykyisessä tilanteessa on täysin mahdotonta esittää esim. aseiden jakamista reserviläisille, vaikka asekätkentään tuossa mielestäni viitattiinkin.

Eiköhän hra professori ylipäätään tarkoittanut sitä, että (omaehtoiseen) varautumiseen olisi syytä panostaa ja näyttää vanjalle, ettei tänne ole edelleenkään tulemista. Ei vaikka olisi nukkehallitus pystyssä, niin kansaa ei niin vaan taivuteta.
 
Vihavaisella taitaa olla jäänyt huomaamatta ettei 80-luvun Y-lannoitetta, josta oli todella helppoa ja nopeaa tehdä pommeja, ole enää saatavilla. Nykyaikaiset lannoitteet vaativat jo sitten enemmän töitä.
Luulen että kriisitilanteessa sitä lannoitetta tarvittaisiin kuitenkin enemmänkin pellolla kuin pommeissa sillä pmavaraisuus lannoítteiden osalta ei ole huikea maassamme nykyisellään ja jos rajat on kiinni alkaa pakollinen luomuviljely monella tilalla.
 
Kuullostaa ihan P. Linkola -tyyliseltä ajattelulta. Kyllähän näitä satuseppoja titteleineen piisaa täälläkin takahikiällä :dodgy:

Tulee vähän Halla-Ahon kommentit ja sitten jälkiselittelyt mieleen. Ensin lohkaistaan utopistisesti jotain radikaalia ja sitten henkilö itse tai muut suodattavat asiaa tyyliin " eihän sitä nyt noin pidä tulkita" tai "älkää nyt tulkitko ahtaasti".

Jos kaikki höpinät selitetään jollain ihmeen syyllä, voi täällä itsekukin kirjanoppinut laukoa ihan mitä lystää ja lopettaa siitä syntyneen keskustelun lyömällä homman läskiksi sanomalla ettei tarkoittanut asiaa niin.

Näin mielenvikaisetkin voi osallistua keskusteluun tulematta leimatuksi julkisesti hulluksi.
Kaiken maailman sekopäitä......
 
niäämi kirjoitti:
Luulen että kriisitilanteessa sitä lannoitetta tarvittaisiin kuitenkin enemmänkin pellolla kuin pommeissa sillä omavaraisuus lannoítteiden osalta ei ole huikea
maassamme nykyisellään ja jos rajat on kiinni alkaa pakollinen luomuviljely monella tilalla.

Näin taitaa olla, eikös tämäkin teollisuudenhaara myyty jonkun ministerin nerokkaalla päätöksellä ulkomaille ?
 
Ei kai kriisitilanteessa omistuksella ole väliä. Enemmänkin sillä ovatko tuotantovälineet ja resurssit hallussamme olevalla alueella.
 
commando kirjoitti:
Ei kai kriisitilanteessa omistuksella ole väliä. Enemmänkin sillä ovatko tuotantovälineet ja resurssit hallussamme olevalla alueella.

Raaka-aineet lähinnä kemian teollisuudessa ovat se määräävä tekijä.
 
commando kirjoitti:
Ei kai kriisitilanteessa omistuksella ole väliä. Enemmänkin sillä ovatko tuotantovälineet ja resurssit hallussamme olevalla alueella.

Se varmaan vähän riippuu.

Jos sodankäynnin tavoitteeksi asetetaan vain se, miten monta vihulaista saadaan vietyä mukana, ei omistuksella ole väliä. Jos tavoitteena taas on pystyä käymään sotaa hieman pitempi aika ja mahdollisesti jopa toimia yhteiskuntana kv-areenoilla myös konfliktin jälkeen, omistuksella on väliä.

Jos valtio kovin yksityistää monikansallisten yhtiöiden omaisuutta, monikansalliset yhtiöt lopettavat toimintansa valtion kanssa. Suomen sijainnin ja resurssien vuoksi lienee viisainta pelata peliä ihan sääntöjen mukaan.
 
skärdis kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Ei kannata ottaa kirjaimellisesti Vihavaisen tekstiä. Minä ymmärrän tuon lannoitepussiheiton siten, että hän käsittää historian opetukset eri tavalla kuin PE. Ei kai tämä nyt niin vaikeaa pitäisi olla:

Jotenkin noin minäkin tuon puheenvuoron ymmärsin. Nykyisessä tilanteessa on täysin mahdotonta esittää esim. aseiden jakamista reserviläisille, vaikka asekätkentään tuossa mielestäni viitattiinkin.

Eiköhän hra professori ylipäätään tarkoittanut sitä, että (omaehtoiseen) varautumiseen olisi syytä panostaa ja näyttää vanjalle, ettei tänne ole edelleenkään tulemista. Ei vaikka olisi nukkehallitus pystyssä, niin kansaa ei niin vaan taivuteta.

Joskus aiemminkin olen forumin kirjoituksia lukiessani pohdiskellut asiaa, jota nyt kysäisen.

Missä vaiheessa hallituksen legitimiteetti lakkaa, ja kansan on ryhdyttävä omatoimisesti jatkamaan vastarintaa? Jos vanja murtaa linjat, kestää sen paljon puhutun panssaripumpun vastahyökkäyksen ja marssii Helsingin porteille, onko (esim.) Kataisen hallituksella oikeus antautua? Ja entäpä jos hallitus antautuu, onko yksittäisillä kansalaisilla oikeus tai jopa velvollisuus ryhtyä aseelliseen vastarintaan? Onko surmattava ainoastaan valloittajan sotilaita vai myös heidän siviilivirkamiehiään? Entäpä suomalaiset virkamiehet, jotka ryhtyvät toimimaan miehittäjän hyväksi, kun esimiehet niin määräävät?

Viimeisellä esimerkillä tarkoitan sitä, että jos puukotan yön hämärässä venäläisen autosotamiehen kuoliaaksi, saanko tappaa juttua tutkivan suomalaisen nuoremman konstaapelin? Saanko ylipäänsä puukottaa hengiltä venäläisen autosotamiehen vastarintatarkoituksessa, jos Suomen eduskuntavaalien jälkeen virkaansa astunut Suomen hallitus on ilmoittanut Suomen vastarinnan päättyneen ja Suomen antautuneen ehdoitta Venäjälle?
 
Mies tekee, mies vastaa. Ainoa joka sinut voi tuomita omien periaatteiden noudattamisesta olet sinä itse. Tottakai viholliselle antautunut ja periaatteensa pettänyt valtiovalta sinut tuomitsee tapoit sitten miehittäjän sotilaan, myötämielisen virkamiehen, politiikon tai poliisin. Kansan tuomiolla ei ole väliä elleivät he kosta sitä valtiovallalle ja jatka taistelua. Moni vastarintaliikkeen mies uhraa itsensä ja kuolee unohdettuna. Lopulta tuomion antavat ne, joilla on eniten väkivaltaa käytössä ja sen ratkaisee päättäväisyys ja työkalut taistella oman uskomuksen puolesta. Mikäli vastarintaliike voittaa, ei heidän tekemiään rikoksia tutkita samalla innolla kuin miehittäjää myötäillyt. Voittajat tuomitsevat.

Jokainenhan vetää vain yksilöllisen rajan missä vaiheessa tyrannian muodostumisen vuoksi kapinallisuudesta tulee velvoite. Suomessa on tuomittu taannehtivasti sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä ja siinä vaiheessa viimeistään, kun valtio käyttää itse laittomia keinojaan pitääkseen poliittisen eliittinsä vallan, vastarinnan laillisuus tai laittomuus menettää merkityksensä. Monikaan asia ei ole laillista kuten vaikka että tietyt osat valtioista ympäri maailmaa itsenäistyvät, lopulta sen laillisuus on siitä kiinni onko itsenäistyvillä osilla tarpeeksi väkivaltaa toteuttaa ero, hyväksyvätkö muut valtiot sen. Ei ole laillisuudesta kiinni vaan hyödystä, saako joku luonnonvaroja hyvin sopimuksin jne. Moniko muistaa miten Serbia halusi tutkituttaa että onko Kosovon itsenäisyys laillinen? Mitä väliä, maassa ei ollut enää Serbian lakia ja väkivallan monopolia toteuttaa. Se kenellä on väkivalta on myös laki puolellaan ja voittaja kirjoittaa historian.

Kysymys on käsittääkseni enemmän moraalinen kuin laillinen. Laillisuus on mielestäni utopiaa kuten demokratiakin. Ei asia muutu yhtään oikeammaksi jos kaksi sutta äänestää, tekee lain ja päättää syödä yhden lampaan äänin 2-1. Se mitä sinä teet riippuu siitä oletko lammas, joka taistelee vastaan vai alistuu kohtaloonsa. Toinen asia on se, että millä lammas taistelee vastaan jos aseet lampailta ovat kiellettyjä ennen sitä? Ei pidä luulla, että alistumalla kohtaloonsa muut lampaat jäisivät syömättä. Nälkä on aina. Toisaalta onko lampaissa mitään puolustamisen arvoista?
 
EK kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Ei kannata ottaa kirjaimellisesti Vihavaisen tekstiä. Minä ymmärrän tuon lannoitepussiheiton siten, että hän käsittää historian opetukset eri tavalla kuin PE. Ei kai tämä nyt niin vaikeaa pitäisi olla:

Jotenkin noin minäkin tuon puheenvuoron ymmärsin. Nykyisessä tilanteessa on täysin mahdotonta esittää esim. aseiden jakamista reserviläisille, vaikka asekätkentään tuossa mielestäni viitattiinkin.

Eiköhän hra professori ylipäätään tarkoittanut sitä, että (omaehtoiseen) varautumiseen olisi syytä panostaa ja näyttää vanjalle, ettei tänne ole edelleenkään tulemista. Ei vaikka olisi nukkehallitus pystyssä, niin kansaa ei niin vaan taivuteta.

Joskus aiemminkin olen forumin kirjoituksia lukiessani pohdiskellut asiaa, jota nyt kysäisen.

Missä vaiheessa hallituksen legitimiteetti lakkaa, ja kansan on ryhdyttävä omatoimisesti jatkamaan vastarintaa? Jos vanja murtaa linjat, kestää sen paljon puhutun panssaripumpun vastahyökkäyksen ja marssii Helsingin porteille, onko (esim.) Kataisen hallituksella oikeus antautua? Ja entäpä jos hallitus antautuu, onko yksittäisillä kansalaisilla oikeus tai jopa velvollisuus ryhtyä aseelliseen vastarintaan? Onko surmattava ainoastaan valloittajan sotilaita vai myös heidän siviilivirkamiehiään? Entäpä suomalaiset virkamiehet, jotka ryhtyvät toimimaan miehittäjän hyväksi, kun esimiehet niin määräävät?

Viimeisellä esimerkillä tarkoitan sitä, että jos puukotan yön hämärässä venäläisen autosotamiehen kuoliaaksi, saanko tappaa juttua tutkivan suomalaisen nuoremman konstaapelin? Saanko ylipäänsä puukottaa hengiltä venäläisen autosotamiehen vastarintatarkoituksessa, jos Suomen eduskuntavaalien jälkeen virkaansa astunut Suomen hallitus on ilmoittanut Suomen vastarinnan päättyneen ja Suomen antautuneen ehdoitta Venäjälle?

Jossain seurueessa joskus tätä pähkittiin ja taidettiin päätyä sellaiseen lopputulemaan, että suomalaisen ammattiupseeriston komennossa vastarinta olisi mahdollista, jos vaihtoehtona näyttäisi olevan vankileirikiertue tai jotain vielä paskempaa. Mutta mihinkään pitäjän res-ups-silmälääkärin johtamaan militiaan .... njet. Nou. Ei.
 
Minä olen sanonut tämän ennen ja jankkaan samaa taas:

Välineet ovat toisarvoisia, yksinäinen hörhö asevaraston kanssa on miehittäjälle merkityksetön . 10 000 yksinäistä hörhöä on täsmälleen yhtä vähäpätöinen. Edes 100 000 yksinäistä hörhöä rynnäkkökiväärien kanssa ei riitä aiheuttamaan sanottavaa päänvaivaa.

Se mitä tarvitaan on (solu)organisaatio ja suunnitelma.
 
Molempia tarvitaan. "Terroristisolu" ilman aseita on joukko hörhöjä, jotka kuvittelevat muuttavan maailmaa spreijaamalla tagin kaupunkitilaa vievään sähkökaappiin. Jos katsotaan vastarintaliikkeitä, jotka saavat aikaan jotain muutosta oikeasti, niin tarvitaan kaikki palaset kohdalleen.
 
EK kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Ei kannata ottaa kirjaimellisesti Vihavaisen tekstiä. Minä ymmärrän tuon lannoitepussiheiton siten, että hän käsittää historian opetukset eri tavalla kuin PE. Ei kai tämä nyt niin vaikeaa pitäisi olla:

Jotenkin noin minäkin tuon puheenvuoron ymmärsin. Nykyisessä tilanteessa on täysin mahdotonta esittää esim. aseiden jakamista reserviläisille, vaikka asekätkentään tuossa mielestäni viitattiinkin.

Eiköhän hra professori ylipäätään tarkoittanut sitä, että (omaehtoiseen) varautumiseen olisi syytä panostaa ja näyttää vanjalle, ettei tänne ole edelleenkään tulemista. Ei vaikka olisi nukkehallitus pystyssä, niin kansaa ei niin vaan taivuteta.

Joskus aiemminkin olen forumin kirjoituksia lukiessani pohdiskellut asiaa, jota nyt kysäisen.

Missä vaiheessa hallituksen legitimiteetti lakkaa, ja kansan on ryhdyttävä omatoimisesti jatkamaan vastarintaa? Jos vanja murtaa linjat, kestää sen paljon puhutun panssaripumpun vastahyökkäyksen ja marssii Helsingin porteille, onko (esim.) Kataisen hallituksella oikeus antautua? Ja entäpä jos hallitus antautuu, onko yksittäisillä kansalaisilla oikeus tai jopa velvollisuus ryhtyä aseelliseen vastarintaan? Onko surmattava ainoastaan valloittajan sotilaita vai myös heidän siviilivirkamiehiään? Entäpä suomalaiset virkamiehet, jotka ryhtyvät toimimaan miehittäjän hyväksi, kun esimiehet niin määräävät?

Viimeisellä esimerkillä tarkoitan sitä, että jos puukotan yön hämärässä venäläisen autosotamiehen kuoliaaksi, saanko tappaa juttua tutkivan suomalaisen nuoremman konstaapelin? Saanko ylipäänsä puukottaa hengiltä venäläisen autosotamiehen vastarintatarkoituksessa, jos Suomen eduskuntavaalien jälkeen virkaansa astunut Suomen hallitus on ilmoittanut Suomen vastarinnan päättyneen ja Suomen antautuneen ehdoitta Venäjälle?

Teknisestihän olisit rikollinen tai kapinallinen tai terroristi. Suomen ja Venäjän suhteet olisivat ns. normalisoituneet tämän antautumisen myötä joko rauhansopimuksella tai koko maan miehittämisellä jossa olisimme taas osa Venäjää. Olisit jomman kumman maan lakien alaisena ja tekoasi tutkittaisiin niiden mukaan.

Eli kaikki mikä tapahtuisi ennen antautumista olisi ok. Sen jälkeen ei.

Jos vertaillaan jatkosodan loppumiseen, niin joukkojen pysyminen kurinalaisina sotilasosastoina oli tärkeää. Ja se että Valvontakomissio sotilaita ei tapettu kadulla ns. vastarinnan merkkinä.
 
Iso-Mursu kirjoitti:
Jos vertaillaan jatkosodan loppumiseen, niin joukkojen pysyminen kurinalaisina sotilasosastoina oli tärkeää. Ja se että Valvontakomissio sotilaita ei tapettu kadulla ns. vastarinnan merkkinä.

Asiaan liittyen, http://fi.wikipedia.org/wiki/Ivan_Belov
 
commando kirjoitti:
Iso-Mursu kirjoitti:
Jos vertaillaan jatkosodan loppumiseen, niin joukkojen pysyminen kurinalaisina sotilasosastoina oli tärkeää. Ja se että Valvontakomissio sotilaita ei tapettu kadulla ns. vastarinnan merkkinä.

Asiaan liittyen, http://fi.wikipedia.org/wiki/Ivan_Belov

Muistin itsekkin tämän tapauksen juuri äsken.
 
EK kirjoitti:
Missä vaiheessa hallituksen legitimiteetti lakkaa, ja kansan on ryhdyttävä omatoimisesti jatkamaan vastarintaa? Jos vanja murtaa linjat, kestää sen paljon puhutun panssaripumpun vastahyökkäyksen ja marssii Helsingin porteille, onko (esim.) Kataisen hallituksella oikeus antautua? Ja entäpä jos hallitus antautuu, onko yksittäisillä kansalaisilla oikeus tai jopa velvollisuus ryhtyä aseelliseen vastarintaan? Onko surmattava ainoastaan valloittajan sotilaita vai myös heidän siviilivirkamiehiään? Entäpä suomalaiset virkamiehet, jotka ryhtyvät toimimaan miehittäjän hyväksi, kun esimiehet niin määräävät?

Siinä kohtaa kun maa on miehitetty ei ”laillisen hallituksen” sanomisilla ei mielestäni ole paljon merkitystä, koska maassa ei voi olla vapaata ja toimintakykyistä hallitusta vaan kyse on lähes poikkeuksetta nukkehallituksesta.

Tietyllä tapaa näkisin, että sotilasvala velvoittaa taistelemaan sellaisessa tilanteessa, jossa maassa on miehittäjän valvoma nukkehallitus. Sellaisessa tilanteessa (lue: miehitys) ei rikosoikeudellisella seuraamuksella (kiinni jäämisen jälkeen seuraa kuulustelu ja kidutus, jossa voit kertoa muista vastarintamiehistä ja sen jälkeen teloitus) ainakaan henkilökohtaisesti ole paljon paskaakaan väliä, koska hengenvaara on todellinen joka tapauksissa ja oma elämä on jo kokenut niin suuria mullistuksia, ettei ole kovinkaan vahvaa pohjaa jatkaa ”normaalia elämää”.
Helppo kirjoitella nojatuolista tälläisiä, mutta venäläismiehityksen aikana olisi aika todennäköistä joutua miehittäjän terrorin kohteeksi pelkästään sillä perusteella, että on syntynyt munat jalkovälissä, on iältään 15-60 vuotias ja omistaa esim. metsästysaseen.
Vrt. Tšetšenia ja venäläisten terrorin määrä siellä.

Mielestäni tuollaisessa miehitystilanteessa on varsin perusteltua jakaa ihmiset ulkoisiin vihollisiin (miehittäjän hallinto ja sotilaat) ja oman maan kansalaiset kaavalla ”meidän puolella tai meitä vastaan”.
Ulkoiset viholliset ja vastarintaliikettä vastaan toimivat oman maan kansalaiset olisivat vapaata riistaa. Miehittäjän ja kollaboraattorien terrorin määrästä ja laadusta riippuen voisin harkita jopa oman puolen petturien perheiden kimppuun käymistä ja niiden tuhoamista vauvasta-vaariin. Ei taida tosin olla kovin korrektisti sanottu.

Viimeisellä esimerkillä tarkoitan sitä, että jos puukotan yön hämärässä venäläisen autosotamiehen kuoliaaksi, saanko tappaa juttua tutkivan suomalaisen nuoremman konstaapelin? Saanko ylipäänsä puukottaa hengiltä venäläisen autosotamiehen vastarintatarkoituksessa, jos Suomen eduskuntavaalien jälkeen virkaansa astunut Suomen hallitus on ilmoittanut Suomen vastarinnan päättyneen ja Suomen antautuneen ehdoitta Venäjälle?

Mielestäni saat. Venäläissotilas on miehittäjä ja kyseinen poliisihan toimii miehittäjän hyväksi eli molemmat ovat vihollisia. Tuollatavoin toimiva poliisihan voidaan myös kidnapata ja pistää metsässä pikaoikeuteen maanpetturina ja hirttää lähimpään puuhun…
 
Back
Top