pstsika
Haukka
Varovaisuusnäkökulmakin huomioiden on silti syytä muistaa, ettei joku hihakilpi S kirjaimen kanssa silti ole mikään sig-riimuilla oleva kauluslaatta tai musta aurinko.
Merkit ja tunnukset uusissa 20-luvun varusteissa
- Viestiketjun aloittaja ltnFred
- Aloitus PVM
Varovaisuusnäkökulmakin huomioiden on silti syytä muistaa, ettei joku hihakilpi S kirjaimen kanssa silti ole mikään sig-riimuilla oleva kauluslaatta tai musta aurinko.
Itse on missään tapauksessa suostuisi osallistumaan mihinkään harjoitukseen joukossa, jossa joku kantaa suojeluskuntatunnuksia. Sen verran paljon on täysin syyttömiä suomalaisia murhattu tuon tunnuksen alla. Tilanne olisi toinen jos rikos olisi aikalaisten toimesta asiallisesti aikanaan prosessoitu, mutta sitä tilaisuutta ei enää ole eikä tule.
Kaikki kunnia suojeluskunnille niiden sittemmin maanpuolustukselle antamalle jopa korvaamattoman tärkeälle panokselle, mutta tehtyä sekään ei saa tekemättömäksi. Eikä pressan armahdus näyttele tässä mitään roolia.
Kaikki kunnia suojeluskunnille niiden sittemmin maanpuolustukselle antamalle jopa korvaamattoman tärkeälle panokselle, mutta tehtyä sekään ei saa tekemättömäksi. Eikä pressan armahdus näyttele tässä mitään roolia.
Solidsnake
Respected Leader
Höpöhöpö
KymJP1/96
Kapteeni
En oikein ymmärrä miten Suojeluskunnasta on tullut joku arveluttava asia ja merkistä epäilyttävä? Siksi kun ryssä niin sanoi ja kielsi? Onko Lotatkin jopa natseihin verrattava asia kun on kääk kuviollinen tunnus?
Kyllä nyt Suomalaisen viddu pitää kunnioittaa omaa historiaansa ja vähät välittää mitä muut ajattelee jos ja kun se ajattelu ei oikein perustu mihinkään totuuteen.
Kyllä nyt Suomalaisen viddu pitää kunnioittaa omaa historiaansa ja vähät välittää mitä muut ajattelee jos ja kun se ajattelu ei oikein perustu mihinkään totuuteen.
VictorMike
Alikersantti
Kyllä, omaa historiaa pitää tuntea ja kunnioittaa. Ongelma on siinä, että historiaa ei tunneta eikä ymmärretä. Aina silloin tällöin nousee julkisessa keskustelussa ihmettely ja pöyristyminen esim. se, minkä takia Ilmavoimissa edelleen käytetään hakaristiä.
Selitä siinä sitten tällaiselle pöyristyjälle ja puolestaloukkaantujalle suomalaisen hakaristin tausta ja historia. Ei kuulla eikä mene perille.
Historiasta ei valitettavasti voi poimia juuri sitä omaan tarinaan sopivaa jaksoa. Kuten totesin, niin siellä on sekä sitä kunnioituksen ansaitsevas sankaritarinaa, että todella kuvottavaa omiin kansalaisiin kohdistettua väkivaltaa henkirikoksineen.
Minun maailmassani kaikkea ei voi hyvittää ja saada anteeksi. Mut jokainen tietysti arvottaa nämä asiat tykönään.
Ikaros
Kersantti
Mpk tekee niin tiivistä yhteistyötä pv,n kanssa nykyään ja niistä harjoituksista otetaan monen esim mpk,pv ja eri reserviläisjärjestön toimesta kuvia someen yms, että hyvä ratkaisu on mennä pv,n ohjeen mukaan merkkien kanssa. Sehän on treeniä jo itsessään kun osaa laittaa ohjeen mukaan merkit.
100 vuotta ei ole riittänyt siihen, että kaikkein neutraalimmin ilmaistuna "vuoden 1918 tapahtumista" aina kyetään edes asiallisesti keskustelemaan. Ite olen yrittänyt ajatella tasapuolisesti. Sitä on helpottanut se, että toinen isoisä oli valkoisten puolella ja toinen päätti sotansa punavankina Hennalassa.
P E Svinhufvudin johtama itsenäisyyssenaatti julisti suojeluskunnat hallituksen joukoiksi sodan alla 26.1.1918. Tämä päivä voisi olla Puolustusvoimien vuotuinen juhlapäivä Mannerheimin syntymäpäivän sijaan, kuten äskettäin edesmennyt professori Martti Häikiö vuonna 2018 kirjoitti. Tällainen "omiin kansalaisiin kohdistettu väkivalta henkirikoksineen" on siten täytynyt tapahtua ennnen tätä ajankohtaa. Siis vuoden 1917 puolella, jolloin olikin joitakin mellakoita, kuolonuhreja en muista. Tai sitten myöhemmin, sillä alkukesällä 1918 valkoisen osapuolen joukot kotiutettiin. Tästä mahdollisuudesta tulee mieleen Lapuan liike muilutuksineen, mutta Suojeluskunnat sanoutuivat siitä touhusta kokonaan irti. Samoin myöhemmästä Mäntsälän kapinasta, jossa ei tullut yhtään uhria. Tämän viime mainitun episodin jälkihoitokin tehtiin todella taitavasti, jakamatta kansaa kahtia. Sehän olisi myös voitu "asiallisesti aikanaan prosessoida" antamalla kaikille osallisille tuomiot.
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, kuten myös arvostamallani jäsen @Karkki90 . Niitä harvoja enää täällä, jotka kykenevät asiantuntemuksellaan tuomaan lisäarvoa keskusteluihin. Mutta tässä Suojeluskunta-asiassa tarvittaisiin kyllä paljon perusteluja, jotta tämän näkemyksen voisi ostaa.
Viimeksi muokattu:
Oman ajatteluni taustalla on ihan vain äidin sukulaisten kokemukset Päijät-Hämeessä sisällissodan jälkimainingeissa taisteluiden jo tauottua. Surullisia tarinoita siitä miten vainot jatkuivat eikä syyllisyydellä ollut niin väliä. Puhutaan siis ihmisistä, jotka olivat nimenomaisesti pysytelleet erossa punaisten touhuista, mutta jotka tavalla tai toisella jyrättiin sodan jälkeen valkoisten kostotoimissa. Eikä vaino ja kollektiivinen kiusaaminen edes siihen loppunut, vaan kohdistui myös seuraaviin sukupolviin.
Samaiset paskiaiset olivat sittemmin näkyviä hahmoja paikallisessa suojeluskunnassa. Kaikki tiesivät heidän tekemisistään, mutta järjestön piirissä he kelpasivat silti sankarin rooliin ja esikuvaksi. Sellaista järjestöä en henkilökohtaisesti kykene kunnioittamaan, joten poistun mieluummin paikalta.
VictorMike
Alikersantti
Ylipäätään "vuoden 1918 tapahtumat" eivät tunnu olevan oikeasti kovin tunnettuja, tai sitten ne nähdään vain omien asenteiden läpi. Esimerkiksi minä olen oppinut käyttämään tapahtumista pelkästään nimeä Vapaussota enkä näe siinä mitään väärää.
Huomaa kyllä tänäkin päivänä että jokunlainen totuuskomissio olisi pitänyt järjestää. Terroria, teloituksia ja kaikenlaista perseilyä teki molemmat osapuolet. Huomattavaa on sekin, että kummalla puolella soti, saattoi johtua ihan sattumastakin. Ei siinä mitään aatteen paloa kaikilla todellakaan ollut.
Kouluaikoina historian tunneilla kyllä hinkattiin suomen sotaa, nuijamiehiä, talvi- ja jatkosotaa ja ohuesti Lapin sotaa. Vapaussota ohitettiin hyvin nopeasti ikäänkuin alaviitteenä. Olen vasta aikuisena perehtynyt aiheeseen syvällisemmin.
Sellainenkin näkökulma noihin näkyviin johtohahmoihin, että eipä pienillä paikkakunnilla hirveästi ollut vaihtoehtoja. Samat isännät istuivat kansakoulun johtokunnassa, kirkkovaltuustossa, kunnanvaltuustossa ja suojeluskunnassa. Ei noita kouluja käyneitä herroja ollut kuten tänä päivänä, kun suurin osa kuntalaisista oli kiertokoulun tai jonkun kansakoululuokan käyneitä maanviljelijöitä. Tai miksei noissakin ole ollut omia sisäpiirejä. Mistäpä näitä tietää tai enää selvittää.
Oletan että suurin osa/kaikki pitävät suojeluskuntamerkkiä siksi, että semmoinen oli Mannerheimilläkin hihassa. Ja että välirauhan yhteydessä suojeluskunta kiellettiin. Ja että nyt merkin saa velcro-patchina.
En jaksa uskoa että kukaan merkkiä tänä päivänä käyttävä ajattelee sillä tavalla kannattavansa valkoisen puolen terroria. Onpahan vaan makea käyttää nykyaikaisessa plate carrierissa samaa merkkiä kuin vaikka talvisodan jermut sarkapukujensa hihassa.
Niin ja Pohjanmaan Maanpuolustussoittokunta näyttää tältä
J0h1F
Respected Leader
Muistuttelisin tähän myös, että 1940 tammikuun kihlauksen seurauksena SDP ja AY-liike kehottivat kannattajiaan liittymään suojeluskuntiin.
Solidsnake
Respected Leader
Vapaussota rules. Jostain pitäisi kenttävärisen sijaan hommata juuri tuollainen sinivalkoinen merkki, vaikkapa vain suvun vapaussoturien muistoksi
Sisällissodan suojeluskunnat ja mikä Suojeluskunta oli vuonna 1939 ovat kaksi aivan eri asiaa.
Sekä punakaartit että suojeluskunnat syntyivät alkujaan 1905 suurlakon aikaan syntyneeseen valtatyhjiöön. Tarkoitus oli molemmissa käytännössä pitää yllä järjestystä. Tekivätpä joillain paikkakunnilla molemmat kaartit yhteistyötäkin. Molemmat kaartit usein muodostuivat urheiluseurojen, palokuntien ja muiden vapaaehtoisseurojen ympärille.
Valkokaartien eli suojeluskuntien isoin ongelma oli sotilaskoulutetun väen puute. Tilanne ei ole lainkaan erilainen kuin monissa muissa sisällissodissa, kuten Syyriassa, tai vaikkapa Yhdysvaltain itsenäisyyssodassa. Suomen kaartin veteraanit alkoivat olla vanhoja, eikä heitä ollut paljoakaan. Suojeluskuntien nokkahahmoiksi tulivat usein ne paikallispitäjän koulutetut: papit, kansakouluopettajat, isommat tilalliset jne. Aseistakin oli pulaa, molemmilla puolilla alkuun, jolloin harjoittelu oli lähinnä seipäiden kanssa marssimista ja pilkanammuntaa jos jostain oli aseita ja ammuksia saatu. Usein nämä "komppanianpäälliköt" yittivät löytää epätoivoisesti jotain kirjallisuutta jossa olisi selitetty sotimista auki.
Käytännössä sekä suojeluskunnat ja punakaartit olivat lähinnä kurittomia, osaamattomia siviilejä aseiden kanssa.
Näissä oloissa Mannerheimin päätös hajottaa jääkärit johtajiksi ja kouluttajiksi oli kaukonäköinen, koska suojeluskuntien tasoa saatiin parannettua. Punaisilla tätä ei tapahtunut, koska venäläinen sotaväki oli joko neutraali, tai tapattanut upseerinsa, eikä joka tapauksessa kielimuurin yms seikkojen takia voinut kouluttaa punakaartia kuten jääkärit kouluttivat suojeluskuntia.
Sodan jälkeen muodostui Suomen sotaväki, ja Suojeluskuntajärjestön asema vakiintui reserviläisten vapaaehtoisena maanpuolustusjärjestönä. Kun yhteiskunta muutenkin eheytyi sodan jälkeen, ja Suojeluskunta ei lähtenyt kapinaan isommin mukaan, niin työväentaustaisiakin alkoi liittyä suojeluskuntiin.
Suomen PV:n henkilöhistoria 20- ja 30-luvuilla on kovin värikästä luettavaa, ja intti sekä Suojeluskunnat olivat välillä myös aika eriävissäkin mielipiteissä. Mutta Suojeluskunta teki merkittävää työtä sotilaskoulutuksen, taktiikoiden, varusteiden ja aseistuksen kehittämisessä.
Sekä punakaartit että suojeluskunnat syntyivät alkujaan 1905 suurlakon aikaan syntyneeseen valtatyhjiöön. Tarkoitus oli molemmissa käytännössä pitää yllä järjestystä. Tekivätpä joillain paikkakunnilla molemmat kaartit yhteistyötäkin. Molemmat kaartit usein muodostuivat urheiluseurojen, palokuntien ja muiden vapaaehtoisseurojen ympärille.
Valkokaartien eli suojeluskuntien isoin ongelma oli sotilaskoulutetun väen puute. Tilanne ei ole lainkaan erilainen kuin monissa muissa sisällissodissa, kuten Syyriassa, tai vaikkapa Yhdysvaltain itsenäisyyssodassa. Suomen kaartin veteraanit alkoivat olla vanhoja, eikä heitä ollut paljoakaan. Suojeluskuntien nokkahahmoiksi tulivat usein ne paikallispitäjän koulutetut: papit, kansakouluopettajat, isommat tilalliset jne. Aseistakin oli pulaa, molemmilla puolilla alkuun, jolloin harjoittelu oli lähinnä seipäiden kanssa marssimista ja pilkanammuntaa jos jostain oli aseita ja ammuksia saatu. Usein nämä "komppanianpäälliköt" yittivät löytää epätoivoisesti jotain kirjallisuutta jossa olisi selitetty sotimista auki.
Käytännössä sekä suojeluskunnat ja punakaartit olivat lähinnä kurittomia, osaamattomia siviilejä aseiden kanssa.
Näissä oloissa Mannerheimin päätös hajottaa jääkärit johtajiksi ja kouluttajiksi oli kaukonäköinen, koska suojeluskuntien tasoa saatiin parannettua. Punaisilla tätä ei tapahtunut, koska venäläinen sotaväki oli joko neutraali, tai tapattanut upseerinsa, eikä joka tapauksessa kielimuurin yms seikkojen takia voinut kouluttaa punakaartia kuten jääkärit kouluttivat suojeluskuntia.
Sodan jälkeen muodostui Suomen sotaväki, ja Suojeluskuntajärjestön asema vakiintui reserviläisten vapaaehtoisena maanpuolustusjärjestönä. Kun yhteiskunta muutenkin eheytyi sodan jälkeen, ja Suojeluskunta ei lähtenyt kapinaan isommin mukaan, niin työväentaustaisiakin alkoi liittyä suojeluskuntiin.
Suomen PV:n henkilöhistoria 20- ja 30-luvuilla on kovin värikästä luettavaa, ja intti sekä Suojeluskunnat olivat välillä myös aika eriävissäkin mielipiteissä. Mutta Suojeluskunta teki merkittävää työtä sotilaskoulutuksen, taktiikoiden, varusteiden ja aseistuksen kehittämisessä.
Tämähän on ehdottomasti henkilökohtaisen pohdinnan tulosta enkä ole muita opettamassa miten pitää ajatella. Itse voin kuitenkin toimia oman näkemykseni pohjalta. Olen sitä mieltä että kunnia voidaan palauttaa, jos tekoa ymmärretään edes katua. Tuohon rastiin ei ruutua tällä kertaa tule.
Minulla on ollut onni elää ympäristössä, jossa asiasta on paljon puhuttu ja sitä on joka kantilta avattu. Isä on perinteistä sotilassukua ja valkoinen puoli on siellä vahvasti edustettuna. Äidin puolella sitten tuo surullisempi tarina. Eihän 1918 mikään mustavalkoisen yksinkertainen kokonaisuus todellakaan ollut.
Mielenkiintoisia yksityiskohtia meiltä löytyy maanpuolustusta sivuten paljon. Esimerkiksi suomalainen sotaveteraani kommareiden puoluejohtajana 1960-luvulta aina 1980-luvulle.
Kaiken kaikkiaan kansallinen sopu niin pian sisällissodan jälkeen osoittaa aikalaisista poikkeuksellista henkistä kanttia.
kimmo.j
Respected Leader
En ole aivan varma kenen pitäisi katua mitä.
Mielestäni on olemassa laaja konsensus siitä, että sisällissodassa molemmat osapuolet syyllistyivät ylilyönteihin ja rikoksiin.
Tekijät puolin sun toisin, eivät ole enää joukossamme katumassa, joten mitä minun, tai sinun pitäisi katua?
Erikoinen kysymys. Enpä ihan heti keksi mitä hävettävää sinulla tai minulla edes voisi juuri tämän ikivanhan asian tiimoilta olla. Sinäkin lienet alle 120-vuotias?
Ja kuten todettua, niin jos joku haluaa S-merkkiä käyttää, niin siitä vaan. Nämä on ihan henkilökohtaisia päätöksiä.
kimmo.j
Respected Leader
Samaa mieltä, ei meillä ole mitään hävettävää, tai kaduttavaa, jostain joka tapahtui yli 100v sitten.
Hämmästyin vain tuota kirjoittamaasi, jossa totesit, että kunnia voidaan palauttaa, jos ymmärretään katua.
Ok. Olisin voinut käyttää parempaa aikamuotoa. Saatoin muutoinkin lipsahtaa vähän keittiöpsykologian puolelle.