Kannattaa suhteuttaa se jalkaväkijampalla käytössä oleva kalusto isompaan kokonaisuuteen (=joukkoon). Vaikka tasajako ei ole taktiikkaa, niin vähillä rahoilla on ainakin mun mielestä järkevää hankkia esim. pimeänäköä niille alueellisille joukoille, joiden duuni on ensisijaisesti sotia
puolustella ja
häiritä kaikenlaisella miesvoimin käytettävällä. Mekanisoiduilla joukoilla kun tuppaa olemaan niitä lämppäreillä, VV:illä ja raskailla aseilla varustettuja RYNNPSV:itä/TSTPSV:itä mukana,
hyökkäystä suoritettaessa. Taistelijan henkilökohtaisen pimeänäön puute ei samalla tavalla kuohi mekanisoidun joukon taistelutehoa, kuin muiden joukkotyyppien tapauksessa. Tarkoitus ei ole tehdä välttämättömyydestä hyvettä, vaan asettaa asia perspektiiviin.
Olen vakavasti harkinnut, että jos joskus erehdyn avioitumaan, kihlasormukseni on omin käsin tehty pätkästä sosialisoitua parikaapelia. Tuoreemmat viestimiehet ovat tottuneet liittämään kaapeliyhteydet pitkiin päiviin, vähiin uniin ja Gandalfin Kepin Käyttelyyn, mm. siksi, että Elisa laskuttaa Transporterilla paikalle lonnineen asentajan jälkeensäjättämistä sokeripaloista kohtuuttoman summan ja toisaalta saavatpahan epelit toistoja...
MATI-pääte ei ole mitään sellaista, jota ei tavallinen reserviläinen oppisi käyttämään, kun se lyödään käteen ja sitä joutuu käyttämään jatkuvasti, usean vuorokauden ajan. Niillä joukoilla, joille järjestelmää ei ole varusmiespalveluksen aikana koulutettu, MATI tullee tutuksi ensisijaisesti KOPAlla puuhailtaessa, eli ei kannata turhaan stressata jägsteripäässä. Ainoa tapa päästä käsiksi on uudelleenkouluttautua, ensisijaisen sijoituksen jäädessä taakse. Johtamisen kannalta tärkeintä on, että kaikki J-YKS/vast. yksiköt ovat samassa järjestelmässä, ei niinkään mikä se järjestelmä on (kunhan nyt ei kirjekyyhkyt ja savumerkit...)
Edit: Ainiin, ne Lotat. No bittu... hups!