Maahanmuutto ja sen vaikutukset Ruotsissa: uutiset ja keskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tetra
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Mutta pakko todeta, että onhan se kyllä pirunmoinen saavutus tuhota yksi oikeasti maailman parhaita (ehkä jopa paras) valtio muutamassa vuosikymmenessä. Hatunnosto ruotsalaisille tästä saavutuksesta!

Siellä on ollut paljon valtioiden tuhoamisen asiantuntijoita hommissa. Kyllä ammattilaiset osaavat hoitaa hommat ammattilaisten tehokkuudella.

Kannattaa muuten kiinnittää huomiota siihen, miten paljon samaa monikulttuuri-ideologiassa on punaisen/marxilaisen internationalismin kanssa.

Kun on pähkäillyt tuota jonkin verran, voikin kiinnittää huomiota siihen miten paljon nuo eroavat siitä arkisesta ja toiminnallisesti painottuneesta kansainvälisyydestä, johon on totuttu talouden, taiteen, tieteen, kulttuurin jne. parissa.

Näiden kahden vertailun jälkeen voi sitten pohtia sitä, että mitä eri henkilöt ja ryhmät ovat noista asioista sanoneet ja mitä niistä ovat käytännössä pyrkineet edistämään tai torppaamaan.

Itse näen asian niin, että monikultturismi ja marxilainen internationalismi ovat sama asia eri vaatteissa. Molemmat ovat kaaoksen ja kulttuurillisen kapenemisen tuottamista totalitärismin mahdollistamiseksi. Molemissa mennään normirelativismin kautta kaaokseen ja sieltä yhteisiin totalitäristisiin normeihin. (Tämä näkyy voimakkaimmin somessa, akateemisessa maailmassa ja journalismissa.)

Käytännön kansainvälisyys taas on sitä, että eri ryhmillä ja kulttuureilla on yhteiset normit. Toiminnan onnistuminen perustuu juuri siihen, että kaikki toimivat samoilla normeilla - tai joutuvat sanktioiden ja poissulkemisen kohteeksi.

Käytännön eron näkee käytännön maailmassa. Esim. Sveitsi, Singapore ja Japani ovat kansainvälisiä mutta eivät monikultturistisia. Ne asettavat ja valvovat normejaan. Tämä näkyy kyseisissä yhteiskunnissa.

Ruotsi ja muutamat muut Euroopan maat tai suurkapungit valitsivat kansainvälisyyden inverssin eli monikultturismin. Sekin näkyy noiden maiden ja/tai alueiden muutoksina.
 
Kovaa on meno Ruotsissa....

Ruotsi selvittää 90% prosenttia henkirikoksista jengirikollisuuden ulkopuolella. Ainoa vaan, että murhista 80% liittyy jengirikollisuuteen?

Jutussa kerrotaan Tukholman ja Göteborgin selvittämisprosentit 20% ja 7%.

Joka viidennessä tapauksessa poliisin kimppuun hyökätään rikospaikalta. Jos tuo ei ole hyökkäystä yhteiskuntaa kohtaa niin mikä on?
 
Viimeksi muokattu:
Jengirikollisuuden suhteen murhien selvitysprosenttiin pitää suhtautua suurella kyynisyydellä.

Keksitty esimerkki:

Pappatunturijengi Foreverteens riitelee Balkanilta lähtöisin olevan exmilitaarijengi Albanoslaavien kanssa siitä kenellä on oikeus myydä kanelia ja inkivääriä tietyllä alueella. Ikiteinien johtaja käskee kilpimiestään tekemään tarjontaa supistavia ratkaisuja niin että vähennetään ikiteinien maustekioskeja.

Kilpimies välittää käskyn jollekin varsinaiselle jäsenelle - vaikka Arskalle. Arska ottaa Reiskan mukaansa ja menee kertomaan prospecteille Ville, Valle ja Wilhelmiina että näille tulee hommia. Ville, Valle ja Wilhelmiina käyvät ampumassa Albanoslaavien pop up -tyyppistä myyntipistettä. Koska ampumaetäisyys on ylipitkä 7 metriä ja laukauksia käytetään vain 63 käy niin että ainoastaan yksi albanoslaavi kuolee, kaksi albanoslaavia haavoittuu samoin kuin yksi koululapsi.

Albanoslaavit kostavat. Ketju on sama. Pomo käskee kilpimiestä, kilpimies varsinaista jäsentä, tämä kaverinsa kanssa kahta tai kolmea ehdokasjäsentä, nämä käyvät ampumassa ja taas tulee yksi kuollut sekä muutama haavoittunut.

Jos yllytyksestä/käskystä/teettämisestä saa saman kuin teosta, niin kahta murhaa kohti tuossa on kaksi seitsemän hengen ketjua osallistumassa murhiin ja murhan yrityksiin. Rikoksen selvittäminen ja syyllisten tuomitseminen johtaisi siis yhteensä 14 kakkuun.

Jatketaan numeroilla leikkimistä. Sovitaan, että poliisi saa selvitettyä 20% jengimurhista. Ja sovitaan että selvitetyissä tapauksissa saadaan tuomiolle keskimäärin 70% itse ampumistapahtumaan osallistuneista.

Jos tapahtuisi kymmenen murhaa ja jokaisessa olisi se 7 hengen ketju, niin kahden kohdalla suorittavan työn tekijöistä 2/3 eli yhteensä neljä tekijää joutuisi kärsimään hirvittävän tuomion kauheudestaan kuuluisassa Ruotsalaisessa Wankilassa.

Jos he pitäisivät päänsä kiinni, niin heistä tulisi samalla täysjäseniä. Jos eivät pitäisi niin he erehtyisivät hampaita pestessään työntämään hammasharjansa terotetun pään silmän kautta kallon takaosaan asti.

Kymmenessä murhassa olisi 70 varsinaista teettäjää ja tekijää. Näistä neljä istuisi. Se on alle 6%.

Yläporras ei joutuisi koskaan, ikinä, milloinkaan lusimaan teettämistään henkirikoksista. Myös keskiporras eli varsinaiset jäsenet saisivat olla lähes täysin turvassa. Näiden - siis murhateollisen tuotantokoneiston - kohdalla selvitysprosentti olisi yhden desimaalin tarkkuudella nolla.

Jengien näkökulmasta prospectit ovat uusiutuva luonnonvara, jonka kulumisella ei ole väliä. Joidenkin asiantuntevien lausuntojen mukaan osa jengeistä käyttää ehdokkaita jopa niin, että otetaan jäseniksi asti, teetetään paskaa, ryövätään omaisuus, karkoitetaan bad standing -statuksella kerhosta ja viedään sillä tavoin pyörä ja rahaa.

Kiinni jäänyt, lusiva ja täysjäseneksi ylennyt on vankilassa ollessaan jengille värväri, kauppias, velanperijä ja muutenkin hyödynnettävä duunari.

Raha ja etuudet valuvat ylöspäin, paska alaspäin. Jos jengin hyötyminen katsotaan ylätason hyötymisen ja jengin vallan kasvamisen näkökulmasta, niin jengi ja sen johto hyötyy aivan kaikissa tapauksissa. Vain prospekteille - jotka usein ovat myös niitä vastapuolen ampumiksi joutuneita - ja tuoreemmilla jäsenillä on paskasateen riski.

Jos tilannetta ja selvitysprosenttia katsoo tästä - oman käsitykseni mukaan realistisesta - näkökulmasta, niin perinteinen, tapahtuneen rikoksen selvitystarpeesta ja siihen liittyvistä keinoista kumpuava poliisityö ei yksinkertaisesti riitä.

Joku asiantuntija kuvasi asiaa niin että jengit ovat taitavia käyttämään avoimen demokratian takaamia oikeuksia muiden ihmisten oikeuksien kaventamiseen. Ikävä kyllä tämä luultavasti tarkoittaa sitä, että pahaksi päässyttä jengirikollisuutta vastaan ei pärjää avoimen demokratian läpinäkyvillä keinoilla, joissa lähdetään siitä, että jokainen on syytön kunnes toisin todistetaan. Jengit ovat oppineet pitämään huolen siitä, että todistamisen ketju ei koskaan yllä ylös asti.

Silloin kun toiminta saa sodan tai terrorismin piirteitä, niin tehokkaissa ja toimivissa vastatoimissa on myös sotilaallisen toiminnan piirteitä.
 
Jengirikollisuuden suhteen murhien selvitysprosenttiin pitää suhtautua suurella kyynisyydellä.

Keksitty esimerkki:

Pappatunturijengi Foreverteens riitelee Balkanilta lähtöisin olevan exmilitaarijengi Albanoslaavien kanssa siitä kenellä on oikeus myydä kanelia ja inkivääriä tietyllä alueella. Ikiteinien johtaja käskee kilpimiestään tekemään tarjontaa supistavia ratkaisuja niin että vähennetään ikiteinien maustekioskeja.

Kilpimies välittää käskyn jollekin varsinaiselle jäsenelle - vaikka Arskalle. Arska ottaa Reiskan mukaansa ja menee kertomaan prospecteille Ville, Valle ja Wilhelmiina että näille tulee hommia. Ville, Valle ja Wilhelmiina käyvät ampumassa Albanoslaavien pop up -tyyppistä myyntipistettä. Koska ampumaetäisyys on ylipitkä 7 metriä ja laukauksia käytetään vain 63 käy niin että ainoastaan yksi albanoslaavi kuolee, kaksi albanoslaavia haavoittuu samoin kuin yksi koululapsi.

Albanoslaavit kostavat. Ketju on sama. Pomo käskee kilpimiestä, kilpimies varsinaista jäsentä, tämä kaverinsa kanssa kahta tai kolmea ehdokasjäsentä, nämä käyvät ampumassa ja taas tulee yksi kuollut sekä muutama haavoittunut.

Jos yllytyksestä/käskystä/teettämisestä saa saman kuin teosta, niin kahta murhaa kohti tuossa on kaksi seitsemän hengen ketjua osallistumassa murhiin ja murhan yrityksiin. Rikoksen selvittäminen ja syyllisten tuomitseminen johtaisi siis yhteensä 14 kakkuun.

Jatketaan numeroilla leikkimistä. Sovitaan, että poliisi saa selvitettyä 20% jengimurhista. Ja sovitaan että selvitetyissä tapauksissa saadaan tuomiolle keskimäärin 70% itse ampumistapahtumaan osallistuneista.

Jos tapahtuisi kymmenen murhaa ja jokaisessa olisi se 7 hengen ketju, niin kahden kohdalla suorittavan työn tekijöistä 2/3 eli yhteensä neljä tekijää joutuisi kärsimään hirvittävän tuomion kauheudestaan kuuluisassa Ruotsalaisessa Wankilassa.

Jos he pitäisivät päänsä kiinni, niin heistä tulisi samalla täysjäseniä. Jos eivät pitäisi niin he erehtyisivät hampaita pestessään työntämään hammasharjansa terotetun pään silmän kautta kallon takaosaan asti.

Kymmenessä murhassa olisi 70 varsinaista teettäjää ja tekijää. Näistä neljä istuisi. Se on alle 6%.

Yläporras ei joutuisi koskaan, ikinä, milloinkaan lusimaan teettämistään henkirikoksista. Myös keskiporras eli varsinaiset jäsenet saisivat olla lähes täysin turvassa. Näiden - siis murhateollisen tuotantokoneiston - kohdalla selvitysprosentti olisi yhden desimaalin tarkkuudella nolla.

Jengien näkökulmasta prospectit ovat uusiutuva luonnonvara, jonka kulumisella ei ole väliä. Joidenkin asiantuntevien lausuntojen mukaan osa jengeistä käyttää ehdokkaita jopa niin, että otetaan jäseniksi asti, teetetään paskaa, ryövätään omaisuus, karkoitetaan bad standing -statuksella kerhosta ja viedään sillä tavoin pyörä ja rahaa.

Kiinni jäänyt, lusiva ja täysjäseneksi ylennyt on vankilassa ollessaan jengille värväri, kauppias, velanperijä ja muutenkin hyödynnettävä duunari.

Raha ja etuudet valuvat ylöspäin, paska alaspäin. Jos jengin hyötyminen katsotaan ylätason hyötymisen ja jengin vallan kasvamisen näkökulmasta, niin jengi ja sen johto hyötyy aivan kaikissa tapauksissa. Vain prospekteille - jotka usein ovat myös niitä vastapuolen ampumiksi joutuneita - ja tuoreemmilla jäsenillä on paskasateen riski.

Jos tilannetta ja selvitysprosenttia katsoo tästä - oman käsitykseni mukaan realistisesta - näkökulmasta, niin perinteinen, tapahtuneen rikoksen selvitystarpeesta ja siihen liittyvistä keinoista kumpuava poliisityö ei yksinkertaisesti riitä.

Joku asiantuntija kuvasi asiaa niin että jengit ovat taitavia käyttämään avoimen demokratian takaamia oikeuksia muiden ihmisten oikeuksien kaventamiseen. Ikävä kyllä tämä luultavasti tarkoittaa sitä, että pahaksi päässyttä jengirikollisuutta vastaan ei pärjää avoimen demokratian läpinäkyvillä keinoilla, joissa lähdetään siitä, että jokainen on syytön kunnes toisin todistetaan. Jengit ovat oppineet pitämään huolen siitä, että todistamisen ketju ei koskaan yllä ylös asti.

Silloin kun toiminta saa sodan tai terrorismin piirteitä, niin tehokkaissa ja toimivissa vastatoimissa on myös sotilaallisen toiminnan piirteitä.
Mikä olisi sitten ratkaisu ongelmaan? Rajojen sulkeminen ei enää auta eikä Gripenitkään voi pommittaa jengipomojen asumuksia.
Onko siis mitään tehtävissä?
 
Kuvassa ruotsalaiset äidit partioivat yössä.

Kannattaa pohtia tuota asiaa tarkemmin.

Muslimiäidit partioivat maahanmuuttajalähiöissä. He voivat tehdä niin, koska kukaan ei uskalla koskea heihin eikä uhmata heitä. Miksi?

Kuvittele Ulla, Annika ja Elisabet heijastinliiveissä ostarin kulmalle ja pimeille kaduille. Miten kävisi kun he menisivät käskemään rikollisia nuorisojengejä pois kaduilta?

Muslimiäitien katupartio kannattaa nähdä naispuolisen islamilaisen poliisin muotona. Sen turvallisuuden takeena on Hizb ut Tahririn tapaiset organisaatiot verkostoineen. Niihin verkostoihin kuuluu myös terroristisia verkostoja, rikollisryhmittymiä, parratonta jihadismia...

Kyse on rinnakkaisyhteiskunnan tarkoituksellisesta, johdetusta ja suunnitelmallisesta rakentamisesta. Samalla luodaan erittäin vahvaa mielikuvaa ruotsalaisen yhteiskunnan heikkoudesta.

"Katsokaa! Meidän kotiäidit pystyvät sivutoimisesti siihen, mihin ruotsalaisen yhteiskunnan poliisit ja poliitikot eivät pysty kaikilla resursseillaan. Heidän on pakko neuvotella ja sopia meidän kanssamme siitä, kuka, kuinka ja milloin valvoo tätä aluetta. Me voimme ratkaista kaikki järjestykseen ja lakiin liittyvät ongelmat itse. Me emme tarvitse heitä. He eivät pärjää täällä ilman meitä tai vastoin meidän tahtoamme."

Israel tietää kuinka tulisi toimia. Ruotsi taas vetää juuri sitä roolia jonka panislamilainen liikehdintä (HuT, Muslimiveljeskunta, Al Gaeda, ISIS jne. mukaanlukien) Ruotsille tarjoaa.

Ruotsissa on menossa intifada. Se sisältää jonkin verran väkivaltaa ja mellakointia, mutta ratkaiseva osa siitä tapahtuu parrattoman jihadismiin, mummopartioiden, puolueisiin soluttautumisen, tulonsiirtojen ja kaksoisstandardien vakiinnuttamisen muodossa.

Monikultturismia hehkuttavat tietävät tilanteen ja sen, mihin asiat ovat menossa. Mutta kun pitää valita, ottavatko identiteettitappion vai maan ja kulttuurin tuhoutumisen niskaansa, niin he eivät hetkeäkään epäröi. Heidän maailmassaan valta kuuluu heille ja vastuu sekä ikävät seuraukset muille.
 
Mikä olisi sitten ratkaisu ongelmaan? Onko siis mitään tehtävissä?
Mahdollista kyllä, mutta ei mahdollista.
Poliisin ja oikeusjärjestelmän tulisi pelata sillä samalla kentällä, jossa tekijät ovat toimijoita, mutta tehtyjen toimenpiteiden käskijöihin saakka ei yllä mitään oikeusvaikutuksia.
Eli tulisi olla joukko operattoreita jotka kylmentää mainittujen teoreettisten ryhmien johtajat. Viranomainen voi osaltaan vaikuttaa vain siihen mitä asioita oikeasti tutkitaan ja mitä ei niin innokkaasti.

Peliä voi pelata ainoastaan samalla kentällä ja samoilla säännöillä. Tää olis siinä mielessä kyllä hyvä, että jonkinlainen tekojen kynnys tulee myös sinne rikollisen hierarkian huipullekin.
Siis ratkaisu on, mutta sellaista ei ole mahdollista toteuttaa .... virallisesti.

.
 
Niitä sotilasvallankaappaajia on vain surkean vähän Ruotsissa. Ehkä juuri sen vuoksi hakeutuvat yhteistyöhön Suomen kanssa? :oops:

Alitajuisesti haluavat suomalaismiehitystä?

Jos Ruotsi jatkaa romahdustaan, voi olla, että Tanska, Norja ja Ruotsi joutuvat estääkseen anarkismin ja rikollisuuden leviämisen omiin maihinsa olemaan velvoitettu ja muodostamaan ainakin raja-alueille jonkinlaiset "miehitysvyöhykkeet"?
YK varmaan antaa mandaatin, jos tilanne menee huonoksi?

Operaatio UNSFSWE?
 
Viimeksi muokattu:
Monikultturismia hehkuttavat tietävät tilanteen ja sen, mihin asiat ovat menossa.

Onkohan näin? Vaikka muuten edellisen kirjoituksesi allekirjoitan, niin tästä rohkenisin olla eri mieltä. Joku vallanhimoinen pyrkyri voi toki tiedostaa tämän, mutta "syvät rivit" eivät välttämättä. Vallanhimoiselle pyrkyrille tämä on vain peli, syvien rivien massalla taas ei ole riittävää kykyä strategiseen ajatteluun vaan ohitse ajaa yhdenvertaisuus, tasa-arvo, ihmisoikeudet ja ruususen kuvat etnisestä värinästä kahviloineen ja pikku basaareineen tässä ja nyt. "Uusi Istanbul" tyyppistä haaveilua, jonka realismipohja on yhtä vahva kuin 1001 yön tarinoissa.

Toki sitten on näitä anarkistihenkisiä kateellisia ihmisvihaajia, joiden haaveissa on vain romuttaa kaikki muiden hyväksi kokema ihan vain romuttamisen ilosta.
 
Onkohan näin? Vaikka muuten edellisen kirjoituksesi allekirjoitan, niin tästä rohkenisin olla eri mieltä. Joku vallanhimoinen pyrkyri voi toki tiedostaa tämän, mutta "syvät rivit" eivät välttämättä. Vallanhimoiselle pyrkyrille tämä on vain peli, syvien rivien massalla taas ei ole riittävää kykyä strategiseen ajatteluun vaan ohitse ajaa yhdenvertaisuus, tasa-arvo, ihmisoikeudet ja ruususen kuvat etnisestä värinästä kahviloineen ja pikku basaareineen tässä ja nyt. "Uusi Istanbul" tyyppistä haaveilua, jonka realismipohja on yhtä vahva kuin 1001 yön tarinoissa.

Toki sitten on näitä anarkistihenkisiä kateellisia ihmisvihaajia, joiden haaveissa on vain romuttaa kaikki muiden hyväksi kokema ihan vain romuttamisen ilosta.

Yksittäiselle toimenpiteelle, jonka moni tekee on melkein yhtä monta syytä miksi näin on päätetty tehdä. Abstraktilla tasolla ihmiset alkavat peukuttamaan monihihhuilun puolesta, koska länsimainen kulutus/kapitalistikulttuuri ei enää tarjoa hyötyjä jolloin populaatio hyppää toiseen veneeseen. Huomattavaa tässä kuviossa on että yhteiskunnan liima: fyrkka ja kuluttaminen ei ole ruotsalaista (taikka suomalaista) kulttuuria vaan tämä on parin patruunan iltapäiväsherryn naukkailun idea finanssimaailman pyramidihuijauksesta. Tuntuu että jopa wanhat partanaamat ovat unohtaneet mistä lähtöruudusta sitä on polkaista tähän pisteeseen ja minne myös palataan kun yhteiskunnan infra on kokonaan digitalisoitu yhteen tietokantaan ja basaaritoiminta putsattu pois aiheuttamasta kitkaa:


 
Mikä olisi sitten ratkaisu ongelmaan? Rajojen sulkeminen ei enää auta eikä Gripenitkään voi pommittaa jengipomojen asumuksia.
Onko siis mitään tehtävissä?

On.

Toimivat menetelmät menevät kuitenkin sellaiselle alueelle, jota ei ole järkevää hehkuttaa netissä.

Mieti sitä kuinka Saksa, Italia ja Ranska saivat punaisen terrorismin päättymään. Siitä taitaa olla niukasti kerrottu virallinen versio ja täysin vaiettu todellisuus.

Mieti Mossadin onnistuneita operaatioita.

Mieti asiaa vaikka siltä kannalta että jos tiedät että jokin jengi on vastuussa useista murhista ja että valta on jengin sisällä keskitettyä, niin voitko myös varsinaisten oikeussalissa todistusvoimaisten todisteiden puuttuessa päätellä riittävällä varmuudella, että jengin johto koostuu sarjamurhaajista, joiden pysäyttäminen on tärkeämpää kuin sääntökirjan pilkuntarkka tavaaminen.

Mieti vaikka sitä, että mikä muuttuisi jos selvittämättä jääneissä ammuskeluissa, itsemurhissa, onnettomuuksissa, tulipaloissa, sairaskohtauksissa, yliannostuksissa, yms. kuolisi jengien yläportaiden henkilöstöt viattomien ja ehdokasjäsenten sijaan.

Mieti miten jengien vetovoima kasvaisi jos kerhotalojen ja asuntojen vedet, viemärit, sähköt sun muut olisivat usein poikki.

Mieti miten tärkeää olisi rakentaa viranomaisyhteistyölle sellaisia erityisjärjestelyjä joissa terveys-, sosiaali-, infrastruktuuri-, vero- jne. viranomaiset toteuttavasta portaasta ylöspäin olisivat jollain tavoin suojassa tehdessään asioita, joista jengit ja niiden jäsenet eivät pidä.

Suurin ongelma saattaa olla luovuuden puute. Juridiikka on tunnetusti epäluovien mutta älykkäiden aluetta. Linjaorganisaatiot eivät houkuta tai palkitse luovuutta - usein päinvastoin. Ideointi ei ole sama asia kuin luovuus. Luovuus ei kasva ryhmätyönä tai ryhmätyössä.

Rikollisuus sen sijaan on perinteisesti luovuuden aluetta. Pieni mutta keskeinen osa rikollisista on hyvin luovia yksilöitä.

Varjossa pysyvät aidosti luovat ja osin tulospalkitut luovan työn yksiköt olisivat hyvä alku. (Niin olisivat myös hybridihöpinöissä.)

Ikävä kyllä se ei tule koskaan onnistumaan, koska jos sitä yritetään, niin rekrytoinnista vastaamaan laitetaan ryhmätyö- ja meritokratiakeskeiseen metodologiaan keskittyviä muiden luovalla työllä ansioituneita älykkäitä typeryksiä jotka palkkaavat liikaa väärää porukkaa ja keskittyvät saamaan aikaan näyttöä aikaansaamisesta todellisen aikaansaamisen sijaan. Ja jos kävisi niin ikävä vahinko, että mukaan palkattaisiin erehdyksessä joku oikeasti luova henkilö joka uhkaisi saada jotain aikaan, niin se litistettäisiin ryhmätyöpakolla, ajatusten isyysoikeuden poistamisella, konsensusvaatimuksella sekä sillä pahimmalla mahdollisella eli sillä että ideointia tarkasteltaisiin suunnittelun kriteerein ja kritiikki koostuisi tahallisen kärjistävän väärinymmärtämisen ja retorisen kikkailun yhdistelmästä.

Jos rekrytointi onnistuisi, niin sitten asia saattaisi onnistua.

Jos joku haluaa keskustella kysymyksestä "kuinka" lisää, niin tulkoon kertomaan että paljonko on valmis maksamaan kysymykseen vastaamisesta nettikeskustelun ulkopuolella, missä muodossa ja millaista suoritusta vastaan maksaminen tapahtuisi jne. Rahan suhteen kaikki hyvät palkitsemisjärjestelmät perustuvat siihen että aloitetaan minimaalisesti ja jossain kohtaa puhutaan provikoista sekä niiden laskentatavoista.
 
Yksittäiselle toimenpiteelle, jonka moni tekee on melkein yhtä monta syytä miksi näin on päätetty tehdä. Abstraktilla tasolla ihmiset alkavat peukuttamaan monihihhuilun puolesta, koska länsimainen kulutus/kapitalistikulttuuri ei enää tarjoa hyötyjä jolloin populaatio hyppää toiseen veneeseen. Huomattavaa tässä kuviossa on että yhteiskunnan liima: fyrkka ja kuluttaminen ei ole ruotsalaista (taikka suomalaista) kulttuuria vaan tämä on parin patruunan iltapäiväsherryn naukkailun idea finanssimaailman pyramidihuijauksesta. Tuntuu että jopa wanhat partanaamat ovat unohtaneet mistä lähtöruudusta sitä on polkaista tähän pisteeseen ja minne myös palataan kun yhteiskunnan infra on kokonaan digitalisoitu yhteen tietokantaan ja basaaritoiminta putsattu pois aiheuttamasta kitkaa:


Tuossa hirsimökkijutussa on hyviä kommentteja tuubissa.
 
Silloin kun toiminta saa sodan tai terrorismin piirteitä, niin tehokkaissa ja toimivissa vastatoimissa on myös sotilaallisen toiminnan piirteitä.
Mihin saakka tuo eskaloituisi? Muuttuisivatko käsikranaatit autopommeiksi, kun jengien johtajat kokevat itsensä uhatuksi? Kestäisikö pohjoismainen yhteiskunta sen?
 
Mihin saakka tuo eskaloituisi? Muuttuisivatko käsikranaatit autopommeiksi, kun jengien johtajat kokevat itsensä uhatuksi? Kestäisikö pohjoismainen yhteiskunta sen?

Puhuin vastatoimien osalta sotilaallisen toiminnan piirteistä, en sotilaalliisesta toiminnasta. Missään nimessä en puhunut sotilaalliseksi toiminnaksi tunnistettavissa olevasta toiminnasta.

Näin ollen kysymyksesi ei oikeastaan liity millään tavalla mihinkään sanomaani, joten siihen olisi turha vastata.
 
Yksi ruotsalaisten ongelmista on keskustelun vaikeus:

88b27dd8.jpg

Tälläkin palstalla sen on nähnyt. Ihmisillä on eri käsitys vaikkapa sanoista nationalismi, isänmaallisuus ja patriotismi. Hankala keskustella jos käsitteillä on päinvastaiset tulkinnat keskustelun eri puolilla.
 
Suurin ongelma Ruotsissa on edelleen se
ettei ongelmien suuruutta haluta tunnustaa. Tilanne on hallinnassa eikä no-go alueita todellisuudessa ole olemassakaan. Turvallisuusuhka on olemassa mutta se on valtiollinen ja tulee suuntautuu idästä. Siihen uhkaan sitten reagoidaankin avaamalla kylmänsodan aikaisia tukikohtia ja varustamalla ruutiukkojen partioita Gotlantiin.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top