Maavoimien kehittäminen

Katso liite: 125418
Joitain tuollaisia. Perinteisen G-mallin mersun valmistus on lopetettu. Uusi sukupolvi on jo tulossa.
Tuo täyttää kyllä panssaroimattoman ajoneuvon määritelmän 😬

Perinteistä G:tä kannattanee yhä valmistaa mil-specsiin pienin mahdollisin Euro-päästörajoin. Uusi malli tuskin tuonee mitään järisyttävää uutta sotilaskäyttöön, facelift ja lisää elektroniikkaa. Bling bling ja lisävarusteena diskopallo. Uusikaupunki puskemaan viranomaisbulkkia on yhä mun veikkaus.
 
Silloin kun T-72 kalusto massavanheni niin yhden vaunun vuotuiset varasto kustannukset oli 120€ per vaunu per vuosi eli ei ihan mikään kohtuuton hinta.
BMP kalustoa voi ylläpitää esim jonkun SAL kalustona, mutta edellyttänee moottorien ja vaihteistojen peruskorjauksia.
Ihmettelin moisia lukuja, jotka ei ole kun rengashotellin vuosikustannusten suuruusluokassa. Panssarivaunu nyt on ylläpidettävänä vähän monimutkaisempi juttu eikä siinä riitä vaan se, että vimpain taas löytyy, kun sitä joskus tarvitaan. Olisikohan väärät luvut syntyny niin, että on muisteltu numeroita ihan oikein ja sitten muutettu markat euroiksi. Luvut ainakin olis täsmälleen oikeat tällaisella laskuharjoituksella. Vuonna 2004 oli kuitenkin jo eurot käytössä.

Niinpä kaivoin esille oikeat numerot eli 750 EUR/vuosi/vaunu, jotka löytyy altakin dokumentin kohdasta 3. Asiakirjassa myös avataan tarvittavien huoltotoimenpideiden henkilövaikutuksia kohdassa 4.

Vuonna 2004 melkein koettiin suurin panssarintorjunnan kriisi sitten kesäkuun 1944, kun GIAT (Apilaksen toimittaja) yhtäkkiä ilmoitti, että heidän ruutilabransa laitetaan lopetukseen. Silloin tuotetuki loppuu ja Apilakset joudutaan parissa vuodessa poistamaan käytöstä. Tällöin meillä ei ole lainkaan lähitorjuntaa 20-600 m etäisyyksille, sillä kessien 66 KES 75 toimittaja Nammo Raufoss oli luvannu tuotetuen samoin vain pariksi vuodeksi samasta syystä. Tehtaiden varsin asiakas-epäystävällisiin päätöksiin vaikutti varmasti se, että tuohon maailmanaikaan näytti oikeasti siltä, että länkkäreiden armeijat tarvitaan ainoastaan siirtomaasotiin vieraiden maanosien järjestystä valvomaan.

Apilasten osalta homma kuitenkin saatiin hoidettua ostamalla meille tehtaalta vastaava osaaminen ja niin Apilasten korvaaminen siirtyi 20 v eteenpäin, lieneekö sitä ratkaistu vieläkään. KES 75 eli Minimanit poistettiin käytöstä, jos oikein muistan.

Muoks
Kuten jäsen @PstJermu huomasi, oli postauksen lopussa virhe. Miniman oli Boforsin ite kehittelemä tuote nimikkeeltään 74 KES 68, jossa meillä oli ongelmia heti alussa. 66 KES 75 olivat jenkkien M72 LAW sinkoja, joita norjalainen Raufoss teki lisenssillä. Ensiksi hankittiin M72 A2 mallia, josta tuli tämä 66 KES 75 ja myöhemmin parannettua M72 A5 ta, joka oli 66 KES 88 lisämääreellä ORAK. Miniman painoi 3 kg kun taas M72 vain 2 kg, vaikutus niissä oli suunnilleen sama. Minimanin suurempi kaliberi lisäsi läpäisykykyä, kertoi jokin lähde.

T-72 ylläpitokustannukset 2004.webp
 
Viimeksi muokattu:
Ihmettelin moisia lukuja, jotka ei ole kun rengashotellin vuosikustannusten suuruusluokassa. Panssarivaunu nyt on ylläpidettävänä vähän monimutkaisempi juttu eikä siinä riitä vaan se, että vimpain taas löytyy, kun sitä joskus tarvitaan. Olisikohan väärät luvut syntyny niin, että on muisteltu numeroita ihan oikein ja sitten muutettu markat euroiksi. Luvut ainakin olis täsmälleen oikeat tällaisella laskuharjoituksella. Vuonna 2004 oli kuitenkin jo eurot käytössä.

Niinpä kaivoin esille oikeat numerot eli 750 EUR/vuosi/vaunu, jotka löytyy altakin dokumentin kohdasta 3. Asiakirjassa myös avataan tarvittavien huoltotoimenpideiden henkilövaikutuksia kohdassa 4.

Vuonna 2004 melkein koettiin suurin panssarintorjunnan kriisi sitten kesäkuun 1944, kun GIAT (Apilaksen toimittaja) yhtäkkiä ilmoitti, että heidän ruutilabransa laitetaan lopetukseen. Silloin tuotetuki loppuu ja Apilakset joudutaan parissa vuodessa poistamaan käytöstä. Tällöin meillä ei ole lainkaan lähitorjuntaa 20-600 m etäisyyksille, sillä kessien 66 KES 75 toimittaja Nammo Raufoss oli luvannu tuotetuen samoin vain pariksi vuodeksi samasta syystä. Tehtaiden varsin asiakas-epäystävällisiin päätöksiin vaikutti varmasti se, että tuohon maailmanaikaan näytti oikeasti siltä, että länkkäreiden armeijat tarvitaan ainoastaan siirtomaasotiin vieraiden maanosien järjestystä valvomaan.

Apilasten osalta homma kuitenkin saatiin hoidettua ostamalla meille tehtaalta vastaava osaaminen ja niin Apilasten korvaaminen siirtyi 20 v eteenpäin, lieneekö sitä ratkaistu vieläkään. KES 75 eli Minimanit poistettiin käytöstä, jos oikein muistan.

Katso liite: 125724
Näköjään tieto/muisti oli väärässä. No, halvemmaksi olisi silti tullut varastoida ne vaunut vs vaikka m83 pukujärjestelmä, jonka vuosi kustannukset olivat n 3 milj€/vuosi.
 
2000-luvun alkupuolella 66 KES 75:t ilmeisesti "massavanhenivat" (ainakin jonkun erän osalta), kun tykki- ja viestimiehiä myöten ORAKeja ammuskeltiin kuin räkäpäitä.
Tuttu peli AUK ajoilta. Santiksen ampumaradalla oli vanha tankinraato johon sai testata osumista. Ilmeisesti hieno tähtäin liian hankala käyttää, kaksi muuta yrittäjää kun saivat ammuttua metritolkulla vaunun yli
🙃
 
Tuttu peli AUK ajoilta. Santiksen ampumaradalla oli vanha tankinraato johon sai testata osumista. Ilmeisesti hieno tähtäin liian hankala käyttää, kaksi muuta yrittäjää kun saivat ammuttua metritolkulla vaunun yli
🙃
66 KES 88:ssa on muovinen diopteritähtäin. Mitä hienoa / hankalaa oli 75:ssa? 88:lla osuminen oli kyllä varsin helppoa kunhan oli vain etäisyyden säätänyt oikein takatähtäimeen. Olen siihen tankinraatoon myös aikoinani useamman tylpän kärjen ampunut, yhtään ei muistaakseni ohi.
 
66 KES 88:ssa on muovinen diopteritähtäin. Mitä hienoa / hankalaa oli 75:ssa? 88:lla osuminen oli kyllä varsin helppoa kunhan oli vain etäisyyden säätänyt oikein takatähtäimeen. Olen siihen tankinraatoon myös aikoinani useamman tylpän kärjen ampunut, yhtään ei muistaakseni ohi.
75 mallissa oli se pleksitähtäin. Erittäin hyvä tarkkaan työskentelyyn, mutta töhöt onnistuivat sillä ampumaan yli, kun käyttivät hämärädiopteria. Hämärädiopterireiän kanssa olisi pitänyt käyttää etutähtäimen yläosan jyvää eikä plexin kuviota. Itelläki oli aikanaan kertauksissa joukkueessani jokunen töhö, jotka ampuivat juuri näin metrejä yli ja pitkälle metsään. Siltikin, vaikka ammuttaessa teroitin vielä ennen laukausta jokaiselle miten tähtäimellä pitää ampua. Yksi yliammutuista taisi jäädä räjähtämättömäksi ja skapparit kiroten lähtivät raivaamaan.
 
Muistelen varusmiesajalta, kun joku Ilmavoimien jannu meni potkaisemaan Pahkajärvellä Kessin räjähtämätöntä ammusta... Ja lähtö tuli kopterilla sairaalaan. Hengenlähtö oli lähellä. Muistaakseni sirpaleita sai useampikin. Tämä joskus 80-luvun puolissavälin.
 
Menee hieman nyt vänkäämisen puolelle, mutta mikäs sen parempaa ajankulua sateisena lokakuun lauantaiaamuna?

Sen vähän minkä ymmärrän kertasingon laukauksesta selittyy hyvin tuossa kuvassa.
Kuvittelemani tapahtumaketju, kun ampuja on painanut laukaisinta:
  • raketti lähtee liikkeelle laukaisuputkesta oman ruutipanoksensa voimasta
    • en tiedä kuuluuko sytytinketjuun jonkinlainen (~15 m) maskivarmistus?
  • raketti lentää jonnekin ja aivan varmasti osuu johonkin
  • jos isku on tarpeeksi "suora"/kova ja kohdistuu suoraan sytyttimeen, projektiilin kärjessä olevan sytyttimen (Terminal assembly) sisällä oleva piezokide puristuu kasaan ja tuottaa sähköimpulssin
  • sähköimpulssi menee varsinaiselle sytyttimelle (Fuse) sähköjohtoa (Lead wire) myöten
  • sytytin antaa räjähdysimpulssin väliräjäyttimelle/boosterille (Tetryl booster)
  • tämä sitten räjäyttää varsinaisen ontelopanoksen räjähdysaineen, joka puolestaan antaa kuparikartion avulla ihan uutta väriä vihollisen tankkimiehistön elämään
Varsinainen kysymykseni.
Jos tapahtumaketju tapahtuu yllä kuvatusti ts. raketin ontelolataus toimii heti kun raketin kärki on osunut johonkin kovaan, niin missä vaiheessa sytytin jää "virittyneeksi"?
Kuinka paljon sitten piezokide vaatii iskua toimiakseen, ei ole tiedossani.

Vai olenko ymmärtänyt ihan väärin ja sytytin virittyy lennon aikana?
 
Jos tapahtumaketju tapahtuu yllä kuvatusti ts. raketin ontelolataus toimii heti kun raketin kärki on osunut johonkin kovaan, niin missä vaiheessa sytytin jää "virittyneeksi"?
Kuinka paljon sitten piezokide vaatii iskua toimiakseen, ei ole tiedossani.
Sytytin virittyy lennon ensimmäisen parinkymmenen metrin aikana, ja jää vireeseen ja pietsosähkökide vaatii oleellisesti vähemmän liikettä kuin perinteinen iskusytytin tuottaakseen riittävän impulssin. Siksi räjähtämättä jäänyt raketti saattaa lähteä ihan pienestä heilahduksesta, joka aiheuttaa kärjen painumisen.

Lisäksi noissa 75-malleissa oli myös tavanomainen iskusytytin varalla, ellen väärin muista, ilmeisesti pietsosähköiseen sytyttimeen ei vielä luotettu niin paljon. Tämän takia niiden minimiampumaetäisyyskin on vähän lyhyempi kuin 88:ssa ja 12 ORAK:ssa, koska se iskusytytin virittyy hieman nopeammin.
 
Sytytin virittyy lennon ensimmäisen parinkymmenen metrin aikana, ja jää vireeseen ja pietsosähkökide vaatii oleellisesti vähemmän liikettä kuin perinteinen iskusytytin tuottaakseen riittävän impulssin. Siksi räjähtämättä jäänyt raketti saattaa lähteä ihan pienestä heilahduksesta, joka aiheuttaa kärjen painumisen.
Ok, uskotaan kun sanotaan.
Tällähän hyvin nyt selittyy se, mitä yksi tuttu sanoi joskus.

Toimi Lohtajalla kentänhoitajana.
Kun alueella ollut joukko (joka oli ampunut mm. kertasingoilla) oli jo häipynyt perjantaina, niin silti sunnuntaiaamupäivällä kuului kentältä mojahduksia.
Oli kevättalvi ja ilmeisesti ohilentäneet kertasingon raketit menivät auringon sulattaman hangen läpi ja sytytin toimi.
Aiheutti kuulemma aika monta Land Cruiserin starttia ja ajoa kentälle - jossa ei ollut ketään.
 
Back
Top