Mikä vituttaa tänään?

Solidsnake kirjoitti:
Jaa, täytyy pistää harkintaan se toinen paikka. Afrikan valtioissa kun on miljoonia asukkaita, haluaisiko sitten lopulta mustaan taivaaseen :cool:
Klikkaa laajentaaksesi...
No tempasee päälleen Ursuit puvun niin ei eroitu pahasti porukasta:

 
Typerät ihmiset somessa vituttaa.

yle.fi

Lapin poliisin hevoshuutokauppa aiheutti somemyrskyn: lämminveritammat halutaan mieluummin vaikka teuraaksi

Lapin poliisilaitos huutokauppaa verkossa kolmea lämminveritammaa, jotka ovat päätyneet viranomaisten haltuun epäillyn eläinsuojelurikoksen vuoksi.
yle.fi yle.fi

Poliisi pelastanut kolme hevosta eläinrääkkäykseltä. Lääkri tarkastanut ja nykyisellään voivat hyvin. Nyt sitten "someraivo" nousee kun poliisi on myymässä nämä huutokaupalla hyvään kotiin. Osa somekiihkoilijoista mieluummin toimittaisi ihhahhaat teuraaksi.

Mitä vittua ?
 
Lomautuslappu iskettiin taas kouraa. No saihan sitä nyt olla 2kk töissä. Piti olla varmoja töitä, mutta rakennusalalla "varma työ" alkaa nyt vaikuttamaan, että ei ainakaan sitä saatu. Urakkahinnatkin tullet 50% alaspäin kun kaikki tollot polkeneet hinnat pohjamutiin ja nyt ihmetellään kun ei ole varaa tehdä noilla hinnoilla. Menee pitkä aika ennen kuin hinnat on taas kohdillaan. Saas nähdä kuinka laajoja irtisanomisia ja konkursseja tuostakin johtuu. AI vielä kummittelee nurkan takana, niin voi olla aika karu tulevaisuus suunnittelijoilla.
 
johnadoe kirjoitti:
Typerät ihmiset somessa vituttaa.

yle.fi

Lapin poliisin hevoshuutokauppa aiheutti somemyrskyn: lämminveritammat halutaan mieluummin vaikka teuraaksi

Lapin poliisilaitos huutokauppaa verkossa kolmea lämminveritammaa, jotka ovat päätyneet viranomaisten haltuun epäillyn eläinsuojelurikoksen vuoksi.
yle.fi yle.fi

Poliisi pelastanut kolme hevosta eläinrääkkäykseltä. Lääkri tarkastanut ja nykyisellään voivat hyvin. Nyt sitten "someraivo" nousee kun poliisi on myymässä nämä huutokaupalla hyvään kotiin. Osa somekiihkoilijoista mieluummin toimittaisi ihhahhaat teuraaksi.

Mitä vittua ?
Klikkaa laajentaaksesi...
Nivalan konikapina 2.0?
 
KymJP1/96 kirjoitti:
Näin raksapuolen "asiantuntijana" on pakko todeta, että meillä ei ole mitään käytännön tietoa hitsauksista, mutta silti konepajakuviin pitää ne tiedot antaa. Sitä sitten vedetään hatusta tai kopioidaan tieto vanhoista kuvista. Ei myöskään ole aikaa tai edes mahdollisuutta saada koulutusta aiheesta. Vanhat jarrutkin kun lähti eläkkeelle, niin ei kukaan enää edes osaa aihetta. Ehkä konepaja sitten nauraa/itkee kuville ja tekee oikein?
Klikkaa laajentaaksesi...
Onneksi nuo kiinalaiset sentään osaavat rakentamisen, betonin raudoituksen, harjateräksen, pulttien teon Tofusta ja bambusta jne, ;). 10 min video ohessa, aikamoista touhua. Ei tämä varsinaisesti vi...ta mutta ihmetyttää.

 
Viimeksi muokattu:
Tuttu kaveri kasaa työkseen voimalinjojen pylväitä. Jollain työmaalla pylväät oli Euroopasta, vaan pultit Kiinasta. Pultit pitää tietenkin kiristää oikeaan momenttiin. Kiinan pulteista vaan ei tiennyt, oliko pultti kireydessään vai kierteet korkanneet. Kasaa nyt niillä sitten. Oli kilpailutettu ja säästetty. Sitten tehdään kahteen kertaan. VMP.
 
Kahden vuoden aikana kohdatut perheenjäsenten vakavat ongelmat, taloudellinen epävarmuus ja rehellisesti sanottuna Aku Ankkamainen epäonni on nyt kyllä lähestymässä sitä pistettä, että pää pehmenee ja joku diagnoosi on kohta edessä. Lomautuksen jälkeen 2 Kuukautta kestänyt räkä poskessa työn painaminen johti sitten vain uuteen lomautukseen ja se synkensi mielen. Siihen päälle kun ilmeni, että vaimoltakin voi koska tahansa loppua työt ja hän putoaa sitten peruspäivärahoille johti jo ahdistukseen. Kun tuo epävarmuus ja muut perheenjäsenten ongelmatkin on vielä koko ajan mukana kuviossa, niin pahalta alkaa näyttämään. Nyt mulla on tullut työasiat (pelko virheistä jne) uniin ja auton kanssakin kohdatut epäonnet on johtaneet siihen, että jokainen varoitusvalo ja "outo ääni" saa sydämen nousemaan kurkkuun. Tänään ajelin autolla ja yhtäkkiä näin kojetaulussa punaista valoa joka sai melkein heti paniikin päälle. No se oli vain varoitusvalo siitä, että takapaksi oli auki, mutta mieli ei sitä heti osannut käsitellä.

Vituttaa aika paljon. Parin tahon kanssa käynyt keskustelemassa asioista, mutta näin skeptisenä Suomalaisena miehenä en keksi miten ne voivat muka auttaa? Halusin kokeilla jos alkoholi poistaisi ongelmat, mutta kun viinakaan ei vaan maistu ja kokeilu jäi yhteen sikspäkkiin. En tiiä oiskohan joku pilleri joka saisi hymyilemään tilanteessa kuin tilanteessa...

Vittu kun vituttaa!

Anteeksi avautuminen....
 
KymJP1/96 kirjoitti:
Kahden vuoden aikana kohdatut perheenjäsenten vakavat ongelmat, taloudellinen epävarmuus ja rehellisesti sanottuna Aku Ankkamainen epäonni on nyt kyllä lähestymässä sitä pistettä, että pää pehmenee ja joku diagnoosi on kohta edessä. Lomautuksen jälkeen 2 Kuukautta kestänyt räkä poskessa työn painaminen johti sitten vain uuteen lomautukseen ja se synkensi mielen. Siihen päälle kun ilmeni, että vaimoltakin voi koska tahansa loppua työt ja hän putoaa sitten peruspäivärahoille johti jo ahdistukseen. Kun tuo epävarmuus ja muut perheenjäsenten ongelmatkin on vielä koko ajan mukana kuviossa, niin pahalta alkaa näyttämään. Nyt mulla on tullut työasiat (pelko virheistä jne) uniin ja auton kanssakin kohdatut epäonnet on johtaneet siihen, että jokainen varoitusvalo ja "outo ääni" saa sydämen nousemaan kurkkuun. Tänään ajelin autolla ja yhtäkkiä näin kojetaulussa punaista valoa joka sai melkein heti paniikin päälle. No se oli vain varoitusvalo siitä, että takapaksi oli auki, mutta mieli ei sitä heti osannut käsitellä.

Vituttaa aika paljon. Parin tahon kanssa käynyt keskustelemassa asioista, mutta näin skeptisenä Suomalaisena miehenä en keksi miten ne voivat muka auttaa? Halusin kokeilla jos alkoholi poistaisi ongelmat, mutta kun viinakaan ei vaan maistu ja kokeilu jäi yhteen sikspäkkiin. En tiiä oiskohan joku pilleri joka saisi hymyilemään tilanteessa kuin tilanteessa...

Vittu kun vituttaa!

Anteeksi avautuminen....
Klikkaa laajentaaksesi...
Onhan tuossa yhdelle ihmiselle nokko.

Kyllä ammattilaiselle puhuminen auttaa, kunhan muistaa ettei hän ole tarjoamassa ratkaisuja, vaan puhuminen auttaa huomaamaan itse asioita ja asettamaan ne kontekstiin.

Ja ennen kaikkea: mihin voit itse vaikuttaa, huolehdi siitä. Mihin et, no, älä huolehdi. Stressi tappaa, samoin vitutus. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta noin se lopulta viimein on. Vaimoasi tuskin auttaisi jos ukko alkaisi ryypätä tai kuolisi vitutuksen aivoverenvuotoon?

Jos ahdistus ja pakkoajatukset eivät päästä otettaan, pillereitäkin on. Mutta ne eivät yksinään auta, mieluiten ammattilaisten tuki siinä samalla.

Raha on rahaa. Sitä tulee ja sitä menee. Elämää on vain yksi.
 
Vaihdoin tai yritin vaihtaa normi polkimet lukkopolkimien tilalle, jengat paskana kierteistä niin hermohan siinä meni. Lopputuloksena huusin vittusaatanaa ja heittelin pyärää betoniseinään. No kai siitä pyörän vielä saa, 300-600 tais mennä siinä hermopurkauksessa. Nyt pyörä saa rauhoittua saunan takana ensikesään.
 
KymJP1/96 kirjoitti:
Kahden vuoden aikana kohdatut perheenjäsenten vakavat ongelmat, taloudellinen epävarmuus ja rehellisesti sanottuna Aku Ankkamainen epäonni on nyt kyllä lähestymässä sitä pistettä, että pää pehmenee ja joku diagnoosi on kohta edessä. Lomautuksen jälkeen 2 Kuukautta kestänyt räkä poskessa työn painaminen johti sitten vain uuteen lomautukseen ja se synkensi mielen. Siihen päälle kun ilmeni, että vaimoltakin voi koska tahansa loppua työt ja hän putoaa sitten peruspäivärahoille johti jo ahdistukseen. Kun tuo epävarmuus ja muut perheenjäsenten ongelmatkin on vielä koko ajan mukana kuviossa, niin pahalta alkaa näyttämään. Nyt mulla on tullut työasiat (pelko virheistä jne) uniin ja auton kanssakin kohdatut epäonnet on johtaneet siihen, että jokainen varoitusvalo ja "outo ääni" saa sydämen nousemaan kurkkuun. Tänään ajelin autolla ja yhtäkkiä näin kojetaulussa punaista valoa joka sai melkein heti paniikin päälle. No se oli vain varoitusvalo siitä, että takapaksi oli auki, mutta mieli ei sitä heti osannut käsitellä.

Vituttaa aika paljon. Parin tahon kanssa käynyt keskustelemassa asioista, mutta näin skeptisenä Suomalaisena miehenä en keksi miten ne voivat muka auttaa? Halusin kokeilla jos alkoholi poistaisi ongelmat, mutta kun viinakaan ei vaan maistu ja kokeilu jäi yhteen sikspäkkiin. En tiiä oiskohan joku pilleri joka saisi hymyilemään tilanteessa kuin tilanteessa...

Vittu kun vituttaa!

Anteeksi avautuminen....
Klikkaa laajentaaksesi...
Täällä kannattaa avautua, kun anonyymisti voi. Alkoholi ei kannata, eikä kyllä mielestäni myöskään pillerit. Ne hoitavat oireita, eivät juurisyitä. Parasta apua mielestäni on keskustelu. Paljon auttaa jo pelkkä puhuminen tai kirjoittaminen. Vielä enemmän auttaa, jos joku jopa kuuntelee ja komppaa.

Toivottavasti jaksat.
 
Jallu kirjoitti:
Vaihdoin tai yritin vaihtaa normi polkimet lukkopolkimien tilalle, jengat paskana kierteistä niin hermohan siinä meni. Lopputuloksena huusin vittusaatanaa ja heittelin pyärää betoniseinään. No kai siitä pyörän vielä saa, 300-600 tais mennä siinä hermopurkauksessa. Nyt pyörä saa rauhoittua saunan takana ensikesään.
Klikkaa laajentaaksesi...
Heittelin se minäkin armeijassa täyspakattua polkupyörää kolme vuosikymmentä sitten. Meillä oli sellainen kiva pikku retki, johon lähdimme maanantaiaamuna paksuun sohjoon sotkemaan, ja leirin oli etukäteen kerrottu olevan ”rankan”. Sitä se kai olikin, mutta eri tavalla kuin etukäteen saattoi odottaa.

Teimme nimittäin leirillä kaikkea jännää siten, että henkilökohtaisesti nukuin maanantai - lauantai välisenä aikana yhteensä yhdeksän tuntia. Viimeisenä yönä en ollenkaan, koska meillä oli alustavasti 78 kilometrin mittainen polkupyöräpartiosuunnistuskilpailu rasteineen. Referoimatta viikko-ohjelmaa sen enempää totean, että itse kilpailu alkoi meiltä heikohkosti, ja huomasin piakkoin partionjohtajamme olevan vaatimaton suunnistaja. Joku pioneeri tai muu komeljanttari. Säästääksemme siis aikaa otin sen ainoan kartan haltuuni (se on minulla yhä tänä päivänä ”muistona”), koska arvelin valahtaneemme tähän mennessä jo kisan häntäsijoille, ja nyt tarvittaisiin luovuutta!

Mielestäni muutaman hyvän suorituksen jälkeen, ja erästä puolivälin rastia lähetyessämme, luin kartalta polun, jota käyttäessämme kulkisimme rastille metsän läpi vain noin kahden kilometrin verran. Korkeuskäyrätkin vaikuttivat lupaavan tasaisilta. Maantie puolestaan vaatisi meiltä viisi kilometriä. ”Who dares wins” ja johdatin joukon metsän suojaan. Paitsi että vajaan kilometrin jälkeen metsä muuttui hakkuuaukeaksi kaikkine risuineen ja latvoineen. Ei siis enää polkua, ja täyspakatut polkupyörät muuttuivat olalla kannettaviksi taakoiksi sotien polkupyörän suunnittelijan alkuperäistä ideaa vastaan. Jo muutaman sadan metrin tarpomisen jälkeen joukosta alkoikin kuulua Tuntemattomasta sotilaasta tuttua jupinaa: ”Käännytään.”

Olisin kyllä kernaasti sallinut ”Kuoville” ne naamanilmeet, jotka kääntymisestä seuraisi, mutta silloin myös tehty vaiva valuisi hukkaan, ja tiesin olevamme jo lähellä, joten sanoin ”jatketaan”. Mutta eivät ne jatkaneet. Eivät jaksaneet, ja kaikilla oli samanlaiset merkit kauluksessa. (Myöhemmin saman kilpailun pikkutunneilla jouduin jo nostamaan erään kenraalin väsymystään itkevän sukulaisen raiveleista ylös ojanpohjalta, vaikka tämä oli juuri nauttinut marssitauolla itse tehtyä trangiaruokaa, mutta se on ihan toinen tarina. Kaikki olivat nukkuneet viikon aikana yhtä vähän, ja tämä henkinen rajatila taisi olla koko leirin päätarkoituskin. Myöhemmin puhuimme ”hajoitusleiristä”.)

Palatakseni alkuperäiseen kertomukseeni, ilmoitin sitten tästä vetämättömyydestä ja yleisen kilpailuhengen puutteesta sisuuntuneena loppuryhmälle hakevani sen rastin vaikka yksin, ja jatkoin pyöräni raahaamista kohti toiveissa ja kartalla häämöttävää rastia, jossa lopulta muistaakseni piti ajattaa peruuttava UAZ vahvistetuin käsimerkein kahden puun väliin. Tämä tehtävänanto toki selvisi meille vasta paljon myöhemmin. Nimittäin koska lähestyessäni toiveideni täyttymystä, siis sitä rastia, minulle juolahti alentuneessa kognitiivisessa tilassani mieleen, että partiosuunnistuskilpailussa rastille kaiketi pitäisi saapua koko noin kahdeksan miehen ryhmänä?

Vittusaatana. Siinä minä sitten tilanteeni toivottomuuden tajutessani heittelin teräspässiäni hetken aikaa saavuttaakseni taas stoalaisen rauhallisuuden lähinnä voimieni ehtyessä. Muutamia kirosanojakin saatettiin mainita. Seuraavaksi palasin nöyrästi ryhmäni luokse. Sivulauseena mainittakoon, että jälkeenpäin arvioin kantaneeni polkupyörää kaikkine sotilaan varusteineen yhteensä miltei parin kilometrin verran. Se ei ollut mukavaa, sillä miesten polkupyörää voi kantaa lähinnä vain olkapäätä vuoroon vaihdellen. Edes tarakkaan sidottua reppua en enää ollut ymmärtänyt siirtää selkääni.

Saavuttuani takaisin levossa odottaneen loppuryhmän luokse kannoimme siis itsemme ja pyörämme takaisin poljettavalle alustalle, kuljimme harharetken ja hukka-ajan päätteeksi sen viiden kilometrin maatiereitin, sekä suoritimme ryhmänä sen helvetin UAZ-rastin, ja jatkoimme eteenpäin. Olimme siinä vaiheessa epäilemättä kilpailun viimeisiä. Mutta rastilta poistuessamme minun oli pakko kysyä rastin kouluttajalta ”se yksi juttu”. Oli vain saatava tietää, ja käytiin suunnilleen seuraavanlainen lyhyt vuoropuhelu:

”Herra luutnantti, yritin aikaisemmin lähestyä tätä rastia käteni osoittamasta suunnasta. Olinko kaukana?”
Vastaus: ”Tuossa sadan metrin päässä sinä kävit heittelemässä pyörääsi.” (Hakkuuaukea osin näkyi puiden siimeksessä olleelta rastilta.)
”Kiitos, herra luutnantti.”

Aikanaan mekin saavuimme maanantaina alkaneelta metsäretkeltä takaisin kasarmille, mutta määräys ennen lyhyttä viikonloppuvapaata oli nukkua klo 14 asti, ettei kukaan nukahda rattiin. Muuten ei pääsisi pois. Minulla ei ollut autoa, mutta eipä oikein tullut unikaan. Jostain syystä olin yllättävän virkeä. Sitä se epäonnistumisen tunne tekee ihmisen psyykeelle.

Harmi ettei painetuissa kartoissa ole tietoa tehdyistä hakkuutöistä. Rastin laatija sen sijaan taisi hakkuista tietää.
 
Viimeksi muokattu:
Viimeksi muokattu:
Aloitin veneprojektin että saisin käsille tekemistä, ajatukset harrastuksen pariin ja merellekin olisi kiva päästä. Ostin sitten epäkeskon hiomista varten, kun kuvittelin sen olevan hyvä vekotin lasikuidun ja maalin hiomiseen. Hyvin nopeasti kävi selväksi että kone kelpaa vain verkon painoksi. Vähän pölyää, mutta ei se purrut vaikka millä laikalla kokeili. Menin sitten kone kainalossa kauppaan kun kuvittelin että sen voi palauttaa kun ei se tee sitä mitä oli vähän niin kuin luvattu. No vastaus oli vain "ei tyytyväisyystakuuta". Eli paskaa myydään ja mölyt pidetään sisässä! Joo älä osta halvinta...
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top