Jahas. Rosvopaisti villisiasta. Muutama kesä sitten valmistin villisikaa haudassa. Tuo oivallinen luonnonluoma oli lihotettu leivällä, perunalla ja käsittääkseni raiheinällä.
Kahdeksisen kiloa lihaa, näppäiset kymmenprosenttisessa suolaliemessä palat uivat kolme vrk viileässä. Pakettiin tuli: lihat, valkosipuli, kokonaisia sipuleita, mustapippuria, lanttua, naurista ja perunaa hiven. Huolella poltetussa kuopassa muhineet lonkareet olivat todella kypsiä ja viikinkien pidot olivat lapsellista nätvehdintää verrattuna tuon lihanyytin parissa askarrelleen miesryhmän syömistoimintaan.
Kun sika on syötetty hyvin ja saanut myös hieman pintaa, on loppu helppoa. Nuo kasvit pannaan pakettiin kokonaisina, eikä kuorillakaan ole niin nuukaa, ne pehmenevät taatusti ja pysyvät paremmin kasassa kuorineen. Peruna hajoaa, mutta se antaa makua. Sipulista pitää ottaa kuori pois, valkosipuli muutamaan osaan puukolla. Mustapippuria ei tarvi säästellä, tuntikausien haudonnassa siitä löytyy aivan uusia aromeita. Kerran panin myös ruohosipulia, en suosittele. Se jotenkin -makeutuu- pitkässä haudonnassa, ei hyvä.
Seuraavan kerran kun on villisikaa, niin panen sekaan hyvää nautaa tai hirveä, ehkä kolmanneksen satsista.
Elokuvan lammas karvoineen kaikkineen kuoppaan on kyllä eeppinen, voin kuvitella, mikä helvetillinen raadonhaju syntyy kärventyneistä lampaankarvoista. Riisi on oikeasti hyvä aina, jos epäilee paketin olevan liian märkä: riisi imee kosteutta reilusti ja silti paketti ei kuivu eli riisi tasaa märät.