Lannoitepaukut maanpuolustuksessa

Ai hitto. Jätkillä on kyllä selvät sävelet.

Itse kyllä lähtisin ihan siitä, että jos kerran johtoporras lyö selvässä tilanteessa hanskat naulaan, niin siinä ei "sankarillinen" sisseily paljoa auta. Äkkiä käy vain niin, että saman maan kansalaiset ovat katselemassa toisiaan tasajyvän yli, ja se on sotkuista puuhaa, eikä auta Suomen asiaa pätkääkään.

Jos käytännön vinkkejä tulevaisuuden varalle haluatte, niin tässä pari. Antakaa sen miehittäjän tehdä ne ensimmäiset iskut siviilejä vastaan. Ei kannata kovin pahasti edes provosoida, koska miehittäjä yrittää etsiä todisteita sissien ensi-iskusta vaikka kiven silmästä. Jos merkkejä vastarintataistelijoista on, paikallisväestö lakkaa nopeasti sympatiseeraamasta vastarintataistelijoita. Näin kävi Ranskassa, Italiassa, Belgiassa ja Hollannissa toisen maailmansodan aikaan. Vasta, jos miehittäjä asettaa väestön todella ahtaalle, tai sotaonni ratkaisevasti kääntyy, alkaa vastarinta laajassa mitassa.

Toinen on se, että ilman ulkopuolista apua se aseellinen vastarinta on vain merkityksetöntä räpistelyä. Edelleenkin viime kahinassa vastarintaliikkeiltä saaduista tiedustelutiedoista oli jotakin käytännön merkitystä. Asellinen vastarinta oli lähinnä brittien ja Vapaan Ranskan joukkojen moraalin kohottamista - paikallisväestön tappioista piittaamatta.

Tietysti jos välttämättä hinkua päästä tappamaan omia naapureita löytyy noin paljon, niin mikäs siinä. Ainahan sitä nyt vaikka paikallisen poliisin ampuu, etenkin jos sillä on liian komia akka tai parempi auto.
 
Tod. näk. miehittäjällä ei liene mitään syytä etsiä todisteita, ne voi itse väärentää. Ainakin suurvaltiolla on viimeisen sadan vuoden aikana ollut tapana lavastaa mm. sodan aloittaja joka kerta. Myös aavikolta on kuulunut huhuja, että eräät tiedustelupalvelut olivat maksaneet tietyille ihmisille vastarintaliikkeenä esiintymisestä ja siviiliväestön murhaamisesta pommeilla, jotta vastarintaliike menettäisi suosiotaan. Sodan ensimmäinen uhri on totuus. Vastarinta on myös informaation puolesta sotaa ja vastarinnan on myös lavastettava miehittäjästä rosvo. Miltä kuulostaisi false flag -hyökkäys miehittäjän univormussa oman siviiliväestön kimppuun? Sanoinkuvailettoman sairaalta mutta historiallisesti aivan normaali sotarikos ja lavastus, jolla pyritään vaikuttamaan mielipiteeseen.
 
EK kirjoitti:
Jos käytännön vinkkejä tulevaisuuden varalle haluatte, niin tässä pari. Antakaa sen miehittäjän tehdä ne ensimmäiset iskut siviilejä vastaan. Ei kannata kovin pahasti edes provosoida, koska miehittäjä yrittää etsiä todisteita sissien ensi-iskusta vaikka kiven silmästä. Jos merkkejä vastarintataistelijoista on, paikallisväestö lakkaa nopeasti sympatiseeraamasta vastarintataistelijoita. Näin kävi Ranskassa, Italiassa, Belgiassa ja Hollannissa toisen maailmansodan aikaan. Vasta, jos miehittäjä asettaa väestön todella ahtaalle, tai sotaonni ratkaisevasti kääntyy, alkaa vastarinta laajassa mitassa.

Itse pidän aika selvyytenä, että ryssät polttaisi siltansa siviiliväestön sydämmiin heti kättelyssä, kun ryöstely alkaisi. Sitten lopullinen naula arkkuun tulisi siinä vaiheessa kun vangituista siviileistä alettaisiin vaatia lunnaita ja muutenkin aletaan rahastaa siviilejä. Ja jos tuota ei tee ryssän armeija, niin sitten sen tekee siviilivirkamiehet, jotka tulevat päsmäröimään ja tuomaan omaa lakiaan Suomeen. Saatan olla väärässäkin, mutta mielestäni pelkkä tämän mahdollisuuskin olisi riittävä syy olla antautumatta maata ja jatkaa sotaa vaikka helsinki olisikin vallattu.
 
JOKO kirjoitti:
Perheensä menettänyt kollaboraattori tietysti katkeroituu entisestään ja luultavasti jatkaa, mutta moni hänen työtoverinsa lyö hanskat naulaan. Eikä uusia tulijoita juurikaan ole. Sissien kannalta isku naisia ja lapsia vastaan on mielekäs ihan sotilaallisistakin syistä. Omat tappiot jäävät lähes varmasti pienemmiksi, kuin iskemällä suoraan miehittäjää palvelevaa poliisia vastaan. Vaikutus on pitkällä tähtäimellä sama. Miehittäjän on vaikea värvätä paikallista väkeä.
Noista "sissi"iskuista kun on näyttöä nyt ainakin 50-luvulta alkaen, niin näinkö on tosiaan tapahtunut, että seuraus on ollut juuri tuo, ettei uusia tulijoita ole?
Tavallaanhan tuossa ylläolevassa oikeutat Neuvostoliiton partisaanien iskut Suomessa.
 
vihavainenhan on paljon venäjää tutkinut proffa, joka puhuu venättä, joka nyt on eläkkeeellä. pari-kolme päivää sitten hänestä oli juttu paikallispravdassa (hesari)

----------

ei nyt olla niin rajoittuneita. katsotaan hieman taaemmas.

kun venäläiset aikoinaan miehittivät suomea ja he tiesivät että miehitys oli väliaikainen, väestöä kohdeltiin rankasti, joka taas siiten aiheutti juuri sen vastareaktion.

1808, jollloin silloinen ruotsin itäosa oli menettänyt uskonsa länsiosan haluun ja kykyyyn puolustaa itäosaa, venäläiset mm. petturin Georg (Göran) Magnus Sprengtporten "(Suomessa hänen etunimensä on esitetty myös muodossa Yrjö Maunu)" ja hänen hengenheimolaistensa avusta tiesivät tästä. Silloin taas miehitysjoukkoja oli käsketty kohtelemaan väestöä lievästi, juuri sen takia että napoleon ja aleksanteri olivat tehneet proto-ribbentropsopimuksen, jossa suomi diilattiin venäjälle.
------

muistakaa myös miten federaatio on rauhoittanut tsetseenian. toisaalta ostanut pomoja, sallinut islamisaation, niin kauan kun se tapahtuu federaation pliittisessa yksikössä. ja toisaalta satsannut rankasti fyffeä jälleenrakennukseen. seurauksena on, että venäjän federaation sisällä on alue jossa federaation lait eivät päde, ja jossa yhteiskunta on rankasti islamisoitunut.

tsaarinvallan aikana oli monia vallattuja alueita, joilla oli omat säännöstönsä, suomi, puola, jne. vasta panslavismin aikana ja venäjän muuttuessa maanviljelysvaltiosta pienessä määrässä teollistukneeksi, panslavistiset teollisuuspiirit vaativat markkinoiden avaamista kaikilla tsaarin alueilla.
 
niäämi kirjoitti:
JOKO kirjoitti:
Perheensä menettänyt kollaboraattori tietysti katkeroituu entisestään ja luultavasti jatkaa, mutta moni hänen työtoverinsa lyö hanskat naulaan. Eikä uusia tulijoita juurikaan ole. Sissien kannalta isku naisia ja lapsia vastaan on mielekäs ihan sotilaallisistakin syistä. Omat tappiot jäävät lähes varmasti pienemmiksi, kuin iskemällä suoraan miehittäjää palvelevaa poliisia vastaan. Vaikutus on pitkällä tähtäimellä sama. Miehittäjän on vaikea värvätä paikallista väkeä.
Noista "sissi"iskuista kun on näyttöä nyt ainakin 50-luvulta alkaen, niin näinkö on tosiaan tapahtunut, että seuraus on ollut juuri tuo, ettei uusia tulijoita ole?
Tavallaanhan tuossa ylläolevassa oikeutat Neuvostoliiton partisaanien iskut Suomessa.


Partisaanien iskut Suomessa rinnastaisin pikemminkin länsimaiden harjoittamiin terroripommituksiin Saksassa. Nekin tehoavat, kunhan tarpeeksi tapetaan. Saksassa ei vastarintaa esiintynyt sodan jälkeen. Sama vaikutus japanissa. Suomessa samoihin tehoihin ei päästy, joten taistelutahtoa olisi ollut jäljellä armeijan sortumisen jälkeen. Sissisotaan olisi vienyt tie, jos rauhanehdot olisivat olleet vielä toteutuneitakin pahemmat. Sehän taisi toteutuneillakin ehdoilla olla todella likellä.

Mitä tulee iskuihin kollaboraattorien perheenjäseniä vastaan niin sekä Irakissa, että Afganistanissa se on toiminut todella hyvin. Värväys on ollut erittäin vaikeata.
 
JOKO kirjoitti:
Jos tarjolla on edes jotenkin siedettävissä oleva rauha tai kansakunnan olemassaolon takaava miehitys, niin silloin pitää lopettaa taistelu kenttäarmeijan romahdettua. Tshetsenian kaltaisessa sodassa ei ole mieltä. Parempi odottaa valloittajan seuraavaa heikkoa hetkeä.

En voi olla kanssasi samaa mieltä siitä, että tulisi alistua miehitykseen ja odottaa, että EHKÄ joskus koittaa paremmat ajat.
Syksyn -39 neuvotteluissakin Balttian maille lupailtiin parin tukikohdan riittävän, mutta mites kävikään.
Missä menee se raja kauanko voidaan odottaa tuota "heikkoa hetkeä"?

Balttiassa siihen meni puoli vuosisataa ja kun Viro itsenäistyi siellä asuvasta väestöstä lähes puolet oli venäläisiä. Koska jossittelu on kivaa niin haluaisinpa tietää mikä olisi kansallisuuksien välinen suhde mikäli tuo ”heikko hetki” olisi koittanut 20 vuotta myöhemmin eli vuonna 2011?
Todennäköisesti venäläiset olisivat selkeänä enemmistönä ja virolaisten tarina itsenäisenä kansallisvaltiona olisi jäänyt kauas historiaan.
Viron uudelleen itsenäistyminenkin oli seurausta onnekkaasta sattumuksesta ja siitä, että virolaisilla poliitikoilla oli kanttia pelata isoilla panoksilla.
Pienen pienet eroavaisuudet historiassa olisivat johtaneet verilöylyyn ja virolaiset olisi pistetty kyykkyyn.

Nykyään Virossa asuvista 25% on venäläisiä ja jo tuo määrä on sellainen piikki, että en halua edes kuvitella miten hankala tilanne on ollut -80 ja -90 luvun taitteessa kun maa uudelleen itsenäistyi.
Varsinkin kun Venäjä on tehnyt varsin selväksi, että se tulee puolustamaan venäläisvähemmistöjen oikeuksia tarpeen vaatiessa vaikka voimakeinoin.
Jos vaihtoehtona on pahimmillaan kansallisen identiteetin ja kansan häviäminen olisin valmis ottamaan riskin ja ainakin yrittämään vastarintaa, koska tappio ei ole juurikaan pahempi vaihtoehto.

En ole koskaan ymmärtänyt joidenkin ihmisten innostusta puhtaaseen sissitaktiikkaan. Mielestäni sellaista kaavailevilla on liian romanttinen kuva sodankäynnistä

Tässä asiassa olen samaa mieltä kanssasi. Tuskin kukaan on innostunut käymään sissisotaa omassa maassaan, koska siviiliväestö on tuollaisessa tilanteessa se joka kärsii kaikkein pahiten.

Sissisota on vihoviimeinen keino yrittää säilyttää itsenäisyys tai palauttaa se, mutta mielestäni parempi kuin passiivinen odottaminen ennaltamääräämätömän ajan toivoen muutosta, jota ei välttämättä koskaan tule.
Mikäli halua aseelliseen vastarintaan löytyy esimerkiksi vasta 30 vuoden kuluttua hävitystä sodasta on turha lähteä pyristelemään, koska ei ole koulutettuja joukkoja eikä aseita.
Vaikka kenttäarmeija olisi romahtanut ainakin osa siitä pystyy todennäköisesti jatkamaan sissisodan keinoin ja ylläpitämään vastarintamielialaa.
Tästä ei tietystikään ole hyötyä jos metsiin menee vain kourallinen miehiä eikä kansakunta kokonaisuutena halua taistella silläkin uhalla, että se käy kalliiksi.
 
Back
Top