Mitä Jos - Suomella Israelin kaltainen puolustusbudjetti. Miten käyttäisitte budjetin?

Elikä, jos meillä olisi puolustusbudjetti noin samalla tasolla kuin Israelilla (vaikka tasan 5% BKTstä), niin miten laajentaisitte puolustusvoimia ja mihin kalustoon, yms... investoisitte?

Eli 12 miljardin budjetti.

Oma vastaus tulee myöhemmin.

Olettaen, että voisin päättää kaikesta yksin ja diktatorisesti ilman että syntyisi yhteiskuntaa epävakauttavia vastareaktioita:

1. Nostaisin Suomen puolustusbudjetin noin 2.2% - 2.3% tasolle.

2. Laatisin pitkän tähtäimen suunnitelman jossa merivartioston ja tullin koulutusta ja välineistöä kohotettaisiin niin, että Affenanmaalla voisi pörrätä tarvittaessa ainakin kaksi sellaista sisäministeriön alaista vähän isompaa paattia, joilla olisi noin 40-57mm retoriikkavälineistö päämegafonina ja paljon pienikaliberisempaa sarja-argumentointivälineistöä lisänä. Tietysti hyvät tutkat, kuuntelulaitteet yms.

3. Perustaisin Affenanmaalle yhteispohjoismaiseen merivalvonnan ja -pelastuksen kehittämiseen keskittyvän koulutuskeskuksen ja kutsuisin Ruotsin, Norjan, Tanskan, Viron ja Islannin osallistumaan halunsa mukaan sen toimintaan.

Kiistäisin ehdottomasti sen, että kyseiseen koulutuskeskukseen voisi edes teoriassa liittyä minkäänlaisia sotilaallisia aspekteja.

4. Pistäisin ne vastatykistötutkat hankintaan.

5. Hankkisin vähän lisää maastokuorma-autoja.

6. Hankkisin joitain tuhansia IBC-säiliöitä ja koulututtaisin varareservin varareservin varamiehistöjä rakentamaan ilma- ja lähitiedustelulta suojattuja painovoimaisen tankkaamisen pisteitä. (ICB-säiliö tai useampi pystyhirsi- tai lankkutelineelle muutaman metrin korkeuteen. Tankkiauto tankkaa ne. Niistä voidaan valuttaa polttoainetta ilman pumppuja pelkällä painovoimalla mihin tahansa, mitä halutaan tankata niiden avulla.)

10 000 tuollaisella säiliöllä saataisiin luotua lähes täydellisesti maastoutettu kymmenen mijoonan litran hajautettu ja maanlaajuinen joustava ja helposti muuteltava tankkausverkosto.

7. Pyytäisin alan asiantuntijoita kertomaan, että mitkä ovat pahimmat harjoitteluun ja koulutukseen liittyvät materiaali- ja henkilöstöpuutteet. Paikkaisin niitä.

8. Pyytäisin alan asiantuntijoilta tietoa siitä, että mitkä olisivat kuuman kriisin aikana tavara-, henkilö-, energia-, tieto- ja sotelogistiikan* aikana pahimmat pullonkaulat. Pistäisin joukon pellepelottomia ratkaisemaan sitä, että kuinka niitä pullonkauloja voitaisiin kiertää alkeellisin tai ennakkovarautumisen keinoin.

9. Rekisteröisin laajan nipun tietynlaisia tavaramerkkejä.

10. Hankkisin UAV-kaluston havaitsemiseen ja pudottamiseen sopivaa välineistöä ja osaamista. Hankkisin lisää panssarintorjuntaohjuksia. Hankkisin lisää tykistön erikoisammuksia.

11. Kaikkiin hankintasopimuksiin liitettäisiin kaksiosainen optiosopimus. Ensimmäinen osa olisi automaattisesti laukeava. Se kuuluisi suunnilleen niin, että jos Suomi joutuu sotatoimien tai niihin vaikutuksiltaan rinnastettavien siviilitoimien kohteeksi, niin option ensimmäinen osa laukeaa ja noin 50-100% alkuperäisestä tilauksesta kooltaan olevat lisätoimitukset käynnistyvät välittömästi. Option toinen osa kuuluisi niin, että tietyt nimetyt virkamiehet tai poliittiset elimet voivat omalla virkavastuullaan laukaista toisen toimituserän.

12. Muuten jatkettaisiin aika nykyisellä linjalla. Paitsi, että...

13. Säätiöisin useampaan eri säätiöön sen yli jäävän noin 2.4% - 2.6%. Säätiöiden säännöt sanoisivat että kyseistä rahaa ei saa käyttää mihinkään muuhun kuin sodan tai sodanuhkan aikaisiin suoraan maanpuolustukseen liittyviin menoihin. Ja että jos maa joutuu miehitetyksi tai sen poliittiset elimet vihamielisen ulkomaan kontrolliin, niin säätiöityä rahaa käytetään sekä maan sisällä että ulkopuolella tapahtuvan vastarintatoiminnan rahoittamiseen.

Ajatus on hyvin yksinkertainen. Suomen BKT on noin 210-220 miljardia. Jos kaksi prosenttia siitä säätiöitäisiin vuodessa, niin jo viidessä vuodessa säätiöityä rahaa olisi toistakymmentä miljardia. Jos ja kun säätiöiden tuotto ohjattaisiin kasvattamaan säätiön pääomaa, niin aika nopeasti olisi kasassa niin helkatinmoinen rahavarasto, että tämä maa voisi kriisiin joutuessaan turvata sekä materiaali- että sotilasinfrakustannuksia aika tehokkuuspainotteisesti.

Eli en missään nimessä investoisi rautaan tai henkilöstöön jättimäisesti. Tyytyisin maltilliseen ja harkittuun kasvuun. Sen sijaan panostaisin rutosti kriisiajan finanssitilanteen etukäteiseen turvaamiseen. Lähtisin siitä ajatuksesta, että raha on osaamista, aseita ja ammuksia toisessa muodossa.

Rauta vanhenee. Tavara kuluu. Ihmiset vaihtuvat. Inflaation ylittävän tuottoprosentin omaava säätiöity raha sen sijaan on ja pysyy, jopa kasvaa. Sen vuoksi säilöisin ison osan raudasta rahana.

Bonuksena tulisi tietenkin se, että jo muutamankin miljardin hätäkassa tuo omat etunsa:
1. Kotimaahan sijoitettu raha piristää taloutta.
2. Ulkomaille sijoitettu raha tuo vähän painoarvoa.
3. Rikkaan on helpompi saada ystäviä kuin köyhän - paitsi jos se köyhä on Kreikka.
4. Säätiöity raha voidaan asettaa etukäteen palvelemaan myös maan antautumisen jälkeistä vastarintaa ilman että antautumisen ehtoja rikotaan ja täten tuotetaan kovien kostotoimien lisäriskiä.
5. Raha on joustavaa. Jos tarpeiden painopiste muuttuu äkisti, niin valtiollisen kokoluokan organisaatiot ovat hidasliikkeisempiä kuin pankkitilit.
6. Rahana säilötty sotilaallinen toimintakyky ei tuota varastointi-, huolto- tms. kustannuksia vaan maksaa itse oman olemisensa.


Myöhempi lisäys ensimmäiseen listaan:

14. Pistäisin kaksoisrakenteella varustetun komitean selvittämään kasarmijärjestelmästä poispäin siirtymisen mahdollisuuksia.

Erittäin luova ja innovatiivinen ryhmä etsimään erilaisia käyttämättömiä mahdollisuuksia ja toinen, raatorealistinen ruohonjuuriosaamista täynnä oleva ryhmä etsimään uusien ideoiden puutteita ja ongelmia. Näitä kahta ryhmää en päästäisi keskenään mihinkään kosketukseen. Jos ja kun jotain uutta pääsisi kakkosryhmän seulojen läpi, niin ensin sitä kokeiltaisiin luonnosmaisella tasolla hyvin nopeasti. Tästä saatu lisätieto otettaisiin pohjaksi hiukan kehittyneempään kokeeseen.

Koko kasarmijärjestelmä saattaa olla joiltain osiltaan vanhentunut ja (kustannus)tehoton. Pitäisi selvittää, että onko toteutettavissa olevia parempia vaihtoehtoja. Selvittämisen pohjana etä- ja monimuotokoulutuksen, simulaattoritoiminnan, videotutoriaalien, itseopiskelun, tehtävä-tekijä -profiloinnin ja sekä henkilö-, tieto- että majoituslogistiikan uudemmat mahdollisuudet.


* Tämä ei ole kirjoitusvirhe. Puhun sote- enkä sotalogistiikasta.
 
Viimeksi muokattu:
Ensinnäkin investoisin varusmiesten päivärahoihin. Mies tai nainen ansaitsee käyvän korvauksen työstään yhteisen hyvän eteen. Keskimäärin 100 euroa päivä voisi olla lähellä, miehistölle vähemmän ja päällystölle enemmän.

Mielenkiintoinen näkökulma. 100 euroa päivässä eli keskimäärin 3000e kuussa verottomana käteen. Kun varusmiehen palvelusaika keskimäärin lienee jossain 7,5kk korvilla, kustantaisi homma noin 550 miljoonaa. Vastaavasti reserviläispalkka pitäisi saada samalle tasolle, eikös vain. Se nyt on halpaa, kymppimilli päälle.

Muitakin vaikutuksia on. Tuore aliupseeri tienaa verollisena 2200-2500e/kk. Ei liene mielekästä että hänen palkka on huomattavasti pienempi kuin varusmiehen, vastuukin on paljon isompi. Kersantin palkka pitäisi kaksinkertaistaa, silloin verojen jälkeen jäisi kouraan vähän enemmän kuin varusmiehelle. Jos kersantin palkka tuplaantuu, pitäisi luutnanttien ja majurien ja kenraalienkin palkka tuplata tai koko systeemi kosahtaa. Laitetaan siis 800 miljoonaa lisää henkilökunnan palkkakuluihin. Näin päivärahan korotus sataseen sai aikaan yli miljardin menojen kasvun. Kuinka paljon tuli lisää suorituskykyä?

Eihän se tähän jää. Jos kersantin hommasta johon riittää ammattikoulu saa 5 tonnia kuussa, alkaa Sari Sairaanhoitaja ja Keijo Konstaapeli vinkua lisää massia. Julkisen sektorin palkkasumma kasvaisi aika paljon. Jos julkisella tienaa helvetisti enemmän, mitäpä sanovat yksityisen puolen työntekijät? Vientikilpailukyky ainakin sanoo hei hei niiden palkankorotusten jälkeen. Ei olis helppoa olla diktaattorikaan.
 
Mielenkiintoinen näkökulma. 100 euroa päivässä eli keskimäärin 3000e kuussa verottomana käteen. Kun varusmiehen palvelusaika keskimäärin lienee jossain 7,5kk korvilla, kustantaisi homma noin 550 miljoonaa. Vastaavasti reserviläispalkka pitäisi saada samalle tasolle, eikös vain. Se nyt on halpaa, kymppimilli päälle.

Muitakin vaikutuksia on. Tuore aliupseeri tienaa verollisena 2200-2500e/kk. Ei liene mielekästä että hänen palkka on huomattavasti pienempi kuin varusmiehen, vastuukin on paljon isompi. Kersantin palkka pitäisi kaksinkertaistaa, silloin verojen jälkeen jäisi kouraan vähän enemmän kuin varusmiehelle. Jos kersantin palkka tuplaantuu, pitäisi luutnanttien ja majurien ja kenraalienkin palkka tuplata tai koko systeemi kosahtaa. Laitetaan siis 800 miljoonaa lisää henkilökunnan palkkakuluihin. Näin päivärahan korotus sataseen sai aikaan yli miljardin menojen kasvun. Kuinka paljon tuli lisää suorituskykyä?

Eihän se tähän jää. Jos kersantin hommasta johon riittää ammattikoulu saa 5 tonnia kuussa, alkaa Sari Sairaanhoitaja ja Keijo Konstaapeli vinkua lisää massia. Julkisen sektorin palkkasumma kasvaisi aika paljon. Jos julkisella tienaa helvetisti enemmän, mitäpä sanovat yksityisen puolen työntekijät? Vientikilpailukyky ainakin sanoo hei hei niiden palkankorotusten jälkeen. Ei olis helppoa olla diktaattorikaan.

Jokunen huomionarvoinen asia:

1. Kersantti suorittaa itsekin varusmiespalveluksen ja pääsee osalliseksi ko. hillotolpasta.

2. Varusmies menettää vapauttaan suuremmassa määrin kuin palkallinen henkilöstö. Yöksi ei suinkaan lähdetä kotiin nukkumaan, vaan ihan vain periaatteesta nukutaan kasarmilla.

3. Varusmiespalvelus ei kerrytä eläkettä. Suurempi päiväraha kompensoi tätä, varusmies voi laittaa osan päivärahasta eläkevakuutukseen.

4. Puolustusvoimissa sotilasarvo ei yksinään määrää palkkaa, vaan muilla tekijöillä on suuri merkitys. Lentäminen, leireillä rymyäminen, kv-tehtävät, ylityöt jne. korvataan kohtuullisen auliisti. Väitän, että keskivertovarusmiehellä on ikävämmät olosuhteet kuin keskivertoupseerilla. Eikö tästä pidä korvata mitään?

5. Taloudellisia vaikutuksia arvioitaessa voidaan olettaa, että Kelan tuista varusmiehille luovutaan, kun palveluksesta itsestään maksetaan kohtuullinen korvaus.
 
Jokunen huomionarvoinen asia:

1. Kersantti suorittaa itsekin varusmiespalveluksen ja pääsee osalliseksi ko. hillotolpasta.

2. Varusmies menettää vapauttaan suuremmassa määrin kuin palkallinen henkilöstö. Yöksi ei suinkaan lähdetä kotiin nukkumaan, vaan ihan vain periaatteesta nukutaan kasarmilla.

3. Varusmiespalvelus ei kerrytä eläkettä. Suurempi päiväraha kompensoi tätä, varusmies voi laittaa osan päivärahasta eläkevakuutukseen.

4. Puolustusvoimissa sotilasarvo ei yksinään määrää palkkaa, vaan muilla tekijöillä on suuri merkitys. Lentäminen, leireillä rymyäminen, kv-tehtävät, ylityöt jne. korvataan kohtuullisen auliisti. Väitän, että keskivertovarusmiehellä on ikävämmät olosuhteet kuin keskivertoupseerilla. Eikö tästä pidä korvata mitään?

5. Taloudellisia vaikutuksia arvioitaessa voidaan olettaa, että Kelan tuista varusmiehille luovutaan, kun palveluksesta itsestään maksetaan kohtuullinen korvaus.

1. Edelleen olisi hullunkurista että ihmisen vastuiden kasvaessa hänen palkkansa heikkenisi. Mikään organisaatio ei toimi niin että vaativammista tehtävistä maksetaan vähemmän ja kaikki ovat onnellisia.

2. Vapauden menettäminen ei ole kummoinenkaan perustelu sille että organisaation alatasolla pitäisi saada kaksinkertainen määrä palkkaa verrattuna ylemmälle tasolle. Myöskään henkilökunta ei suinkaan lähde joka yö kotiin nukkumaan. Monella poissaolovuorokausia on pitkälle toista sataa vuodessa, yli joka toinen työpäivä. Keskimäärin perusyksikössä ollaan työmaalla 70-90 tuntia viikossa.

3. Hyvä perustelu suuremman päivärahan puolesta, ontuva perustelu 100 euron päivärahan puolesta.

4. Kohtalaisen auliisti on tietysti näkökulmakysymys. Sotaharjoituskorvaus kompensoi tietysti menetettyä vapaa-aikaa. Tuntipalkka siellä leireillä rymyämisestä on noin 10e/h, kaupan kassallakin saa jo enemmän. Vastapainona on vastuuta ihmisten hengestä ja hyvinvoinnista käsiteltäessä ihmisten tappamiseen tehtyjä välineitä kaikissa sää- ja valaistusolosuhteissa. Vaatimuksena moniin tehtäviin korkeakoulututkinto ja pitkä työkokemus. Melko aulista. Systeemin nerokkuuksiin kuuluu myös se, että riittävälle tasolle kivuttuaan ammattisotilaalla ei ole enää työaikaa ollenkaan, ja tietyllä tasolla myös korvaukset siitä leireilystä loppuvat.

Ai niin, sotilasarvo ei PV:ssä määrää palkkaa millään tavalla, vaan tehtävän vaativuus ja siinä suoriutuminen.

5. Kela maksaa sotilasavustusta noin 15 miljoonaa. Säästö olisi siis ehkä 1% kaikista kasvaneista kuluista.

Älä ymmärrä väärin, kyllä varusmies ja reserviläinen on paremman päivärahansa ansainnut. Siitä vaan nyt ei tule missään organisaatiossa pakettia että vaativammissa tehtävissä maksetaan vähemmän liksaa. Tästä voit vängätä vaikka maailman tappiin asti, suosittelen kokeilemaan työelämää.
 
1. Edelleen olisi hullunkurista että ihmisen vastuiden kasvaessa hänen palkkansa heikkenisi. Mikään organisaatio ei toimi niin että vaativammista tehtävistä maksetaan vähemmän ja kaikki ovat onnellisia.

2. Vapauden menettäminen ei ole kummoinenkaan perustelu sille että organisaation alatasolla pitäisi saada kaksinkertainen määrä palkkaa verrattuna ylemmälle tasolle. Myöskään henkilökunta ei suinkaan lähde joka yö kotiin nukkumaan. Monella poissaolovuorokausia on pitkälle toista sataa vuodessa, yli joka toinen työpäivä. Keskimäärin perusyksikössä ollaan työmaalla 70-90 tuntia viikossa.

3. Hyvä perustelu suuremman päivärahan puolesta, ontuva perustelu 100 euron päivärahan puolesta.

4. Kohtalaisen auliisti on tietysti näkökulmakysymys. Sotaharjoituskorvaus kompensoi tietysti menetettyä vapaa-aikaa. Tuntipalkka siellä leireillä rymyämisestä on noin 10e/h, kaupan kassallakin saa jo enemmän. Vastapainona on vastuuta ihmisten hengestä ja hyvinvoinnista käsiteltäessä ihmisten tappamiseen tehtyjä välineitä kaikissa sää- ja valaistusolosuhteissa. Vaatimuksena moniin tehtäviin korkeakoulututkinto ja pitkä työkokemus. Melko aulista. Systeemin nerokkuuksiin kuuluu myös se, että riittävälle tasolle kivuttuaan ammattisotilaalla ei ole enää työaikaa ollenkaan, ja tietyllä tasolla myös korvaukset siitä leireilystä loppuvat.

Ai niin, sotilasarvo ei PV:ssä määrää palkkaa millään tavalla, vaan tehtävän vaativuus ja siinä suoriutuminen.

5. Kela maksaa sotilasavustusta noin 15 miljoonaa. Säästö olisi siis ehkä 1% kaikista kasvaneista kuluista.

Älä ymmärrä väärin, kyllä varusmies ja reserviläinen on paremman päivärahansa ansainnut. Siitä vaan nyt ei tule missään organisaatiossa pakettia että vaativammissa tehtävissä maksetaan vähemmän liksaa. Tästä voit vängätä vaikka maailman tappiin asti, suosittelen kokeilemaan työelämää.

Ymmärrän sinällään ajatuksesi. En myöskään kiistä, etteikö käytännön toteutus olisi ehkä hyvinkin vaikeaa.

Asevelvollisuus kuitenkin poikkeaa dramaattisesti palkkatyöstä. Kyse ei ole kahden vapaan osapuolen tekemästä sopimuksesta, kyse on yhteiskunnan asettamasta pakosta yksilön harteille. Jos joku "amis" lähtee aliupseeriksi virkaehtosopimuksen puitteissa, niin se on vain ja ainoastaan hänen valintansa eikä mikään peruste jättää korvaamatta tulevan insinöörin tai lääkärin ansionmenetystä asianmukaisesti.
 
Mainittakoon vielä, että "rahapalkka" ei ole minun näkökulmastani se keskeisin tekijä. Mielestäni myös esim. verohelpotukset, eläkkeen kertyminen ym. tulevat kyseeseen, etenkin yhdistettynä nykyisestä korotettuun päivärahaan.

(Tosin verohelpotuksissa on se puoli, että nykyäänkin valtio alkaa käytännössä verottaa vasta n. 2500€ bruttokuukausipalkkaa. Mutta jos tahtoa olisi, niin tokihan kunnallis- ja maakuntaverotukseenkin voitaisiin puuttua.)
 
Ymmärrän sinällään ajatuksesi. En myöskään kiistä, etteikö käytännön toteutus olisi ehkä hyvinkin vaikeaa.

Asevelvollisuus kuitenkin poikkeaa dramaattisesti palkkatyöstä. Kyse ei ole kahden vapaan osapuolen tekemästä sopimuksesta, kyse on yhteiskunnan asettamasta pakosta yksilön harteille. Jos joku "amis" lähtee aliupseeriksi virkaehtosopimuksen puitteissa, niin se on vain ja ainoastaan hänen valintansa eikä mikään peruste jättää korvaamatta tulevan insinöörin tai lääkärin ansionmenetystä asianmukaisesti.

Insinööriksi ei hakeuduta, jos hitsaaja saa enemmän palkkaa. Lääkäriksi ei hakeuduta, jos sairaalan siivooja saa enemmän palkkaa. Upseeriksi ei hakeuduta, jos sotamies saa enemmän palkkaa. Sadan euron päiväraha on järjetön palkka sotamiehen työstä Suomessa. Se vastaa n. 4500 euron verollista kuukausiansiota. Onko se asianmukainen korvaus tulevan siivoojan tai puhelinmyyjän ansionmenetyksestä?
 
Insinööriksi ei hakeuduta, jos hitsaaja saa enemmän palkkaa. Lääkäriksi ei hakeuduta, jos sairaalan siivooja saa enemmän palkkaa. Upseeriksi ei hakeuduta, jos sotamies saa enemmän palkkaa. Sadan euron päiväraha on järjetön palkka sotamiehen työstä Suomessa. Se vastaa n. 4500 euron verollista kuukausiansiota. Onko se asianmukainen korvaus tulevan siivoojan tai puhelinmyyjän ansionmenetyksestä?

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka ovat kateellisia siivoojille ja puhelinmyyjille. :love:

Korvaukset ovat aina sinne päin eivätkä huomio ääripäitä. Töhö varusmies voi aiheuttaa miljoonavahingon, mutta silti hän saa [olemattoman] päivärahansa, ja särmä varusmies voi estää miljoonavahingon, mutta silti hän saa siitä parhaimmillaankin kiitoksen ja munkkikahvit.

Voitaneen kuitenkin olettaa, että mitä pitemmälle palveluksessa etenee, sitä paremmin menestyy ja tienaa työelämässä. Ts. 165 vrk tykkimies, tuleva puhelinmyyjä-siivooja, saisi vähemmän päivärahaa kuin enemmän rautaa kaulukseen kerännyt tuleva lääkäri tai insinööri.
 
Insinööriksi ei hakeuduta, jos hitsaaja saa enemmän palkkaa. Lääkäriksi ei hakeuduta, jos sairaalan siivooja saa enemmän palkkaa. Upseeriksi ei hakeuduta, jos sotamies saa enemmän palkkaa.

Höpöhöpö, kyllä siisteihin sisätöihin on aina hakijoita vaikka palkassa ei aina näykään. Työ on kuitenkin paljon muutakin kuin pakollista 8 h lusimista kustannuspaikalla.

Käsittääkseni RUK:honkin on enemmän halukkaita kuin paikkoja. Näin, vaikka ihan yhtä hyvin voisi isänmaataan palvella pumppuluumuna.
 
Maavoimien osalta kannattaa reivata tavoitetta selkeästi. Jos nykyään on varaa ylläpitää viiden-kuuden prikaatin verran joukkoja, niin korotetun budjetin tilanteessa saattaisi olla varaa ehkä 15 prikaatin ylläpitoon, ei 19 divisioonan ja erillisten prikaatien ja taisteluosastojen ylläpitoon. Pitää huomioida, että materiaali kallistuu jatkuvasti ja että nykyinen materiaali on suurelta osin käytettynä hankittua. Lisäksi miesresurssit ovat rajalliset.
Okei. Tässä nyt vähän uudelleen sitten ajattelin lävitse tätä.

Elikä luin tuossa eilen artikkelista, että reservistä noin puolet eli 450000 on jonkinlsiseen palvelukseen kykenevässä kunnossa.

Eli tuohan on puolitoista kertaa nykyiset sodanajan joukot. Joten lähtisin uudelleen perustamaan lakkautettuja prikaateja, eli Savon, P-Karjalan ja Pohjan prikaatit.

Ja kaikki valmiusprikaatit saisivat rynnäkköpanssarivaunut jalkaväen liikkumisalustaksi ja taistelupanssarivaunupataljoonan. Valmiusprikaatien jalkaväkipataljoonat kasvatettaisiin neljään, ja tykistöpatteristo tykistörykmentiksi, johon kuuluisi kaksi panssarihaupitsipatteristoa ja raketinheitinpatteristo.

Ja sitten panssaridivisioona kouluttaisi kolme panssariprikaatia sodanajalle.

Ja samalla sitten Paseilla, AMVllä tai panssaroiduilla tekoilla varustettaisiin Jääkäriprikaati, P-Karjalan Prikaati, Pohjan Prikaati ja Kaartin Jääkärirykmentti.

Ja sitten Utin Jääkärirykmentin helikopteripataljoona saisi Yhdysvaltain Maavoimien kaltaisen Combat Aviation Prikaatin verran helikopterikalustoa.

Ja Niinisalossa sitten koulutettaisiin kolme itsenäisesti huollollisesti ja kuljetuksellisesti toimivaa tykistörykmenttiä, jotka sitten sijoiteltaisiin tukemaan ympäri valtakuntaa siellä missä on tarvis.

Sitten alueellisten joukkojen määrää myös kasvatettaisiin 50%:lla. Ja jalkaväkiprikaatit - ja taisteluosastot saisivat USMC:n tavoin omat pienemmät määrät panssarikalustoa.

Eli taisteluosastot saisivat komppanian rynnäkköpanssarivaunuja, joita tukee taistelupanssarivaunujoukkue.

Ja sitten tietysti jalkaväkiprikaateilla olisi oma mekanisoitu pataljoona, jota tukee taistelupanssarivaunukomppania.
 
Okei. Tässä nyt vähän uudelleen sitten ajattelin lävitse tätä.

Elikä luin tuossa eilen artikkelista, että reservistä noin puolet eli 450000 on jonkinlsiseen palvelukseen kykenevässä kunnossa.

Eli tuohan on puolitoista kertaa nykyiset sodanajan joukot. Joten lähtisin uudelleen perustamaan lakkautettuja prikaateja, eli Savon, P-Karjalan ja Pohjan prikaatit.

Ja kaikki valmiusprikaatit saisivat rynnäkköpanssarivaunut jalkaväen liikkumisalustaksi ja taistelupanssarivaunupataljoonan. Valmiusprikaatien jalkaväkipataljoonat kasvatettaisiin neljään, ja tykistöpatteristo tykistörykmentiksi, johon kuuluisi kaksi panssarihaupitsipatteristoa ja raketinheitinpatteristo.

Ja sitten panssaridivisioona kouluttaisi kolme panssariprikaatia sodanajalle.

Ja samalla sitten Paseilla, AMVllä tai panssaroiduilla tekoilla varustettaisiin Jääkäriprikaati, P-Karjalan Prikaati, Pohjan Prikaati ja Kaartin Jääkärirykmentti.

Ja sitten Utin Jääkärirykmentin helikopteripataljoona saisi Yhdysvaltain Maavoimien kaltaisen Combat Aviation Prikaatin verran helikopterikalustoa.

Ja Niinisalossa sitten koulutettaisiin kolme itsenäisesti huollollisesti ja kuljetuksellisesti toimivaa tykistörykmenttiä, jotka sitten sijoiteltaisiin tukemaan ympäri valtakuntaa siellä missä on tarvis.

Sitten alueellisten joukkojen määrää myös kasvatettaisiin 50%:lla. Ja jalkaväkiprikaatit - ja taisteluosastot saisivat USMC:n tavoin omat pienemmät määrät panssarikalustoa.

Eli taisteluosastot saisivat komppanian rynnäkköpanssarivaunuja, joita tukee taistelupanssarivaunujoukkue.

Ja sitten tietysti jalkaväkiprikaateilla olisi oma mekanisoitu pataljoona, jota tukee taistelupanssarivaunukomppania.
Riittääkö ukot kaikkeen tuohon?
 
Riittääkö ukot kaikkeen tuohon?
Kolme valmiusprikaatia, jolle vaikka nimellisvahvuudeksi 7000.

Kolme panssariprikaatia, joilla nimellisvahvuus vaikkapa 6000.

Viisi panssariajoneuvoin kulkevaa prikaatia, 6000 miestä kussakin.

Kolme tykistörykmenttiä, vaikka 2000 per rykmentti.

Helikopteriprikaati noin 3000.

9 alueellista jalkaväkiprikaatia n. 7000 miestä/prikaati, 21 alueellista taisteluosastoa n. 2400 miestä per tst-osasto, 42 paikalliskomppaniaa n. 200 per komppania.

Yht. 200000 näissä yksiköissä, ja tähän päälle vielä vaikkapa saman kokoinen tukijärjestelmä päälle niin yht. 400000 miestä.

Juuri ja juuri riittää, mutta sitten pitäisi miettiä, mitä 50000:lla tehdään Ilma - ja Merivoimien kanssa. Menisi alle nykyisten sodanajan vahvuuksien. Joten sitten täytyisi niistä karsia. Joten ei ehkä iham riitä miestä tähänkään ehdotukseen. No, koitan myöhemmin miettiä uudenlaista ehdotusta.
 
Kolme valmiusprikaatia, jolle vaikka nimellisvahvuudeksi 7000.

Kolme panssariprikaatia, joilla nimellisvahvuus vaikkapa 6000.

Viisi panssariajoneuvoin kulkevaa prikaatia, 6000 miestä kussakin.

Kolme tykistörykmenttiä, vaikka 2000 per rykmentti.

Helikopteriprikaati noin 3000.

9 alueellista jalkaväkiprikaatia n. 7000 miestä/prikaati, 21 alueellista taisteluosastoa n. 2400 miestä per tst-osasto, 42 paikalliskomppaniaa n. 200 per komppania.

Yht. 200000 näissä yksiköissä, ja tähän päälle vielä vaikkapa saman kokoinen tukijärjestelmä päälle niin yht. 400000 miestä.

Juuri ja juuri riittää, mutta sitten pitäisi miettiä, mitä 50000:lla tehdään Ilma - ja Merivoimien kanssa. Menisi alle nykyisten sodanajan vahvuuksien. Joten sitten täytyisi niistä karsia. Joten ei ehkä iham riitä miestä tähänkään ehdotukseen. No, koitan myöhemmin miettiä uudenlaista ehdotusta.
Jos vapautetaan Viena ja määrätään sieltä miehet palvelukseen. Tosin saattavat olla suurelta osin aika heikkoa ainesta.
 
Lähdin tässä olettamalla liikkeelle uudestaan miettiessä, että jos otetaan toi 450000 absoluuttiseksi rajaksi, niin sehän tarkoittaisi sodanajan vahvuuden 1,6-kertaistamista.

Nykyisellään valmiusprikaatit ovat siinä 5600 miehen tienoilla muistaakseni. Joten tämä kertaa 1,6 on noin 9000. Tästä saisi miehiä kahteen prikaatiin, kun vähän supistelee valmiusprikaatia. Eli kaikki kolme rauhanajan valmiusprikaatia kouluttaisivat kaksi sodanajan valmiusprikaatia, joissa kulkisi miehet rynnäkköpanssarivaunuilla, joita tukisi prikaatin oma taistelupanssarivaunupataljoona.

Ja laskien yhteen kaikki mek. tstot ja mot. tstot. miesvahvuus on yhteensä siinä 9000 tienoilla. Tämä kertaa 1,6 on 14400, eli noin divisioonan tienoilla, eli panssariprikaati voisi kouluttaa sitten kolme sodanajan panssariprikaatia.

Niinisalossa koulutettaisiin kaksi sodanajan tykistöprikaatia. Toinen olisi sitten kiinnitettynä Etelä-Suomeen ja toinen Pohjois-Suomeen.

Sitten olisi tuo helikopteriprikaati ja Lapin Jääkäriprikaati ja Kaartin Jääkärirykmentti kouluttaisivat molemmat pari sodanajan prikaatia, jotka liikkuvat panssaroiduilla Tekoilla/Paseilla/AMV:llä/6X6:LLA.

Alueelliset joukot pysyisivät nykyisen kokoisena kuudella jalkaväkiprikaatilla, 14 taisteluosastolla ja 28 paikalliskomppanialla.

Sitten Ilmavoimissa olisi kolme lennostoa, jossa kaikissa olisi 48 Hornettia jaattu kolmeen 16 koneen laivueeseen ja Tikkakoskella sitten koulutettaisiin ne 70 FA-50:llä. Sitten investoitaisiin uusiin kapasiteetteihin kuten ilmatankkaukseen ja kuljetuskapasiteetin suurentamiseen.

Ja Merivoimilla olisi iskevimpänä osana 6 kevyttä fregattia ja 4 sukellusvenettä ja rannikkojääkäriosastot.
 
1. Semmosia ohjuksia semmonen määrä millä voisi tuhota vaikka koko Moskovan. Eli kunnollinen kynnysasejärjestelmä.
2. +10% palkkoihin. Varusmiehille vaikka enemmänkin.
3. +20% henkilöstömäärään. Erityisesti nopea valmius huomioiden.
4. Päivittäisin nykytahtia nopeammin kunnollisia työkaluja sotilaille. Aseet, ammukset, vaunut, hävittäjät, paatit ja muut. Kuten tähänkin asti, mutta enemmän, parempaa ja nopeammin uutta vanhojen tilalle. Ei mitään mullistavaa.
5. Budjetista uudelleenohjaisin kohtuu ison osan keskeisimmille poikkeusolojen yhteistyöviranomaisille. Siis niille joiden tuki on PV:lle ja koko yhteiskunnalle välttämätöntä. Mm. Poliisi, Raja, Tulli, reserviläisjärjestöt, Sairaanhoitopiirit, pelastuslaitokset jne jne... Ilman näitä ei pärjätä nyt, eikä varsinkaan poikkeusolojen aikaan. Koenkin että on luonnollista että nämäkin kokonaisuudet trimmataan huippukuntoon jos kohennetaan kokonaispuolustusta.
6. Huoltovarmuuteen
7. Tilannekuvaan, tiedusteluun ja johtamiseen.

Jos jotain budjetista jää, niin loput tutkimus -ja kehitystyöhön sekä pahanpäivän jemmaan.
 
Nyt ei millään pahalla mutta nämä jutut on kuin yläkoululaisen kynästä.
Noh, kieltämättä joissain vastauksissa on täysin epärealistisia miesvahvuuksia jne. Prikaateja riittää haaveissa sinne ja tänne, mutta todellisuudessa niihin ei riitä edes kelvollisia reserviläisiä palkatusta väestä puhumattakaan... Niinpä pyrin omassa vastauksessani tuomaan vähän sitä realismia, että mitä se kokonaisuus on ja mihin voitaisiin oikeasti pystyä. Vähän lisää kaikkeen on paljon lisää kokonaisuutena.
 
Ei tuollaista budjettia tule ellei tilanne ole jo vähän eskaloitunut.
Miettikää vähän mitä saa suhteellisen lyhyellä varoitusajalla kuten pimeänäkölaitteita tai rekkoja.
Ja kertauksia, paljon kertauksia. Linnoitteita,
 
Back
Top