fulcrum
Greatest Leader
Toisen maailmansodan jälkeisen ajan kiivaimmat meritaistelut käytiin melko yllättävällä suunnalla, Sri Lankan sisällissodan yhteydessä. Tamilitiikerit olivat ehkä maailman parhaiten organisoitu ja tehokkain sissijärjestö, ja heillä oli myös vahvat merivoimat, "Meritiikerit". Tamilitiikerit tarvitsivat merikuljetuksia varusteiden ja aseiden salakuljetukseen ja perustivat merivoimat vuonna 1984. Meritiikerit laajensivat pian osaamistaan sabotaasiryhmien kuljetukseen, myöhemmin suuriin maihinnousuihin vihollisen selustaan, taistelusukeltajiin ja lopulta Sri Lankan laivaston huoltokuljetusten kimppuun käymiseen.
Tiikerien aseet näissä taisteluissa olivat kevyet konekivääreillä ja tykeillä aseistetut moottoriveneet ja pienet räjähteillä lastatut itsemurhaveneet. Loppuaikoinaan järjestö kehitteli myös omia sukellusveneitä, mutta näitä ei ehditty ilmeisesti saada käyttöön. Varsin suuriakin aluksia pystyttiin näillä keinoin upottamaan, mm. yksi rahtilaiva ja useita tykkiveneitä, mm. kaksi Shanghai-tyypin 150 tonnin alusta ja yksi 330 tonnin alus. Tiikerit eivät juurikaan partioineet vesiään (mikä olisikin näillä pienillä aluksilla vaikeaa) vaan veneet pidettiin kaukana rannasta viidakon suojissa salaisissa tukikohdissa ja vedettiin traktoreilla rantaan hyökkäyksiä ja operaatioita varten.
Sri Lankan laivaston ensimmäinen vastaus Meritiikerien uhkaan olivat israelilaiset Dvora- ja Super Dvora-tyypin moottoritykkiveneet. Nämä ovat moderneja, n. 50-60 tonnisia aluksia, nopeus 40-50 solmua, modernit sensorit, aseistuksena 20-30mm tykki ja pari konekivääriä. Tämän tyyppisiä veneitä ruvettiin rakentamaan myös Sri Lankassa. Aluksi nämä nopeat, ketterät alukset tuntuivatkin ylivoimaiselta vastukselta primitiivisille tiikeriveneille. Mutta meritiikerit kehittivät taktiikoitaan ja keskittivät Dvoria vastaan lukumääräisesti ylivoimaiset määrät veneitä joiden seassa oli räjähteillä varustettuja itsemurhaveneitä. Dvorat ja muut perinteiset nopeat tykkiveneet eivät pystyneet vastaamaan tällaiseen uhkaan, niillä ei ollut riittävästi tulivoimaa tuhota niin montaa vihollista lyhyessä ajassa ja monia tämän tyypin veneitä menetettiin. Kalliit, sivistyneeseen sodankäyntiin tarkoitetut Dvorat ja muut sen kaltaiset alukset olivat liian vähälukuisia eivätkä pärjänneet tiikerien häikäilemättömille massahyökkäyksille. Lisäksi tykkiveneiden syväys (Super Dvoralla lähemmäs 2 metriä) haittasi välistä tiikerien pienten veneiden seuraamista.
2000-luvulla Sri Lankan laivasto rupesi vastaamaan sissien uhkaan näiden omilla aseilla. Perustettiin Rapid Action Boat Squadron, laivaston oma massataktiikkaosasto. Nämä varustettiin massatuotetuilla pienillä lasikuituveneillä. Näissä veneissä oli niiden kokoon nähden muhkea aseistus: pienimmässä 7 metrin veneessä oli yksi raskas ja 4 kevyttä konekivääriä. Isommissa veneissä oli 23mm tykkejä tai 40mm kranaattikonekivääreitä. Myös Super Dvorien tulivoimaa lisättiin uusilla tykeillä ja konekivääreillä. Taktiikoitakin kehitettiin: uudessa konseptissa Dvorat ja muut perinteiset FACit partioivat rannikolla ja mikäli Meritiikerit hyökkäsivät (tai sellainen oli odotettavissa) RABS laittoi paikalle pikkuveneet suurena laumana. Näillä mentiin sodan viimeinen vaihe 2006-2009. Meritiikerit pistivät lujasti hanttiin ja taistelut saattoivat kestää koko päivän ja suurimmillaan niihin osallistui jopa 60 alusta. Mutta laivaston ylivoimainen lukumäärä käänsi kelkan pysyvästi tiikereitä vastaan. Lisäksi laivasto ryhtyi myös (ilmeisesti vakoojien avustamana) jäljittämään tiikereiden sodankäynnille kriittisiä huoltoaluksia ja upotti nämä. Lopullinen kuolinisku tuli kun armeija valtasi meritiikerien tukikohta-alueet.
Asiaan liittyviä linkkejä:
Erinomainen artikkeli laivaston ja tiikereiden välisestä sodasta ja pienvene-konseptista
HFp0bjSgwe4[/media] Jazeeran uutispätkä jossa näkyy mm. tiikerien itsemurhaveneitä. Videosta näkee myös miten laivasto lisäsi Super Dvorien aseistusta, veneet muistuttavat lähinnä piikkisikoja konekiväärien sojottaessa joka suuntaan.
Q-ZEAWrlegI[/media] meritaistelussa kuvaama video. Loppupuolella dramaattista kuvaa uppoavasta Dvora-tyypin veneestä
u5NpO7Mthdw[/media] vastaava video.
Artikkeli meritaistelusta, jonka keskellä myös suomalainen sotilastarkkailija. Onkohan missään kotimaisessa mediassa ollut kaverin kommentteja.
On aika varmaa että isot merivallat ovat hyvin tarkasti syynänneet Sri Lankan sisällissodan tapahtumia. Huomionarvoista on ainakin miten hankalaa on tykkiaseistuksella tuhota pieniä veneitä (tämähän nähtiin jo taannoisista videoista joissa oikeat sotalaivat ampuvat tykkiaseistuksellaan pieniä veneitä). Molemmilla puolilla vastaus oli yksinkertaisesti lisätä aseistuksen määrää joko aluksilla tai yksinkertaisesti aluksia lisäämällä varmistamaan että ainakin joku osuu. Huomattavaa on myös miten ainakin tietyissä olosuhteissa varsin vähäisilläkin voimavaroilla ja primitiivisellä teknologialla pystyy aiheuttamaan vahinkoa ihan oikeillekin sotalaivoille, huolimatta perinteisestä viisaudesta että meritaisteluissa henki ei korvaa materiaa tai koulutusta. On selvää että suurikin sotalaiva luultavasti kärsisi ainakin pahoja vaurioita jos se joutuisi LTTE-tyyppisen massahyökkäyksen kohteeksi (15-25 venettä, joukossa itsemurhaveneitä). Yhdysvaltain laivaston LCS-projektin absurdilta tuntuva nopeusvaatimus näyttää nyt perustellummalta, sillä perinteinen 28 solmun korvetti tuhoutuisi tällaisessa tilanteessa varmasti, siinä missä 45 solmun LCS voisi päästä pakoon ja kenties jopa kontrolloida tilannetta. Nykyään pinta-alusten standardina pidetty lähipuolustusaseistus vaikuttaa Sri Lankan kokemusten pohjalta riittämättömältä, kevyen aseistuksen määrää olisi massiivisesti lisättävä. Toisaalta herää kysymys, olisivatko ohjukset sittenkin parempi vastaus tällaiseen uhkaan.
Tiikerien aseet näissä taisteluissa olivat kevyet konekivääreillä ja tykeillä aseistetut moottoriveneet ja pienet räjähteillä lastatut itsemurhaveneet. Loppuaikoinaan järjestö kehitteli myös omia sukellusveneitä, mutta näitä ei ehditty ilmeisesti saada käyttöön. Varsin suuriakin aluksia pystyttiin näillä keinoin upottamaan, mm. yksi rahtilaiva ja useita tykkiveneitä, mm. kaksi Shanghai-tyypin 150 tonnin alusta ja yksi 330 tonnin alus. Tiikerit eivät juurikaan partioineet vesiään (mikä olisikin näillä pienillä aluksilla vaikeaa) vaan veneet pidettiin kaukana rannasta viidakon suojissa salaisissa tukikohdissa ja vedettiin traktoreilla rantaan hyökkäyksiä ja operaatioita varten.
Sri Lankan laivaston ensimmäinen vastaus Meritiikerien uhkaan olivat israelilaiset Dvora- ja Super Dvora-tyypin moottoritykkiveneet. Nämä ovat moderneja, n. 50-60 tonnisia aluksia, nopeus 40-50 solmua, modernit sensorit, aseistuksena 20-30mm tykki ja pari konekivääriä. Tämän tyyppisiä veneitä ruvettiin rakentamaan myös Sri Lankassa. Aluksi nämä nopeat, ketterät alukset tuntuivatkin ylivoimaiselta vastukselta primitiivisille tiikeriveneille. Mutta meritiikerit kehittivät taktiikoitaan ja keskittivät Dvoria vastaan lukumääräisesti ylivoimaiset määrät veneitä joiden seassa oli räjähteillä varustettuja itsemurhaveneitä. Dvorat ja muut perinteiset nopeat tykkiveneet eivät pystyneet vastaamaan tällaiseen uhkaan, niillä ei ollut riittävästi tulivoimaa tuhota niin montaa vihollista lyhyessä ajassa ja monia tämän tyypin veneitä menetettiin. Kalliit, sivistyneeseen sodankäyntiin tarkoitetut Dvorat ja muut sen kaltaiset alukset olivat liian vähälukuisia eivätkä pärjänneet tiikerien häikäilemättömille massahyökkäyksille. Lisäksi tykkiveneiden syväys (Super Dvoralla lähemmäs 2 metriä) haittasi välistä tiikerien pienten veneiden seuraamista.
2000-luvulla Sri Lankan laivasto rupesi vastaamaan sissien uhkaan näiden omilla aseilla. Perustettiin Rapid Action Boat Squadron, laivaston oma massataktiikkaosasto. Nämä varustettiin massatuotetuilla pienillä lasikuituveneillä. Näissä veneissä oli niiden kokoon nähden muhkea aseistus: pienimmässä 7 metrin veneessä oli yksi raskas ja 4 kevyttä konekivääriä. Isommissa veneissä oli 23mm tykkejä tai 40mm kranaattikonekivääreitä. Myös Super Dvorien tulivoimaa lisättiin uusilla tykeillä ja konekivääreillä. Taktiikoitakin kehitettiin: uudessa konseptissa Dvorat ja muut perinteiset FACit partioivat rannikolla ja mikäli Meritiikerit hyökkäsivät (tai sellainen oli odotettavissa) RABS laittoi paikalle pikkuveneet suurena laumana. Näillä mentiin sodan viimeinen vaihe 2006-2009. Meritiikerit pistivät lujasti hanttiin ja taistelut saattoivat kestää koko päivän ja suurimmillaan niihin osallistui jopa 60 alusta. Mutta laivaston ylivoimainen lukumäärä käänsi kelkan pysyvästi tiikereitä vastaan. Lisäksi laivasto ryhtyi myös (ilmeisesti vakoojien avustamana) jäljittämään tiikereiden sodankäynnille kriittisiä huoltoaluksia ja upotti nämä. Lopullinen kuolinisku tuli kun armeija valtasi meritiikerien tukikohta-alueet.
Asiaan liittyviä linkkejä:
Erinomainen artikkeli laivaston ja tiikereiden välisestä sodasta ja pienvene-konseptista
HFp0bjSgwe4[/media] Jazeeran uutispätkä jossa näkyy mm. tiikerien itsemurhaveneitä. Videosta näkee myös miten laivasto lisäsi Super Dvorien aseistusta, veneet muistuttavat lähinnä piikkisikoja konekiväärien sojottaessa joka suuntaan.
Q-ZEAWrlegI[/media] meritaistelussa kuvaama video. Loppupuolella dramaattista kuvaa uppoavasta Dvora-tyypin veneestä
u5NpO7Mthdw[/media] vastaava video.
Artikkeli meritaistelusta, jonka keskellä myös suomalainen sotilastarkkailija. Onkohan missään kotimaisessa mediassa ollut kaverin kommentteja.
On aika varmaa että isot merivallat ovat hyvin tarkasti syynänneet Sri Lankan sisällissodan tapahtumia. Huomionarvoista on ainakin miten hankalaa on tykkiaseistuksella tuhota pieniä veneitä (tämähän nähtiin jo taannoisista videoista joissa oikeat sotalaivat ampuvat tykkiaseistuksellaan pieniä veneitä). Molemmilla puolilla vastaus oli yksinkertaisesti lisätä aseistuksen määrää joko aluksilla tai yksinkertaisesti aluksia lisäämällä varmistamaan että ainakin joku osuu. Huomattavaa on myös miten ainakin tietyissä olosuhteissa varsin vähäisilläkin voimavaroilla ja primitiivisellä teknologialla pystyy aiheuttamaan vahinkoa ihan oikeillekin sotalaivoille, huolimatta perinteisestä viisaudesta että meritaisteluissa henki ei korvaa materiaa tai koulutusta. On selvää että suurikin sotalaiva luultavasti kärsisi ainakin pahoja vaurioita jos se joutuisi LTTE-tyyppisen massahyökkäyksen kohteeksi (15-25 venettä, joukossa itsemurhaveneitä). Yhdysvaltain laivaston LCS-projektin absurdilta tuntuva nopeusvaatimus näyttää nyt perustellummalta, sillä perinteinen 28 solmun korvetti tuhoutuisi tällaisessa tilanteessa varmasti, siinä missä 45 solmun LCS voisi päästä pakoon ja kenties jopa kontrolloida tilannetta. Nykyään pinta-alusten standardina pidetty lähipuolustusaseistus vaikuttaa Sri Lankan kokemusten pohjalta riittämättömältä, kevyen aseistuksen määrää olisi massiivisesti lisättävä. Toisaalta herää kysymys, olisivatko ohjukset sittenkin parempi vastaus tällaiseen uhkaan.
Last edited by a moderator: