Pihatonttu
Respected Leader
Suhtaudun sedän retoriseen kysymykseen samoin kuin retorisiin tai muille esitettyihin kysymyksiin. Eli vastaan kun sitä ei toivota.
Kuinka voi auttaa alkoholistia, narkomaania, syrjäytynyttä tms.?
Jos autat, niin apu kääntyy mahdollistamiseksi. Niinpä ei kannata auttaa.
Jos sen sijaan autat henkilöä auttamaan itseään, niin pienetkin onnistumiset ovat hänen omia onnistumisiaan, asioiden pienikin järjestyminen on hänen itsensä tekemää ja valitsemaa.
Jos autat henkilöä näkemään tilannekuvan sekä mahdollisimman realistisena että myös toiveikkaasti, niin hän tunnistaa helpommin umpikujat ja toimimattomat ratkaisut ja osaa pysyä niistä helpommin erossa tai ainakin perääntyy niistä varhaisemmassa vaiheessa kun niihin ei ole vielä investoitu liikaa.
Sarkasmi, parodia, huumori, leikin lasku yms. ovat yksi tapa käsitellä sellaisia asioita jotka ovat kipeitä ja joihin identiteetti on vahvasti sidoksissa. Huumori auttaa kiertämään defenssit, jotka muuten pysäyttäisivät ja kääntäisivät takaisinpäin kaiken mahdollisen hyvään suuntaan menemisen.
Emme voi kävellä naapurin reviirille, tehdä hänen puolestaan päätöksiä, loukata hänen autonomiaansa... Voimme toki ojentaa käden ja todeta että jos (ja vain jos) hän itse ottaa useita askelia turvallisempaan suuntaan, niin autamme häntä mielellämme.
Retorisena kyssärinä loppuun: Olisiko helpompaa vielä jelpata naapuria vai odotella omalla puolella?
Kuinka voi auttaa alkoholistia, narkomaania, syrjäytynyttä tms.?
Jos autat, niin apu kääntyy mahdollistamiseksi. Niinpä ei kannata auttaa.
Jos sen sijaan autat henkilöä auttamaan itseään, niin pienetkin onnistumiset ovat hänen omia onnistumisiaan, asioiden pienikin järjestyminen on hänen itsensä tekemää ja valitsemaa.
Jos autat henkilöä näkemään tilannekuvan sekä mahdollisimman realistisena että myös toiveikkaasti, niin hän tunnistaa helpommin umpikujat ja toimimattomat ratkaisut ja osaa pysyä niistä helpommin erossa tai ainakin perääntyy niistä varhaisemmassa vaiheessa kun niihin ei ole vielä investoitu liikaa.
Sarkasmi, parodia, huumori, leikin lasku yms. ovat yksi tapa käsitellä sellaisia asioita jotka ovat kipeitä ja joihin identiteetti on vahvasti sidoksissa. Huumori auttaa kiertämään defenssit, jotka muuten pysäyttäisivät ja kääntäisivät takaisinpäin kaiken mahdollisen hyvään suuntaan menemisen.
Emme voi kävellä naapurin reviirille, tehdä hänen puolestaan päätöksiä, loukata hänen autonomiaansa... Voimme toki ojentaa käden ja todeta että jos (ja vain jos) hän itse ottaa useita askelia turvallisempaan suuntaan, niin autamme häntä mielellämme.