Minun viiden kärki. Ei ehkä tehokkaimpia, uusimpia ja tulivoimaisempia, mutta viiden kärki.
Korkkareista ja Siivet-lehdistä tuttu, sittemmin rakennussarjoista. Pääsispä kyytiin, tai kuulisi edes äänen.
Tämän tarina on jo kerrottu, kun melkein tuli kalsaripyykkiä...en unohda koskaan.
Olin toisella kymmenellä, kun kummisetäni pojat toi Ameriikan tuliaisena koottavan. Jatkossa TV-uutisissa joka päivä Namista ja taisi olla Yom Kippur uutisissakin. Selllainen voima, ääni ja musta savu, ettei koskaan voi tulla voimakkaanpaa.
Näitä näkyi meilläpäin yhtä usein kuin jenkkiautoja, melkein yhtä usein kuin "seminologeja".
Siitä ei oikein tiedä, onko se kääpiöauto vai tavara-Vespa. Melkein hyppää yli, pituussuunnassa.
.
Tästä ei ole oikein mitään sanottavaa, se on niin itsestäänselvyys. Siitä on hypänneet isät ja pojat,
kulkenut tavaraa Afrikkaan ja Alaskaan. Oikeastaan C-130 on yhtä kova. Tähän olisi voinut ottaa sen
kentättömän matkustajaversion Helsingistä, mutta ei sekoiteta siviilikoneita nyt näihin.
Kerosiinin tuoksuisia unia.