Ruotsi on konsensushakuinen maa. Ruotsalainen kulttuuri ja tapa hoitaa asioita on konsensushakuinen. Käytännössä se tarkoittaa, että Ruotsi on maa, johon mahtuu vain yksi mielipide kerrallaan.
Ensin se mielipide oli monta vuosikymmentä sosialidemokratia. Sitten tilalle astui SJW-henkinen kansalaisyhteiskuntaideaali. Nyt se on kärsimässä haaksirikon. Jotain muuta tulee tilalle.
Ruotsissa on käytännössä menossa erittäin matalan intensiteetin intifada ruotsalaisia vastaan. Kyllä ne sen siellä huomaavat ja näkevät - eivät kaikki, mutta yhä useampi ja useampi.
Tässä tilanteessa eteen alkaa tulla sitä, että moraali- ja logiikkajärjestykset vaihtuvat. Turvallisuustarpeet ja lähesisyysperiaate alkavat astua utooppisen sonnan tilalle. Tästä kääntymisestä on nyt nähty alkeita. Löfven puhuu edes vähän totta. Poliisipäälliköt avautuvat. Ruotsin Vihreiden kannatus harjoittelee syöksylaskua. jne. jne. jne.
Odottakaas huviksenne. Nuivuudesta voi tulla nopeastikin ensin hyväksytty ja sitten hyveenä pidetty asia. Ja kun on kyse maasta, johon mahtuu kerrallaan vain yksi mielipide, niin edessä voi olla todella jyrkkä käännös.
En yhtään hämmästy jos Ruotsissa aletaan nähdä israelisoitumisen merkkejä lähivuosina.
Enkä hämmästyisi sitäkään jos Löfvenin hallitus kaatuisi ennen aikaansa ja puna-viher -blokki ei muodostaisi seuraavaa hallitusta.