Miehistön koulutuksen kehitys

[Pzgnrl]

Loin tällaisen ketjun pohtimaan miehistön koulutuksen kehittämistä sekä vm-aikana että reservissä.

Miehistö tuppaa usein jäämään sivurooliin, niin kouluttajien huomiossa kuin puheissa, vaikka osaava miehistö lopulta kantaa taakan.

Vaikka omasta intistäni on jo liki 10 v ja monet asiat ovat voineet muuttua, niin silloin pisti silmään kuinka johtajaoppilaihin (AUK ja RUK) kiinnitettiin enemmän huomiota kuin miehistön jäseniin. Heille tehtiin aika ajoin haastatteluja, kehityssuunnitelmia jne. Myös palveluksen lopussa heille pidettiin ns. viimeinen briefing, jossa perattiin miten vuosi oli onnistunut ja mitä kehitettävää jäi. Tätä ei tehty muille, edes meille vuoden palvelleille miehistönjäsenille.

Ymmärrän, että kouluttajien näkökulmasta miehistö on yksi iso harmaa massa. Resursseja on rajatusti, ja johonkin ne täytyy kohdentaa. Mutta tällainen myös helposti ulkopuolistaa miehistöä. Ei tarvitse katsoa kuin MAAKKien ja MPK:n kurssien henkilöstörakennetta. Aliupseereita ja res.upseereita on vaikka millä mitalla. Tähän mennessä vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa olen törmännyt muihin miehistöön kuuluviin kahden käden sormin laskettavissa määrin. Usein allekirjoittanuttakin on luultu aliupseeriksi, koska miehistöä näkee niin harvoin.

Miehistötehtävät ovat usein suhteellisen tylsiä, mutta tärkeitä. Niihin pitäisi kehittää jonkinlainen nouseva kehityspolku. Toiminnan pitäisi olla mielekästä, palautetta pitäisi saada. Miten jääkäri Törn voi olla parempi kk-ampuja? Miten pioneeri Höm onnistui viime harjoituksessa? Miten onnistuneita miehistön jäseniä voisi muistaa ja palkita? Tähän on aika vähän keinoja tällä hetkellä.

 

[Fortis]

Onko sodanajan joukoissa miehistöä samassa suhteessa kuin varusmieskoulutuksessa vai suhteessa enemmän johtajakoulutuksen saaneita?
Pohdin tätä lähinnä siitä näkökulmasta että aikoinaan ryhmänjohtajana piti osata kyllä kaikki miehistön tehtävät ja mielellään vielä vähän paremmin.
Eikös monissa harjoituksissa jätetä arvomerkit pois ja se merkitsee mitä osaa? Miehistöä ei tarvitse erotella kursseilla vaan koitetaan saada homma toimimaan.

 

[Rauhantekijä]

Eikös monissa harjoituksissa jätetä arvomerkit pois ja se merkitsee mitä osaa? Miehistöä ei tarvitse erotella kursseilla vaan koitetaan saada homma toimimaan.

Minusta tämä kuulostaa hyvältä, että harjoituksissa arvomerkit eivät olisi esillä. Näin ei kuitenkaan MPK harjoituksissa käytännössä ole tilanne.

.

 

[Pzgnrl]

Onko sodanajan joukoissa miehistöä samassa suhteessa kuin varusmieskoulutuksessa vai suhteessa enemmän johtajakoulutuksen saaneita?
Pohdin tätä lähinnä siitä näkökulmasta että aikoinaan ryhmänjohtajana piti osata kyllä kaikki miehistön tehtävät ja mielellään vielä vähän paremmin.
Eikös monissa harjoituksissa jätetä arvomerkit pois ja se merkitsee mitä osaa? Miehistöä ei tarvitse erotella kursseilla vaan koitetaan saada homma toimimaan.

Sodanajan jutuista en osaa sanoa, koska ko. organisaatio ei kuulu (reserviläis)palkkaluokkaani.

MPK:n harjoituksissa kyllä. Johtamiskursseilla natsat yleensä vaaditaan pois, jotta olisi helpompi johtaa (on pieni kynnys jägsterinä komentaa yliluutnanttia) ja homma olisi kaikille mielekästä. Muilla kursseilla ei ole vaadittu poisjättämään, mutta ei niitä ole tuijoteltu. Vapaaehtoisissa kertauksissa hommia kierrätetään halukkaiden mukaan. Kovissa taas mennään tiukasti nappuloiden perusteella.

 

[Rauhantekijä]

Miehistö tuppaa usein jäämään sivurooliin, niin kouluttajien huomiossa kuin puheissa, vaikka osaava miehistö lopulta kantaa taakan. Ei tarvitse katsoa kuin MAAKKien ja MPK:n kurssien henkilöstörakennetta. Aliupseereita ja res.upseereita on vaikka millä mitalla.

Muistan omalta varusmiesajalta, että aliupseereiksi menevät olivat muita motivoituneimpia tekemään kaikissa asioissa. Miehistöön jääneiltä usein kuuli valitusta siitä miten on tyhmää ja kunhan pääsisi vaan nopsasti pois. Minun silmissäni on luonnollinen jatkumo että samat aliupseerit jatkaa aktiivista puuhaamistaan myöhemmässä elämässä.
Sitähän voi tietenkin pohtia että millainen miehistön sivuroolista nostaminen olisi mahdollista reservissä, jos aika monella aliupseerilla ja päällystöllä on sama mielikuva motivaatiosta kuin minulla. Minulla ei ole vastausta tähän kysymykseen.
.

 

[Pzgnrl]

Muistan omalta varusmiesajalta, että aliupseereiksi menevät olivat muita motivoituneimpia tekemään kaikissa asioissa. Miehistöön jääneiltä usein kuuli valitusta siitä miten on tyhmää ja kunhan pääsisi vaan nopsasti pois. Minun silmissäni on luonnollinen jatkumo että samat aliupseerit jatkaa aktiivista puuhaamistaan myöhemmässä elämässä.
Sitähän voi tietenkin pohtia että millainen miehistön sivuroolista nostaminen olisi mahdollista reservissä, jos aika monella aliupseerilla ja päällystöllä on sama mielikuva motivaatiosta kuin minulla. Minulla ei ole vastausta tähän kysymykseen.
.

Ehkä tämä mielikuva itsessään on vähän ongelmallinen?

En muista, että omat, samaan aikaan palvelukseenastuneet au:t olisivat olleet yhtään sen motivoituneempia; päin vastoin, purnasivat ihan yhtä paljon. Osa oli nakitettu tehtäväänsä vastoin omaa tahtoaan. Myös pahimmat törttöilyt tapahtuivat heidän parissaan. RUK:iin lähetetyillä oli sitten eri ääni kellossa, mutta ei sinne pakolla vietykään kuin vain yksi.

Omassa joukkueessani puolen vuoden miesten kanssa ei ollut ongelmaa. Se johtunee siitä, että heidät otettiin vastaan tasaveroisina, ei "huonompina" vain siksi, että palvelivat puoli vuotta. Muissa joukkueissa ei näin valitettavasti ollut. Osasyynä voi olla tapahtunut alokassimputus (kyllä, sitä vielä tapahtui 10 v sitten) joka usein jättää siitä kahta kulmarautaa kantavasta pahan maun suuhun, kuinka leikkimielellä sitä sitten ollaankaan tekevinään.

Monen muistikuvat voivat vaikuttaa siihen, kuinka mieluusti vapaaehtoiseen maanpuolustukseen ottaa osaa. Itselläni siihen meni muutama vuosi, koska muistikuvat simputuksesta, arvottomuudesta ja turhautumisesta olivat päällimmäisenä mielessä. Sitten kun uskaltauduin mukaan, olivat MPK:n kurssit kuin terapiaa. "Näin intin olisi kuulunut mennä, tällaista sen pitäisi olla", muistan ajatelleeni. Anekdootteja kyllä, ja omasta kapeasta näkövinkkelistäni. Mutta en olisi yllättynyt, vaikka se olisi yleisempääkin.

 

[Mikfin70]

Tuo miehistön koulutukseen käytetty aika on niin siitä kiinni mitkä ovat kouluttaja resurssit, koska se määrittää mm. kk-ampuja kurssin, TA-kurssin jne sisällön suhteessa PV:n koulutusnormeihin.

Ymmärrän hyvin sen miksi esim. aliupseerikurssiin panostetaan todella paljon (tässä voisi olla se meidän osaamisydin Ukrainalaisilla).

RiviAUK:n (PsAUK) vertaaminen normaaliin AUK:n on todella hankalaa, koska vaunu on keskiössä vs johtamiskoulutus kurssin aikana. Lisäksi tuntuu olevan melko vaikeaa löytää ainesta psv-kurssille, koska moni haluaa päästä sillä lyhyellä ajalla ja tämä luo myös jännitteitä kurssille.

Oman ikäluokan johtaminen on vm-johtajille se kaikista haastavin tilanne.

Kertausharjoituksiin tullessa moni reserviläinen on kasvanut aikuiseksi ja suhtautuminen moneen asiaan on muuttunut. Toki joukossa on aina "mätämunia", joista sitten harjoituksen jälkeen hankkiudutaan eroon.

Yhteenvetona voi sanoa, että kouluttamisessa myös resurssit (raha) ratkaisee. Joukko-osastossa lasketaan ihan kaikki euron tarkkuudella, kun muualla (laitos) rahaa on ja sitä ei epäröidä käyttää eikä se lopu kesken. Tärkeintä oli koulutustulos ja se palaute harjoituksen lopussa.

 

[Rauhantekijä]

Sitten kun uskaltauduin mukaan, olivat MPK:n kurssit kuin terapiaa. "Näin intin olisi kuulunut mennä, tällaista sen pitäisi olla", muistan ajatelleeni. Anekdootteja kyllä, ja omasta kapeasta näkövinkkelistäni. Mutta en olisi yllättynyt, vaikka se olisi yleisempääkin.

Se on totta että MPK kursseilla jengi on jo aikuistuneempaa ja kas! ... vapaaehtoisesti sinne tulleet, motivoituneina kaikki.
.

 

[skärdis]

Tuo miehistön koulutukseen käytetty aika on niin siitä kiinni mitkä ovat kouluttaja resurssit, koska se määrittää mm. kk-ampuja kurssin, TA-kurssin jne sisällön suhteessa PV:n koulutusnormeihin.

Ymmärrän hyvin sen miksi esim. aliupseerikurssiin panostetaan todella paljon (tässä voisi olla se meidän osaamisydin Ukrainalaisilla).

Ei se kovin paljoa maksaisi, että miehistöä kohdeltaisiin arvostavasti. Sen päälle vielä nousujohteista koulutusta, aitoa aitoa palautetta osaamisestaan jne.

Nousujohteisuus voisi liittyä myös palveluolosuhteisiin eli esim. vapaita iltoja, myöhempi lomalta tulo, vapauksia käydä sodessa jne. Ei maksaisi mitään, eikä olisi pois kenenkään muun koulutuksesta. Henkinen kynnys voi toki olla suuri, koska kyse on - niin - miehistöstä..

Lisäksi tuntuu olevan melko vaikeaa löytää ainesta psv-kurssille, koska moni haluaa päästä sillä lyhyellä ajalla ja tämä luo myös jännitteitä kurssille.

Varmasti, koska tuosta kurssista ei jää yhtään mitään siviiliin vietävää. Kumipyöräpuolella siviiliin saatava E-kortti on monelle todella iso motivaattori palvella 12 kk, mutta jos saat ajaa panssarivaunua niin ei juuri työmarkkinoilla noteerata.

Parolan touhuista en paljoa ymmärrä, vaikka Lehijärven rannalla nykyisin mökkeilenkin.

 

[Iso-Mursu]

Ymmärrän, että kouluttajien näkökulmasta miehistö on yksi iso harmaa massa. Resursseja on rajatusti, ja johonkin ne täytyy kohdentaa. Mutta tällainen myös helposti ulkopuolistaa miehistöä. Ei tarvitse katsoa kuin MAAKKien ja MPK:n kurssien henkilöstörakennetta. Aliupseereita ja res.upseereita on vaikka millä mitalla. Tähän mennessä vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa olen törmännyt muihin miehistöön kuuluviin kahden käden sormin laskettavissa määrin. Usein allekirjoittanuttakin on luultu aliupseeriksi, koska miehistöä näkee niin harvoin.

Miehistötehtävät ovat usein suhteellisen tylsiä, mutta tärkeitä. Niihin pitäisi kehittää jonkinlainen nouseva kehityspolku. Toiminnan pitäisi olla mielekästä, palautetta pitäisi saada. Miten jääkäri Törn voi olla parempi kk-ampuja? Miten pioneeri Höm onnistui viime harjoituksessa? Miten onnistuneita miehistön jäseniä voisi muistaa ja palkita? Tähän on aika vähän keinoja tällä hetkellä.

Ite olen pööpöillyt sotilaallisena avohärdellipallona alikessun natsoilla kursseilla, joissa meitä alikessuja on vain pari. Muut AU:t on sitten vääpeleitä. Ja heitäkin voi olla vain kolme.

Loput ovat sitten reservin luutnantteja ja kapteeneja.

Joissakin jutuissa olen oppinut pitämään jo turpani kiinni. Mutta edelleen sitten, joissakin jutuissa hölötän menemään omana ittenäni.

 

[Pzgnrl]

Nousujohteisuus voisi liittyä myös palveluolosuhteisiin eli esim. vapaita iltoja, myöhempi lomalta tulo, vapauksia käydä sodessa jne. Ei maksaisi mitään, eikä olisi pois kenenkään muun koulutuksesta. Henkinen kynnys voi toki olla suuri, koska kyse on - niin - miehistöstä..

Tämähän se olisi. Ymmärrän myös @Mikfin70 pointin. Resursseja on rajallisesti, joten ne halutaan kohdistaa johtajiin. PV:llä taisi olla 400 upseerin vaje? Ja kuinka monen aliupseerin? Kadettikaverini valitti pari vuotta sitten lutiksi valmistuessaan, että heitä oltiin laittamassa aliupseerivirkoihin, koska au:ita ei vain ole tarpeeksi. Halukkuudesta se ei ole kiinni; omana inttiaikani moni halusi jäädä kesäkessuksi, mutta vastaus oli suora ei, koska määrärahoja ei ollut. Lisättynä se, että tavallisessa jääkäriyksikössä au:t palvelevat vuoden ja tulevat sitä kautta tutuiksi vs puolen vuoden miehistö, joka kapiaisten näkökulmasta käy kääntymässä. Mutta ehkä uusista lisärahoista jokunen osa liikenisi uusien kouluttajien palkkaamiseen? Tai tälläkin foorumilla puhuttu reserviläisten joustava palkkaaminen kouluttajiksi? Ongelma ei kuitenkaan itsessään poistu mihinkään.

 

[tommi]

MPK:n kursseilla ei sotilasarvoilla ole merkitystä, vaikka jotkut arvomerkkejään haluavat pitää. On vain kouluttajat, joita pitää totella, ja sitten kurssin osallistujat, eli koulutettavat. Kursseilla komentokäskyt liittyvät turvallisuuteen, ei niinkään mihinkään sulkeisjärjestykseen, komentoketjuista puhumattakaan

 

[Kaunisto]

Hyvä aloitus! Olen pohtinut aivan samoja teemoja. Itse RUK:n käyneenä olen katsonut vierestä, miten monet erittäin pätevät ja meritoituneet miehistöön kuuluvat eivät pääse vastuutehtäviin sotilasarvonsa takia. Vaikka osaamista ja motivaatiota olisi. Osa näistä miehistöön kuuluvista ovat ns. jälki-heränneitä reservissä inttitouhuihin.

Heidän kohtalossaan kismittää parikin asiaa:
- Systeemi on pirun kankea ja estää vaativiakin tehtäviä osaavia miehistön jäseniä toimimaan tietyissä rooleissa. Esim. kurssinjohtajaksi ei meidän organisaatiossa päästetä, jos ei ole vähintään AU. Ihan sama vaikka olisi kaikki kyvyt ja kapasiteetti olemassa.
- Ongelmaanhan on PV:n mielestä ratkaisu - Jälki -AUK! Ainoa ongelma vaan ettei sinne pääse kuin muutama hassu/vuosi ja läheskään kaikki halukkaat eivät mahdu. Sinne pääseminen vaatii pitkän reservin polun, suosituksia jne.
- Leimaantuminen. Pv:n organisaatiossa miehistöön kuuluvat nähdään mielestäni ”ikuisina kiväärimiehinä” ja tuosta roolista on vaikeaa päästä eroon, vaikka osaisi mitä. Nappuloiden puute painaa enemmän kuin todellinen kompetenssi.

Ratkaisuja?
- Lisää joustavuutta peliin ja reserviläistoimintaa kompetenssiperustaiseksi. Nappulat ovat aikuisilla miehillä lähinnä koriste ja jokainen voi arvostaan huolimatta olla erittäin pätevä.
- Jälki-Aukiin lisää resursseja ja helpompi sisäänpääsy. Esimerkiksi pääsykoe, ettei naamakerroin ratkaise.
- Miehistön tehtävien monipuolistaminen. Omassa SA-joukkueessani olen kierrättänyt ryhmänjohtajina kaikkia MAAKK:n sitoutuneita taistelijoita heidän arvostaan riippumatta. Tavoitteena, että jokainen sitoutunut osaa rj-tason tehtävät. Tämä on ollut kuulemma mielekästä.
- Miehistön vastuuttaminen. Etenkään MAAkk:ssa en ole yhtään tyhmää tai epämotivoitunutta miehistön jäsentä tavannut. Olen aktiivisesti antanut heille vastuutehtäviä mm. kouluttamisessa ja haastanut heitä. Tätä tarvitaan lisää ja vähemmän sitä perustehtävän hinkkaamista, kun se on hallussa.

 

[Mikfin70]

Tämähän se olisi. Ymmärrän myös @Mikfin70 pointin. Resursseja on rajallisesti, joten ne halutaan kohdistaa johtajiin. PV:llä taisi olla 400 upseerin vaje? Ja kuinka monen aliupseerin? Kadettikaverini valitti pari vuotta sitten lutiksi valmistuessaan, että heitä oltiin laittamassa aliupseerivirkoihin, koska au:ita ei vain ole tarpeeksi. Halukkuudesta se ei ole kiinni; omana inttiaikani moni halusi jäädä kesäkessuksi, mutta vastaus oli suora ei, koska määrärahoja ei ollut. Lisättynä se, että tavallisessa jääkäriyksikössä au:t palvelevat vuoden ja tulevat sitä kautta tutuiksi vs puolen vuoden miehistö, joka kapiaisten näkökulmasta käy kääntymässä. Mutta ehkä uusista lisärahoista jokunen osa liikenisi uusien kouluttajien palkkaamiseen? Tai tälläkin foorumilla puhuttu reserviläisten joustava palkkaaminen kouluttajiksi? Ongelma ei kuitenkaan itsessään poistu mihinkään.

Resursseja on PsPr:saa ollut aina todella rajallisesti vs muut maavoimien prikaati. Sopimussotilaita todella vähän ja aliupseereita myös, koska PsPs:ssa on teknisenä joukkona "ylivahvuutta".

Tämä näkyy mm. koulutusosastojen koossa sekä myös mm. käytössä olevien a-tarvikkeiden määrässä.

Teilläkin taisi olla BMP-kurssilla vain kaksi kouluttajaa pl. ajo-opetus.

 

[Ikaros]

Kyllähän sitä reserviläisen koulutuspolkua on kehitetty. Esim MPK puolella TRA1 ja 2. SPOL 1,2 ja 3 kurssi josta voi edetä jatkopolun kursseille. On tiedustelua ja tarkka-ampuja kursseja joissa edetä haastavampiin kursseihin. Sitten on Maakki. Hyvin voi pian olla että entinen miehistön jäsen on Au tehtävässä kun on itseään kurssittanut. Samoilla kursseilla pyörii myös res aliupseerit ja upseerit eikä siellä nappulat merkkaa vaan motivaatio ja asenne.

 

[Pzgnrl]

Resursseja on PsPr:saa ollut aina todella rajallisesti vs muut maavoimien prikaati. Sopimussotilaita todella vähän ja aliupseereita myös, koska PsPs:ssa on teknisenä joukkona "ylivahvuutta".

Tämä näkyy mm. koulutusosastojen koossa sekä myös mm. käytössä olevien a-tarvikkeiden määrässä.

Teilläkin taisi olla BMP-kurssilla vain kaksi kouluttajaa pl. ajo-opetus.

Siltähän se vaikutti. Jaksoin aina hämmästellä nuukuutta. Varsinkin vaunun a-tarvikkeissa (jos muistan oikein, niin Bradley-ampujan pitää qualificationiinsa ampua 2000 lks. Meillä määrä oli koko palvelusajalta murto-osa tästä). Ja niin, kaksi kouluttajaa, joista toinen on jo jäänyt kuulemma eläkkeelle ja toinen siirtyi siviiliin jo aiemmin.

 

[Tierna]

Loin tällaisen ketjun pohtimaan miehistön koulutuksen kehittämistä sekä vm-aikana että reservissä.

Miehistö tuppaa usein jäämään sivurooliin, niin kouluttajien huomiossa kuin puheissa, vaikka osaava miehistö lopulta kantaa taakan.

Vaikka omasta intistäni on jo liki 10 v ja monet asiat ovat voineet muuttua, niin silloin pisti silmään kuinka johtajaoppilaihin (AUK ja RUK) kiinnitettiin enemmän huomiota kuin miehistön jäseniin. Heille tehtiin aika ajoin haastatteluja, kehityssuunnitelmia jne. Myös palveluksen lopussa heille pidettiin ns. viimeinen briefing, jossa perattiin miten vuosi oli onnistunut ja mitä kehitettävää jäi. Tätä ei tehty muille, edes meille vuoden palvelleille miehistönjäsenille.

Ymmärrän, että kouluttajien näkökulmasta miehistö on yksi iso harmaa massa. Resursseja on rajatusti, ja johonkin ne täytyy kohdentaa. Mutta tällainen myös helposti ulkopuolistaa miehistöä. Ei tarvitse katsoa kuin MAAKKien ja MPK:n kurssien henkilöstörakennetta. Aliupseereita ja res.upseereita on vaikka millä mitalla. Tähän mennessä vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa olen törmännyt muihin miehistöön kuuluviin kahden käden sormin laskettavissa määrin. Usein allekirjoittanuttakin on luultu aliupseeriksi, koska miehistöä näkee niin harvoin.

Miehistötehtävät ovat usein suhteellisen tylsiä, mutta tärkeitä. Niihin pitäisi kehittää jonkinlainen nouseva kehityspolku. Toiminnan pitäisi olla mielekästä, palautetta pitäisi saada. Miten jääkäri Törn voi olla parempi kk-ampuja? Miten pioneeri Höm onnistui viime harjoituksessa? Miten onnistuneita miehistön jäseniä voisi muistaa ja palkita? Tähän on aika vähän keinoja tällä hetkellä.

Kai tehtäviä voisi muuttaa osaamisen myötä eri tavoin: erikoistuminen, tehtäväkentän laajentaminen, tehtäväkierto. Koulutustehtävät. Siviiliosaamisen perusteella luulisi löytyvän vastuullisiakin tehtäviä.

Enemmän harjoituksia aktiivisille.

MPK:n puolella luulisi olevan paljonkin mahdollisuuksia.



Arvomerkit ovat useissa vapaaehtoisissa koulutustilaisuuksissa turhia. Usein on parempi luoda käsitystä henkilön osaamisesta ja ominaisuuksista ilman niitä.

Palkitsemisjärjestelmää en tunne. Mikä voisi toimia?

 

[Pzgnrl]

Kyllähän sitä reserviläisen koulutuspolkua on kehitetty. Esim MPK puolella TRA1 ja 2. SPOL 1,2 ja 3 kurssi josta voi edetä jatkopolun kursseille. On tiedustelua ja tarkka-ampuja kursseja joissa edetä haastavampiin kursseihin.

Toivottavasti kapiaisten suhtautuminen MPK:hon on parantunut ja asiaa osataan mainostaa. Meillä komppaukko kutsui suoralta kädeltä "sotahulluja, pitäkää niitä silmällä" kun olivat yhdessä harjoituksessa mukana. Ja TJ0-luennolla varapäällikkö lähinnä ohimennen mainitsi, että sellaiseen voi ottaa osaa "vaikka tuskin teitä näin heti asia kiinnostaa". Tosin aikaa tästä on kohta se 10 v, miehet ovat vaihtuneet ja ko. komppaniassa on nykyään ihan eri meininki.

Sitten on Maakki. Hyvin voi pian olla että entinen miehistön jäsen on Au tehtävässä kun on itseään kurssittanut. Samoilla kursseilla pyörii myös res aliupseerit ja upseerit eikä siellä nappulat merkkaa vaan motivaatio ja asenne.

Käsittääkseni miehistö-au ei voi olla virallinen ryhmänjohtaja ilman AUK:ia? Sitä tehtävää voi tehdä, muttei voi olla sijoitettuna?

Palkitsemisjärjestelmää en tunne. Mikä voisi toimia?

Tällä hetkellä se taitaa olla olematon. Kuntsareita kun ei ressuille oikein voi myöntää Intissä lähinnä kuntsareilla ja sotkulipukkeilla. Reservissä? En ole törmännyt muuta kuin kouluttajien epävirallisiin.

 

[Rauhantekijä]

Toivottavasti kapiaisten suhtautuminen MPK:hon on parantunut ja asiaa osataan mainostaa.

MPK on nykyään Puolustusvoimien strateginen kumppani eikä enää mikään sotahullujen porukka. Kompaukkojen on hyvä ymmärtää tämä tänään. En usko että tuollaisia 10 vuoden takaisia heittoja enää tulee.

Palkitsemisesta: Kuntsareita kun ei ressuille oikein voi myöntää. Intissä lähinnä kuntsareilla ja sotkulipukkeilla. Reservissä?

Mua haittaa kaikessa tässä keskustelussa aina se, että ihmisten pääasia on: Mitä minä saan tästä? Oikein mietittynä se kysymys on kuitenkin: Mitä maanpuolustus saa minusta?
Olisi hyvä ymmärtää itse, että ainoa asia mitä saa, on tieto ja taito ja parempi kunto keholle. Ne on ainoita asioita josta on apua jos joutuu sotaan. Niitä arvomerkkejä voi heitellä sillä aikaa hevonkuuseen. Ei voi ihmisten ego olla siitä kiinni että saa arvomerkejä näytellä porukoissa. (kuitenkin tiedän että niitäkin tyyppejä on...)
.

 

[Pzgnrl]

Mua haittaa kaikessa tässä keskustelussa aina se, että ihmisten pääasia on: Mitä minä saan tästä? Oikein mietittynä se kysymys on kuitenkin: Mitä maanpuolustus saa minusta?
Olisi hyvä ymmärtää itse, että ainoa asia mitä saa, on tieto ja taito ja parempi kunto keholle. Ne on ainoita asioita josta on apua jos joutuu sotaan. Niitä arvomerkkejä voi heitellä sillä aikaa hevonkuuseen. Ei voi ihmisten ego olla siitä kiinni että saa arvomerkejä näytellä porukoissa. (kuitenkin tiedän että niitäkin tyyppejä on...)

Ylennykset eivät ole palkinto, vaikka sellaisina niitä usein pidetään. Miehistöstä puhuttaessa tämä on vielä turhempaa ajattelua, koska ylentämisellä "palkitseminen" on hyvin rajattua. Palkitsemisen pitää olla jotain muuta. Nyt sitä tekevät kouluttajat epäsäännöllisen säännöllisesti omalla kukkarollaan, mutta olisi hyvä miettiä, mikä muu se voisi olla virallisesti. Palkitaanhan esim. MPK:n parhaita kouluttajiakin hienossa juhlatilaisuudessa. Onko se yhtä väärin? Miten itse palkitsisit ryhmäsi/joukkueesi nohevan jääkärin, joka loisti viimeisimmässä harjoituksessa?

Tulee mieleen ko. komppaukon sanat: "Meillä ei kehuta eikä palkita erinomaisuudesta, koska erinomaisuus on perusvaatimus!" Jos ko. kapteeni luuli sen nostavan joukon mielialoja, niin pieleen meni.