M62-maastokuvion kehitys & kaiken maailman maastopuvut

Jatkoa:
1979 serkkuni oli jääkärijoukkueen johtajana Sotinpurolla järjestetyssä isossa kertausharjoituksessa. Reserviläisille oli jaettu maastopuku m62 + kerrasto + villapaita + mantteli + kumisaappaat + yksi pari sukkia. Harjoitus sattui aivan hirveiden pakkasten aikaan. Serkkuni kertoi, että sotiminen Sotinpurolla oli käytännössä pakkasessa hengissäsäilymisen kouluttamista, harjoittelua ja opiskelemista. Paleltumavammoja oli kaikesta huolimatta tullut aikamoinen määrä. Mutta, pahin oli paluumatka Sotinpurolta Kontiorantaan, lähes 150 km. Siihen aikaan jääkäripataljoonat liikkuivat siviilistä vuokrattujen maataloustraktoreiden peräkärryissä, siis avoimissa peräkärryissä. Serkkuni kertoi, että paluumarssia edeltävänä päivänä tuli käsky, että traktoreiden lavoille ei saa tehdä tulia - ja miehet todellakin aivan riittämättömissä vaatteissa =m62, siihen pakkaseen! Serkkuni oli antanut piupaut tulentekokiellolle, ja edellisenä päivänä käskenyt joukkueensa tekemään hiekkalavat peräkärrien keskelle, siis kamiinan alle. Sitten kaadattanut Metsähallituksen metsästä puita, joista oli tehty kartiokehikko puolijoukkuetelttojen tueksi, ja todella runsaasti havuja peräkärrin pohjalle, ja ison määrän polttopuita. Joukkue oli ilomielin huhkinut kun tiesivät huhkivansa omaksi hyödykseen. Serkku kertoi, että ennen marssia, joukoille jaettiin sanomalehtiä, ja niitä olisi pitänyt pakata sen m62 maastopuvun alle lisälämpöeristykseksi! Hänen joukkueensa levitteli sanomalehdet peräkärrien pohjalle lämmöneristeeksi. Marssiaamuna pakkanen oli ollut karvan verran alle -40 astetta. Serkun joukkue oli pystyttänyt puolijoukkueteltat peräkärriensä päälle, tehnyt kamiinoihin isot tulet, ja koko päivän kestänyt marssi oli mennyt ilman paleltumia serkun joukkueessa. Iso osa kertausharjoitusjoukosta oli uskonut annettua tulentekokieltoa, ja kärsineet paljaassa peräkärrissä - tai lämpimikseen juosseet traktorin perässä - mitenhän kävi sanomalehtitoppausten. Ja saaneet lukuisia paleltumavammoja. Serkun joukkueella oli ollut kohtuullisen lämmin marssi teltoissaan traktoriensa lavoilla, kamiinat punaisena, ei paleltumia, ja joukkue todella kiitollinen johtajalleen.
Seuraavana syksynä olin Kontiorannassa kertaamassa, ja meille painotettiin sitä, miten hyvä lämmöneriste sanomalehtipaperi on m62 maastopuvun alla. Minun uskoni sarkapuvun ja yleensäkin villan hyvyyteen sai vahvistusta.
Jatkuu...
 
Viimeksi muokattu:
Jatkoa:
Marssin aikana oli joku kouluttaja - siis vieraasta komppaniasta - tullut serkulle rähjäämään käskyn vastaisesta toiminnasta, eli kaminassa palavasta tulesta. Serkku kertoi sanoneensa, että tänne telttaan mahtuu lämmittelemään ja saapi teetä tai kahvia ja näkkileipää, mutta olis oltava vähän hiljempaa, kun osa porukasta nukkuu. Serkku nauroi, että ko. konflikti painui sen tosiasian alle, että paleltumia saaneet olivat pitäneet aika pahaa ääntä varuskunnassa ja vaatineet korvauksia. Serkun joukkueessa ei ollut ainoakaan paleltumaa koko harjoituksen aikana.

Minun mielestäni on niin, että silloinen, puuvillainen m62 maastopuku alusvaatteineen, ei ole riittävä varustus alle -10 lämpötiloissa. Ja kun puuvilla kastuu lumessa, niin pitäisiköhän se pakkasraja pistää max -3. Nykyisistä maastopuvuista + väliasuista minulla ei ole kokemusta, eivätkä ne kuulukaan tähän viestiketjuun.

Minä uskoin silloin 1975, että Suomella oli ensimmäisenä Euroopassa maastopuvut kaikille sotilailleen, ja uskon edelleen.
Muistan siltä ajalta RUK:ssa kuvia Ranskasta, Saksasta, UK:sta, Ruotsista, Norjasta, jne, ja noissa maissa ei marssittu maastopuvuissa. Mutta, muistelen, että Ruotsi aikoi jakaa kaikille mobilisoitavilleen sarkapuvun päälle lammasturkit, valkoiset! Eli eräänlainen maastopukuhan on sekin talvella, ei tosin camoflage.

Ehkä 1990-luvulla, sotahistoriassa törmäsin seikkaan, että Himmlerin Waffen SS:llä oli maastopuvut vuodesta 1943 lähtien.
Mutta, itärintamalla Wehrmachtin miehillä oli se harmaanviheriä asepuku sodan surkeaan loppuun saakka.
Africa Corpsin miehilla on ollut beigenvärinen "tropischer Anzug", ehkä yksi ensimmäisistä sodassa käytetyistä maastoon siis aavikolle sulautuvista univormuista. Kuten myös autot, tankit, tykit jne. ovat olleet beigenvaaleita. Marsalkka Rommelista on kuvia beigenvärisessäkin univormussa. Monta saksalaistahan Afrikasta ei suoraan palannut kotiin kertomaan kuinka tehokas suoja tropiikkipuku oli - palaajat tulivat brittien ja jenkkien sotavankileirien kautta.

Italialaisten maastopukujen historiaa en tunne, mutta Pohjois-Afrikan taistelujen Italian joukoilla niitä ei liene ollut, siis beigenvärisenä. Upseereilla on ilmeisesti ollut kevyempi tropiikkipuku. Mutta, Isä Camillon kirjoittaja Giovanni Guareschi muistelee yhdessä kirjassaan, että palvellessaan Afrikassa, hän ei saanut saappaistaan irti sitä kantapäiden operettikopsahdusta, joka on italialaisen upseerin perusvaatimus, ja tästä puutteesta hänelle tuli huonon ja kyvyttömän upseerin maine, ja paljon halveksuntaa ja paskahukeja esimiehiltä ja upseeritovereilta.

Niin, sodan jälkeen on Saksasta tuotu Suomeen Reinin Foordeja, beigen ruskeita tai paremminkin beigen vaaleita. Olisiko Saksasta löytynyt varasto sitä Africa Corpsin tropiikkibeigen väristä maalia, ja Foordit on maalattu sillä?

Jatkuu...
 

Liitteet

  • DAK-Panzer-Corp-Lieutenant-Tropical-Uniform (1).jpg
    DAK-Panzer-Corp-Lieutenant-Tropical-Uniform (1).jpg
    302.1 KB · Luettu: 136
Viimeksi muokattu:
Jatkoa:
Laatokalla selkäänsä saaneen italialais-saksalaisen "laivasto-osaston" seikkailuista vuonna 1942 olen lukenut, ja epäilen, että ko. osaston aliupseereilla ja matruuseilla olisi ollut maastopukuja. Upseerit, aliupseerit ja miehistö ovat olleet laivaston miehiä eli merimiehiä, ja jotenkin ei vain istu ajatus matruusista maastopuvussa - ei saksalaisesta eikä italialaisesta, kuin ei myöskään joku Oberleutnant zur See komentamassa Sieber-tykkilauttaa pukeutuneena maastopukuun. Kannattaa lukea Hesarista https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009709527.html , ja https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009634855.html . on hyviä kuvia, ja univormujen kuoseistakin pääsee aavistukseen.
Ainakin italialaisten torpeedoveneiden päällystöllä on ollut mukanaan upeat, valkoiset juhlapuvut, jotka päällään he ovat purjehtineet Käkisalmen ja Viipurin yöelämän taisteluissa.

Loppujen lopuksi, sotavarustus on aina kompromissi, ja rahahan on se määräävä tekijä.
Kuitenkin, mielestäni meillä Suomessa on sangen hyvät sekä henkilökohtaiset varusteet, että ryhmä/joukkuekohtaiset majoittumisvarusteet, vaikka ylempänä moitinkin m62 maastopukua moneen kertaan. Ja lähivuosina olen saanut tavata myös nykyisiä varusmiehiä ja reserviläisiä, ja he ovat kansamme parhaita tyttöjä ja poikia!

Nämä nykyiset maastopuvut ovat komeita, tyylikkäitä ja varusmiehet niihin pukeutuneina ovat ilo tällaisen vanhan jääkärin silmille!

Tarinastani tuli pitkä - itsellenikin yllätykseksi! Jos joku jaksaa kaiken jorinani lukea ja kokee niiden liityvän teemaan ja saa lisätietoa, olen iloinen! Ja toivon, että jorinani liittyy sen verran alkuperäiseen aiheeseen, että ylläpito tarinoita ei poista!

Lopuksi, liitän tähän loppuun, tarinani alussa kertomani alokasajan opetuksen:
"Meille koulutettiin ja perusteltiin hyvinkin tarkasti maastoutumista, naamioitumista, ja että yllätystilanteessa paikallaan pysyvä sotilas ei erotu hämärästä taimikosta, ja rauhallinen taaksepäin siirtyminen ja suojaan meno ei erotu, mutta sivuttaisliikket näkyvät selvästi."

Ja kun maastopuku liittyy suojautumiseen, niin myös kypärä ja kenttälapio! Olen niin vanha, että minulla oli veteraaneja työkavereina. Jalkaväessä palvelleet työkaverini - siis veteraanit, muistelivat: "kun -44 kesällä ryssä (lainaus veteraanin puheesta) lähti tulemaan, ja kranaatteja tuli enemmän kuin ihmisen mieli kestää, niin kyynelten kera tulivat mieleen sotatien varteen tiputellut kypärä ja kenttälapio! Puukolla, kynsin, piti yrittää kaivaa edes jonkunlaista poteroa omaksi suojaksi! Mitä syvemmälle sitä parempi!"
 
Viimeksi muokattu:
Lisäksi, vyötärön kireyttä säädettiin housun yläosassa olevalla puuvillanarulla - ja se söi miestä, siis vyötärön ihoa! Tämä oli aika vakava puute - viikon sotaharjoituskeikan jälkeen joka miehen vyötärö oli viallinen, monella iho oli hankautunut kokonaan rikki ja joillakin lisäksi tulehtunut, ja siis todella kipeä! Tästä vammasta ei puhuttu, koska sotaharjoituksen jälkeen oli pidennetty viikonloppuvapaa, ja ko. ihotulehdus olisi ollut loman este....
No eikö kuuskekkosiin jaettu niitä m/62-raksiloita? Silloin ei tarvitsisi vetää suolia solmuun vyötärönarulla.
m62_8.jpg
 
Puuvillaiset alusvaatteet olivat palelemisen juurisyy. Ensi ne hikoili märiksi ja sitten alkoi mieletön palelu vaikka oli vielä villahousut ja sarkapuku yllä. Tekniset urheilukerrastot poistivat tai ainakin lievensivät tätä ongelmaa. Toki väliasujakin tarvitaan sekä tuulenpitävää päällyskerrosta. Kerrospukeutumisesta ei tiedetty mitään 1970-luvulla.
Kuuskekkosesta ei musta vyötärönarun aiheuttaneen ongelmia vaikka viheliäinen keksintö olikin. Myöhemmin niistä tuli hyvät mökkihousut kun teetin ompelijalla vyölenkit ja sivuhalkoihin oikeat taskut.
 
M62-aikaan toimi oikein hyvin verkkopaita-villapaita-kenttäpusero (=sarkapuku)-maastopuku/lumipuku -yhdistelmä. Ei sitä puuvillaista kenttäpaitaa sinne väliin tarvinnut laittaa.
 
M62-aikaan toimi oikein hyvin verkkopaita-villapaita-kenttäpusero (=sarkapuku)-maastopuku/lumipuku -yhdistelmä. Ei sitä puuvillaista kenttäpaitaa sinne väliin tarvinnut laittaa.
Kuka tarvitsi, kuka ei. Minä olen sen verran palelija että tarvitsen useamman kerroksen. Verkkopaidan ideaa en ymmärrä. Intin turhapuropaita sai ihon kutiamaan enkä sitä käyttänytkään. Pidin siviilikalsaripaitoja.
 
Kuka tarvitsi, kuka ei. Minä olen sen verran palelija että tarvitsen useamman kerroksen. Verkkopaidan ideaa en ymmärrä. Intin turhapuropaita sai ihon kutiamaan enkä sitä käyttänytkään. Pidin siviilikalsaripaitoja.
Minusta se verkkopaita oli hyvä, yllättävän lämmin, ja mie vielä käytin niitä jalkarättejäkin ( myös viellä siviilissäkin) Olin siis 1981 - 82 varusmiespalveluksessa tulenjohtopatterissa Kajaanissa.
 
Nyt kun Nordic Response 24 on tuolla ylhäällä käynnissä, niin tuli mieleen tsekata amerikkalaisten näkemys talvimaastopuvusta. No, on tämä parempi kuin vielä hiljan nähty pelkkä valkoinen säkki, jollaisiin pukeutuneena ja beigen värinen pipo päässä jossain harjoituksessa pyörivät.


Leka tarjoaa tietoutta ja hyviä kuvia talvinaamioinnin "M05 responsesta"

 
Nyt kun Nordic Response 24 on tuolla ylhäällä käynnissä, niin tuli mieleen tsekata amerikkalaisten näkemys talvimaastopuvusta. No, on tämä parempi kuin vielä hiljan nähty pelkkä valkoinen säkki, jollaisiin pukeutuneena ja beigen värinen pipo päässä jossain harjoituksessa pyörivät.


Leka tarjoaa tietoutta ja hyviä kuvia talvinaamioinnin "M05 responsesta"

Tuo parempi lumipuku taitaa olla merijalkaväen puku, sillä heillähän on puolustushaarakohtaiset varusteet ja maastokuviot.
 
Tuo parempi lumipuku taitaa olla merijalkaväen puku, sillä heillähän on puolustushaarakohtaiset varusteet ja maastokuviot.
Nimi näyttäisi olevan USMC Disruptive Overwhite Uniform ja lumipukua alettiin jakaa vuoden 2007 tienoilla. Ja maavoimissa toimitaan siis edelleen siinä valkoisessa säkissä...
 
Nyt kun Nordic Response 24 on tuolla ylhäällä käynnissä, niin tuli mieleen tsekata amerikkalaisten näkemys talvimaastopuvusta. No, on tämä parempi kuin vielä hiljan nähty pelkkä valkoinen säkki, jollaisiin pukeutuneena ja beigen värinen pipo päässä jossain harjoituksessa pyörivät.
Ei valkoinen säkkikään mikään huono ole. Joissain olosuhteissa jopa parempi kuin joku M05 tyylinen..
 
Back
Top