Jokainen suomalainen sukupuoleen katsomatta on perustuslain mukaan velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen ja siinä avustamiseen, mutta kuten näilläkin sivuilla on useaan kertaan todettu, kokonaismaanpuolustuksen tarpeet on lähes sivuutettu maanpuolustuskeskustelussamme. Sotilaat ovat siviiliyhteiskuntamme puolustamista varten, ei päinvastoin ja myös naisten panosta tarvittaisiin.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1415942939954
Lottien jättämä aukko tulisi täyttää maanpuolustustyössä
Pääkirjoitus 15.11.2014 1:59
Kaisa-Maria Peltokorpi
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1415942939954
Lottien jättämä aukko tulisi täyttää maanpuolustustyössä
Pääkirjoitus 15.11.2014 1:59
Kaisa-Maria Peltokorpi
-
Vieraskynä-palstalla julkaistaan asiantuntijakirjoituksia. Noin 4 300 merkin mittaisia tekstejä voi tarjota osoitteeseen [email protected]. Toimitus editoi julkaistavat artikkelit.
Naisten maanpuolustustyö on Suomessa keskeneräistä, heikkoa ja hajanaista.
Harvoin tullaan ajatelleeksi, miten merkittävät ja pitkäaikaiset seuraukset Neuvostoliiton jatkosodan rauhanehdoissa vaatimalla Lotta Svärd -järjestön lakkauttamisella on ollut. Järjestön lakkauttaminen syksyllä 1944, 70 vuotta sitten, katkaisi laajamittaisen naisten maanpuolustusperinteen Suomessa.
Vuonna 1921 perustettu Lotta Svärd oli jo ennen talvi- ja jatkosotaa tärkeä naisten vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö, joka toimi tiiviissä yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa ja koulutti naisia kriisiajan tarpeisiin.
Mitä lottaperinteestä on jäljellä? 1990-luvulla Neuvostoliiton hajottua perustetut Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) ja siihen kuuluva Naisten valmiusliitto ovat tärkeimmät vapaaehtoisen maanpuolustus- ja turvallisuuskoulutuksen järjestäjät Suomessa. Lotta Svärdiin verrattuna Naisten valmiusliiton toiminta on vähän tunnettua ja sirpaleista. Liitto koostuu kymmenestä järjestöstä, esimerkiksi Sotilaskotilitosta, Marttaliitosta ja Suomen Lottaperinneliitosta.
Naapurimaissamme 1920-luvulla käynnistetty lottatoiminta jatkuu edelleen: Ruotsissa Lottakårenissa ja Norjassa Lotteförbundissa. Virossa Neuvostoliiton painostuksesta lakkautettu Naiskodukaitse perustettiin uudelleen vuonna 1990.
Jokainen suomalainen sukupuoleen katsomatta on perustuslain mukaan velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen ja siinä avustamiseen. Mutta kuinka moni nainen tietää kriisiajan velvollisuutensa? Asevelvollisuus, niin ase- kuin siviilipalveluskin, valmentaa miehiä maanpuolustukselliseen ja kriisiajan vastuuseen sekä lisää turvallisuus- ja puolustuspoliittista tietämystä. Toisin on naisten laita.
Mitä maanpuolustusvelvollisuus käytännössä tarkoittaa naisten kohdalla? Yhteiskunnallista äitiyttä? Kriisin iskiessä voi olla liian myöhäistä valmentaa ja organisoida naisia kriisiajan tarpeisiin ja tehtäviin.
Asepalvelusta tulisi kehittää kansalaispalveluksen suuntaan. Asepalveluksen käy nyt 38 prosenttia ja siviilipalveluksen noin seitsemän prosenttia vuosittaisesta ikäluokasta. Noin 55 prosenttia vuosittaisesta ikäluokasta jää siis hyödyntämättä maanpuolustuksellisesti.
Puolustusvoimat voisi tarjota tehtäviä laajasti kriisiajan tarpeisiin. Palvelus voitaisiin esimerkiksi jakaa aseelliseen ja aseettomaan linjaan.
Aseellinen linja olisi perinteistä aseellista maanpuolustusta ja kattaisi myös turvallisuus-, palo- ja pelastustoiminnot. Aseeton linja taas olisi yhteiskuntapalvelusta, joka vastaisi julkisen sektorin, terveydenhuollon, koulutuksen, huollon ja infrastruktuurin tarpeisiin. Myös nykyinen siviilipalvelus voitaisiin sisällyttää yhteiskuntapalvelukseen.
Malli korvaisi esityksen pidennetystä oppivelvollisuudesta ja samalla ehkäisisi syrjäytymistä ja valmentaisi nuoria nykyistä mallia paremmin työelämän tarpeisiin.
Asepalveluksen laajentamisen naisia koskevaksi kansalaisvelvollisuudeksi on nostanut esiin myös puolustusministeriön tilaama Risto Siilasmaan selvitysryhmä. Ryhmä on tehnyt asevelvollisuutta koskevia parannusehdotuksia, joita Puolustusvoimat pyrkii toteuttamaan.
Naisten osallistumisessa maanpuolustukseen ja kansainväliseen kriisinhallintaan on kyse strategisesta tekijästä. Naisten maanpuolustustyö on kuitenkin Suomessa keskeneräistä ja heikkoa. Olemme Pohjolan ja Baltian maita jäljessä naisten vapaaehtoisessa ja sotilaallisessa maanpuolustustyössä.
Norjassa on jo tehty päätös siirtymisestä molempia sukupuolia koskevaan asevelvollisuuteen, ja Tanskassa naiset osallistuvat kutsuntoihin. Pohjolan ja Baltian maissa naisten määrä sotilastehtävissä on prosentuaalisesti Suomea suurempi.
Armeijaan hakeutui tänä vuonna kuitenkin ennätysmäärä naisia. Tämä oli osittain Puolustusvoimien Pirkanmaalla toteuttaman, naisille suunnatun rekrytointikampanjan ansiota. Kokeilu osoitti, että halukkuutta ja tilausta naisten maanpuolustustyön vahvistamiselle ja tiedotukselle on oletettua enemmän.
Järjestön porvarillisesta suojeluskuntataustasta huolimatta lottiin liittyi sotavuosina paljon myös työväenluokkaisia naisia. Harva lotta piti itseään poliittisena toimijana. Lottien jättämä aukko tulisi täyttää naisten nykyistä laajemmalla osallistumisella maanpuolustustyöhön.
Kaisa-Maria Peltokorpi
Kirjoittaja on kasvatustieteen tohtori, reserviupseeri ja Elisabeth Rehn – Bank of Ideas -ajatushautomon perustajajäsen. Hän on väitellyt lottien selviytymisestä sodassa.
