Liikekannallepanon sietämätön keveys

Chamberlainistahan on käsittääkseni uudempi tutkimus - jolla on ollut parempi pääsy arkistoihin - antanut paljon myönteisemmän kuvan kuin yleisesti ajatellaan. Kuulemma tuo "rauha meidän aikanamme" oli vain julkiseen kulutukseen tarkoitettua rauhoittelua. Yksityisesti herra oli varma, että sotaan joudutaan. Mutta ajatteli, että 1938 Iso-Britannia ei ole vielä siihen valmis.

Ottaen huomioon, miten paljon RAF kehittyi vuoden aikana ja että viivytys oli kriitillinen mm. tutkajärjestelmän rakentamisessa, tuo saattoi olla jopa viisas päätös.

Chamberlain taitaa olla yhtä paljon väärinymmärretty tuon lauseensa perusteella kuin meidän Cajanderimme omansa.
 
Chamberlain taitaa olla yhtä paljon väärinymmärretty tuon lauseensa perusteella kuin meidän Cajanderimme omansa.

Vähän offiksi vedän, mutta nyt tarvis saada pikkasen perusteluja tähän.

Sinänsä osuva vertaus tämä Cajander, jos verrataan hänen johtamansa Suomen ensimmäisen punamultahallituksen toimintaa sodan aattona tähän päivään. Eripurainen lössi jonka koossapitävä liima oli protestipuolue IKL:n vastustaminen. Muuten homma oli päättämätöntä haihattelua ja loputonta vääntämistä eläke asioista. Kuulostaako tutulta. Suomen mahdollisuudet ovat pienissä aikaikkunoissa, hetkissä jotka täytyy käyttää hyväksi. Cajander on hyvä esimerkki väärään hetkeen osuvasta antivisionääristä joihin Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa.



Moni kirjoittelija tällä foorumilla kehottaa muistamaan historian opetukset ja nykytapahtumien valossa on laaja konsensus että; suurvalta on suurvalta vaikka voissa paistais. (pieni ryssittely tauko)

Kaikesta huolimatta historia toistaa itseään aivan käsittämättömällä tavalla mitä tulee poliittiseen ämpylöintiin tässä valtakunnan puolustamisasiassa. Tuntuu että mitään ei sittenkään ole opittu.

"Hallitus ja etenkin Cajander muistetaan Suomen historiassa kuitenkin parhaiten talvisotaan johtaneesta kehityksestä. Cajanderin ja ulkoministeri Rudolf Holstin sekä tämän seuraaja Eljas Erkon on katsottu hukanneen tilaisuutensa muotoseikkoihin takertumisen (tai huonon poliittisen pelisilmän) vuoksi niin sanotuissa Jartsev-neuvotteluissa keväällä 1938, viivytelleen liian pitkään puolustushankintojen aloittamisessa sekä suhtautuneen liian huolettomasti ja naiivisti Neuvostoliiton vaatimuksiin ja sodanuhkaan syksyllä 1939.

Kesäkuussa 1939 Cajander ilmoitti tyytyväisyytensä sen johdosta, että Suomen puolustuslaitoksen hankintamenoja on siirretty seuraaville vuosille."


Täytyy silti muistaa, että ensimmäinen maailmansota alkoi juuri kyvyttömyydestä antaa piiruakaan periksi. Nämä kokemukset mielessä ja tuossa ilmapiirissä oli sosialisti johtajien helppo vedättää vaurastumiseen keskittynyttä kapitalistista maailmaa. Vuonna 1938 Ensimmäisen maailmansodan päättymisestä oli 20 vuotta ja suuren laman 5 vuotta. Chamberlainin johtamasta, tuhoisasta myöntyvyysharhasta on sittemmin otettu opiksi. Vai onko. Edellisen maailmansodan päättymisestä on jo 70 vuotta.



Eli kumpi tilanne muistuttaa tätä hetkeä paremmin ja mitä virheitä tehtiin. Omasta mielestä II maailmansodan aatto on lähempänä ja sitä edeltävät virheet tulisi välttää. Perusteluna, että ensimmäisessä osassa toistensa kimppuun kävi kutakuinkin samankaltaiset yhteiskunnat, kun taas toisessa näytöksessä vastakkain oli demokratiat ja sosialistidiktatuurit. Ja näin oletan Natonkin pohtivan. Jäseniä tullaan puolustamaan oikeasti, ettei 1939 Puolan kohtalo toistu.

Toisaalta aika moni asia ratkeaisi jos Kiina liittyisi Natoon. Myöntyvyys Kiinaa kohtaan on paras pakote Putinin laajenemishankkeille ja kuumapiste siirtyy pois Euroopasta. Kiina lännen kaveriksi ja äkkiä. Sori vaan Taiwan ja Nepal. Teidän vuoro.
 
Kyllä historiasta voi oppia paljonkin. Suuret sotilasjohtajat ovat aina tunteneet aikaisemmat kokemukset.

Liikekannallepanoviivyttelystä muistan Tanskan vuonna 1940. He olivat täysin perillä siitä, että Saksa jostain syystä keskittää, mutta poliitikot eivät halunneet provosoida saksalaisia. Ne ajatteli jotankin hassusti, että hyökkäämään valmistautuva ei hyökkää, kun ei vastusta. Samaa hulluutta meilläkin oli 1939. Jänisjusseilla eli sillä Cajanderin-Erkon hallituksella meni paska housuun ja olivat purkamassa YH:n liennyttävänä eleenä ihan viime metreillä. Neuvostoliitto ehti kuitenkin hyökätä.

Tanskalla ja Saksalla eivät muuten olleet mitenkään huonot välit, ihan ok.

Saksa tarvitsi Tanskan Norjaa varten. Oli ensin miettinyt vain tukikohtien pyytämistä, mutta päätti sitten lahmata koko maan. Tanska selvisi juutalaisuhrilla, kun ei sotilaita likoon laitttanut. Saksa päätti internoida Tanskan juutalaiset vasta 1943. Suurin osa maan n. 7 000 juutalaisesta autettiin Ruotsiin. Theresienstadtin leirille lähetettiin 481 juutalaista, jotka eivät ehtineet karkuun. 53 kuoli ja loput laihtuivat ja saivat henkisiä vammoja lopuksi ikäänsä.
 
Harvassa taitaa olla ne nettikeskustelijat, joilla on omakohtaisia kokemuksia perkistä.

Muutaman kerran on komppaniatason harjoitus pantu pystyyn. Komppanian johto ja perkkiläiset tulivat vuorokausi ennen joukkoja. Kun paikka oli sellainen, että oli Jääkärirykmentin tuki ja MPK:n valmiit zydeemit ja kokeneet toimijat (muutama ensikertalainen kertaaja aliupseereissa ja miehistössä), komppania siirtyi kohteille reilun tunnin kuluttua ensimmäisen miehen saapumisesta.

Samalla varustettiin krh-joukkue erilliseen harjoitukseen samaksi pitkäksi weekendiksi.
 
Viimeksi muokattu:
Mitenköhän Wehrmacht olisi kestänyt Ranskan ja Britannian maahyökkäyksen vuonna -38, tai edes syksyllä -39?

Mielenkiintoinen kysymys. Syyskuussa Wehrmach oli Puolassa, ja britit oli julistanut Saksalle sodan 3.9.1939. Eli ei olisi rikottu edes mitään lakia yllätyshyökkäyksellä siinä vaiheessa.

Lännen olisi pitänyt hyökätä välittömästi silloin, ja olisi pitänyt varustautua sitä varten, kuten Stalin teki. Brittien laivasto oli hyvä ja olisi voittanut Saksan pienehkön laivaston.
Mutta lentokoneiden uhka olisi pitänyt poistaa sitä ennen, pommittamalla ne kentilleen. Eli britit olis tarvineet kunnon ilmavoimat. Ranska olisi voinut tukea maavoimilla, heillä oli asevelvollisuus, eli ukkoja paljon.

Talvisota olisi jäänyt käymättä jos Itämerellä olisi ollut valtava brittilaivasto.
 
Heitän asiantuntevalle raadille hypotettisen kysymyksen; miten Suomen (puolustuksen) kävisi jos Venäläiset nyt päättäisivät hyökätä Suomeen ohjuksin, ilmavoimin, merivoimin ja maajoukoin.

Taustaa: Ukrainan kriisisn johdosta ja käynnistettyjen "sotaharjoitusten" (joita ei ole purettu) ansiosta Venäjällä on kymmenniätuhansia sotilaita valmiudessa maamme rajojen läheisyydessä.

Älkää ottako kantaa siihen, miksi Venäjä hyökkäisi nyt Suomeen. Kysymys on JOS! Meille on luvattu kuukausien etsikkoaika, jona valmistautua mahdolliseen hyökkäykseen!

Hups! Piti oikein editoida. Asiaahan on jo ruodittu perusteellisesti ennen viimeistä viestiäni. Mutta alkuperäinen kysymykseni on sinänsä yhä ajankohtainen. Kun vielä tänäänkin puolustusministerimme lausuu Iltalehdessä Suomella olevan uskottavan puolustuksen ja koko maata puolustetaan. Kyse oli vastauksesta tutkijalle, jonka mukaan peli on jo lähes pelattu. Pitäähän sitä ministeriin luottaa!
 
Viimeksi muokattu:
Mielenkiintoinen kysymys. Syyskuussa Wehrmach oli Puolassa, ja britit oli julistanut Saksalle sodan 3.9.1939. Eli ei olisi rikottu edes mitään lakia yllätyshyökkäyksellä siinä vaiheessa.

Lännen olisi pitänyt hyökätä välittömästi silloin, ja olisi pitänyt varustautua sitä varten, kuten Stalin teki.

Ranskan liikekannallepano oli kesken. Syyskuun alkupuolella ranskalaisilla oli vain melko marginaalinen ylivoima länsirintamalla, ei riittävästi hyökkäystä varten. Siinä vaiheessa kun sinne saatiin koko armeija kasaan, Puola oli jo mennyttä.
Liittoutuneilla ei ollut aikomustakaan suorittaa mitään suurhyökkäystä. Toivottiin että Puola pitäisi pintansa sen aikaa että saarto ehtisi purra, ja liittoutuneet kenties saisivat uusia liittolaisia Balkanilta. Molemmat laskelmat menivät mönkään sillä painostuksen alla Balkanin maat liittyivät akseliin.
 
Moniko on toiminu perkissä? Moniko tietää miten homma ihan oikeasti toimii?

En ole, en tiedä. Kuitenkin olisi joskus tajuntaa avartavaa kokeilla, kuinka nopeasti porukka saataisiin kasaan jos kuso sopivalla aaltopituudella lähetettäisiin. Itse ehtisin ruotuun ehkä tunnin varoitusajalla ja noin kolmessa tunnissa olisi oma taski valmiudessa. Numero on tiedossa jos haluavat kokeilla.
 
Harvassa taitaa olla ne nettikeskustelijat, joilla on omakohtaisia kokemuksia perkistä.

Ja ihan kaikkea ei täälläkään voi kertoa. Siksi huvittaa välillä nuo arvailut.
 
Pari päivää olen saanut koulutusta PERK-operaattoriksi.
 
No, ei se PERKissä toimiminen ole mitään salatiedettä, vain yksi tapa hoitaa osuutensa maanpuolustuksessa.
Ja vaikka osa käsiteltävistä asioista on vähemmän julkista, ei siellä nyt mitään muusta pv:sta erillistä tietoa ole.

Ja (nipotus päälle) reserviläinen, kun käsky käy, kohtaa puolustusvoimat ilmoittautumispaikalla, josta hän siirtyy perustamispaikalle (vaikka nämä monesti voivat olla fyysisesti samassa paikassa), missään erityisessä PERKissa hän ei käy (/nipotus pois)
PERK on se organisaatio, joka järjestää asiat niin, että em. asiat rullaavat suunnitelman mukaan.
 
Viimeksi muokattu:
No kysymys oli retorinen, kun olen itse ollut mukana harjoituksissa.

Järjestävän seuran osalta.

Edit: lisätty pari sanaa.
 
No, ei se PERKissä toimiminen ole mitään salatiedettä, vain yksi tapa hoitaa osuutensa maanpuolustuksessa.
Ja vaikka osa käsiteltävistä asioista on vähemmän julkista, ei siellä nyt mitään muusta pv:sta erillistä tietoa ole.

Ja (nipotus päälle) reserviläinen, kun käsky käy, kohtaa puolustusvoimat ilmoittautumispaikalla, josta hän siirtyy perustamispaikalle (vaikka nämä monesti voivat olla fyysisesti samassa paikassa), missään erityisessä PERKissa hän ei käy (/nipotus pois)
PERK on se organisaatio, joka järjestää asiat niin, että em. asiat rullaavat suunnitelman mukaan.
Näinhän se menee.Itse olen asioinut perkissä aikoinaan asiakkaana (eli varustettavana kertausharjoituksiin) kuin myöhemmin sitten siellä tiskin toisella puolella.
 
Harvassa taitaa olla ne nettikeskustelijat, joilla on omakohtaisia kokemuksia perkistä.

Olen myös kulkenut perustamiskeskuksen perustamispaikan läpi harjoituksessa. Olisko ollu meidän komppanialla n. 2,5 tuntia läpimenoaika. Meidät syötettiin siellä ja pidettiin joku vartin puhuttelu. Mitään pv:n varustusta meillä ei ollut valmiina ja siviilikamat pakattiin perkin laatikoihin. Tuosta kyllä sen tunnin varmaan sais vielä nipistettyä jos seuraava komppania hönkyäis niskaan. Tietysti komppaninoiden välillä on jonkunlainen tauko.

Perkit harjoitteli aika usein vielä 2000-luvullakin. Sellainen tuntuma on, että osaavat hommansa. Tunnen itse asiassa aika hyvin 2 perkin päällikköä ja luotan kyllä niihin kavereihin ihan täysillä. En ole päässyt perehtymään siihen miten ja mista tavarat perustamispaikalle tulee. En kuitenkaan epäile etteikö ne tulisi asiallisesti kunhan päätös perustamisesta on tehty. Perustamispaikat toimii ja olisi silmiä avaava kokemus monellekin jos pääsis sen läpi jossakin harjoituksessa kulkemaan.

PS! Oli muuten sitten omille siviiliautoille aika kiire tuon perustamisen jälkeen. Sinne heitettiin äkkiä perkistä saadut rojut ja vaihdettiin omat kymmenissä harjoituksissa itselle sopiviksi koetut varusteet päälle. Jaa no asetta ei jätetty autoon. Ja lisäksi siellä siviiliautossa oli myös pitkällä kuitilla oleva täys satsi. Oli niissä viikon valvomisen jälkeen selvittämistä, että mitä sinne purkkiin (perustamiskeskuksen vastakohta (ihan ite keksitty nimi)) pitikään palauttaa. Varsinkin kun siellä samassa volvossa oli 4 miehen kamat. Ja autolla käytiin taas moneen kertaan...
 
Back
Top