Minkälaisia elokuvia te katotte?

Pakko kertoa...

Ei ole elokuva, vaan teatteriesitys.

Käytiin katsomassa vuosia sitten vaimokkeen kanssa esitys nimeltä "luolamies". Kyseessä oli monologi jota veti kaksi eri näyttelijää vuoropäivinä. Meille sattui Martti Suosalo. En muista kuka oli toisen päivän esiintyjä.

Esityksen nimi luonnollisesti viittasi feministiseen mieshaukkumiseen. Taistelin pitkään vastaan mutta pirttihirmu osti liput ja huuto oli hirmuinen kun keksin sen viisi tekosyytä olla menemättä. Mutta tärykalvojen ja mielenterveyden takia oli pakko myöntyä ja lähteä.

Esitys pidettiin Lintsin teatterissa. Aivan täysi sali ja katselin ulkopuolella muita pariskuntia. Kaikkien miehet näyttivät suunnilleen samalta kuin minusta tuntui: Synkkiä ja epätoivoisia ilmeitä. Sen sijaan naisenpuolet olivat leuka ylöspäin ja iloisin ilmein. Olihan odotettavissa reilu 2h miestenhaukuntaa korkeakulttuurin hengessä.

En ala kertomaan sisältöä tarkemmin, mutta voin vakuuttaa, että se ei ollut todellakaan sitä, mitä odotettiin. Esitys oli aivan loistava kuvaus parisuhteista miehen näkökulmasta.

Se, mikä oli todella ratkiriemukasta oli esityksestä lähtiessä katsella miten olivat ilmeet muuttuneet. Miehet kävelivät kerrankin rinta rottingilla ja nyökkäsivät toisilleen tervehdyksiä oikein vanhan maailman tyyliin. Sen sijaan saliin ylpeänä marssineet kälkättimet olivat kerrankin hiljaa ja katselivat kengänkärkiään. Siitä ilosta olisin maksanut liput itsekkin jos olisin tiennyt mutta aina parempi kun esitys oli ilmainen.

Esitys pyörii nyt ainakin Aleksanterin teatterissa. Jos oikeasti haluatte laatuviihdettä, suosittelen voimakkaasti. Aivan loistavaa huumoria mutta myös ajatuksia herättävää. Vaikka ette olisi teatterin ystäviä, kannattaa käydä.

Alkuperäinen esitys on Rob Beckerin tekemä ja Ville Virtasen suomentama ja ohjaama.

Olen myös käynyt katsomassa kyseisen teatterikappaleen. SUOSITTELEN... se oli tosi hauska.
 
Minulle elokuvan ei tarvitse olla mestariteos. Riittää jos se tuo hyvään fiiliksen tai saa laittaa vaan aivot narikkaan.
 
Yksi kiehtovimmista kohtauksista mitä elokuvista tulee mieleen. Musiikki tukee hyvin taustalla.
Onko leffan katsoneita?
 
Minulle elokuvan ei tarvitse olla mestariteos. Riittää jos se tuo hyvään fiiliksen tai saa laittaa vaan aivot narikkaan.
Eikös se ole mestariteos sinulle itselle sitten?Paskat noista elokuva kriitikoista.Minulle esim. Predator on mestariteos,ei tainnut saada kovin korkeaa arvosanaa "asiantuntijoilta".
 
Mandariinit
Onkohan tätä kukaan vahingossa nähnyt. Virolais-Georgialainen yhteistuotanto muutaman vuoden takaa. Taskurahoilla tehty, mutta hyvät näyttelijät. Tapahtuu pitkälti yhdessä talossa tai pihapiirissä, kyllä hienoja maisemiakin on. Kertoo sodasta, mutta äksöniä on ehkä minuutin verran, kun yksi tilanne perkelöityy. Hyvin tehty minuutti.
Juuri sellainen elokuva, että se ei anna rauhaa heti sen päätyttyä, eikä sittenkään pariin päivään.
Oscar ym. ehdokkuuksiakin kerännyt.

 
Harvoin pääsi kärryille tai edes viitsi katsoa neuvosto elokuvia,mutta tästä neuvosto/japani yhteistuotannosta Dersu Uzala voi sanoa että on vangitseva leffa...varmaan kun itsekin on niin erähenkinen. Ei valitettavasti näy tässä mutta youtyubesta löytyy.
 
Mandariinit
Onkohan tätä kukaan vahingossa nähnyt. Virolais-Georgialainen yhteistuotanto muutaman vuoden takaa. Taskurahoilla tehty, mutta hyvät näyttelijät. Tapahtuu pitkälti yhdessä talossa tai pihapiirissä, kyllä hienoja maisemiakin on. Kertoo sodasta, mutta äksöniä on ehkä minuutin verran, kun yksi tilanne perkelöityy. Hyvin tehty minuutti.
Juuri sellainen elokuva, että se ei anna rauhaa heti sen päätyttyä, eikä sittenkään pariin päivään.
Oscar ym. ehdokkuuksiakin kerännyt.

Olen nähnyt, pidin kovasti. Tarpeeksi jännitystä vaikkei ammutakaan. Enemmän psykologista. Ja erilaisista näkemyksistä kunniasta.
 
Harvoin pääsi kärryille tai edes viitsi katsoa neuvosto elokuvia,mutta tästä neuvosto/japani yhteistuotannosta Dersu Uzala voi sanoa että on vangitseva leffa...varmaan kun itsekin on niin erähenkinen. Ei valitettavasti näy tässä mutta youtyubesta löytyy.

Ja kirjana aivan loistava! Olen parikin kertaa sen kirjahyllystäni ottanut esille ja lukenut. Mahtavaa luonnon kuvailua, lukekaa!
 
Pakko kertoa...

Ei ole elokuva, vaan teatteriesitys.

Käytiin katsomassa vuosia sitten vaimokkeen kanssa esitys nimeltä "luolamies". Kyseessä oli monologi jota veti kaksi eri näyttelijää vuoropäivinä. Meille sattui Martti Suosalo. En muista kuka oli toisen päivän esiintyjä.

Esityksen nimi luonnollisesti viittasi feministiseen mieshaukkumiseen. Taistelin pitkään vastaan mutta pirttihirmu osti liput ja huuto oli hirmuinen kun keksin sen viisi tekosyytä olla menemättä. Mutta tärykalvojen ja mielenterveyden takia oli pakko myöntyä ja lähteä.

Esitys pidettiin Lintsin teatterissa. Aivan täysi sali ja katselin ulkopuolella muita pariskuntia. Kaikkien miehet näyttivät suunnilleen samalta kuin minusta tuntui: Synkkiä ja epätoivoisia ilmeitä. Sen sijaan naisenpuolet olivat leuka ylöspäin ja iloisin ilmein. Olihan odotettavissa reilu 2h miestenhaukuntaa korkeakulttuurin hengessä.

En ala kertomaan sisältöä tarkemmin, mutta voin vakuuttaa, että se ei ollut todellakaan sitä, mitä odotettiin. Esitys oli aivan loistava kuvaus parisuhteista miehen näkökulmasta.

Se, mikä oli todella ratkiriemukasta oli esityksestä lähtiessä katsella miten olivat ilmeet muuttuneet. Miehet kävelivät kerrankin rinta rottingilla ja nyökkäsivät toisilleen tervehdyksiä oikein vanhan maailman tyyliin. Sen sijaan saliin ylpeänä marssineet kälkättimet olivat kerrankin hiljaa ja katselivat kengänkärkiään. Siitä ilosta olisin maksanut liput itsekkin jos olisin tiennyt mutta aina parempi kun esitys oli ilmainen.

Esitys pyörii nyt ainakin Aleksanterin teatterissa. Jos oikeasti haluatte laatuviihdettä, suosittelen voimakkaasti. Aivan loistavaa huumoria mutta myös ajatuksia herättävää. Vaikka ette olisi teatterin ystäviä, kannattaa käydä.

Alkuperäinen esitys on Rob Beckerin tekemä ja Ville Virtasen suomentama ja ohjaama.

Samassa käytiin.

Mieleeni jäi vertaus, jossa Martti sanoi että periksi antaminen on kuin nippuside - mikä kerran kiristetään, sitä ei saa takaisin.
 
Harvoin pääsi kärryille tai edes viitsi katsoa neuvosto elokuvia,mutta tästä neuvosto/japani yhteistuotannosta Dersu Uzala voi sanoa että on vangitseva leffa...varmaan kun itsekin on niin erähenkinen. Ei valitettavasti näy tässä mutta youtyubesta löytyy.

Tuolta linkkaamasi Mosfilmin kanavalta löytyy näemmä vaikka mitä. Kuten esim. tämä "Neuvosto-Rambo."



 
Harvoin pääsi kärryille tai edes viitsi katsoa neuvosto elokuvia,mutta tästä neuvosto/japani yhteistuotannosta Dersu Uzala voi sanoa että on vangitseva leffa...varmaan kun itsekin on niin erähenkinen. Ei valitettavasti näy tässä mutta youtyubesta löytyy.
Vanjoilla on liian uudet Mosin-Nagantit.

Tää elokuva kaipaisi kyllä niin kipeästi kunnostusta, että ei ole tosikaan: kaikki DVD-julkaisut on ihan paskoja. Hieno elokuva kyllä, mutta ei Kurosawan paras tai edes parhaita, mutta Seitsemän samuraita, Ikiru, Juopunut enkeli, Kulkukoira, Madadayo ja Hiljainen kaksintaistelu asettaa riman aika hemmetin korkealle.
Shimura Takashi ja Mifune Toshiro olivat kyllä hienoja näyttelijöitä ja kun sattuvat samaan elokuvaan (kuten Seitsemässä samuraissa ja Juopuneessa enkelissä), niin kultaa oli luvassa.
 
Greenland menossa. Helvetin ahdistava.
Edit: Tässä oli elokuva joka pisti miettimään. En heti muista mikä olisi laittanut näin hiljaiseksi.
edit2
Äsken koiran kanssa lenkillä. Taivaalta kuului laajarunkokoneen ääntä. Heti käväisi mielessä, että viekö C4 rahtikone valittuja kansalaisia Grönlannin bunkkereihin suojaan. Onneksi oli vaan Air France:)
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top