Jonkinlainen yhteinen kokoava eetos on mielestäni ollut, ainakin jossakin määrin, ajatus paitsi hädänalaisten (tai "hädänalaisten") pelastamisesta, myös "kehittyvien maiden" vähä-osaisten kansalaisten tuomisesta "sivistyksen piiriin". Omanlaistaan käännytystyön ja anekaupan risteymää. Epäilemättä, mikäli olet vahvasti asemoitunut pelastajan rooliin, tuosta ideologiasta ohi katsominen saattaisi melkoista kognitiivista dissonanssia esiin tuoda. Reaalimaailman kipua jopa.
Arvohierarkian ylin taso asettaa kyseisen arvohierarkian. Se on siis yksilö- ja yhteisötasolla eräänlaisessa jumalallisessa roolissa.
Voisi sanoa, että täysin riippumatta siitä tietääkö ihminen olevansa uskonnolinen tai ei, niin hän on, koska hänen arvohierarkioissaan on aina se ylin, muita tasoja asettava taso.
Voisi sanoa myös niiin, että kun henkilö, ryhmä tai ideologia yrittää nostaa itsensä arvohierarkoita ja uskomusjärjestelmiä määrittävään asemaan, se yrittää nostaa itsensä sekä käsitteellisessa ja symbolisessa mutta myös täysin konkreettisessa mielessä (epä)jumalan rooliin, idoloitavaksi, ylimmäksi määrittelijäksi.
Tämä ilmiö näkyy yhtä hyvin natsismissa kuin marxilaisuudessa, wokettavassa identiteettipolitikoinnissa kuin äärioikeistolaisessa rotuajattelussakin. Ja se on läpäissyt SJW/WOKE -ajattelun ja toiminnan totaalisesti. Myös esim. poliisivoimien tapostaminen, median pyrkimys poliittiseen johtajuuteen - "saarikoskeentuminen" - maailmanparannushumppa, pullahalaamismeininki sun muut ovat läpeensä tämän grandiositeettiharhan läpäisemiä.
Unohdetaan näytelmät ja se miltä ne näyttävät. Näytelmien tehtävä on luoda todellisuudesta poikkeavia vaikutelmia, johtaa harhaan.
Mietitään, että miillainen moraalinen pohja on niillä ihmisillä jotka pyrkivät asettamaan itsensä ja itsetärkeilynsä (epä)jumalan asemaan, valtaan vailla vastuuta ja kompetenssia.
Väitän, että vaikutelmapelien, hyvesignaloinnin ja moraaliposeeraamisen takaa löytyvät pullahalaajat ja fillarikommunistit, poliitttiset pyrkyrit ja itseään esille tuovat aktivistit ovat moraalisesti lapsenraiskaajien, huumekauppiaiden ja prosenttijengiläisten tasolla. Kyse on läpeensä pahoista ihmisistä tekemässä läpeensä pahoja.
Se on ihmisen olemus. Mutta muut pyrkivät korjaamaan olemustaan parempaan suuntaan itsereflektoinnin ja moraalisten kompassien avulla. WOKEttavaisto sen sijaan projisoi moraaliset puutteensa muihin.
Jokainen tietää lasten peleistä ja leikeistä sen yhden parantumattoman tapauksen, jonka on ihan pakko päästä joka tilanteessa määrittämään säännöt uudelleen itseään suosiviksi - ja hetken päästä uudelleen toisinpäin. Ja jokainen tietää, että yksikin sellainen pilaa pelin jos muut suostuvat menemään mukaan sen manipulointipeleihin.
Psykiatria tai psykologia eivät tietääkseni tunne tällä hetkellä toimivia menetelmiä Pihkakosken kuvaamien henkilöiden harhaisuuden korjaamiseen. Jos joku on valinnut elää todellisuuden ulkopuolella, ylimpänä arvojen ja uskomusten määrittäjänä niin hänen defenssinsä sivuuttavat jokaisen kognitiiviseen dissonanssiin liittyvän paluumahdollisuuden.
Nämä ihmiset eivät ajattele hädänalaisten pelastamista. Jos ajattelisivat, tekisivät jotain konkreettista sen sijaan että poseeraavat ja esiintyvät. Heille hädänalaisten kasvot ovat podiumi, jolla seisten he itse näkyvät paremmin ja kauemmas. Se on fillarikommunismin ja pullahalaamissignaloinnin syvin olemus - itsetehostus ja pyrkimys valtaan ilman vastuuta.
yrjoperskeles.blogspot.com
www.iltalehti.fi
pt-media.org