Luonto

Moro. Eikös tuossa mainita, että metsästyskäytännöt säilyvät ennallaan.
 
samovaari kirjoitti:
Moro. Eikös tuossa mainita, että metsästyskäytännöt säilyvät ennallaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Se on vain niin monessa vastaavassa tapauksessa vuosien mittaan nähty, että se metsästysoikeus katoaa salaperäisesti listalta jollakin aikataululla. Monet natura-alueet surillisimpina esimerkkeinä.
 
Soldierblue kirjoitti:
No, pittähän niilä olla joku paikka missä ne voi olla rauhassa.
Klikkaa laajentaaksesi...

On tietysti epäkohteliasta olla vastaamatta kommenttiisi, kun itse haastamaan aloin. En vastaa mitään, mutta lisäsin profiiliini allekirjoituksen. :)
 
Itsellä on rivarin takapihalla tolpan nokassa lintulauta. Päivittäisiä vierailijoita: laulurastas, talitiainen, sinitiainen, orava sekä rotta. Viimeinen tulee kerran päivässä aterialle ja käyttäytyy moitteetta. Orava yleensä vartoo vuoroaan lähistöllä ja hyppää syömään vasta, kun rotta mokoma on lähtenyt. En tohdi sitä häätää, kun luontokapple sekin on. Jouluaattona laitoin jopa laudalle juuston palan ja se oli hävinnyt seuraavana aamuna.31A1B8E5-5583-4560-9A08-A534344A456B.png
 
JR49 kirjoitti:
Kaksi norppaa paikalla juuri nyt.
https://luontolive.wwf.fi/norppalive/
Klikkaa laajentaaksesi...
Norpista puheenollen, olin eilen iltakalassa meritaimenen perassa Oslon vuonon pohjukassa, josta sain kaupungin ponttooni-laiturilta sunnuntai-iltana yhden, tuossa Halvøyan etelapuolella (kartta on Oslo-vuonon ita-rantaa, keskusta on tuosta pohjoiseen noin 4km... rantaa pitkin, siis... noh, olin eilen tuloksettomasti koko illan heittelemassa, kello alkoi olla reilusti 22.30, seisoin kaupungin ponttoonilaiturilla siis yksin noin 15-18 metriæ rannasta (muuten kokeilin jigilla turskaa, laiturin paasta on yli 20 metria syvaa... karsivallisen miehen hommaa...


kh


Kunnes ihan totaalisen yllattaen pimeasta, noin 7-8 metria selkani takaa vuonosta kuului aani, joka muistutti lahinna maailman suurimman koiran aivastusta. Meinasin hypata nahoistani, koska olin todellakin ainoa ihminen koko alueella, saati laiturilla, pyorahdin ympari ja ehdin nahda jonkun tumman moykyn nakoisen vilahtavan... paremmin en sita voi kuvailla. Kaannyin takaisin uistimen suuntaan, ja kaksi pyoriaista nousi pintaan noin alle 10 metrin paassa jalleen, Oslon keskustaan pain (pohjoinen) menossa siis itaista "umpikujavuonoa/ pohjukkaa" kaupungin suuntaan, tietty!", tekivat samat hengitysaanet ja painuivat takaisin pinnan alle... ikina nahnyt noita livena, todella mieleenpainuva naky myøhaan illalla kaupungin valoissa!

Harbour porpoise (Phocoena phocoena)

Harbour-posrpoise-at-surface-showing-characteristic-triangular-dorsal-fin.jpg
 
Päivän Hesarista poimittua, törmäsin otukseen metsässä ja taitaa muutama aina täältäkin löytyä ;)

Näin tunnistat saivartajan – vaanii internetissä ja marjametsällä
Saivartajan kohtaaminen voi aiheuttaa vakavia ärsytysoireita ja vaatii ääritapauksissa ammattiapua.

Hirvennenäsaivartaja saattaa roiskauttaa toukkansa myös ihmisen silmään. (KUVA: TARJA PULLI)
Niko Kettunen
Julkaistu: 28.5. 2:00 , Päivitetty: 28.5. 7:30
SAIVARTAJA on ihmisen ja kärpäsen alatyyppi, johon törmää nykyään hämmentävän yleisesti. Ihmisillä internetin käytön yleistyminen on lisännyt lajin esiintyvyyttä huomattavasti. Saivartajalle altistuminen voi johtaa vakavaan, allergian kaltaiseen ärsytykseen ja jopa hermosto-oireisiin.

Ihmishahmoisen saivartajan tunnistaa helpoimmin jätösten perusteella. Se pesii keskustelupalstoilla ja jättää jälkeensä usein huonosti kirjoitettuja ja järjettömiä viestejä, joissa takerrutaan mitättömiin pikkuasioihin. Kasvokkain saivartajan voi yrittää tunnistaa puhumalla tälle Juice Leskisestä. Jos keskustelukumppani alkaa sinnikkäästi käyttää Juicesta nimeä Pauli Matti Juhani ”Juice” Leskinen, on todennäköisesti kyseessä saivartaja.

Tällöin kannattaa poistua paikalta ja kävellä metsään rauhoittumaan. Mutta siellä on vaarana törmätä hirvennenäsaivartajaan.

SAIVARTAJAT eli kiiliäiset ovat ärsyttäneet nisäkkäitä jo miljoonia vuosia. Ne ovat parisenttisiä, kimalaista muistuttavia loiskärpäsiä, joilla ei juuri ole omaa elämää.

Hirvennenäsaivartaja hakeutuu hirven sieraimeen ja purskauttaa sinne eläviä toukkia. Kehittyvät toukat näivertävät limakalvoja ja kiehnäävät sieraimessa terävine kitiinipiikkeineen. Se ärsyttää hirveä melko paljon. Joskus harvoin toukat saattavat saivartaa tiensä aivoihin asti, jolloin hirvi sekoaa.

IHMISEN ihon alle toukkineen pääsee ainoastaan yksi laji, Amerikoissa elävä Dermatobia hominis. Meikäläiset saivartajat ovat lähinnä ärsyttäviä pörisijöitä, mutta niidenkin tiedetään erittäin harvoin ruiskauttaneen toukkiaan ihmisen silmään. Tilanne vaatii hoitoa.

Ihmissaivartajiin törmää kaikkialla vuoden ympäri, mutta hirvennenäsaivartajia tarvitsee luonnossa varoa lähinnä heinä–elokuussa. Kaikenlaisiin saivartajiin toimii sama keino: ei kannata provosoitua, vaan paras on pyrkiä suojaamaan itsensä roiskeilta ja kävellä pois. Erittäin ärsyttäviä yksilöitä voi joutua huitomaan kauemmas.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top