Libanonin sota 2006

[juhapar]

Lukaisin ensimmäisenä lähdeluettelon.

Mitä selvisi?

Luepa Sinäkin.

 

[EK]

Lukaisin ensimmäisenä lähdeluettelon.

Mitä selvisi?

Luepa Sinäkin.

Ja kannattaa varmaan lukea vielä tuokin:

1.3. Lähdeaineistosta

Siinä kun esitellään (lyhyesti) lähdeaineisto ja käydään läpi sen haasteita.

 

[jokiranta]

Erään lähteen mukaan huolimatta Israelin strategisista ja taktisista virheistä operaation suunnittelussa ja toteutuksessa, Israelin puolustusvoimat kukistavat Hizbollahin yksiköt kaikissa taisteluissa.

Onhan israelilla kaikenpuolinen ylivoima. Riittävillä tappiolla tai ydinasella se saa jokaisen turhan arabin hengiltä - myös persialaisen.

Divisioonatasoa alemmilla komentajilla ei ollut aiempaa sotakokemusta, koska Israel ei ollut ollut varsinaisessa sodassa 24 vuoteen.

Käsittääkseni Israelin puolustusvoimissa ei ole divisioonatasoa, vaan prikaati- ja maanpuolustusaluetasot. Mistähän amerikkalaisesta julkaisusta tämä kommentti on peräisin?

esimerkiksi klassisista sotataidon teoreetikoistakin on tullut
koulutuksessa vain nimiä joita siteerataan toisinaan sen sijaan että heidän teoksiinsa perehdyttäisiin.

Tämä Zhun Zhun Vähä-Katekismuksesta luopuminen ja von Clausewitzin Iso-Katekismuskesta luopumisen kritiikki osoittaa luterilaista teologiaa Suomen puolustusvoimissa. Siviilimaailmassa on klassikoitakin 10-100 -kertainen määrä sotatieteisiin verrattuna.

Israelilaisjoukoilla on puutteita sotaa edeltäneessä koulutuksessa ilmavoimien oltua pitkään painopisteessä. Panssarivaunumiehistöt ovat saaneet vain niukasti kertaavaa koulutusta, koska aika on käytetty kriisinhallintaan miehitetyillä alueilla ja sen vaatimaan koulutukseen.

Kannattaa muistaa, että armeija sopii valtaamiseen, vaan ei miehittämiseen niin kuin santarmilaitos ja sotapoliisisto.

Osalla nuoremmista upseereista on mennyt jopa viisi vuotta ilman yhtään
taisteluharjoitusta. Koulutuspuutteita on sekä vakinaisilla että reservin joukoilla.

Suomessakin voi esiupseerikin olla siviilipalvelusmiehenä ilman asetta 15 vuotta
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011110414697539_uu.shtml

Koulutuspuutteet Suomessakin ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus reservin keskuudessa.

Prikaatia suurempien joukkojen komentajat eivät olleet johtaneet joukkojaan harjoituksissa vuosiin, eivätkä reserviläiset olleet harjoitelleet suurina joukkoina neljään tai viiteen vuoteen.

Prikaatissa on 5 000 - 7 000 sotilasta. Kovin moni sodanajan prikaatinkomentaja ei ole tällaista joukkoa johtanut edes turvallisessa Suomessa.

Tämä oli tehty ainakin osin tarkoituksellisesti, koska armeijakuntakokoonpanoa oltiin poistamassa – ja myös divisioonista oltiin luopumassa sodan syttyessä.

2-3 prikaatia = armeijakunta. Armeijakunta voi olla myös kaksi divisioonaa. Ihmettelen, millä Israelin puolustusvoimat korvaa armeijakunnan tai sotilasalueen. Jollain tietokonepalvelimellako?

Huhtikuussa 2006 Israelin puolustusvoimat otti käyttöön uuden suunnittelua avustavan doktriinin pohjanaan Systemic Operational Design (SOD). Doktriinin terminologia pohjautuu ranskalaiseen postmoderniin filosofiaan, kirjalliseen teoriaan, arkkitehtuuriin ja psykologiaan.

Kuulostaa hyvältä, yhtä hyvältä kuin se, että maanpuolutuskorkeakoulun oppilaat käyttävät tutkielmissaan lähinnä kirjallisuuden tutkimuksesta tuttua laadullista sitaattianalyysiä, diskurssiteoriaa. Se nimittäin osoittaa, että maanpuolustuskorkeakoulussakin on akateemisiin piikkulankoihin juuttumalla alettu vähitellen oppia, mitä on kriittinen ajattelu tutkimusmenetelmän valinnan ja teorianmuodostuksen osalla.

Tässä kohtaa olisi varmaan paikallaan miettiä, keksikö sekasortoistamisen tätä kalliimman tuhoamisen sijaan ensin Yhdysvallat vai ranskalaiset intelligentit.

Doktriini nojautuu monimutkaisten järjestelmien työntämiseen kaaokseen niiden tuhoamisen

Kaaos provokaation tai täsmäiskuin tulee halvemmaksi kuin perusteellinen työ.

Uusi SOD-doktriini on yhtenä Israelin puolustusvoimien ongelmana, ja sodanjälkeiset tutkintaryhmät toteavat sen täysin vääräksi. Doktriini aiheutti sekaannuksia terminologiassa ja sodankäynnin perusperiaatteissa. Esimerkiksi aiemmat termit ”objective” (”tavoite”) ja ”subjection” (”kukistaminen”) korvattiin uusilla konsepteilla kuten ”campaign rational” (sotaretken peruste) ja ”conscious-burning of the enemy” (”vihollisen tietoisuuden kärventäminen”).

Doktriini on tieteisuskon asia ja sitä on punnitsemalla ja mittaamalla vaikea osoittaa kokonaan oikeaksi tai kokonaan vääräksi akateemisessa mielessä. On jotenkin hassua, että joku kirjoittaa tieteelliseksi tarkoitetussa opinnäytteessä, että joku voidaan todeta (luonnontieteellisesti) vääräksi tai oikeaksi yhteiskuntatieteiden alalla.

Sota on politiikan jatkamista muin keinoin. Politiikka on sodan esiaste, ja sota politiikan keino.

Uusi doktriini luottaa teknologiaan ja pohjautuu tarkan tulen käyttöön etäältä, enimmäkseen ilma-aseella, jättäen suuret ja syvät maaoperaatiot vain viimeiseksi vaihtoehdoksi.

Tämä on Britannian ja Yhdysvaltain malli toisesta maailmansodasta alkaen. Jos raha riittää ilmavoimiin ja syviin teknologiaiskuihin niin käytetään sitten niitä taloudellisena sotimisena ihmiset maavoimissa uhraamsen sijaan.

Sodan seurauksena Israelin puolustusvoimat luopuu SOD-doktriinista nopeasti.

Edes juutalaiset, joiden uskonto on talmudin juridiikkaa eivät selviä semanttisesta kaaoksesta, joka on liiketaloustieteissä arkea. Sotatieteet kehittävät liiketaloustieteiden alalla vain melko pätevää hallinto-oppia, mutta eivät muuta.

Israel käytti sodassa ensimmäistä kertaa TETRA240-pohjaista digitaalista viestijärjestelmää, kaikkiaan neljän prikaatin laajuudella. Järjestelmä osoittaa tehonsa esimerkiksi lääkintäevakuoinneissa, kun tarvitsee saada nopeasti yhteys monen eri organisaation henkilöihin. Haittapuolena johtaminen vaikeutuu, kun ylemmät johtoportaat eivät saa enää raportointia tapahtumista viestien kulkiessa poikki organisaatiorakenteiden

TETRA http://fi.wikipedia.org/wiki/TETRA kiinteätaajuisena viranomaispuhelinjärjestelmänä ei ole minkään sodankäynnin väline, koska kiinteiden asemien ja kiinteiden taajuuksien radio paikallistetaan ja tukiasemat tuhotaan.

Vain kehitysmaasodissa, jossa puolustusvoima on sissiliikettä vastassa voi kuvitella omalta puolelta sellaista ylivoimaa, että voidaan käyttää siviilihallintoviestintälaitteita kustannustehokkaana säästönä puolustusvoimissa ja asevoimissa.

Tämän sodan tapahtumien selvittelyssä ja jälkijärkeilyssä on noussut esiin vastakohtaisuutena alueitten perinpohjainen valtaaminen ja syvät iskut. Sodassa Israel käytti osin kumpaakin, mutta Hizbollah pystyi hidastamaan etenemistä huomattavasti ryhmittämällä joukkonsa pienissä itsenäisissä osissa

Panssarin tuhoaminen singolla on pienten piirien toimintaa. Ei jokaisesta ole panssarintorjujaksi poterossa. RPG-29 oli kova sana. Merkavat Mk. 4:n pesään pari laukausta peräkkäin aiheutti rei'än ja melkoisen mielikuvatappion Israelin puolustusvoimien puolella, koska Merkava Mk. 4:ään oli pantu paljon hyvää kansallista rahaa.

Ekonomi ja esikuntapäällikkö Dan Halutz kävi taloudellista sotaa määräten kaksi hyökkäystä vuorokaudessa F-16 -hävittäjille, joita käytetiin pommikoneina strategisiin pommituksiin. Ensin tuhottiin radiomastot, mutta sitten alettiin jo estää ihmisiä valitsemasta asuinpaikkaansa Libanonissa pommittamalla viemäreitä, kun kerran ilmavoimaa oli eikä ilmatorjuntaa.

etenemisreittien varrella oleviin asutuskeskuksiin. Välttämättä
kummankaan keinon puhdas käyttäminen ei olisi tuonut ”yleisesti hyväksyttävää voittoa”, vaan laaja hyökkäys olisi kilpistynyt resurssien loppumiseen ja syvä isku olisi viimeistään vetäytymisvaiheessa tuomittu häviöksi – koska ei olisi ollut sellaista kohdetta iskettäväksi joka olisi päättänyt Hizbollahin rakettitulen.

Kyseessä oli rauhoitus- ja rankaisuretki eikä miehittämiseen tähtäävä sotatoimi.

Hajautettua taistelutapaa käyttävä puolustaja olisi vaatinut pitkäkestoisen, laajan alueenvaltausoperaation – joka ei olisi ollut poliittisesti kestävä
ratkaisu.

Ei olisi ollutkaan. Etelä-Libanonin miehittäminen ja hallituspuolue Hizbollahin kannattajien kurittaminen olisi ollut kehitystä jollaista oli Gazassa, Egyptin osassa, jonka luovutettiin Camp Davidin rauhansopimuksella Israelille.

Laajempana sodasta nousee esiin myös nykyaikaisen sodankäynnin ongelma: miten voitto määritellään – ja todistetaan muille?

Miehitystappioksi kääntyvä valloitus ei ole voitto taloudellisessa mielessä, koska aina ei alueelta saada riistetyksi miehityskustannuksia ja koko "voitto" kääntyy voittajamaan asukkaiden kansantaloudelliseksi tappioksi ajan kuluessa.

Yhdistyneiden kansakuntien perustamisen jälkeen maaalueiden
valtaamista – väestön nujertamisesta puhumattakaan – ei ole katsottu suopeasti ja
vetäytyminen tulkitaan tappioksi.

1928 Kellogg-Briandin sopimuksella kiellettiin sodankäynti politiikan keinona. Tässä oli se peruste, jolla tuomari Jackson kriminalisoi täysin laillisen Saksan valtakunnan ja Suur-Saksan valtakunnan johdon väittämällä, että kyse oli valtiomuotoisesta salaliitosta rauhaa vastaan. Saksa tuotti rauhattomuutta, kun taas rauhan takeena olivat Britannia, Neuvostoliitto, Ranska ja Yhdysvallat. Tuota Wienin kongressin kaltiasta laillisuusperiaatetta huokui myös Yhdistyneiden kansakuntien perusta, Atlantin julistus 1941.

Tässäkin sodassa tuli selväksi, ettei ilma-ase riitä sodan ratkaisuun. Maavoimat – erityisesti jalkaväki – on edelleen ratkaiseva tekijä. Sen käyttö vaatii kuitenkin valmiutta kärsiä tappioita - eli ei pidä lähteä sellaiseen operaatioon, ellei voi hyväksyä sotilaiden kuolevan sen vuoksi.

Sotiminan on liian vaarallista, myös sotilaita voi kuolla, ja mikä tärkeintä, ei pelkästään kuolemalle palkkautuneita kantahenkilökuntaan kuuluvia, vaan liikkuvia äänestäjiä, reserviläisiä.

Lainasin pätkiä aika vapaasti. Paljon jätin pois, mutta tuossa mielestäni olennaisia kohtia.

Loppu oli melko akateemista, kun taas alku eli sotilaallinen substanssiosa, sisälsi armeijoiden yleisiä luutumia siitä, että pitää uskoa von Clausewitziin.