Mikä tekee suomalaisista pyörajoneuvoista niin suosittuja?

[skärdis]

Sentään ruotsalainen eikä virolainen tai vinkuintialainen, jolloin varaosien huoltovarmuus on edes jotenkin säädyllisillä raiteilla. Samat komponentit saisi varmasti tuotettua ruotsin ja Saksan kustannustasoa eullisemmin vaikka Romaniassa, Kiinassa tai whatever halvemman työn maassa.

Suomessa työn kustannukset ovat niin hävyttömän korkeat, että nykyisessä riistokapitalistisessa talousjärjestelmässä ei-erityisosaamista tai erikoistumista vaativat komponentit kannattaa teettää ulkomailla.

Sitä teräsplootua osataan hitsata Suomessakin, jos huoltovarmuustilanne sitä edellyttää. Turha sen perään on erityisemmin haikailla, kun hommat hoituvat millä tahansa konepajalla.

Mahdollinen osaamis- ja osapula tulee ennemminkin juuri korkeampaa osaamista edellyttävien osien kuten, moottorien tai vaihteistojen kohdalla. Sellaisten valmistusta ei nollasta polkaista vauhtiin minkäänlaisella huoltovarmuuskeskuksen herrojen käskyllä.

 

[VUps]

Mahdollinen osaamis- ja osapula tulee ennemminkin juuri korkeampaa osaamista edellyttävien osien kuten, moottorien tai vaihteistojen kohdalla. Sellaisten valmistusta ei nollasta polkaista vauhtiin minkäänlaisella huoltovarmuuskeskuksen herrojen käskyllä.

Näiden suhteen tilanne on itseasiassa hyvä ja kehittynyt ulkomaalaisen omistajan myötä positiivisesti: (http://www.agcopower.com/). Onkoonkin, että traktorin ja kuorma-auton diesel-moottoreissa vääntökäyrät ovat erimalliset.

Suomalaiset konepajayritykset valmistavat erilaisia työkoneita maa- ja metsätalouteen, maanrakennukseen, satamiin ja kaivoksiin. Vieläpä kovassa kansainvälisessä kilpailussa kasvaen. Konepajojen kyky valmistaa kaikkea tarpeellista on parempi kuin vuonna -39 tai vaikka -79.

 

[Laamanator]

Sitä teräsplootua osataan hitsata Suomessakin, jos huoltovarmuustilanne sitä edellyttää. Turha sen perään on erityisemmin haikailla, kun hommat hoituvat millä tahansa konepajalla.

Mahdollinen osaamis- ja osapula tulee ennemminkin juuri korkeampaa osaamista edellyttävien osien kuten, moottorien tai vaihteistojen kohdalla. Sellaisten valmistusta ei nollasta polkaista vauhtiin minkäänlaisella huoltovarmuuskeskuksen herrojen käskyllä.

Kysymys ei ole tyhmästä raudasta ja sen mahdollisesta tuotantokapasiteetista poikkeusolojen aikana, vaan sotilaallisesta huoltovarmuudesta varaosien saatavuuden osalta. Tämän kysymyksen suhteen nykyajan vitsaus on pitkät halpatyömaihin ulottuvat alihankintaketjut, joiden olemassaolo on huomioitava jo rauhanaikana ja niiden mahdolliset riskitekijät on hoidettava.

Tyhmä rauta ei koskaan ole Suomessa ongelma, mutta runsaasti eri lähteistä peräisin olevia komponentteja sisältävät "erikoisemmat" osat muodostavat jo pienen riskitekijän, joka on huomioitava. Mieluiten jo etukäteen kalustoa kehitettäessä siten, että ulkomaiset osat ovat ainakin peräisin maista, joista niitä voi edes teoriassa saada tarvittaessa lisää. Poikkeusolojen kannalta oleellinen tavoite on tietysti, että tavara ei lopu kesken edes poikkeusolojen aikana.

Sotatarvikkeiden korkea kotimaisuusaste on siksi edullinen asia, että tällöin maassa on niiden tuotanto ja osaaminen kaikissa olosuhteissa. Lisäksi on myös työllistävä vaikutus, mikä on edullinen asia koko kansakunnalle. Tämän toteuttaminen käytännössä on vain nykyisessä talousjärjestelmässä ja globaalissa riistokapitalismissa Suomen kokoiselle pienelle maalle varsin haasteellista ja lähinnä surrealismin kyllästämää idealistista fantasiaa.

Huoltovarmuuskeskus huolehtii yhteiskunnan huoltovarmuudesta sekä muun muassa strategisten raaka-aineiden saatavuudesta häiriö- ja poikkeusolojen aikana, mutta sotilaallisesta huoltovarmuudesta vastaa puolustusvoimat. Sotilaallinen huoltovarmuus edellyttää elinkeinoelämältä ja teollisuudelta poikkeusolojen aikana erinäisiä tuotteita sekä palveluja, jotka teollisuuden valmius (teva) toimialan sotilaat suunnittelevat yhteistyössä yritysten kanssa jo normaaliolojen aikana. Tarpeista tehdään tuotantovaraukset ja tuotteen kannalta yrityksen tärkeät henkilöt vapitetaan, jolloin heidän kunniankenttänsä löytyvät kotoisen sorvin äärestä.

 

[Bodyguard]

Yritys on kova saada ajanmukaista sotilasteknologiaa, mutta mitenkähän mahtaa olla huoltovarmuuden kanssa. Jonkin tuotteen kokonaisen alihankintaketjun kopioiminen Venäjälle ei ole välttämättä kovin helppoa.

Huomasin, että Mistral-aluksissa on Wärtsilän dieselit. Kuinkahan kauan niillä voi ajaa itsenäisesti ilman Wärtsilän myötävaikutusta?

Merenkulussa ei ole ongelma, jos yhteys esim. moottoritoimittajaan katkeaa. Maailma on täynnä erilaisia ja eritasoisia toimijoita, joilta löytyy tarvittavat osat, joko kopioina ja/tai jopa originaaleina. Tietysti nuo toimijat käyttävät hyväkseen osyajan ahdinkoa ja hinta sitten noussee. Mahdollisesti esim. Mistralien moottorikauppoihin on sisältynyt myös mittava varaosapaketti ( ikä ei olisi mitenkään ihmeellistä ). Lisäksi kaikki moottorivalmistajat, ml. Wärtsilä, kouluttavat säännöllisesti käyttäjien henkilökuntaa. Olen itsekin aikanaan osallistunut Wärtsilä 32 koulutukseen Vaasassa. Samalla kurssilla oli konepäälliköitä ja -mestareita ympäri maailmaa.
Wärtsilän käyttöohjeita on saanut jo pitkään sähköisinä ( videoina ), jolloin moottorin komponetti voidaan purkaa osakokoonpano kerrallaan "atomeiksi" videona ( ja myös kasata ). Yleensäkin merenkulussa konehenkilökunta osaa tehdä korjaustöitä hyvinkin pitkälle, ehkäpä kampiakselin vaihto tai vastaava on homma, mihin ei rahkeet riitä. Ja venäläiset ovat perinteisesti olleet erityisen hyviä tässä. OK, korjaaminen vaatii oikeat osat, mutta niitä taas on Aasia pullollaan.

 

[skärdis]

Tyhmä rauta ei koskaan ole Suomessa ongelma, mutta runsaasti eri lähteistä peräisin olevia komponentteja sisältävät "erikoisemmat" osat muodostavat jo pienen riskitekijän, joka on huomioitava. Mieluiten jo etukäteen kalustoa kehitettäessä siten, että ulkomaiset osat ovat ainakin peräisin maista, joista niitä voi edes teoriassa saada tarvittaessa lisää. Poikkeusolojen kannalta oleellinen tavoite on tietysti, että tavara ei lopu kesken edes poikkeusolojen aikana.

Sotatarvikkeiden korkea kotimaisuusaste on siksi edullinen asia, että tällöin maassa on niiden tuotanto ja osaaminen kaikissa olosuhteissa. Lisäksi on myös työllistävä vaikutus, mikä on edullinen asia koko kansakunnalle. Tämän toteuttaminen käytännössä on vain nykyisessä talousjärjestelmässä ja globaalissa riistokapitalismissa Suomen kokoiselle pienelle maalle varsin haasteellista ja lähinnä surrealismin kyllästämää idealistista fantasiaa.

Kyllä ja siksi kuorma-auton tekniikkaan perustuva miehistönkuljetusvaunu on olennaisesti parempi kuin yksinomaan militaarikäyttöön suunniteltu. AMV:n Scania-moottoreita on Suomessakin käytössä kymmeniä tuhansia ja maailmanlaajuisesti kymmeniä miljoonia. Sellaiseen löytyy osia ja korjaajia moninverroin paremmin myös kriisiaikana kuin johonkin military-luokan vehkeeseen, jonka tuotantomäärät ovat sadoissa tai suurimmillaankin tuhansissa kappaleissa.

 

[Mikoyan]

Kyllähän nuo swedutkin kovasti yrittivät kaupata omaa vehjettään maailmalle, mutta eipä tuo kelvannut edes oman valtion käyttöön, vaikka kovasti koitettiin kammeta kilpailuttamalla hanke uudellee. Tilanne päättyi lopulta 2-0 Suomen voittoon.

Koko tarina löytyy tuolta sivulta:
http://www.defenseindustrydaily.com/sweden-cancels-sep-program-04713/

 

[Samovarius]

Sotatarvikkeiden korkea kotimaisuusaste on siksi edullinen asia, että tällöin maassa on niiden tuotanto ja osaaminen kaikissa olosuhteissa. Lisäksi on myös työllistävä vaikutus, mikä on edullinen asia koko kansakunnalle. Tämän toteuttaminen käytännössä on vain nykyisessä talousjärjestelmässä ja globaalissa riistokapitalismissa Suomen kokoiselle pienelle maalle varsin haasteellista ja lähinnä surrealismin kyllästämää idealistista fantasiaa.

AMV:n tasoisessa vekottimessa on komponentteja ja osia sellainen määrä, että jos jokaista tuhennesta eri nippelistä pitäisi itse omassa maassa rakentaa juuri tätä tarkoitusta varten, siihen uppoaisi koko kansakunnan BKT:sta ja työvoimasta tuollaiset 60%. Joka ikinen hammasratas ja hydraulitiiviste siis pitäisi tuottaa erikseen eri tehtaassa, tai sitten perustaa se satojen tuhansien kombinaatti. Tälla saataisiin aikaan yhteensä tuhat ajoneuvoa kymmenen vuoden aikana, loppuajan jampat istuvat toimettomana suojatyöpaikassa. Tällä tavalla toimittiin suunnitelmataloudessa vaikkapa Romaniassa. Eipä sillä, jos haluaa elää surrealismin kyllästämässä idealistisessa fantasiassa.

Eipä Sisukaan ole koskaan tehnyt kokonaan kotimaista kuorma-autoa, vaihdelaatikot ja pääsääntöisesti moottorit ovat aina olleet tuontitavaraa. Eivät edes nuo pari suurvaltaa tuota koko kalustoaan tuotantoketjuineen täysin omin voimin. Jos korkea kotimaisuusaste asetetaan prioriteetiksi, kustannukset yleensä räjähtävät käsiin ja laatu kärsii. Pyörän keksiminen uudelleen ei ole kovin hedelmällistä toimintaa. Kyllä menneisyydessä kylän jokainen jannu sai töitä kansakoulupohjaltakin, kun elettiin maatalousyhteiskunnassa ja päiväpalkalla saisi tänä päivänä korkeintaan sikspäkin. Ei maailma ole enää pitkään aikaan ole ollut sellainen. Sen sijaan kotimainen suunnittelutyö on ollut enemmän tai vähemmän vertailukelpoista, varsinkin kun asiakkaana on ollut joku muu kuin valtio.

Ehkä tää puhe julkisilla varoilla tehtävästä työllistävästä vaikutuksesta ja globaalilla riistokapitalismilla heiluttelu paljastaa ajattelun lähtökohdan.

 

[Laamanator]

AMV:n tasoisessa vekottimessa on komponentteja ja osia sellainen määrä, että jos jokaista tuhennesta eri nippelistä pitäisi itse omassa maassa rakentaa juuri tätä tarkoitusta varten, siihen uppoaisi koko kansakunnan BKT:sta ja työvoimasta tuollaiset 60%. Joka ikinen hammasratas ja hydraulitiiviste siis pitäisi tuottaa erikseen eri tehtaassa, tai sitten perustaa se satojen tuhansien kombinaatti. Tälla saataisiin aikaan yhteensä tuhat ajoneuvoa kymmenen vuoden aikana, loppuajan jampat istuvat toimettomana suojatyöpaikassa. Tällä tavalla toimittiin suunnitelmataloudessa vaikkapa Romaniassa. Eipä sillä, jos haluaa elää surrealismin kyllästämässä idealistisessa fantasiassa.

Eipä Sisukaan ole koskaan tehnyt kokonaan kotimaista kuorma-autoa, vaihdelaatikot ja pääsääntöisesti moottorit ovat aina olleet tuontitavaraa. Eivät edes nuo pari suurvaltaa tuota koko kalustoaan tuotantoketjuineen täysin omin voimin. Jos korkea kotimaisuusaste asetetaan prioriteetiksi, kustannukset yleensä räjähtävät käsiin ja laatu kärsii. Pyörän keksiminen uudelleen ei ole kovin hedelmällistä toimintaa. Kyllä menneisyydessä kylän jokainen jannu sai töitä kansakoulupohjaltakin, kun elettiin maatalousyhteiskunnassa ja päiväpalkalla saisi tänä päivänä korkeintaan sikspäkin. Ei maailma ole enää pitkään aikaan ole ollut sellainen. Sen sijaan kotimainen suunnittelutyö on ollut enemmän tai vähemmän vertailukelpoista, varsinkin kun asiakkaana on ollut joku muu kuin valtio.

Ehkä tää puhe julkisilla varoilla tehtävästä työllistävästä vaikutuksesta ja globaalilla riistokapitalismilla heiluttelu paljastaa ajattelun lähtökohdan.

Et ilmeisesti lukenut lainaamaasi kirjoitusta lainkaan läpi, sillä ryhdyt samantien vänkäämään asioista, jotka omassakin viestissäni totesin tosiasioiksi ja vieläpä selvällä suomen kielellä.

Huoltovarmuuden kannalta oleellista on tavaran saatavuus ja toimitusketjun turvaaminen kaikissa olosuhteissa. Se on aivan eri asia kuin 100 % kotimainen.

Sen sijaan normaaliolojen ja syvän rauhantilan aikana kaikkien tuotteiden mahdollisimman korkea kotimaisuusaste niin suunnittelutyön kuin valmistuksenkin osalta on kansakunnalle, sen teollisuudelle ja kaikille kansalaisille yksiselitteisesti edullinen asia.

Tämän saavuttaminen on kuitenkin utopia, johon on mahdollisesti kyennyt vain Pohjois-Korea. Suomi ei ole omavarainen ja sen ulkomaiseen omistukseen siirtynyt teollisuus elää viennistä, koska sisämarkkinat ovat aina olleet aivan liian pienet. Se myös rajoittaa pääomainvestointien ja siten teollisuuden määrää. Samalla suuri määrä kansalaisia on "työvoimareservissä".

 

[Samses]

Sen sijaan normaaliolojen ja syvän rauhantilan aikana kaikkien tuotteiden mahdollisimman korkea kotimaisuusaste niin suunnittelutyön kuin valmistuksenkin osalta on kansakunnalle, sen teollisuudelle ja kaikille kansalaisille yksiselitteisesti edullinen asia.

".

Osittain OT: Tämä ei pidä paikkaansa, kansantaloustieteen perustaja(t) Adam Smith (ja Anders Chydenius) totesi(vat) tämän ns. merkantilistisen perusperiaatteen täysin vääräksi jo 1700-1800 -lukujen taitteessa. Kansantaloudelle on päinvastoin edullista keskittyä siihen missä maa on jollain tavoin parempi kuin muut, ja siitä saaduilla tuloilla ostaa ne tuotteet missä ei ole. Kokonaiskakku tulee suuremmaksi näin. Tämä on myös havaittu taloudessa ihan käytännössä, kaupan vapautuminen kasvattaa talouden kokonaiskokoa.

End of OT.

Muilta osin samaa mieltä.

 

[crane]

Eipä Sisukaan ole koskaan tehnyt kokonaan kotimaista kuorma-autoa, vaihdelaatikot ja pääsääntöisesti moottorit ovat aina olleet tuontitavaraa. Eivät edes nuo pari suurvaltaa tuota koko kalustoaan tuotantoketjuineen täysin omin voimin.

Sisu diesel, Valmetin diiselimoottorit on kyllä kotimaisia. Ainut EI kotimainen vaikkapa Kontio,jyry ja nalle sisuissa oli vaihdelaatikko.

 

[Samovarius]

Sisu diesel, Valmetin diiselimoottorit on kyllä kotimaisia. Ainut EI kotimainen vaikkapa Kontio,jyry ja nalle sisuissa oli vaihdelaatikko.

Siksi sanoinkin pääsääntöisesti. Sähköpuolelta löytyisi varmasti tuontiosia, laakereista nyt puhumattakaan. Ja taitaa ruiskutuspumput ja -suuttimet olla noissakin Boschilta, mistä en tosin ihan takuuseen mene. Ja mitä uudemmaksi ja monimutkaisemmaksi tuote tulee, sitä paremmin tää pääsääntö tuontiosista pätee. Tollaset osat tietysti olis vielä kohtuuden rajoissa tehdä kotimaassakin, varsinkin tuolloin 60-70 -lukujen taloudessa, mutta tällanen aika alkaa olla jo mennyt. Silloinkin noita piileviä alihankintaketjuja oli paljon.

EDIT: mites mä muistelen, että Jyryssä on Leyland ja myöhemmissä Cummins?

 

[Laamanator]

Osittain OT: Tämä ei pidä paikkaansa, kansantaloustieteen perustaja(t) Adam Smith (ja Anders Chydenius) totesi(vat) tämän ns. merkantilistisen perusperiaatteen täysin vääräksi jo 1700-1800 -lukujen taitteessa. Kansantaloudelle on päinvastoin edullista keskittyä siihen missä maa on jollain tavoin parempi kuin muut, ja siitä saaduilla tuloilla ostaa ne tuotteet missä ei ole. Kokonaiskakku tulee suuremmaksi näin. Tämä on myös havaittu taloudessa ihan käytännössä, kaupan vapautuminen kasvattaa talouden kokonaiskokoa.

End of OT.

Muilta osin samaa mieltä.

Näin kyllä, mutta luodakseen jotain uutta ja ollakseen parempi kuin muut, on sille oltava riittävän hyvät lähtökohdat. Uudet innovaatiot ja bisnekset eivät synny itsestään kaskipellonreunassa, paitapesulassa tai työvoimareservin syvissä riveissä, vaan ne vaativat kasvualustakseen vahvan tieteellisen ja teollisuuden pohjan sekä paljon henkistä pääomaa, yritteliäisyyttä ja tahtoa.

Tietysti ei ole täysin poissuljettua, että paitapesulastakin saattaisi satunnaisesti nousta jokin maan tulevaisuuden kultaava tähdenlento, mutta se on kuitenkin huomattavasti epätodennäköisempää kuin silloin jos lähtökohdat ovat kunnossa.

 

[crane]

Siksi sanoinkin pääsääntöisesti. Sähköpuolelta löytyisi varmasti tuontiosia, laakereista nyt puhumattakaan. Ja taitaa ruiskutuspumput ja -suuttimet olla noissakin Boschilta, mistä en tosin ihan takuuseen mene. Ja mitä uudemmaksi ja monimutkaisemmaksi tuote tulee, sitä paremmin tää pääsääntö tuontiosista pätee. Tollaset osat tietysti olis vielä kohtuuden rajoissa tehdä kotimaassakin, varsinkin tuolloin 60-70 -lukujen taloudessa, mutta tällanen aika alkaa olla jo mennyt. Silloinkin noita piileviä alihankintaketjuja oli paljon.

EDIT: mites mä muistelen, että Jyryssä on Leyland ja myöhemmissä Cummins?

Niihin sai myös niitä moottorivaihtoehtoja =)
Mutta jos mietitään tuota "kotimaisuusastetta", niin hyvin, hyvin harva maa voi tehdä ajoneuvoa joka olisi täysin kotimainen.