Lapin sota 70 vuotta sitten

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vonka
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
28.2. - 4.3.

Vahvennettu 105 mm:n tykkijaos (vahvistus) tulossa vahvistukseksi. Ilmoittaa jääneensä lumiesteisiin Ropijärvelle juntturiin.

Suomalaiset vaihtavat jatkuvasti tietoja norjalaisten partioiden kanssa. Saksalaisia Jungen-Nordreissa n. divisioona. Norjalaispartio väittää Altenissa olevan miehityksen. Suomalaiset laskevat, ettei partio ole mitenkään ehtinyt Alteniin (kertoo mahdollisesti kuulopuheita). Tiedot päätetään tarkistaa itse.

28.2. Vihollisasemissa vilkasta liikenhtimistä. Epäillään vaihtoa. Omat partiot liikkeellä.

Vihollisen arviointia yliloikkarin antamien tietojen pohjalta:

Vastassa 3 jv-rykmenttiä, 1 hevosvetoinen tykistörykmentti ja yksi patteristo (nro 320). Ps.muodostelmia ei Pohjois-Norjan puolella ole. Saksalaisten huolto tapahtuu kokonaan hevosilla. Joukot pitävät asemansa, kunnes tiet Narvikiin tulevat kulkukelpoisiksi. Tiet edessä ovat vahvasti miinoitetus. Tunturissa ei miinoja. Saksalaiset Ylä-Sleesiasta ja tahtoisivat kotiin taistelemaan.

Pakkanen ensin -25 pari päivää, sitten laantuu 13:een ja tulee lumimyrsky.

3.3. Partiot liikkeellä. Pikkuvaara todetaan vapaaksi vihollisesta. Suoritetaan liikennetarkkailua saksalaisten parakkikylään.

4.3. Tulikosketus saksalaisten kanssa Kolkkuhoaivilla. Partiomme löytää uudet varmistusladut Maasselvaaran etelärinteeltä ja taisteluhaudan. Teltta-alueella 150 miestä. Vaaralla kolme vartiopaikkaa. Sama partio toteaa Saanajärven pohjoispuolella parakkikylän sekä Jehkatstunturilla leirialueen.
 
5.3.-15.3.

Liikennelaskentaa ja partiointia. Lapissa on edelleen kunnon talvi. Pakkasta on yleensä -10 - 25. Lämpötila 7.3. on -27,2. Mutta 13.3. on vain -1,6.

Saksalaiset pitävät näinä päivinä Pikku- ja Iso-Mallalla ja Jehkatstuntureilla mäenlaskuharjoituksia.

14.3. Partiomme tunkeutuu vihollisasemiin Salmivaarassa. Oma tykistö ampuu Pikkujoen takamaaston vihollisryhmityksiä.
 
16.3. - 20.3.

16.3.

Tappiot yksi kaatunut, miinaan

Sää Sonkamuotkassa oli -26,8. Pilvistä.

17.3.

Oma taistelupartio tien suunnassa Pikkuvaaran kautta Pikkujoelle saksalaisten asemiin. Tulitaistelua 20 min. Myös oma tykistö osallistui erittäin tarkasti. Ei omia tappioita. Viholliselle tuotettu 15 miehen tappiot (todennettu) kaatuneina ja haavoittuneina.

19.3.

Neljä lentokonettamme pommitti Saanan länsipuolella olevaa parakkikylää.
 
21.3. - 30.3.

Sää 21.3. Sonkamuotkassa -23,9. Lunta 70 - 90 mm. Saanan takaa kuultu muutamia räjähdyksiä.

Vihollisen puolella tavanmukaista huoltoliikennettä. Oma tykistö ampunut Salmivaaralle ja Matovaaralle vihollisen majoitusalueille. Tiedustelupartiot ja väijytyspartiot liikkuvat, yleensä kohtaamatta vihollista.

30.3. oma partio etenee Pikkuvaaran kautta Pikkujoelle ja yllättää vihollisen vartiopaikan. Vihollisen miehittäessä aseman tulen alaisena menettää se n. 10 miestä kaatuneina ja haavoittuneina.¨

Sää Kaaresuvannossa 30.3: -7,4.
 
Viimeksi muokattu:
Huhtikuu 1945

1.4. havaitaan 12-miehinen vihollispartio Ailakahjoen ja Pikkuvaaran välisellä kukkulalla. Oma tykistö hajottaa sen.

Omasta tykistön toiminnasta johtuen myös saksalaiset siirtävät yhden patterin tuliasemaan ja ampuvat malliksi 20 hyvin tähdättyä laukausta taisteluasemiin ja asemien ja telttojen välimaaastoon.

5.4. partiomme on tulitaistelussa Pikkujoen eteläpuolella.

7.4. havaitaan heti puolenyön jälkeen saksalaisten majoitusalueiden Pikkujoella ja parakkikylässä palavan. Partiot lähetetään heti matkaan Pikkuvaaralle, Salmivaaralle ja Maasselvaarille. Pikkujoki huomataan tyhjäksi. Salmivaaran partio joutuu matkalla tulitaisteluun, mutta kohde on vapaa vihollisesta. Maasselvaarilla miehitys.

10.4. Salmivaaralle lähetetään taisteluosasto perustamaan tukikohta. Vahvuus yksi kiväärijoukkue, kaksi konekivääriä, 4 pioneeria, tykistön tj ja radioasema.

11.4. Ailakahvaara vapaa. Salmivaaraa vahvistetaan vielä raskaalla krh-ryhmällä.

Seuraavina vikkoina saksalaiset tulittavat aika ajoin Salmivaaraa tykistöllä. Partiot käyvät aina parin päivän välein kurkistamassa Maasselvaaria.

22.4. partiomme tulikosketuksessa Maasselvaarilla. Parakkipaloja Kilpisjärven seudulla.

23.4. suuria paloja Pikku-Mallan ja Siilasjärven maastossa.

24.4. raskas krh tulittaa saksalaisasemia Saanalla.
 
Viimeiset kahakat

25.4. 1945 suomalaispartio tulitaistelussa Saanajärvellä klo 10.45. Yksi partio etenee Skibottenin tien suunnassa ja karkottaa saksalaiset rajan yli klo 22.15. Kolmenvaltakunnan rajapyykille, joka saavutetaan klo 23.20. Takaa-ajo jatkuu Ison-Mallan suunnassa. 25.4. 1945 käydään toisen maailmansodan viimeinen laukaustenvaihto Suomessa.

27.4. 1945 klo 13.30 mennessä todetaan Lapin olevan puhdistettu viimeisistä vihollisosastoista. Sota on päättynyt.


300px-Kolmen_valtakunnan_rajapyykki_27.4.1945.png


27. huhtikuuta on kansallinen veteraanipäivä. Lapin sotaa ei koskaan julistettu eikä siten tehty rauhansopimuksiakaan. Vuonna 1954 pääministeri Sakari Tuomioja merkitytti valtioneuvoston pöytäkirjaan: "Valtioneuvoston pöytäkirjaan merkittiin maaliskuun 3. päivänä 1945, että Suomen ja Saksan välillä vallitsee syyskuun 15. päivästä 1944 sotatila. Sotatoimien sittemmin lakattua ja kanssakäymisen Suomen ja Saksan välillä viime vuosina kehityttyä rauhanomaisesti on aiheellista todeta, että mainittu sotatila on päättynyt.
 
"Siis suullinen juttu kuitenkin? Pitääpä seurata, jos tulee vastaan tällainen vielä muualta. Alkaa vain kertojia olla kovin vähän."
Kirjauduin näille sivuille hieman myöhään, mutta nyt näin Veteraanipäivän kunniaksi ja kolmen sodan veteraanin poika kun olen. Tänään 27.4. Veteraanien päivänä luin Ilkka lehdestä "Kaunispään valloittaja" jutun ja siitä hieman aikataulua omalle tarinalle. Äitini oli s. 1922 jo edesmennyt kertoi tarinan Saksalaisjoukkojen vetäytymisestä Pudasjärven Ala-Livolla pohjoiseen. Se on tapahtunut joskus syys-lokakuun vaihteessa 1944 (aikatauluarvio Ilkka lehden jutusta). Äitini oli silloin 22v. ja kaupassa (Rajamaa) töissä Ala-Livolla. Saksalaiset joukot olivat edenneet Sarakyläntietä pohjoiseen ja mennessään räjäyttäneet kaikki tienvarren sähkötolpat. Siinä kaupan nurkassa oli ollut kiinni yksi sähkötolppa, niin Saksalaiset olivat tulleet kauppaan ja kyselleet sahaa eli näyttivät elekielellä. Äitini oli ohjannut liiteriin, josta lainasivta sahan ja sahasivat kaupan nurkalta pylvään eikä siis sitä räjäyttäneet. Siinähän olisi hajonnut osa kaupasta ilmaan. Seuraava päivänä oli saapuneet Suomalaiset pioneerit kauppaan ja kertoneet purkaneensa miinoitusta tullessaan. Olivat kaupassa kysyneet, että tuolla läheisellä sillalla oli kahdet pyörän jäljet ja pyörät oli talutettu sillan yli MIINAKENTÄN läpi ja ihmetelleet kuka siitä on mennyt. Äitini oli kertonut, että hän meni illalla töistä kotiin siitä. Ilmeisesti kyseessä oli telamiinat, koska tytöillä oli ollut tuuria matkassa. Muuten en minäkään tätä kirjoittelisi. Isäni oli myös Lapin sodassa ja siinä porukassa, joka rantautui Röyttän satamaan. Hänelläkin oli muutama hajanainen tarinä tästä sodasta.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top