Lomakuljetukset ja järjenkäyttö

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Ymmärrän tämän pointin, jos on kyse koulutuksesta. Mutta jos se perjantain viimeinen 30 min eli 14:30-15 menee muodossa seisten ja lomatarkastusta odottaen, niin prosessia hieman nopeuttamalla säästyisi siltä 3h10 min bussin odotukselta, eikä sillä olisi mitään merkitystä koulutuksen läpivientiin. Jos taas on kyse tahallisesta vitutuskäyrän maksimoinnista ja pinnan pituuden testaamisesta niin sehän on sitten jo ihan asia erikseen...
Jos vaikka aloittaisivat päivän varttia aikaisemmin. Yksi vaihtoehto.

Paljon on vettä virrannut, kun yhdessä olemme Onni Vilkkaan busseihin kavunneet. Paras kun ei edes muistele, muinaisia.:)
 

ip

Korpraali
Ymmärrän tämän pointin, jos on kyse koulutuksesta. Mutta jos se perjantain viimeinen 30 min eli 14:30-15 menee muodossa seisten ja lomatarkastusta odottaen, niin prosessia hieman nopeuttamalla säästyisi siltä 3h10 min bussin odotukselta, eikä sillä olisi mitään merkitystä koulutuksen läpivientiin. Jos taas on kyse tahallisesta vitutuskäyrän maksimoinnista ja pinnan pituuden testaamisesta niin sehän on sitten jo ihan asia erikseen...
Jos aikaa hassataan odottamiseen ilman syytä niin parempi päästää kaikki aikaisemmin tai tehdä jotain muuta. Ja jos lomatarkastus ei mene läpi niin sitten myöhästyminen on harmillista, mutta jäänee yhteen kertaan. Joissain paikoissa aikanaan annettiin joskus kyytien mennä, kun alkoin hommat lipsumaan.

RUK:n PionK:ssa optimoitiin se. odotaminen minimoitui. Tultiin usein pe maastosta, kun muut komppaniat kärkkyivät suihkunraikkaana lomapuvuissa bussin ovella. Yleensä ehdittiin valmiiksi juuri ajoissa ja kurssi pääsi velville. Joskus saatiin vertaishuutoa jos jouduttiin ojentamaan telamiinat uudestaan tai tekemään muuta viivyttävää. Kertaalleen joutui jonkun bussin juoksemaan pihalla kiinni kun muilta loppui kärsivällisyys...
 

Umkhonto

Kenraali
Jos vaikka aloittaisivat päivän varttia aikaisemmin. Yksi vaihtoehto.

Paljon on vettä virrannut, kun yhdessä olemme Onni Vilkkaan busseihin kavunneet. Paras kun ei edes muistele, muinaisia.:)
Juu, R.I.P Onni.
Ja nythän ei ollut kyse RUK:n upseerioppilaista vaan MaaSK:n alokkaista.
 

Stagideus

Majuri
Lahjoittaja
Ketjun aloituksessa mainittu ei liene ylitsepääsemätön ongelma, mutta toki ymmärrettävää, että saattaa vituttaa.

Ei kannata kuitenkaan tässä kauheesti asiaa paisutella, kun kyse on kolmannen käden tiedosta. Emme loppupeleissä kuitenkaan tiedä, mikä on todellisuus, kun se voi olla mitä vain Kyrpä yksikköupseeri-muumi varusmies-koulutustekniset asiat-väärinkäsitys väliltä.

Itse elän siinä käsityksessä, että nykypäivänä kovin vähän varusmiehiä tahallaan Systeemi ja virkamies kiusaa, ja toisaalta kannattaa aina laittaa asia siihen parinkymmenen tuhannen vuosittain palvelusta suorittavan mittakaavaan: Käytännössä mahdotonta mikromanageroida kaikkea niin, ettei yhdenkään kohdalla tulisi jotain pientä kitkaa olemisen ja elämisen kanssa.

Tarkoitus ei ole vähätellä asiaa, vaan lähinnä fokusoida keskustelua uudelleen. Valtaosan laudalle kirjoittavien kohdalla näyttää vuosikymmenten saatossa homma menneen kuitenkin aika kohtuullisesti. Lomilla juostaan nykyään lähes joka viikonloppu (ja ihan hyvä niin), joten jos PK-seutulainen kaveri on alkuillasta himassa Haminasta, niin tuskin siihen maailma kuitenkaan kaatuu? Ei ne varusveijarit esimerkiksi Kaartista kovin paljon aikaisemmin kotosalla ole, vaikka palvelevat ytimessä.
 
Juu, about klo 14-16 päästiin perjantaina ainakin silloin kuin itse olin.

Sen jälkeen JPR:ssä kokeiltiin "palvelusaikajaksottelua", mikä floppasi.
Mielenkiintoista, että nuo ongelmat tässä systeemissä tulivat enemmän henkilökunnan, kuin varusmiesten puolesta. Itse näkisin, että systeemi olisi ollut hyvä ainakin teoriassa - enemmän kiinnioloa/koulutuspäiviä ja vastineeksi sitten pidemmät lomat ja hyvä palautuminen - mutta ei sitten käytännössä toiminut. Tuntuu jotenkin, että tuo 4,5 päivän koulutusviikko on aika lyhyt. Gineksistä nykypäivänä minulla ei ole tietoa, mutta tokkopa noita on lisätty vaikka aikanaan uuteen, lyhyempään palvelusaikaan siirryttäessä puhuttiin että niitä lisättäisiin juurikin koulutuksen tehostamisen vuoksi. Tosiasiassa näin ei liene käynyt, ainakin itsellä vanhalla palvelusmallilla oli enemmän gineksiä kuin pikkuveljelläni, joka suoritti tuon uuden palvelusajan mukaisesti. Riippuu toki paikastakin. Mutta tämä on jo ihan offtopic.
 

Hilan lukko

Luutnantti
Varusmies ampui rynnäkkökiväärillä vahingossa jalkaansa ampumaharjoituksessa
Vahingonlaukaus tapahtui Utin jääkärirykmentin harjoituksessa Taipalsaarella.
Ampumaharjoitukset
14.8.2019 klo 14.59päivitetty 14.8.2019 klo 15.57
maasotakoulu taipalsaari harjoitus- ja ampuma-alue

Varusmies ampui vahingossa jalkaansa Taipalsaaren ampuma-alueella.Jari Tanskanen / Yle

Riitta Väisänen

@RiittaVee
Jaa artikkeli:

Jaa artikkeli Facebookissa37
Jaa artikkeli Twitterissä
Varusmies on ampunut rynnäkkökiväärillä vahingossa jalkaansa ampumaharjoituksessa Taipalsaarella.
Onnettomuus tapahtui tänään keskiviikkona. Taipalsaarella on meneillään Utin jääkärirykmentin ampumaharjoitus.
Varusmies on toimitettu sairaalaan tarkastukseen ja jatkotutkimuksiin.
– Varusmies on siirtynyt tuettuna omin jaloin ambulanssiin ja täysin tajuissaan jatkohoitopaikkaan, kertoo Utin jääkärirykmentin esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Jussi Kosonen.
Maavoimien tiedotteen mukaan varusmies on ollut itse yhteydessä läheisiinsä.
Kososen mukaan henkilövahinkoihin johtavat vahingonlaukaukset ovat harvinaisia.
– Utin jääkärirykmentin harjoituksessa näitä ei ole tähän saakka tapahtunut ja toivottavasti ei tapahdu jatkossakaan.
Utin jääkärirykmentti selvittää vielä tarkemmin, miten onnettomuus pääsi tapahtumaan. Harjoitus jatkuu normaalisti Taipalsaarella.

:camo:
edit. Tuli perskules väärään ketjuun, on näköjään tuolla oikeassakin.
 
Viimeksi muokattu:

g21.45acp

Luutnantti
Ekassa viestissä mainittiin "perjantain suora lomakuljetus", niin oletin että lomakuljetuksella tarkoitetaan järjestettyä lomakuljetusta eikä julkista yhteyttä.

Lisättäköön vielä että omassa yksikössäni oli lomakuljetuksille oma vastuuhenkilö, eikä muistaakseni edes mikään skappari vaan ihan vaan joku nainen, joka järjesti kuljetuksia ja johon sai olla yhteydessä jos oli ongelmia. Mutta näin Sodankylässä, ehkä siellä tehtiin asioista liian helppoa.
Sodankylässä taisi olla yksiköissä sihteereitä, kunnes tuli ensimmäiset naispuoleiset aliupseerit vääpeleiksi. Ilm sukupuolen katsotiin pätevöittävän sekä sihteeriksi että vääpeliksi, vaikka koulutus oli vain jälkimmäiseen
 

g21.45acp

Luutnantti
Tuohan on ruhtinaallisesti. Minun ikäisilläni viikonloppuvapaa oli la klo 12 - su klo 24. Eli 36h ja siitä noin seitsemän tuntia matkoja vielä pois. Nykymalli on fiksumpi. Ei silloinkaan lauantaisin mitään järkevää tehty.
Milloin olet viimeksi ollut katsomassa paikan päällä?
 
Viimeksi muokattu:

Rannari

Ylipäällikkö
Milloin olet viimeksi ollut katsomassa paikan päällä?
Varmaankin silloin kun olin paikalla :D

Viittasin siis siihen ettei se juuri eronnut niistä nykyviikonlopuista jolloin ollaan lauantaikin vapaalla. Juuri mitään ei ainakaan koulutuksen puolesta menetetty. Se onko kiinnioloviikonloppuina nykyään järkevää ohjelmaa on kokonaan toinen juttu. Toivottavasti ja oletettavastikin on. Homma on kehittynyt monessa suhteessa fiksumpaan suuntaan. Tällainen vaikutelma on jäänyt lasten ja näiden kaverien kanssa jutellessa.
 

g21.45acp

Luutnantti
Varmaankin silloin kun olin paikalla :D

Viittasin siis siihen ettei se juuri eronnut niistä nykyviikonlopuista jolloin ollaan lauantaikin vapaalla. Juuri mitään ei ainakaan koulutuksen puolesta menetetty. Se onko kiinnioloviikonloppuina nykyään järkevää ohjelmaa on kokonaan toinen juttu. Toivottavasti ja oletettavastikin on. Homma on kehittynyt monessa suhteessa fiksumpaan suuntaan. Tällainen vaikutelma on jäänyt lasten ja näiden kaverien kanssa jutellessa.
Ainakin siinä j-osastossa , jonka asioista jotain luulen tietäväni, ruokasali loistaa usein vkonloppuisin tyhjyyttä, koska paikalla olevilla vm on maastoruokailu. Voi toki olla, että ovat vaan harjoittelemassa pakista syömistä :)
 

Sarek1

Kenraali
Laitetaan jäniskevennykseksi historiaviihdettä varusmiehen lomamatkailusta.

RVL files, 80 -luku ja lankapuhelinten valta-aika:
Valtakunnan koilliskulman tienoilta kotoisin olevan kotilomamatkat saattoivat olla mielenkiintoisia ja varsinaista seikkailua pullollaan. Lomille päästiin 3:1 suhteella, mikä oli tuolloin hyvä ja keskimääräistä parempi vaihtosuhde. Lomasta lohkesi aikaa itse matkailuun melkoinen siivu, mutta hei: sekin oli lomaa! Nuorna miesnä testosteronin määrä ja poikauho oli kohdallaan, joten jatkuvan metsäelämisen ja eristyksen jälkeen polte lomille oli aina kova ja puntissa pakotti nuoren miehen tuska. Varusmiespalveluksen aloitin lokakuussa, joten holotnaa kohti mentiin aluksi.

Alkuperäinen ja kotipalveluspaikka oli Rovaniemen ”puistosissikomppania” (LR), jonne saattoi päästä bussilla tai Oulun kautta juna-bussivirityksellä tai sunnuntaisin PV:n lomakuljetuksella (meniköhän se peräti pyssykylään eli Sodankylään saakka). Kasarmille ei ollut pitkä matka rautatieasemalta. Liftaaminen tai kaverien kyydissä osan matkaa kulkeminenkin oli eräs variantti. On huomattava, että syrtsylään ei noita julkisia liikennevälineitä juuri kulkenut etenkään viikonloppuisin, joten viimeiset 30km oli aina vanhempien varassa. Ja muistetaan että kännykkää ei ollut, joten muutama kerta kaverikyytien ja peukalokyydin turvin meni hieman etsiskelyksi kun ajeltiin pahasi ristiin. Sehän tietysti lämmitti joskus tunteita.

Vuodenvaihteen jälkeen tapahtui suuntaissiirtymä Immolaan Imatralle. Lomamatka piteni kertaheitolla ja junista tuli pääasiallinen kulkuväline. Paitsi silloin, kun kesken lomien tuli yllättäen junalakko ja paluumatka piti suunnitella sukkuloimalla pitkin poikin Suomea linja-autoilla kun muutakaan ei ollut. Yötäkin piti matkalla olla jossain, onneksi kortteeri ja aamupala järjestyi puhelinsoitolla eräältä PV:n kasarmilta. Kokemus sekin, mutta ehdin ajoissa takaisin. Ylimääräistä viivytystä lomaltapaluuseen ei nimittäin myönnetty. Useimmat lomat Immolan kaudella vietin sukuloimalla Etelä -Suomessa: suurin osa lomasta tärvääntyi matkustamiseen eli kotona ehti vain käydä kääntymässä.

Junamatkat idästä länteen ja etelästä pohjoiseen olivat pitkiä ja niiden lisäksi piti matkustaa Oulusta koillisen suuntaan. Kun juna oli yöllä Oulussa, joutui odottelemaan muutaman tunnin ensimmäisen linja-auton lähtöä. Sisätiloja odotusajalle ei ollut eivätkä ravitsemusliikkeetkään olleet enää aamuyöstä auki. Kerran sattui olemaan yli 30 asteen pakkanen, joten menin hytisemään muutamaksi tunniksi aseman pihalla olleeseen puhelinkoppiin. Talvipakkasilla muistan sellaisenkin tapauksen, jolloin olin päässyt liftillä noin 80 km päähän kotoa keskellä yötä. Pakkasta oli ihan kotitarpeiksi, joten tein tulet lumipenkan päälle ja jäin notskille odottelemaan rekkaa tai muuta yön selässä kulkijaa. Niin sitä vain sieltäkin kotiin selvittiin.

Joskus olin lopen uupunut palveluksen koettelemuksista matkatessani kääntymään kotona. Tai kulkiessani sitten takaisin kassulle. Kerran havahduin Oulun asemalla siihen, että juna lähti jatkamaan matkaa pohjoiseen. Hyppäsin liikkuvasta junasta kimpsuineni kampsuineni 1,5m ennen asemalaiturin reunaa. No harm done. Normal. Kerran nukahdin kaupunkibussiin Nääsvillessä oltuani isovanhempien luona yötä ja päädyin tietysti huitsin Nevadaan. Hätäännyksissäni hyppäsin bussista pois ensimmäisellä pysäkillä tietämättä missä olin. No, se ei ollut kauaa ongelma, Iidesjärvellä näemmä oltiin, joten töppöstä toisen eteen ja joutuin. Seuraavasta bussista pyhäpäivänä ei nimittäin ollut tietoa ja junalle oli jalkapatikassa joltisenkin kiirus. Taksi oli köyhälle ja pihille varusveijarille vasta se viimeinen keino. No, metsän nopein eläin on vikkelä myös rakennetulla alueella. Jänikseksi luulivat...

Eräänä kauniina kesäpäivänä Oulussa odottelin junaa asemalaiturilla. Olin matkalla rajavartiokoulutukseen Ivaloon päivää myöhemmin kuin muut. Joskus lomien kanssa lykästi, vaikka kaikki suuret juhlapyhät olinkin kiinni. Lähistöllä pyöriskeli venkulan oloinen puistokemian dosentti pummailemassa tupakkaa tai tulta ja jokunen matkustaja odotteli junaa.

Aurinko paistoi lämpimästi ja istuin penkillä rennosti Ray-Banit (kova sana tuolloin) päässäni katsellen ympärilleni ja nauttien lämpimästä tuulenvireestä ja aseman atmosfääristä. Viereeni ilmestyi hieman homssuisen näköinen lyhyehkö ja tukevahko mies, jolla oli upouusi ruskea puku ja Pukumiehen kassi kädessään. Hän esittäytyi ”Arskaksi” pyysi tulta savukkeeseensa tiedustellen hetkisen kuluttua kohteliaasti, olisinko kiinnostunut ostamaan häneltä upouuden Turon valmstaman puvun. Vastasin kohteliaasti, että juuri nyt ja lähitulevaisuudessa minulla ei ole tarvetta hankkia vaatteita, sillä kuten kuvasta saattoi havaita, valtio vaatetti. Siksi toisakseen, jatkoin, kassissa oleva puku oli minulle pientä kokoa ja leikkaukseltaan C-mallia, joten kaurapuuroa tarvittaisiin hieman enemmän, jotta voisin täyttää ihannemitat, olinhan olemukseltani lähinnä paljon juosseen susikoiran tai vantteran vinttikoiran oloinen.

Arskan katse terästyi salamana ja näennäinen huolettomuus karisi hänestä innostuksen tulvahtaessa pintaan. Hän kertoi vapautuneensa samana aamuna Oulun lääninvankilasta ja käyneensä hakemassa pari pukua sovitteille aikomatta maksaa tai palauttaa niitä liikkeeseen. Hän ehdotti: ”Lähde Arskan remmiin, Arska opettaa systeemit!” Vastasin hänelle, että asia täytyy siirtää myöhempään ajankohtaan, sillä minua odotettiin saapuvaksi tiettyyn aikaan erikoiskoulutusta varten ja jos en ilmestyisi paikalle, etsintä alkaisi välittömästi. Seurassani olemisesta voisi löydettäessä seurata myös hänelle hankaluuksia, ja kerroin, että en halua saattaa häntä heti hankalaan jamaan etenkään kun hän on vasta päässyt vapaaksi. Asian pohtiminen voisi olla mahdollisesti ajankohtaista aikaisintaan siinä vaiheessa kun pääsisin siviiliin. Arska kiitteli huomaavaisuudesta ja lähti jatkamaan matkaansa sanoen: ”Pidä mielessä!” Niin, varusmiehellekin voi tulla eteen monenlaisia ammatinvalintaehdotuksia. Päädyin moninaisten vaiheiden jälkeen ehkä itselleni paremmin sopivalle ammattialalle.

Rajan kauluslaatat olivat junaravintoloissa kovassa kurssissa erityisesti samalla sektorilla aiemmin palvelleiden keskuudessa: kiitokset lukemattomista pullakahveista ja oluista kaikille teille, jotka tarjositte kierroksen! Peukalokyydeistä kiitän niin ikään. Omalta osaltani jatkan tietysti hyvän kierrättämistä tilaisuuden tullen.

———
Nykyaikainen varusmiehen matkustuskortti on mielestäni kerrassaan loistava keksintö. Kotilomien lisäksi se tarjoaa myös mahdollisuuksia seikkailumatkailuun kotimaassa.
 
Top