En lukenut artikkelia, mutta vähän kieli poskessa voisin silti todeta, että jos Pravda sortuu journalismiin, niin kyseessä täytyy olla vakavamman kriisin kuin päällepäin näkyy.
On mielenkiintoista huomata, että kyseessä on HS:n uusi kirjeenvaihtaja. Edellinen, eli Elina Kervinen, on supermokuttaja eikä nähnyt koskaan missään mitään eikä minkäänlaista ongelmaa Ruotsin maahanmuuttopolitiikassa, tai sen seurauksissa. Hän toimittajana välitti väärää ja epätasapainoista uutisinformaatiota HS:n lukijoille.
Uudella kirjeenvaihtajalla on ilmeisesti realistisempi kuva, ja halu kuvata asioita realistisesti. Kyllähän jutussa mainittiin, ja aika selkeästi annettiin rivien välistäkin ymmärtää, että eivät poliisit pelkää Karl-Magnuksen tai Petter-Göranin kepposia, vaan maahanmuuttajien integroitumattomuus on ongelmien taustalla.
Jotenkin alkaa tuntua siltä, että yhä useamman ruotsalaisen kuppi alkaa olla keikahtamaisillaan nurin mitä rikkaampien kulttuurien kasvattien touhuihin tulee.
Joulunpyhinä minulla oli erinomainen tilaisuus saada tietynlaista näkemystä asiaan, kun kaksi nuorta sukulaista tulivat koto-Suomeen joululomille Ruotsista. Molemmat sattumalta opiskelevat siellä, toinen jo kolmatta vuotta, toinen vuoden verran.
Nuorempi opiskelee vähän erikoisempaa käsityöalaa pienessä opistossa, pienessä kylässä keskellä ruotsin synkimpiä metsiä, mutta kuulemma sielläkin on jo havaittavissa monikulttuurin rikkautta. Sitä nyt vaan on kaikkialla siellä, sitä ei enää pääse mihinkään karkuun.
Toinen opiskelee sosiaalialaa
Tukholman yliopistossa, ja ilmeisesti tyttö alkaa jo katua valintaansa. Sosiaalialan opiskelu Ruotsissa valmistaa vain sosiaalialalle Ruotsissa, ja veikkaan että hän on nyt tajunnut mitä se todellisuus sosiaalialalla Ruotsissa tarkoittaa. Mamuja, mamuja ja vielä lisää mamuja. Tulevana keväänä olisi valmistunut, mutta päättikin sitten jatkaa opiskelua maisteriksi asti. Ei myöntänyt kuin tivaamisen jälkeen että suurin syy päätökseen oli se, että sosiaaliala sveduissa on käytännössä loputonta taistelua mamujen perseilyn kanssa. Siksi korottikin tavoitteensa sinne norsunluutornin korkeammille kerroksille, ettei katutaso pääse liikaa vaivaamaan. Mielenkiintoista tässä siis on lähinnä se, että tyttö on toivoton suvakki, ja lähti unelma-alaansa opiskelemaan nimenomaan Ruotsiin koska siellä on "asiat paremmin kuin Suomessa". Joopa. Suostui kuitenkin myöntämään että Tukholmassa ei itsekään uskalla liikkua yksin iltaisin, välttää tiettyja alueita päivisinkin, kulkee asunnoltaan kahdella bussilla kouluun koska suora linja menisi pahamaineisen alueen läpi, ei mene keskustaan viikonloppuisin edes kaveriporukassa, ja muutenkin sosiaalinen elämä on muuttunut ulkona baareissa riekkumisesta enempi sellaiseksi kaveriporukalla juhlimiseksi jonkun asunnolla, koska baareihin "ei oikein viitsi mennä". Mystisesti ei suostunut sanomaan miksi ei voi.
No, joka tapauksessa. Molempien mielestä Ruotsissa alkaa pikkuhiljaa tulla mitta täyteen sille loputtomalle perseilylle ja paskomiselle. Monikulttuurin lieve-ilmiöitä ei pääse enää edes se varakas keskiluokka karkuun, joka on kuitenkin ollut se suvakismin kantava selkäranka. Harmi että heräävät asiaan liian myöhään. Rasistileimoilla pelotellut keskiluokkaiset ihmiset alkavat nyt vasta tajuamaan mikä heihin iski, ja miten pahasti heidän rakas "du gamla, du fria" on paskottu feministisen utopia-politiikan keinoin. Ruotsissa valtamedia, joka on kuitenkin vuosia ollut monikulttuurin pää-äänenkannattaja, on nykyisin pakotettu raportoimaan myös monikulttuurin negatiivisia piirteitä yksinkertaisesti sen takia, että perseily on saanut sellaiset mittasuhteet että sitä on mahdotonta enää lakaista maton alle. Poliisiautojen räjäyttelyt, poliisien kotien drive-by-ammuskelut, järkyttävän väkivaltaiset joukkoraiskaukset, jengisotien kasvava kaaos, yleinen turvattomuus ja kaikkialle levinnyt agressiivinen perseily sekä jo pahasti horisontissa synkkenevä taloudellinen kuplanpuhkeaminen saavat medelsvenssonin hermostumaan ja pälyilemään huolestuneesti ympärilleen. Mitä fittania täällä tapahtuu?
Kun sitten kysyin että aikovatko ruotsalaiset heidän mielestään tehdä asialle jotain, molemmat olivat sitä mieltä että ei. Mitä ne voisivat tehdä? Korkeintaan laittaa maan rajoja tiukemmalle, that's it, mutta munaa tehdä jotain jo maassa oleville ei yksinkertaisesti löydy. Mamujen edessä ruotsalaiset ovat kuin piesty koira, joka vetäytyy nurkkaan ja odottaa häntä koipien välissä lisää keppiä. Mielenkiintoisesti molemmat kuitenkin sanoivat, että mamujen joukosta löytyy myös paljon niitä, jotka kokevat Ruotsin hyväksi paikaksi, ja vihaavat täysin avoimesti lajitoveriensa törkeää perseilyä. Paradoksaalisesti sieltä kuulemma saattaisi löytyä jonkinlainen kantava voima laittaa vastaan niille, joihin ruotsalaiset eivät saa mitään otetta.
