Varjokaupunki herää Sergelin torin hämärässä – Tukholman paperittomat nuoret pukeutuvat merkkivaatteisiin, nukkuvat baarien terasseilla ja myyvät mitä käsiinsä saavat
Tukholman kaduilla asuu satoja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita tai paperittomia lapsia ja nuoria. ”Tätä ilmiötä ei ole vielä Suomessa, mutta uskon, että se tulee myös sinne”, sanoo tukholmalainen poliisi.
Gazalaisella pojalla on kalliit Fjällrävenin vaellushousut, taskussa Ray-Banin aurinkolasit ja ranteessa kultaketju. Vaatteet ovat joko varastettuja tai katukaupasta ostettuja, hän kertoo rehvakkaasti.
Sergelin tori, eli tuttavallisemmin Plattan, on Mohammed Almasriksi esittäytyvän 20-vuotiaan katupojan ja hänen kavereidensa koti.
Katupoikia ei voi tunnistaa heidän ulkoisesta olemuksestaan. Toisin kuin kodittomilla ruotsalaisilla, heillä on siistejä merkkivaatteita, laitetut hiukset, nappikuulokkeet ja uusia lenkkareita. Ulospäin he vaikuttavat tavallisilta teineiltä.
Äänekkäästi remunnut poikajoukko hiljenee ja kerääntyy ympärille, ruskeat silmät tarkkailevat ympäristöä. Varmistuttuaan, että kysyjät eivät ole poliisista tai sosiaalipalvelusta, Almasri hyppää metallikaiteelle istumaan ja tarjoaa pistaasipähkinöitä.
Puhelias nuorimies kertoo mielellään kadulla asumisesta.
”Tämä on paskaa elämää.”
Almasri saapui Ruotsiin alaikäisenä noin kolme vuotta sitten. Aluksi hän sai asua lapsille ja nuorille tarkoitetussa asuntolassa ja käydä koulua. Noin vuosi sitten Almasri sai Maahanmuuttovirastolta kielteisen turvapaikkapäätöksen, säikähti ja karkasi kadulle. Skånelaisessa vastaanottokeskuksessa asuminen ei kiinnostanut.
Nyt Almasrilla on väliaikainen oleskelulupa, koska häntä ei voi palauttaa Gazaan.
Päivät kuluvat tavallisen teini-ikäisen ja nuorisorikollisen elämäntyylien välillä. Poikajoukko hengaa keskustassa, kiikaroi tyttöjä, polttaa tupakkaa, katunyrkkeilee ja käy kauppaa varastetulla tavaralla.
...
Ruotsin pääkaupungin kaduilla asuu Tukholman poliisin arvion mukaan noin 200–300 katunuorta. Ilmiö on syntynyt muutaman viime vuoden aikana.
Luku ei ole tarkka, koska he vaihtavat maata ja kaupunkia tiheään otteeseen. Useimmat heistä ovat yli 18-vuotiaita, mutta nuorempiakin löytyy.
Enemmistö heistä on Pohjois-Afrikasta, eniten Marokosta. Lähes kaikki sieltä tulevat saavat kielteisen turvapaikkapäätöksen ja karkotuspäätöksen. Yli 18-vuotias kielteisen päätöksen saanut ei saa asuntoa tai sosiaalietuja, eikä työskennellä tai jäädä Ruotsiin.
Karkotuksia ei voida kuitenkaan aina toteuttaa, koska heidän maansa ei halua ottaa heitä vastaan tai sinne ei ole turvallista lähteä.
...
Moskeijalle tullut Isse Ibrahim tervehtii rennosti.
Ruotsissa hän on asunut kuusi vuotta, joista noin viisi vuotta kadulla. Hän on 30-vuotias.
”Mutta jos poliisi kysyy, olen 27.”
Ibrahim on saanut kielteisen päätöksen neljä kertaa.
Ibrahim kertoo elättävänsä itsensä kaikilla mahdollisilla taidoilla, joita hänellä on. Jos hän näkee jotain arvokasta, hän ottaa sen.
Kesken juttelun selvästi huumeiden vaikutuksen alaisena oleva ruotsalainen nuorimies lähestyy Ibrahimia, vetää häntä hihasta. Ibrahim hiljentää hänet käden eleellä.
”Etkö näe, että puhun tässä ihmisten kanssa?”
Ibrahim sanoo, ettei hän aktiivisesti myy huumeita. Mutta jos hän löytää jostain myytävää, niin hän kyllä myy sen.
Tulevaisuutensa Ibrahim näkee suurena kysymysmerkkinä.
”Voin kuolla tänään, voin kuolla huomenna, tai sitten voin rikastua. Elän hetkessä, sitä on katuelämä.”
...
Konstaapeli Mikael Lins on huolissaan siitä varjoyhteiskunnasta, joka kansankotiin on syntymässä.
...
”Tätä ilmiötä ei ole vielä Suomessa, mutta uskon, että se tulee myös sinne”, Lins sanoo.
...
Monet katupojat on lähetetty Eurooppaan tienaamaan ja elättämään perhettään. Palaaminen pitkän ja kalliin matkan jälkeen olisi kuolettavan suuri häpeä.
Toivottomuus ja näköalattomuus yhdistävät poikia, joita kukaan ei halua.
”Marokkolaispojat sanovat itsekin olevansa Euroopan pohjasakkaa”, Lins kertoo.
Marokkolaisnuoret ovat nousseet Ruotsissa otsikoihin kesän aikana tehtyjen ryöstöjen takia. Turun puukkoiskun tekijä paljastui Eurooppaa kiertäneeksi marokkolaisnuoreksi.
Kaikkein surkeimmassa tilanteessa olevat lapset ja nuoret ovat helppo saalis äärijärjestöille.
Lins toivoo kuitenkin, ettei kaikkia kadulla asuvia nuoria tai marokkolaisia leimattaisi terroristeiksi.
...
Kun puhe siirtyy Daeshiin eli Isisiin, Almasri kiihtyy.
”Jos tietäisin, että joku kaverini ajattelisi jotain sellaista, vetäisin häntä pataan”, Almasri sanoo.
”Se ei ole haram, toisten ihmisten tappaminen. Se ei ole oikein.”
Monet katupojat ovat Euroopan läpi tullessaan joutuneet jonkinlaisen ihmiskaupan uhreiksi.
Hyväksikäyttö ei pääty Ruotsissa. Pimeät työmarkkinat hyötyvät paperittomista työläisistä. Rötöksiin ja prostituutioon ajavat niin ruotsalaiset aikuiset kuin vanhemmat katupojatkin. Ruotsalaiset huumeidenkäyttäjät pitävät nuoret huumekauppiaat leivässä.
...
Almasri kutsuu palestiinalaisystäviään veljikseen. Useimmat heistä ovat saaneet kielteisen päätöksen tai ovat valitusprosessin keskellä. He jakavat keskenään rahat, vaatteet, yöpaikat ja ruoan.
Tänään he ovat syöneet lounaaksi kalkkunaa.
”Tällä kertaa maksoimme siitä, wallah, mä vannon, 140 kruunua”, Almasri sanoo.
...
Nuorimmat rikoksentekijät ovat tänä kesänä Tukholman poliisin mukaan olleet nyrkkiraudoin varustautuneita 9–10-vuotiaita marokkolaispoikia. Niin pienet pojat sosiaalipalvelu nappaa nopeasti mukaansa.
Sen sijaan 14-15-vuotiaita marokkolaispoikia kaduilla liikkuu jonkin verran. Plattanilla asuva Almasri sanoo heidän käyttävän bentsoja eli rauhoittavia lääkkeitä. Sameasilmäiset lapset tekevät taskuvarkauksia ja ryöstöjä.
...
Kaikille alle 18-vuotiaille tarjotaan Ruotsissa asuinpaikka ja tukea. Moni kuitenkin karkaa kadulle. Sääntö-Ruotsi kertoo, milloin pitää herätä, milloin syödä, milloin käydä koulua, milloin tulla kotiin. Se on monille liikaa.
Kovaksikeitetyt marokkolaislapset ovat tulleet riippuvaisiksi vapaasta katuelämästä. He eivät ole samalla tavalla lapsia kuin 16-vuotiaat ruotsalais- tai suomalaisnuoret.
Poliisi voi ottaa lapsen kiinni ja viedä hänet sosiaalipalvelun hoteisiin vaikka Uppsalaan, mutta sosiaalipalvelulla ei ole pakkokeinoja käytössään lapsen kiinnipitämiseksi.