Lauri törni

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miheikki
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Panssari Salama kirjoitti:
”Sota meni veriin”, luonnehti joku Törniä. Itse olen soveltanut tätä tulkintaa. Ei ollut miehestä enää siviiliin palaajaksi.

Tämä jälkimmäinen Saksan sotareissu oli kyllä erikoinen veto. Siitä olisi kiva oppia joskus lisää, mutta noinkohan niitä tietoja ja motiiveja enää mistään löytyy.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ainakin Cleverleyn erinomaisen Törnin elämänkerran mukaan Törni pelkäsi NL:n miehittävän Suomen, mikä oli isänmaalliselle miehelle kauhistus.
 
Ingsoc kirjoitti:
Ai kerro ihmeessä mikä "valtiollinen taho" oli mukana Suomen saksalaismielisessä vastarintaliikkeessä?!



Höpö höpö. Sitten jotain näyttöä tästä "vainoamisesta". Lasse itse halusi viedä komppaniansa sotimaan saksalaisia vastaan Lappiin. Ongelmana syksyllä 1944 taisi Törnillä olla se, että pudotus komppanianpäälliköstä, kapteenista ja ritarista sähkömiehen apumieheksi oli liian suuri.



Ja taas kerran Törni ei ollut asekätkijä, vaan sähkömiehen apumies. Törni ei myöskään ollut Yhdysvalloissa mikään Marttisen mies vaan palveli miehistössä Suomen korpraalin arvoa vastaavalla arvolla private first class. Ainoastaan se, että Törni sattumalta törmäsi oikeisiin Marttisen miehiin varmisti paikan upseerikurssille.



Vihollisen puolelle menneitä kutsutaan maanpettureiksi. Jos upseerin arvostelukyky ei riitä tätä asiaa tajuamaan, niin eipä sen sotilasarvon menettäminen ole pahitteeksi.

Voin ymmärtää, että asekätkijöiden mainetta puhdistetaan, mutta kalkki-petteri, natsi-kyrre ja seikkailija-törni saivat sen mitä ansaisevatkin. Aikansa Pohjoismainen vastarintaliike.
Klikkaa laajentaaksesi...
Puhut paljon sähkömiehen apumiehestä, miksiköhän? Ehkä Törni olisi voinut opiskellakin tai edetä urallaan 40-luvun alussa, jos ei olisi ollut maailmansota päällänsä. No, ehkä tämä kuitenkin sopi tälle suomalaiselle sankarille olkein hyvin.
Puhut myös vihollisen puolelle menemisestä. Saksa oli vihollinen joo, ja engelsmannit, jenkit ja aussit, no hei. Uskoisin kuitenkin, että tärkeintä hänelle oli sotia ryssää vastaan, tai ainakin...sotia.
En tiedä miksi olet, herra tuomari, niin kärmeissäsi Lauri Törnille. Jotain henkilökohtaista vai?
Aion nyt ottaa pienet konjakit Lauri Törnille, niin kuin olen tehnyt jo kymmeniä vuosia.
Hän oli kuitenkin erityisen onnistunut työssään ja missiossaan. Salute.
 
Aavistuksenomaisesti naureskelen Silvennoiselle ja Pohjoselle (tunnen molemmat), jos oikeasti ovat menneet tuohon
kaksi SS-upseeria erotettiin juopottelun ja tappelun takia
Klikkaa laajentaaksesi...
[JOHTOPÄÄTÖS]Törni erotettiin juopottelun ja tappelemisen takia[/JOHTOPÄÄTÖS]
Klikkaa laajentaaksesi...
Tosin jonkin verran voi asiaa suhteuttaa siten, että esim. itselläni on (tulevaa) väitöskirjaani varten kuvattu tuhansia sivuja ja läpi käytynä kymmeniä ellei pari sataa tuhatta sivua arkistomateriaalia.
Eli joskus jotain voi mennä ohi...
 
Tämä operaatio teki Lauri Törnistä legendan – ”Hän on yhä vihreiden barettien suurimpia sankareita”
Klikkaa laajentaaksesi...
Kari Kallonen
22 tuntia sitten
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/k...jen-päättymisviikonloppuna/ar-AAC1jB4?ocid=sf
Lauri Törnin alias Larry Thornen kuva Zagros-vuorilla on ilmeisesti otettu hänen omalla kamerallaan.
© Kuva Perinnekilta/ Lauri Törni Lauri Törnin alias Larry Thornen kuva Zagros-vuorilla on ilmeisesti otettu hänen omalla kamerallaan.SOTAHISTORIA Kahdella Mannerheim-ristin ritarilla on 28.5. syntymäpäivänsä. Toinen on viimeinen elossa oleva ritari Tuomas Gerdt, joka on syntynyt vuonna 1922. Toinen, ritari numero 144 Lauri Törni, kuoli helikopterionnettomuudessa Vietnamin sodan salaisessa tehtävässä vuonna 1965.
Kapteeni Lauri Törni oli siirtynyt sotien jälkeen Yhdysvaltoihin, jossa hänestä tuli erikoisjoukkojen upseeri nimellä Larry Thorne. Osasto Törnin muistoa ylläpitävä perinnekilta järjesti viikonvaihteessa Tampereella Törnin satavuotisjuhlat, jonne Tuomas Gerdt lähetti oman tervehdyksensä.
Myös Törnin jääkärit ovat nyt poissa. Kaksi vuotta sitten kuollut presidentti Mauno Koivistooli tiettävästi toiseksi viimeinen jääkäreistä, vuoden 2017 marraskuussa edesmennyt maanviljelijä Pekka Maikola viimeinen. Nyt läsnä oli jääkäreiden omaisia ja läheisiä.
Illan virallisessa osuudessa valtioneuvoston tervehdyksen toi puolustusministeri Jussi Niinistö, juhlapuheen piti kenraaliluutnantti Paavo Kiljunen. Korkeimman oikeuden jäsen, oikeusneuvos Jussi Tapani selvensi tutkimustaan Törnin sotilasarvosta.
Törni oli käynyt jatkosodan jälkeen sukellusveneellä Saksassa ja saanut maanpetostuomion, joka vei häneltä myös kansalaisluottamuksen. Sen perusteella henkilö menetti myös sotilasarvonsa. Saatuaan armahduksen presidentti J. K. Paasikiveltä, Törnille palautettiin kansalaisluottamus ja sen mukana myös sotilasarvo.
Kun puolustusvoimien komentaja Aarne Sihvo halusi erikoisesti armahduksen jälkeen viedä uudelleen sotilasarvon, asiaa rasittivat niin suuret juridiset virheellisyydet, että kabinettipäätös oli oikeudellisesti mitätön. Tutkimustulokset esitellään uudessa elämäkerrassa.
A-2-erillisosasto teki onnistuneen operaation Iranissa, Thorne oikealla. (Kuva Perinnekilta)
© Toimittanut Päivän Lehti Digital Oy A-2-erillisosasto teki onnistuneen operaation Iranissa, Thorne oikealla. (Kuva Perinnekilta)
Muut epäonnistuivat, Törni ei
Juhlahuoneiston seiniä koristivat kuvat Lauri Törnistä Zagros-vuorten rinteillä. Vuonna 1962 suoritetun operaation merkitystä on muistellut Yhdysvaltoihin siirtyneiden Marttisen miesten puolisoista Kalle Keräsen vaimo. Liisa Keräsen veli oli Paavo Koli, myös Mannerheim-ristin ritari ja sittemmin Tampereen yliopiston rehtori.
”Niihin aikoihin Lasse oli iso nimi Vihreissä bareteissa, kollegoiden kesken häntä kutsuttiin lempinimellä ´The Legend´. Saavutus, jolla hän ansaitsi lempinimen, oli salaiseksi luokitellun materiaalin hankkiminen takaisin Yhdysvaltain armeijan lentoaluksesta, joka oli vaarallisesti murskautunut jäisillä vuorilla. Hänen ryhmänsä onnistui siinä, missä kaksi aikaisempaa joukkuetta epäonnistuivat.”
Amerikkalainen tiedustelukone oli pudonnut Iranin vuoristoon. Matkustajina olleiden everstiluutnantti Johnsonin, majuri Carderin sekä kapteeni Knottsin ruumiit olivat jääneet vuorille. Iranilaiset sekä saksalaiset vuorikiipeilijät olivat yrittäneet alueelle, mutta epäonnistuivat.
Tehtävä annettiin kahdelle erikoisjoukkojen kapteenille, Larry Thornelle ja Herbert Y. Schandlerille. Thornen A-2-erillisosasto vastasi yläleiristä. He onnistuivat siinä, missä muut eivät. Thorne otti myös itse valokuvia operaatiosta, jäljellä on myös hänen kirjoittamansa after action -raportti.
”Alue oli keskellä kulkusirkkojen vitsausta ja koko tienoo oli peittyneenä niihin. Tämän johdosta lumi ja siitä sulanut vesi oli saastunutta. Paikka paikoin lumen päällä oli niin paljon kuolleita sirkkoja, että tuntui aivan kuin olisit kävellyt mudassa.”
Amerikkalaiset auttoivat kyläläisiä terveydenhoidossa ja lääkintämies muun muassa kuusi lasta maailmaan, mukana kyläpäällikön poika.
Kun tarpeelliset laitteet oli poistettu pudonneesta lentokoneesta, se räjäytettiin. (Kuva Perinnekilta)
© Toimittanut Päivän Lehti Digital Oy Kun tarpeelliset laitteet oli poistettu pudonneesta lentokoneesta, se räjäytettiin. (Kuva Perinnekilta)
Vihreiden barettien sankari
Yhdysvaltain suurlähetystö lähetti Törnin satavuotisjuhlia kunnioittamaan kaksi erikoisjoukkojen sotilasta, he ovat MSG David W. Tyler sekä MSG Erich Gardner. Tyler kertoo, että Törni ei suinkaan ole unohdettu sankari erikoisjoukkojen piirissä.
Erikoisjoukkojen Fort Carsonin tukikohdassa on Larry Thornen nimeä kantava rakennus, jossa on nähtävissä maalaus Thornesta Zagros-vuorilla. Vuosittain kilpaillaan myös Thornen nimeä kantavasta palkinnosta kestävyyttä vaativassa kisassa.
– Kisa on äärimmäisen rankka ja siksi myös arvostettu.
Sekä Tyler että Gardner ovat vihreitä baretteja, Törni esiintyi salanimellä myös amerikkalaisessa Vihreät baretit -bestsellerissä ja on esikuva John Waynen hahmolle samannimisessä elokuvassa. Kun Törnin jäännökset löytyivät Vietnamin viidakosta suomalais-amerikkalaisen Joint Task Force -retkikunnan toimesta vuonna 1999, ryhmään kuului myös vihreitä baretteja.
– Hän on yhä suurimpia vihreiden barettien sankareita, Tyler toteaa.
Suomessa on sen sijaan pyritty mustaamaan Törnin mainetta historiantutkijoiden toimesta jopa keksityillä väitteillä. Törnin on väitetty osallistuneen myös natsivallankumoukseen, vaikka Saksassa ollut Kalevi Rantanen todistaa Törnin kieltäytyneen. Tätä eivät tutkijat kuitenkaan kerro.
”Tämä ei Törniä miellyttänyt. Hän ilmoitti kieltäytyvänsä ja lähtevänsä mieluummin lähestyviä venäläisiä vastaanottamaan. Suomalaisia vastaan hän ei voisi kättään nostaa.
Sitten menette rintamalle, Cellarius totesi raivoissaan. Saksan armeijassa ei ylempiarvoisten käskyjä oltu totuttu kyseenalaistamaan. Hän ei selvästikään tajunnut, ettei Törni pitänyt sitä edes rangaistuksena.”
Gardner ja Tyler ovat tällä hetkellä komennuksella Tallinnassa kouluttamassa erikoisoperaatioita. Heille oli kunniatehtävä saapua edesmenneen aseveljen satavuotisjuhliin.
Lauri Törni haudattiin sotilaallisin kunnianosoituksin vuonna 2003 Arlingtonissa Yhdysvalloissa. Hänet on nimetty myös erikoisjoukkojen 1. rykmentin kunniajäseneksi.
MSG Erich Gardner ja David Tyler saapuivat kunnioittamaan vihreiden barettien legendan muistoa. (Kuva Perinnekilta/ Kimmo Kiiveri)
© Toimittanut Päivän Lehti Digital Oy MSG Erich Gardner ja David Tyler saapuivat kunnioittamaan vihreiden barettien legendan muistoa. (Kuva Perinnekilta/ Kimmo Kiiveri)
Klikkaa laajentaaksesi...

www.sotapolku.fi

Sotapolku.fi - Törni, Lauri Allan

Syntymäaika: 28.05.1919, kotikunta: Virolahti
www.sotapolku.fi www.sotapolku.fi
 
Taitaa olla niin, että koska muut arvostavat suomalaisia, niin meidän pitää itse itsemme häpäistä syyttämällä kaikkia kaikesta mitä historiassa on tapahtunut.

Nyt kun ei ole enää Neuvostoliittoa jolle eliitti voisi kumartaa ja persettä nuolla, niin on valittu toinen kohde.
 
Kävin katsomassa näyttelyä Haminassa. Pysyvä näyttely suomalaisten rauhanturvaamisen historiasta. Iso kokoelma YK-merkkejä eli patcheja. Rauhanturvaajien univormuja. Törni-näyttely aika köyhä. Se joka on lukenyt Törnistö kirjoja ei saa luultavasti mitään uutta. Jokunen hänen univormua ja hänelle kuulunut läpiruostunut konepistooli. Lopuksi pieni näyttely suomalaisista Waffen-SS joukoissa.
 
Cleverley on käynyt läpi Törnin henkilöarviot Yhdysvaltain uran ajalta, ne johdonmukaisesti sijoittavat hänet ylimpään 5% upseereista potentiaaliltaan ja osoitetuilta kyvyiltään.
Paskapuhetta Suomeen mahtuu mutta faktat on faktoja.

Contrary to any concerns, however, Thorne soon thrived in the American Army. That he was an exceptionally sound leader capable of adapting to different situations and cultures was especially evident from the officer evaluation reports written each six months to assess his performance, between 1957 and 1965. The reports were drafted by his direct commanding officers and reviewed in an additional section by the next higher officer in the command chain. Over the years, the assessments discussed and compared his capabilities as an officer and were used to determine his promotion potential as well as assignments. As they did so, they presented an inside view of Thorne, his strengths and weaknesses.

In an evaluation system that made and broke many American officers, the assessments reveal that Thorne, in both peacetime and wartime, was a strong, respected leader with sharp intelligence, solid judgment, and unnerving courage. These were relative evaluations pitting his skills against those of his contemporaries, many of whom were the product of America’s rigorous military academies and who at the time were commanding the country’s most elite forces. Thorne had attended no military academy, had no formal higher education, and spoke English, especially in the beginning, with difficulty. One might expect him to fare well on energy and courage but to suffer in comparison to others’ intellectual skills. That is clearly not the case in the evaluations.

When he returned in 1957 to Europe as a newly commissioned officer, having climbed from a recruit to a 1st lieutenant in just three years, his commanders were quick to recognize his leadership qualities. In his performance evaluation for the six-month period ending May 4, 1958, his commanding officer wrote, “Lt Thorne is one of the most devoted and conscientious officers I have known. He is quiet, modest, unassuming, and loyal.” Then the evaluation’s more senior reviewing officer added, “…Lt Thorne is an aggressive officer who is at his best in a situation which demands physical exertion, direct action, and forceful leadership. He is admired by his men and respected by his contemporaries and superiors.” Here were his two most defining qualities – quiet and modest at one moment and aggressive and forceful, at another – laid out side-by-side, in what was surely a right-on evaluation of Thorne’s character.

Keravuori and Thorne worked well together, and Thorne was soon in charge of an operational "A Team" that was the best in the Group. The leadership style of the Special Forces, especially on the A Teams, was pure "Thorne." Larry Thorne de-emphasized the line between officers and NCOs. In the Special Forces, mutual respect among professionals, officers and NCOs alike, replaced the often-rigid hierarchy typical of regular military units. Everyone was paid to think. That is how Thorne liked to lead.

At the time Thorne weighted 180 lbs. (82 kg) and measured 5'10" (174 cm.) in height, not an exceptionally large man but all muscle and endurance. Contemporary officers were surprised by his resilient strength that never ebbed as he moved into middle age. Fellow officer officer Herb Schandler remembered Thorne from a 1961 mission to Iran:
Klikkaa laajentaaksesi...
Sometimes he did not understand that everyone was not as strong as he was, like when we did a five-day ski hike and some of us made it only to the three-day mark at the end of the fifth day. Thorne could not understand, saying, "Well, I made it in five days."
Another, Col. Don Lunday, was Thorne’s executive officer when Thorne was in charge of training the US team to the 1962 NATO-wide skills competition, the Interallied Confederation of Reserve Officers (“CIOR,” in French). The events included rifle and pistol firing, land navigation, obstacle courses, first aid, and a number of other physical and mental challenges. Lunday described Thorne:

Larry [then in his forties] was a bull. I was a 22-year-old 1st Lieutenant. The team members weren't much older, and we all were in outstanding physical shape. But Larry could do anything we were doing physically and with weapons, map reading, etc., and sometimes could do it better.

One of Thorne’s commanding officers wrote in his evaluation, “I have not known any officer in his grade to whom he can be compared. He is over forty years old, but has the physical ability of a person of twenty-five.”

Thorne was as smart as he was strong. Another commanding officer remarked, "The most polished and proficient professional soldier invariably gives Capt Thorne his unvarying admiration." Another officer, further up Thorne's chain of command, wrote; "The physical and mental capabilities of this man are far superior to that of the average officer. He is not in appearance a physical giant or in speech an orator. He has what God has given only to a few, and that is leadership."

By the time he left Germany in 1962, Thorne was fairly widely known as one of the best and toughest officers in the Green Berets. Then-Major Charles Simpson, one of Thorne's peacetime commanders while in Germany, wrote that he would “…fight to serve with him again under similar conditions, particularly in combat requiring great maturity, perseverance, physical and moral courage, and personal leadership.” Simpson later would author one of the important histories of the American Special Forces. Larry Thorne was: “…the best soldier I have ever known,” Col. Paavo Kairinen, another Finnish-American officer, told a reporter many years later. In Vietnam, the 5th Special Force’s executive officer, Robert Rheault reached the same conclusion, calling Thorne “the finest soldier I’ve ever known.” Thorne’s unwavering courage in Vietnam furthered more his reputation. This is “…the type of person you like to have around in a fight for he has unlimited courage,” wrote George Viney, deputy commander of the Special Forces in Vietnam.

He demonstrated a flair for intelligence work, soon had his own intelliigence sources, and was quickly recognized as a leader of Nha Trang's intelligence operations. It wasn't long before he had some notable successes. Fifth Special Forces commander Spears wrote, “Thus far in Vietnam, there has been only one Viet Cong attack on a major U.S. installation in which the enemy did not achieve surprise. This one instance was the attack of Nha Trang airbase on 25 June in which damage was minimized because the prompt response of defense elements disrupted the Viet Cong effort. It was Captain Thorne’s work that made this action possible.” Spears recommended that Thorne be "developed through additional schools and carefully monitored assignments."

Spears’ confidence in Thorne only reiterated what Thorne’s commanders had been writing for several years. Consistently, both the rating and endorsing officers had given him top marks, on a scale of 1-5, for intelligence, ingenuity, and judgment. In most reports, they ranked him in the top ten percent of officers, in both “overall demonstrated performance,” and “estimated potential.” We find a new Thorne image as an officer, whose broad and continued high level of competence on a number of different key fronts, rather than just dazzling exploits, brought him to the attention of the senior officers in the American Special Forces. When he went to Vietnam, his ratings increased even beyond these earlier high marks. There, under wartime conditions, he soared to the very top as his commanders placed him in the top 2 - 6 percent of officers his rank, depending on the evaluation.
Klikkaa laajentaaksesi...


 
Amerikkalaislehti nosti kanteensa suomalaisen sotasankarin - Lauri Törni leikkasi SS-tatuointinsa kädestään irti veitsellä
www.iltalehti.fi

Amerikkalaislehti nosti kanteensa suomalaisen sotasankarin - Lauri Törni leikkasi SS-tatuointinsa kädestään irti veitsellä

Amerikkalainen Historynetin Vietnamin sotaa käsittelevä lehti on nostanut suomalaisen sotilaan Lauri Törnin uusimman numeronsa kanteen.
www.iltalehti.fi www.iltalehti.fi
Lauri Törni lienee Suomen tunnetuin sotilas marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin ja tarkka-ampuja Simo Häyhän ohella. Törnin jääkärit ovat käsite ja vähääkään suomalaista sotahistoriaa tuntevat ihmiset tietävät Törnin ja hänen sotilaidensa uskaliaista operaatioista vihollislinjojen takana.

Sekin on hyvin tiedossa, että Törni oli niin noheva taistelija jo talvisodassa, että hän kiinnitti ”aseveljien”, eli natsi-Saksan huomion. Törni oli yksi 1400 suomalaisesta, jotka saivat saksalaisen sotilaskoulutuksen. Törnistä tuli SS-joukkojen Untersturmführer, joka on verrattavissa vänrikin sotilasarvoon.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
”Natsien SS-upseeri kääntyi vihreäksi baretiksi. Kapteeni Larry Thornen outo odysseia”, kuuluu Historynetin Vietnamin sodasta kertovan lehden tuoreimman numeron kansijutun otsikko.
”Natsien SS-upseeri kääntyi vihreäksi baretiksi. Kapteeni Larry Thornen outo odysseia”, kuuluu Historynetin Vietnamin sodasta kertovan lehden tuoreimman numeron kansijutun otsikko.

”Natsien SS-upseeri kääntyi vihreäksi baretiksi. Kapteeni Larry Thornen outo odysseia”, kuuluu Historynetin Vietnamin sodasta kertovan lehden tuoreimman numeron kansijutun otsikko. HISTORYNET

Suomen sotien jälkeen Törni pidätettiin ja hänet tuomittiin kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen maanpetoksesta. Presidentti J.K. Paasikivi armahti hänet vuonna 1948 ehdonalaiseen vapauteen. Sen jälkeen Törni lähti länteen. Ne vaiheet hänen elämässään ovat Suomessa ehkä vähemmän tunnettuja.

Yhdysvaltalainen Historynetin Vietnamin sodasta kertova lehti on nostanut Lauri Törnin, siis Larry Thornen, tuoreimman lehtensä kanteen. Laaja artikkeli kertoo, kuinka natsien SS-upseerista tuli vihreä baretti, Yhdysvaltain armeijan kapteeni ja amerikkalainen sotasankari.

Aloitti sotilasuran alusta

Englantia osaamaton Lauri Törni muutti ensin Etelä-Amerikkaan Venezuelaan, mistä hän sai töitä malmia kuljettavalta laivalta. Lehti kertoo, että Törni hyppäsi Alabaman edustalla mereen ja ui Yhdysvaltoihin. Törni pidätettiin, mutta keskustiedustelupalvelun CIA:n edeltäjän OSS:n johtaja William Donovan järjesti hänet pinteestä Yhdysvalloissa asuvien suomalaisten johtohahmojen pyynnöstä.

Natsimenneisyys piinasi Törniä edelleen. Historynetin lehti kertoo, että Törni leikkasi veitsellä irti vasemmasta käsivarrestaan SS-joukkojen tatuoinnin. Kyseessä on SS-joukoille annettu tatuointi, joka kertoo ihmisen veriryhmän.

Törni meinattiin karkottaa, mutta Donovan puuttui jälleen peliin. Maan kongressi hyväksyi lain, joka myönsi Törnille pysyvän oleskeluluvan. Kansalaisuuden saatuaan Törni muutti nimensä amerikkalaisittain Larry Thorneksi.

Thorne listautui Yhdysvaltain armeijaan 1.2.1954. Hän aloitti alokkaana, mutta särmä sotilas lähetettiin nopeasti upseerikoulutukseen. Thorne yleni tammikuussa 1957 yliluutnantiksi ja kapteeniksi 1960.

Taktiikka päätyi elokuvaan

Vietnamiin Thorne lähetettiin kaksi kertaa, joista ensimmäinen komennut oli tammikuusta kesäkuuhun vuonna 1964. Historynetin lehti nostaa yhden erikoisen tapauksen. Kun Tinh Bienin leiri oli valmis, joukot odottivat Vietkongin hyökkäystä. Thorne tiesi, että vihollinen onnistuisi valtaamaan heidän asemansa.

Thorne miinoitti omat konekivääriasemansa salaa. Kun Vietkongin joukot valtasivat tuliasemat, he käänsivät konekiväärit tulittamaan amerikkalaisia ja Etelä-Vietnamin joukkoja. Thorne laukaisi miinat ja tappoi viholliset tuhoamatta aseita. Konekiväärit osoittivat pian taas amerikkalaisten kannalta oikeaan suuntaan. Thornen tilaama napalmi-isku ratkaisi taistelun heidän edukseen.

Lehti huomauttaa, että Robin Mooren kirjassa The Green Berets, Vihreät baretit, kovan taistelijan Sven Kornien henkilöhahmo perustuu Thorneen. Thornen konekivääriasemien miinoituksia muistuttava juoni taas päätyi kirjasta kertovaan elokuvaan, jota tähdittää John Wayne. Kornien hahmo on jäänyt kuitenkin elokuvan käsikirjoituksesta pois.

Thorne kuoli helikopterin törmättyä Vietnamissa vuorenseinämään salaisella tehtävällä surkeassa lentosäässä. Hänet julistettiin ensin kadonneeksi 18. lokakuuta 1965 ja kuolleeksi vuotta myöhemmin. Hänen jäänteensä löydettiin vuonna 2003.

Lauri Törnin syntymästä tuli kuluneeksi 28. toukokuuta 2019 sata vuotta. Iltalehti julkaisi Törniin liittyviä ennennäkemättömiä kuvia ja kirjeitä tietokirjailija Kari Kallosen luvalla. Kallonen on kirjoittanut teoksen Lauri Törni – Mannerheim-ristin ritari ja USA:n vihreiden barettien sankari.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Falangi kirjoitti:
Amerikkalaislehti nosti kanteensa suomalaisen sotasankarin - Lauri Törni leikkasi SS-tatuointinsa kädestään irti veitsellä
www.iltalehti.fi

Amerikkalaislehti nosti kanteensa suomalaisen sotasankarin - Lauri Törni leikkasi SS-tatuointinsa kädestään irti veitsellä

Amerikkalainen Historynetin Vietnamin sotaa käsittelevä lehti on nostanut suomalaisen sotilaan Lauri Törnin uusimman numeronsa kanteen.
www.iltalehti.fi www.iltalehti.fi
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuosta muuten aukesi tällainenkin uutinen.

www.iltalehti.fi

Ennennäkemättömät kuvat ja kirjeet paljastavat: Tällainen oli rakastunut Lauri Törni – palatessaan tosirakkautensa luo sai vain haukut naapurin Jennyltä

Törnin satavuotisjuhlan kunniaksi julkaistava kirja esittelee myös ”tavallista nuorta miestä” ärhäkän sotasankarin maineen takana.
www.iltalehti.fi www.iltalehti.fi

Tuon perusteella Törni kuitenkin kirjoitti paljon rintamalta ja hänellä oli myös se toinen puoli, vaikka oli tunnettu siitä väkivaltaisuudesta ja agressiivisuudesta kännissä.
 
Suositelkaapa mikä noista suomenkielisistä Törni-elämänkerroista kannattaisi lukea, mikä niistä on parhaiten kirjoitettu?
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top